keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Resepti testissä: Gluteenittomat vohvelit

Rakastan vohveleita! Niin makeat kuin suolaiset vohvelit ovat olleet suurta herkkuani jo lapsuudesta asti. Aina kun koulun pullamyyjäisissä oli vohveleita tarjolla, oli pakko kipittää vauhdilla jonoon ostamaan omaa vohvelia mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Sittemmin aikuisiällä työskennellessäni Ranskassa ihastuin crêpeihin, erityisesti suolaisiin sellaisiin. Keliakiadiagnoosin myötä vohveliherkutteluun tuli vähän turhankin pitkä tauko, ja olen aina silloin tällöin vuosien varrella testannut erilaisia gluteenittomia vohvelireseptejä. Viimeisimmän reseptin bongasin Virtasalmen Viljatuotteen nettisivuilta (https://www.virtasalmenviljatuote.fi/gluteenittomat-reseptit/gluteenittomat-vohvelit/). Innostuin kokeilemaan reseptiä erityisesti siksi, että siinä oli yhtenä ainesosana vissyvettä. Ja varsin maukkaitahan näistäkin tuli!


En tiedä miten on mahdollista, että mieleeni on lapsuudesta jäänyt yksi tietty kerta, kun kävimme (minun ollessa ehkä kuusivuotias) äitini opettajaystävän luona Nastolassa vieraisilla. Kerrasta teki spesiaalin se, että hän paistoi hyvin herkullisia vohveleita. Muistaakseni hän oli tehnyt kahta erilaista taikinaa, joista toiseen oli tullut kermaviiliä ja toiseen vissyvettä. Tästä vierailusta ei ole meillä kuvia edes perhealbumissa, mutta muistan vieläkin, kuinka rapeilta ja maukkailta vohvelit maistuivat ja sen, että isäni taisi tiedustella, mikä oli vohvelitaikinan salaisuus.

Niinpä kun löysin tämän Virtasalmen reseptin, en voinut olla kokeilematta sitä nostalgian nimissiä. Reseptin mukaan tehdyistä vohveleista tulee kuohkeat ja paksut. Sokeria ei tule näihin lainkaan, joten ne sopivat herkuteltaviksi niin suolaisten kuin makeiden täytteiden kanssa. Oikeastaan on jopa parempi, että makeus tulee täytteistä, jolloin kokonaisuudesta ei tule liian äitelä.

Tällä kertaa vohvelit nautitttiin meillä pensasmustikoiden, vaniljarahkalla terästetyn kermavaahdon sekä ranskalaisten luomusitruunamarenkien kera. Täytyy sanoa, että makuyhdistelmä oli ihan superihana. Sitruunaiset marengit toivat mukavaa terävyyttä makuihin, mielestäni tavallinen perusmarenki ei olisi toiminut yhtä hyvin. Pensasmustikoista tuli vohveleihin sekä raikkautta että makeutta. Ja kukapa ei pitäisi vaniljarahkasta ja kermavaahdosta...


Itse asiassa aloin pohtia, että nämä täytteet olisivat loistava kombo myös kesäiseen täytekakkuun. Mustikoiden ohella myös tuorevadelma-vaniljarahka-sitruunamarenki -makuyhdistelmä voisi toimia aika kivasti. :)

Mikä on sinun suosikki vohvelisi ja vohvelitäytteesi? Jos jollakulla on vinkata gluteenitonta vohvelireseptiä johon tulisi kermaviiliä, niin olisi tosi onnellinen. Sellaista pitäisi vielä päästä kokeilemaan!



keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Oman kodin eteinen

Olisiko eteinen oman kodin käyntikortti vai vain välttämätön tila, jonka avulla arki saadaan sujumaan? Meidän kodissamme eteinen on jäänyt vuosien varrella vähimmälle huomiolle, vaikkakaan ei tarkoituksella. Toki aikanaan viisi vuotta sitten rivitaloasuntomme suunnitteluvaiheessa valitsimme eteiseen mieluisat laatat ja liukuovikaapit, mutta siihenpä se ideointi sitten jäi. Noin puolitoista kuukautta muuton jälkeen syntyi esikoisemme, ja sen jälkeen sisustusenergiani on kanavoitunut ennemminkin oleskelutilojen sekä terassin suuntaan. Nyt kun muut huoneet alkavat olla kuosissaan, päätin tarttua myös eteisdilemmaan. Ja vihdoin voin ilolla esitellä blogissani myös tämän kotimme huoneen! :)


Muutosta vauhdittivat oleellisesti Askon mallistoon juuri tulleet SABA-uutuusmatot. Hiekantäyteisestä lapsiperhearjesta johtuen eteisemme sisääntulo tarvitsee välttämättä 120cm leveän maton, jolla pituutta tulisi olla 170-180cm. Tämä mattokoko on yllättävän haasteellinen, varsinkin jos maton haluaa olevan lyhytnukkainen ja helppohoitoinen - ja saman aikaa kaunis. SABA-matto (kokoa 120x170cm) vastasi kaipaukseeni, ja mikä parasta, sitä oli myös 80x200cm koossa, jonka tarvitsin toisen eteisen liukuovikaapiston eteen. Tykkään tosi paljon maton graafisesta kuviosta. Sen tummanharmaa-valkoinen väritys toistuu eteisen muissa pintamateriaaleissa.

Haaveilin pitkään myös mustan kenkäpenkin korvaamisesta valkoisella säilytyspenkillä, mutta uuden maton ja mustan seinäkellon myötä en taida vaihtaa penkkiä vähään aikaan.


Musta seinäkello tuo mukavaa jämäkkyyttä muuten paljaalle seinäpinnalle. Mustaan, harmaaseen ja valkoiseen sointuvat myös vaaleanpunaiset suosikkilaukkuni ja kenkäni. :)


Kellon vieressä oleva metallinen sähkökaappi on oiva ripustuspaikka kenkälusikalle ja se toimii myös tarvittaessa muistitauluna magneettien kanssa. Kaapin alapuolella on lavakauluksesta tuunaamani kenkähyllykkö, jonka koko on juuri passeli erityisesti juniorin kengille. Hyllykkö tarjoaa myös laskutilaa vaikkapa avaimille tai kerhorepulle.




Eteisemme on L-muotoinen, ja kääntyy ulko-ovelta katsottuna oikealle. Siellä on toinen liukuovikaappimme, jonka eteen sijoitin toisen matoista. Kaapin vieressä on entisöintikurssilla tuunaamani vanha nojatuoli. Olen uskollisesti kantanut tätä aarretta mukanani muutosta toiseen. Sen verran näin sen eteen vaivaa, etten ihan hevillä aio tästä tuolista luopua! Sen yläpuolelle pääsi uudistuneen eteisen kunniaksi mieheni isoisoisän tekemä vanha ikkuna. Aion ripustaa ikkunaruutuihin mustavalkoisia valokuvia perheestämme kunhan vain saan niitä teetettyä sopivaan kokoon.



Uskaltaisikohan jo puhua meidänkin eteisestämme kodin käyntikorttina? :) Ainakin eteisemme on paljon persoonallisempi ja ilmeikkäämpi kuin ennen. Koska mielestäni on aina hauska katsoa sisustuslehdistä uudistuneista tiloista otettuja "ennen" ja "jälkeen" -kuvia, niin laitanpa tähän loppuun vielä parit kuvat tähän loppuun meidänkin eteisestämme.

Ennen:


Jälkeen:


Ennen:


Jälkeen:


Olisi kiva kuulla, mitä tykkäätte muutoksesta! Mukavaa toukokuuta!

DIY: Rustiikki kirjahylly lastenhuoneeseen

Ihanan helteisiä kesäpäiviä on jo roppakaupalla takanapäin. Meidän perheessä on otettu kaikki kesälomasta irti - on reissattu ystävien luo e...