Tuntuukohan kenestäkään muusta teistä, rakkaat blogini seuraajat, että vuosi vuodelta alkaa pitämään yhä enemmän ajan patinoimista huonekaluista ja esineistä, vanhoista laseista ja lautasista sekä virkatuista pitsipeitoista? Vai olenko vain mummoutumassa! Iiks! Lähestyvä neljänkympin rajapyykki täytyy olla tähän syynä, haha! :D
Olen aina pitänyt kirppareiden kiertelystä. Erityisesti siksi, että kirppari on mainio paikka etsiä kotiin uniikkeja ja rustiikkeja kippoja ja kuppeja, kaikenlaisia tavaroita joilla olisi varmasti monenmoista tarinaa kerrottavanaan jos ne vain osaisivat puhua. Pieni ruoste tuo vain lisää charmia, pari kuhmua emalipadassa tekee sen sympaattisemmaksi ja käytetyn alumiinin himmeä hohto peittoa teräksen kovan kiillon mennen tullen.
Ei siis ihme, että tänä kesänä olen viettänyt keskimääräistä enemmän aikaa kirppareilla. Niin netissä, Konteissa, realisointikeskuksissa kuin ihan perinteisillä pöytämyyntikirppiksillä. Ajattelin tässä postauksessa esitellä muutamia tekemiäni löytöjä, joista olen ihan pähkinöinä.
Iittala on viime vuosina palauttanut tuotantoon joitain ihanimpia klassikkolasejaan. Oma suosikkini uustuotannosta on ollut Kastehelmi-sarja. Mutta viime aikoina katseeni on kiinnittynyt Oiva Toikan Flora- ja Frutta-sarjoihin. Ohuenohuet suupuhalletut juomalasit, jälkiruokamaljat ja kaatimet ovat siroja ja niin herkän kauniita. Kun sitten törmäsin kesälomareissulla joensuulaisella "Kirpparilla" nimisellä kirpputorilla Flora-sarjan 80mm kirkkaisiin kulhoihin, hieraisin silmiäni kerran ja toisenkin. Hintaa yhdellä virheettömällä kulholla oli hieman yli seitsemän euroa. Kaappasin pikapikaa kulhot ostoskoriin ja hymisin tyytyväisyyttä!
Kirkkaita kasvi- ja kukka-aiheisia kuvioita on hieman hankala hahmottaa näistä kuvista, kulhot kaipaisivat kovasti täytettä. Kunhan pääsen täyttämään nämä jollain ihanalla jälkiruoalla, otan niistä kuvat Instagramiin! Tuo joensuulainen Kirpparilla-kirppis on muuten oiva paikka tehdä edullisia löytöjä vanhoista tavaroista. Siellä on usein mm. apteekkipulloja, alumiinitonkkia, emalivateja sun muuta mukavaa tarjolla, ja kohtuuhintaan. Suosittelen!
Toinen suosikkipaikkani löytöjen tekemiseen ovat eri kaupunkien Kontit. Vaikka niiden valikoima perustuu lahjoituksiin, usein sieltä on löydettävissä edullisesti suomalaista lasidesignia. Eikä kaiken kauniin tarvitse mielestäni olla nimekkäiltä suunnittelijoilta. Tänä kesänä Kontista löytämäni kauniit tähtilasit puhuttelivat kaltaistani kyltymätöntä glöginjuojaa. Näin välittömästä itseni juomassa punaista glögiä näistä laseista pimenevinä syysiltoina. Ja taas laitettiin neljä lasia ostoskoriin, tällä kertaa kuuden euron yhteishintaan.
Lasien alla on muuten kapea virkattu pitsiliina, joka sekin on kirpparilöytö parilla eurolla. Saa nähdä milloin pitsiliinat ja -peitot tekevät todellisen comebackin. Toki erilaiset virkatut supermuhkeat torkkupeitot ovat ollaan sisustajien suosiossa jo tovin. Mutta ne mummojen virkkaamat ihanuudet, niissä on jotain käsittämätöntä kauneutta, jonka takana on kuukasien uurastus.
Pohdin alkukesässä blogissani, että terassimme sohvan päällinen kaipaisi uusimista. En saanut sitten aikaiseksi lähdettyä kangaskaupoille. Kun eräänä päivänä näin oman kaupungin nettikirpparilla myynnissä ison virkatun valkoisen päiväpeiton, otin pikaisesti puhelimen käteen ja pistin tekstarin menemään. Tämäkin ihanuus oli myyjän isoäidin väkertämä. Ilmeisen taidolla, sillä jokainen neliö on identtinen ja täydellisesti virkattu. Ja niin ohuesta langasta, että tätä on kyllä tehty rakkaudella ja hartaasti! Mietin alkuun, raaskisinko laittaa sitä kesäajaksi terassillemme, mutta laitoin sittenkin, koska sohvallamme ei istuta hiekkaisissa tai multaisissa vaatteissa. Olen myös ottanut tehtäväkseni varjella sitä pienimmiltäkin tahroilta. Päiväpeiton alle sain vanhan valkoisen täkin äitini luota, joten vanhaa harmaata rispaantuutta pehmustekangasta ei enää näy!
Äitini pääsi kuitenkin ompeluhommiin, joskin lasten lakanoiden tekoon. Kävimme mieheni ja tyttäremme kanssa perinteisellä juhannuksen ostosmatkalla Tuurissa. Keskisen kyläkaupan pihassa oli yllättäen peräkärrykirppis, ja pitihän sinne lähteä kiertelemään. Eräällä myyjällä oli neljä kappaletta käyttämättömiä Mauri Kunnaksen Yökirja-teemaisia puuvillaverhoja. Hän kertoi, etteivät verhot kuulemma olleet kelvanneet lastenlasten huoneeseen. Meille kelpasivat, sillä kangas oli juuri passelia lakanoita varten, ja Yökirja kuuluu poikamme lempikirjoihin. Itsekin olen kuin Pupusen Juuso öisin pakkautuneena paksujen vällyjen väliin villasukat jalassa, haha! Tässä pari kuvaa ihanista lakanoista pedattuna poikamme sänkyyn.
Eikä tässä vielä kaikki, kuten ostostv:ssä tavataan sanoa. Ostin muutama vuosi sitten pari alumiinista kakkuvuokaa ruukkujen aluslautasiksi. Tänä kesänä vuokia on tullut ostettua pari lisää. Lommot ja kuhmut tai pieni ruostekaan ei niissä haittaa, kun ei ole tarkoitus laittaa mitään syötävää niihin. Tärkein kriteeri on reiättömyys sekä tietysti myös se, että vadin pohja ei pahasti keiku.
Tytön hempeät yksisarvissynttärit saivat puolestaan minut innostumaan leipomisesta, ja niinpä löysin nettikirpparilta seuraavia kemuja varten tämän AmandaB:n jalallisen kakkulautasen. Olen kaipaillut jalallista posliinista kakkulautasta pitkään. Nyt sellainen löytyi, ja vieläpä kauniisti koristellulla pitsimäisellä reunalla. Tältä kelpaa myös tarjota kuppikakut ja muffinsit! Muutoin siinä on kiva pitä esillä vaikkapa kauneimpia teepakkauksia.
Olen muuten ilmoittautunut vuoden tauon jälkeen takaisin kansalaisopiston puutyökurssille. Appiukon autotallissa odottaa eräs vitriinikaappi kunnostusta sekä muun muassa kasa vanhaa harmaantunutta lautaa ladon seinästä ja pino heinäseipäitä. Loppusyksystä pääsen toivottavasti esittelemään blogissa, mitä olen saanut niistä aikaiseksi. Sitä ennen luvassa on ehkäpä lisää kiertelyä rompetoreilla, syysistutusten laittoa, joulukoristeiden valmistelua sekä postaus tavarataidoista ja tavaran karsimisen tuskasta. Jos sinulla on joku postaustoive, laita ihmeessä kommenttia tulemaan! Aurinkoista elokuuta teille kaikille!
