Pienen tytöntylleröisen oma huone

Kaksi unikoulua, kourallinen unettomia öitä sekä kolme pinnasängyn eri kulmiin sijoitettua tuttia - näillä aineksilla saimme siirrettyä suloisen tyttövauvamme nukkumaan ehjät yöunet omaan huoneeseensa tämän kevään aikana. Huh ja nyt se on takana, nimittäin selkä mutkalla nukkuminen ja kampeaminen huoneesta toiseen kesken makeimpien yöunien. Kun ensi viikolla vielä esikoinen palaa takaisin päivähoitoon, alkaa tällä äidillä olla jälleen enemmän aikaa itselleen ja omille harrastuksilleen, kuten sisustamiselle, hurraa!!

Pinnasängyn ja hoitopöydän kantaminen vierashuoneeseemme oli tietysti osa pikkuisemme siirtoa pois yöuniltaan äidin kainalosta. Ihan uusiksi emme ole vielä pistäneet kokonaisuutta, jotta meillä olisi yövieraillemme levitettävä sohvasänky jäljellä. Ylipäätään vierashuoneemme on kotimme huoneista pienin, vain alle kahdeksan neliötä kooltaan, ja niinpä aion suunnitella sen säilytys- ja sisustusratkaisut ajatuksen kanssa.

Tältä tyttömme huoneessa näyttää juuri nyt. Hoitopöytäkin kärrättiin pois pari viikkoa sitten ja alkajaisiksi tilalle tuli vanha tuttu Expedit-kuutiohylly. Peilin alla oleva tila on todellakin hyötykäytössä viimeistä senttiä myöten. Kuutiohyllyssä säilytämme neitokaisen ensimmäisiä kirjoja, hoitoreppua sekä duploja ja muita leluja. Olen todennut nämä Ikean hyllyköt superhyviksi säilyttimiksi lastenhuoneisiin. Kankaisiin laatikoihin saa upotettua hurjan määrän leluja ja nämä ovat tukevia, vaikka lapsi yrittäisi kiivetä ylös hyllyjä pitkin. Sängyn alla on äitini ensimmäinen itselleen ostama matkalaukku. Meille ei säästynyt kovin montaa esinettä vanhempieni nuoruusajalta, mutta onneksi tämä ihanuus on tallessa.

Sänkyyn olen pedannut puolestaan oman lapsuusaikani lempilakanat. Näitä on meillä kahdessa koossa, sekä vauvaversiona että lastenlakanoina. Pidin näistä niin paljon lapsena, että en olisi oikeastaan muita lakanoita halunnutkaan käyttää. Lakanoiden puuvilla on pehmennyt ihanasti useiden pesukertojen myötä. Nyt myös pikkuprinsessamme saa tuutia kauneusuniaan kukkakedolla. Uninorsu on peräisin Kelan äitiyspakkauksesta ja Fabelabin roosa unipupu tyttömme kummitädiltä.

Uninorsun esikoinen tosin yritti omia itselleen. En suostunut, sillä pitäähän tytyllämme olla omia rakkaita unikavereita, ei ainoastaan isoveikan vanhoja. Tyttömme pitää kovasti myös Brion vedettävästä keltaisesta kirahvista, joka on nimeltään Keijo, tai tuttavallisemmin Keke. Sen kumiset sarvet on kuin tehty kutiavien ikenien hankaamiseen. Niiskuneiti on saanut sekin paljon rakkautta osakseen. Bamse-nallen kissa Janson on isoveljen lahjoitus pikkusiskolleen ja vaaleanpunainen Ottiilian hempeä yksisarvinen laukkasi meille pienillä kavioillaan Tampereen tallipihalta.

Toistaiseksi vauva ei ole yltänyt pikku tassuillaan seinäpeiliin. Peili on siirtymässä lähiaikoina pois, ja nyt pohdin, mitä ihmettä laittaisin sen tilalle. Haluaisin jonkinlaisen säilytysratkaisun, joka toimisi myös tulevina vuosina hyllykön tai työpöydän yläpuolella. Sänky ei nimittäin tule jäämään vuosiksi tälle seinustalle, jonka pituus on aika lailla tasan kaksi metriä. Jollain tavalla haluaisin hyödyntää peilin yläkulmien takana olevat kiinnitysruuvit, jotta välttyisin maalaukselta ja paklailuilta. Peilin yläreuna ja siten nämä ruuvit ovat aika korkealla (n. 160-170cm lattiasta mitattuna), joten esimerkiksi pieni seinähylly näyttäisi yksinään hullunkuriselta noin ylös sijoiteltuna. Olisiko teillä ideoita, mitä tilalle voisi laittaa? Yksi hauduttelemani idea olisi vanha puinen leveä seinänaulakko, jossa olisi sekä ripustuskoukut että ylähylly. Tällaista minulla ei ole vielä jemmassa, vaan se pitäisi löytää jostain kirpparilta...



Peilistä heijastuu suosikkitapettini, jonka marokkolaiseen kuvioon en ole kyllästynyt vieläkään. Ihastuin siihen sydänjuuriani myöten ja mieheni mutinoista huolimatta sain neuvoteltua sen meille tähän huoneeseen. Tapettiseinämälle on siirtymässä parin vuoden sisällä lastensänky, ja sitten on aika luopua tästä hyvin palvelleesta Ikean Hemnes-sohvasängystä.

Sängyllä on äitini virkkaama päiväpeitto, jonka aion antaa tytöllemme mikäli hän vain sen haluaa. Tyynyrykelmien kokoaminen on minulle mieluista puuhaa ja niinpä tälläkin sängyllä on kasa kauniita tyynyjä molemmissa päissä. Sängylle on päässyt myös valkoinen uskollinen vahtikoira Murre, joka on myöskin äitini käsialaa ja peräisin minun lapsuudestani. Ikkunan edessä riippuu valkoisista paperipusseista toissasyksynä askartelemani joulutähti. Minusta siitä tuli niin kaunis, etten hennonut ottaa sitä pois joulun jälkeen... Sattuukohan kenelläkään teistä olemaan kotona koristeita, jotka olivat joulua varten, mutta jäivätkin sitten esille pidemmäksi aikaa? :)

Seuraavassa postauksessa olisi tarkoitus kurkistaa kevätistutuksiin, mikäli sää sallii niiden istuttamisen. Jos lunta rupeaa satelemaan kiusaksi asti, postailen tänne jonkun herkkureseptin. Mielessäni olisi esimerkiksi eräs superhyvä gluteeniton vohveliresepti tai sitten vapuksi tekemäni rubiinisuklaajuustokakku, johon ei tarvita liivatetta eikä uunia. Onko teillä toivetta, kumman reseptin laittaisin tänne? Hauskaa toukokuuta ja kesän odotusta sinulle!

Vauva tuli kotiin!

Pitkään odotettu hetki koitti toissa viikonloppuna, kun saimme pienen prinsessamme kotiin! Ylpeä nelivuotias isoveli kantoi välittömästi hänelle omia unilelujaan ja esitteli kotimme huone huoneelta. Ensimmäisen lapsemme kohdalla meillä oli muista syistä raskas elämänvaihe meneillään, ja puhe vauvakuplasta tuntui todella kaukaiselta ajatukselta. Nyt toisen kohdalla arjessamme ei ollut tapahtunut mitään ikäviä mullistuksia, jonka vuoksi voin sanoa nyt todellakin päässeeni tuohon kuplaan!

Niin hento ja pienoinen, mutta samalla niin täynnä elämää ja energiaa, sellainen on tämä meidän perheemme uusin jäsen. Toisen kohdalla hoitorutiinit soljuvat kuin itsestään, ja huomio kiinnittyy täysin vauvan ihmettelyyn ja ihasteluun. Toki nelivuotiaan vauhdikas arki tuo oman mausteensa soppaan, eikä jokainen hetki suinkaan ole ruusuilla tanssimista. Mutta väsyneimpinäkin aamuyön hetkinä pyrin ajattelemaan, että jokainen hetki on kallisarvoinen ja vuoden päästä pikkuvauva-aika on jo ohi. Parasta on juuri nyt.

Pieni prinsessamme tulee saamaan oman huoneen vierashuoneestamme. Toistaiseksi mieheni on valloittanut sen, jotta saisi yöt paremmin nukuttua. Me olemme vauvan kanssa majoittuneet isoimpaan makuuhuoneeseen, jossa nyt ovat vauvan pinnasänky ja hoitopöytä. Muuramen retropinnasänky hankittiin neljä vuotta sitten esikoiselle. Pikkuisen unia vartioi Tampereen Tallipihalta löytynyt ihastuttava Ottiilian vaaleanpunainen yksisarvinen.

Tauluhyllyn reunaan olen ripustanut neidin ihanimpia vaatteita. Joku näistä ihanuuksista ikuistetaan todennäköisesti ensi viikolla valokuvaan, kun käymme otattamassa vastasyntyneen valokuvat paikallisella studiolla. Ihanat valkoiset pikkuhenkarit ovat vauvalahja kummilta esikoisellemme.

Yövalona makuuhuoneessamme on Design House Stockholmin Block-valaisin. Se mahtuu juuri passelisti tauluhyllylle ja on helppo napsaista päälle vaipanvaihtoa varten.

Pikkuneidin vauvamuistot aion raapustella ihastuttavaan Outi Virtasen laatimaan Pienen omaan kirjaan. Kirjassa on juuri sopivasti kysymyksiä ja kohtia täytettäväksi. Ahdistun nimittäin sellaisista vauvakirjoista, joilla on paksuutta viisi senttiä ja johon pitäisi täyttää kaikki mahdollinen. Ihmettelen aina, kenellä riittää sellaiseen aika ja jaksaminen arjen pyörittämisen keskellä. Mutta tätä kirjaa on ilo täyttää, ja eihän kaikkia sivuja ole pakko täyttää tekstillä, kuva tai piirroskin riittää :).

Seuraavaksi ovat suunnitteilla vauvan ristiäiset, joita juhlimme syyskuu alussa. Mietinnässä ovat nimi sekä ristiäiskoristelut ja tarjoilut. Kaikkea kivaa pohdittavaa siis riittää elokuulle, palataan suunnitelmiin hieman myöhemmin... mutta nyt lopetan naputtelemisen, sillä vaavi kaipaa äidin huomiota. :) Energistä elokuuta sinulle!

Vaaleanpunaisen hempein terveisin vauvakuplasta,
Anu

Vierashuone uudistuu

Moni tietää varmaan sen tunteen, kun ensimmäisen lapsen myötä koko huushollin tavaramäärä lähtee hurjaan kasvuun. Ensin haalitaan vauvanvaatteita ja hoitotavaroita. Sitten taapero kasvaa ja hänelle hankitaan jatkuvasti uutta isompaa vaatetta ja kenkää, ja samalla myös purulelut vaihtuvat duploiksi ja sitten pikkulegoiksi. Kuinka ollakaan, tavaraa ei kuitenkaan virtaa samalla tahdilla ovesta ulos. Lopputulos: pursuavat vaatekaapit ja hyllyköt, ja ahdistunut äiskä! ;)

Aikani kaappeja katseltuani minun oli pakko ryhtyä toimeen. Ensimmäiseksi aloin karsia tavaraa vähemmäksi käymällä systemaattisesti kaikkia kodin hyllyköitä ja laatikostoja läpi kirpputorimyynti mielessäni. Toinen ratkaisu oli lisätä säilytystilaa niihin huoneisiin, joissa sitä ei ole riittävästi. Niinpä päätimme hankkia vierashuoneeseemme liukuovikaapin, joka on samaa Ikean sarjaa kuin esikoisen huoneessa.

Ikean kaappirungoissa on se mainio etu, että niitä saa myös vain 38 senttiä syvinä. Koska pienimmän huoneemme koko on alle kahdeksan neliötä, päädyimme tähän kapeaan kaappiin, joskin 236 senttiä korkeana. Valitsimme kaappiin liukuovet, jotta saisimme maksimoitua lattiatilan muuhun käyttöön. Täytyy sanoa, että tämä kaappi oli nappivalinta huoneeseen! Se ei edes pienentänyt tilan tuntua, koska sen peilit heijastavat ikkunasta tulevan valoa, ja saavat huoneen jopa tuntumaan suuremmalta.

Laitanpa tähän vielä vertailun vuoksi pari kuvaa huoneesta ennen vaatekaappia.

Kaapin tulon myötä piti hieman siirrellä huonekaluja uuteen järjestykseen. Äitini vanha kampauspöytä sekä säilytyshyllykkönä toimiva hoitopöytä siirtyivät peilin alle. Ikean Expedit-sarjan kuutiohyllyköt lähtivät appivanhempien luo väliaikaissäilytykseen, koska niille ei enää riittänyt huoneessa tilaa.

Kun huonekalut olivat löytäneet paikkansa, piti tietysti vähän myös möyhiä sohvasängyn tyynykasaa uusiksi. Kaivoin vaatehuoneesta esiin viime kesänä ostamani Vallilan Villisalaatti-kuosin tyynynpäälliset tyynyineen, ja asettelin ne sängyn päälle. Niiden kaveriksi sointuvat mainiosti turkoosit ja hopeanharmaat sisustustyynyt.

Täytyy sanoa, että tämän huoneen säilytystila ainakin triplaantui kaapin myötä! Tuli niin hyvä fiilis! Tämän projektin myötä kehtaa taas katsoa muidenkin kaappien sisälle. Lisäksi odotan jo innolla kirpputorimyynnin alkua, että saan kuskattua ylimääräiset vaatteet, kirjat ja esineet sinne pois meidän nurkistamme. Pieni järjestelyprojekti kannattaa aina, suosittelen!

Oman kodin vierashuone

Kaikki lähti tapetista. Suunnitellessamme rivitalokotimme sisustusta haaveilin ornamenttikuvioista, joita näkee varsinkin itämaisissa lattialaatoissa. Olin riemuissani, kun löysin sattumalta Morocko-tapetin Boråstapeterin Poetry-mallistosta. Siinä oli ihastelemani marokkolainen kuvio, mutta hillityn skandinaavisissa sävyissä. Meille kun oli alusta asti selvää, että emme halunneet seinillemme väri-ilotulitusta. Kaipasimme pikemminkin hillittyjä ja ajattomia sävyjä, joita voisi sitten esimerkiksi tekstiileillä ja muilla yksityiskohdilla tarvittaessa piristää. Halusin tämän tapetin nimenomaan vierashuoneeseen, koska en ollut varma, saattaisinko kyllästyä ajan mittaan siihen isommalla pinnalla, kuten olohuoneessa. No, en ole kyllästynyt, pidän tästä edelleenkin suunnattoman paljon!

Tapetti toimii luontevana lähtökohtana huoneen muulle sisustukselle. Tapettia on vain yhdellä seinällä, ja muut seinät on maalattu tapetista poimitun vaaleanharmaan sävyllä.

Tapetin ruutumainen kuvio toistuu äitini virkkaamassa valkoisessa päiväpeitossa. Hän oli jo hankkiutumassa siitä eroon, kun esitin vastalauseen ja pelastin sen itselleni. Päiväpeiton alla on aimo kasa patjoja, ja tietysti Ikean levitettävä Hemnes-sohvasänky. Meillä on monia pidemmän matkan päässä asuvia ystäviä, jotka meillä kyläillessään jäävät usein vieraaksemme useammaksi yöksi. Niinpä meille on tärkeää tarjota heille kunnon sänky, ja siihen kunnon patjat ja petarit. Tämän sohvasängynhän saa levitettyä normaalin parisängyn levyiseksi.

Sängyn päällä ja sen ympärillä on myös vaihtelevan näköinen kasa tyynyjä. Milloin harmaita, milloin valkoisia, milloin turkooseja. Minun täytyy tunnustaa, että kauniit sisustustyynyt ovat yksi suurimmista heikkouksistani. Äitini päivittelee usein, että TAASKO minä ostin lisää tyynyjä. Eikö niitä ole paljon jo ennestäänkin, hän huokailee. No on, minä vastaan - mutta kaikki ovat silti löytäneet paikkansa kotoamme! Mielestäni tyynyt ovat äärimmäisen ihana tapa tuoda kodikkuutta ja pehmeyttä sisustukseen. LIsäksi tyynynpäällisiä tai tyynyjä vaihtamalla huoneen ilmeen saa muutettua silmänräpäyksessä! Jätettäköön äidilleni luettavaksi, että tulin tänään taas ostaneeksi kaksi uutta tyynyä. Taidan olla tyynyjen suhteen toivoton tapaus. :)

Marokkolaista tunnelmaa huoneeseen luo myös mieheni tänä keväänä Turkista tuoma tuliainen, ihana hopeanvärinen ornamenttikuvioitu tarjottimeni. Haaveilin pitkään tällaisesta, mutta en raaskinut ostaa sitä Suomesta.

Hopeaa ja koukeroa on myös isossa peilissä, joka luo pieneen makuuhuoneeseen valoisuutta ja lisää avaruuden tuntua.

Ikkunan edessä on puolestaan äitini vanha kampauspöytä. Peili on nostettu talteen, jottei ikkuna peittyisi. Vetimet olivat alunperin isot ja kultaiset, mutta vaihdoin ne sirompiin Indiskan posliinivetimiin. Pöydän päällä oleva kaunis vanha peltinen rasia on äitienpäivälahja mieheni mummulta.

Vetimistä puheen ollen, en oikein erityisesti pidä Hemnes-sarjan mustista metallinuppivetimistä. Niinpä vaihdoin sohvasängyn laatikoiden vetimiksi huomattasti kauniimmat lasivetimet sinkityillä yksityiskohdilla. Nämä täydentävät aika kivasti huoneen marokkolaisteemaa! :)

Uusin hankinta huoneeseen on valkoharmaa puuvillamatto. Alun perin tämän piti tulla keittiöömme, mutta rullattuani maton auki halusinkin sen vierashuoneeseemme.

Viimeisen silauksen itämaiselle tunnelmalle antavat koukerokuvioiset valkoiset verhot. Bongasin aikanaan tämän Vallilan kankaan Stockmannilta. Pidän siitä, että ne ovat saman aikaan ilmavan ja runsaan näköiset.

Olisi kiva kuulla, mitä tykkäätte meidän vierashuoneestamme! Erityisesti kaipaisin vinkkejä, minkälainen valaisin tänne sopisi. Tällä hetkellä katossa on ihan tavallinen kolmen led-lampun teräsvalaisin, mutta kaipailen jotain pehmeämpää ja tunnelmallisempaa ratkaisua. Itäimaisuus olisi plussaa :).

Seuraavassa postauksessa singahdan jälleen pihamaan puolelle. Olemme nimittäin saaneet uudet ihanat istutuslaatikot terassin päätyyn. Kuulemisiin ja hyvää juhannusta! :)

Kirppislöytöjä Kuopiosta

Kiertelen kirppareita muutaman viikon välein sisustuslöytöjä haikaillen. Ja nyt tärppäsi, pitkästä aikaa! Tällä kertaa mukaan tarttui vanha puutuoli ja helmitaulu kuopiolaiselta Kuparipannu-kirpputorilta.

Ihastuin tuohon tuoliin välittömästi. Valkoinen väri sopii huoneeseen kuin huoneeseen, ja tuoli on muutenkin muodoiltaan kodikkaan vanhanaikainen. Mutta paras yllätys odotti istuinosan alla...

...nimittäin säilytystila! Voiko pikkutuolilta enempää toivoa? Tuolin sisälle saa näppärästi kätkettyä vaikkapa kenkiä, laukkuja, sateenvarjoja, leluja... oikeastaan mitä vain! Tuoli pääsi näin alkuun meidän aikuisten makuuhuoneeseen. Se sopi mitoiltaan oivallisesti Ikean Kallax-hyllykön viereen. Olinkin kaivannut jo pidempään sinne laskutilaa vaatteille ja käsilaukuille. Ja nyt vielä sain säilytystilan kaupan päälle! Testasin kyllä tuolia pojankin huoneeseen (ja se sopi mainiosti sinnekin...), mutta päätin toistaiseksi kuitenkin pitää tämän omassa käytössäni :).

Kirpparilla oli myynnissä toinenkin, tummanharmaa puutuoli, jossa oli vastaava säilytystila kannen alla. Tämä valkoinen oli kuitenkin mitoiltaan ja syvyydeltään hieman pienempi, ja siten meille sopivampi.

Tuolin päällä on muuten Dubaista pari vuotta sitten löytämäni turkoosi käsilaukku. Se oli niin herkullisen värinen, etten millään malttanut jättää sitä kaupan hyllylle. Ja kun muutenkin tällä hetkellä turkoosi väri vetää minua magneetin lailla puoleensa, niin miksi laittaisin tämän vaatehuoneen hyllylle, kun se voi koristaa makuuhuonettamme tuolin päällä :).

Ja se toinen kirppislöytö, pikkuinen helmitaulu, pääsi sitten sinne pojan huoneeseen. Paikka sille löytyi seinähyllyn päältä, vanhan opettajainkoulutuslaitoksen viivottimen vierestä. Ne sopivatkin aika kivasti yhteen! Hyllyllä on myös tuliainen Lontoon luonnontieteellisestä museosta sekä pojan kummiltaan kastelahjaksi saama traktoripankki.

Naulakossa odottelee lämpimämpiä säitä pojan keltainen kevättakki. Hän on sovittanut tätä jo useampaan otteeseen, ja istuskelee välillä se päällään olohuoneemme sohvalla. Jollakulla on kevättä rinnassa :).

Tällä viikolla ollaankin koko perheen voimin reissussa vanhassa kotikaupungissani Lahdessa. Muutamassa sisustusliikkeessä olisi tarkoitus pistäytyä hiihtämisen ja ulkoilun lomassa. Ja toiveena olisi, että yhtenä päivänä ehdittäisiin käväistä Helsingissäkin (sisustusshoppailemassa). Saa nähdä, kuinka kauan nuoriso-osasto jaksaa äidin shoppailua. Toivottavasti tuliaisena olisi vähintäänkin kuvia ja inspiraatiota kevättä varten tänne blogiin :)!