tiistai 22. kesäkuuta 2021

DIY: Rustiikki kirjahylly lastenhuoneeseen

Ihanan helteisiä kesäpäiviä on jo roppakaupalla takanapäin. Meidän perheessä on otettu kaikki kesälomasta irti - on reissattu ystävien luo eri kaupunkeihin, uitu ja keräilty sylintäydeltä ojien pintareilta ja niityiltä kesäkukkia. Aikaa on jäänyt kiireettömälle yhdessäololle vielä enemmän, kun sain lopulta kesäkuun alkupuolella valmiiksi kevään puutyökurssilla nikkaroimani rustiikin kirjahyllyn.

Ajatus uudesta kirjahyllystä poikamme huoneeseen syntyi tarpeesta saada huoneeseen lisää lattiatilaa leikeille. Uskollisesti meitä palvellut Kallax-hyllykkö oli melko matala korkeudeltaan, ja lähes kolmen metrin huonekorkeus jäi hyödyntämättä. Toisaalta se vei puolitoista metriä sivusuunnassa, eikä sille seinustalle muuta oikein enää mahtunutkaan. Koska oman maun mukaista korkeampaa ja kapeampaa kirjahyllyä ei tuntunut löytyvän järkihintaan, päätin tarttua itse sahaan ja tehdä mieleisen hyllyn kotiimme. Kuukausien äherryksen jälkeen se sitten valmistui, kaunis valkoinen täyspuinen kirjahylly rustiikeilla yksityiskohdilla.

Tämä kirjahylly on ollut ehdottomasti kolmesta itse nikkaroimastani huonekalusta työläin. Oman mausteensa projektiin antoivat hyllykön alakaapin ovien teko vanhoista riihen seinälaudoista. Appeni tosiaan pelasti viime kesänä tuttavaltaan peräkärryllisen harmaantuneita lautoja, jotka olivat menossa polttouuniin. Meille ne olivat muuta kuin polttopuuta - kallisarvoisia aarteita, joista syntyi viime syksynä meidän kotiimme sohvapöytä ja appivanhemmilleni taulunkehyksiä. Laudoissa haastavinta oli tietenkin se, että ne olivat rustiikisti vinkuroita ja eri paksuisia. Yritin valita projektiin suorimmat laudat, mutta kaikkia oiko- ja tasohöylättiin useampaaan kertaan ja kavennettiin myös sopivaan mittaan. Yleensä puutavara saadaan oiottua höyläämällä sitä molemmilta puolilta, mutta tämähän ei ollut tässä projektissa mahdollista, koska sen myötä olisi kadonnut laudan kaunis harmaantunut pinta. Alakaapin ovien suoruus ja tasaisuus varmistettiin liimaamisen jälkeen puristimissa ja painojen alla kuivattamisella. Ovien taakse porattiin lisäksi vaakaan tukipuulistat, jotta ovet eivät lähtisi ajan myötä vääntyilemään.

Rustiikit ovet viimeisteltiin antiikkimessinkisillä saranoilla ja vetimillä. Ovien pinta käsiteltiin Tikkurilan Kiva10-mattalakalla, joka ohennettuna ei muuttanut ovien väriä, mutta poisti kuitenkin täysin tikkuisuudeen. Ihan hirveää olisi, jos lapset joutuisivat varomaan leikeissä jatkuvasti tikkujen tarttumista sormiin. Siksi olin ehdoton, että pinnan tulee säilyttää rustiikkinen tuntu, mutta tikkuja ei saa irrota.

Itse hyllykkö nikkaroitiin liimapuulevystä. Hyllykön sivut ovat 28mm ja hyllyt 18mm vahvuista mäntylevyä. Hylly on tehty kahdesta irrotettavasta osasta. Yläosa kiinnittyy puutappiliitoksilla kaappiosaan. Yläosaa ja alaosaa ei liimattu kiinni toisiinsa, jotta hyllykköä on tulevaisuudessa helppo siirtää paikasta toiseen. Mietin pitkään, maalaisinko vai vahaisinko hyllyn valkeaksi, mutta lopulta päädyin Tikkurilan Helmi-kalustemaaliin, sävynä listavalkoinen. Pojan huoneessa oli jo ennestään samalla sävyllä maalattu puinen sänky, joten kirjahylly ja sänky sointuvat tosi kivasti yhteen. Hylly vaati kolme maalauskertaa, jotta saavutettiin tasainen, peittävä valkoinen väri. Alempana olevassa kuvassa näkyy hyllykkö vielä osina puutyöluokassa. Aluksi meinasin tehdä ovien etupuolelle Z-kuvioidut koristelistat. Päätin kuitenin luopua niistä, kun vinkurat laudat vaativat tukilistat kaapin sisälle, ja ovista olisi tulleet tuplalistoilla aivan liian raskaat saranoiden kannateltaviksi.



Aluksi meinasin viimeistellä kirjahyllyn ilmeen uritetuilla mäntylistoilla, mutta sitten sain idean heinäseiväslistoista. Pituussuunnassa halkaistut heinäseipäät toistavat lautaovien sävyä hyllykön ylä- ja alareunassa. Jos haaveilet heinäseiväslistoista, kannattaa varata projektiin useampi seiväs ja kiinnittää huomiota seipäiden suoruuteen ja paksuuseroihin. Mitä suorempi seiväs on ja mitä vähemmän paksuuseroa on seipään ylä- ja alaosassa, sitä paremman listan saat siitä. Seipäät mattalakattiin samaan tapaan kuin kaapinovet tikkusuuden vähentämiseksi.

Ja näin valmistui siis meidän ihana kirjahylly. Jos joskus muutamme, saattaa hylly siirtyä paraatipaikalle olohuoneeseen. Mutta toistaiseksi sillä on tärkeä tehtävä toimia tulevan eskarilaisen legojen, kirjojen ja pelien säilytyspaikkana. Lopuksi on kiva vielä fiilistellä parilla kuvalla, miltä pojan huone näytti ennen ja jälkeen muutoksen! Jos sinulle tulee kysymyksiä mieleen kirjahyllyn käytännön toteutuksesta, niin laittele kommenttia tai sähköpostia tulemaan. Ja nyt riittää kirjoittelu - siirryn ulos nauttimaan upeasta aurinkoisesta kesäsäästä!




lauantai 15. toukokuuta 2021

Satoa terassilta: vinkkejä hyötypuutarhan perustamiseen rivitalon terassille

Meidän terassilla vihertää ja olen siitä niin onnellinen! Yksi parhaita juttuja kesässä on yrttien ja hyötykasvien viljely omalla rivitaloterassilla ja -pihalla, vaikka neliöt eivät niin suuret olekaan. Itse asiassa muutamalla näppärällä ratkaisulla saa terassille mahdutettua monenlaista yrttiä ja vihannesta, jotka pitävät erilaisista kasvuolosuhteista. Toiset rakastavat paahdetta, toiset taas rupsahtavat auringossa. Toiset kaipaavat tuulensuojaa ja toiset taas eivät ole moksiskaan pienestä puhurista. Ajattelin kerätä tähän postaukseen parhaat itse havaitsemani vinkkini hyötypuutarhan perustamiseen rivitalon terassilla. Ja todettakoon nyt heti alkuun, että en ole taimikasvattaja, eli minulle ei ole siemenestä kasvatettuja taimia ollenkaan - lukuun ottamatta suorakylvöä ulos laatikoihin. Eli sellaista taimikasvatusasiaa tästä postauksesta et tule löytämään. 😅 Mutta toivottavasti tästä on silti iloa, apua ja inspiraatiota sinulle, joka haluat päästä nauttimaan sadosta suht vähällä vaivalla ja nopeasti!


1. Tee etukäteen lista, mistä yrteistä ja vihanneksista oikeasti pidät

"Kaikkea pitäisi saada!". Tämä tunne iskee aina toukokuussa, kun menen paikalliselle puutarhalle taimiostoksille. Kysehän on tästä ruotsinristeilyjen buffapöytä-jutusta - eli mieli tekisi haalia kärryyn jos jonkinlaista uutuusversiota yrteistä ja vihanneksista, eikä tule loppuun asti ajateltua, mistä oikeasti tykkää ja mitä oikeasti terassille mahtuu. Olen todennut, että parasta on etukäteen kotisohvalla tehdä lista yrteistä ja vihanneksista, joista eniten pitää. Siten välttää taimihamstrauksen, joka käy itse asiassa aika kalliiksikin. Toki kannattaa jättää myös pieni vara heräteostoksille, koska niitä tulee aina tehtyä. Itse otan joka kesä 1-2 uutta tuttavuutta kokeiluun, mutta en enempää, koska ruukkutila ja kasteluintonikin on rajallinen.


2. Valitse kasvit olosuhteiden mukaan

Kaikki taimet eivät selviä paahteisella ja tuulisella - eivätkä myöskään varjoisella - terassilla. Tämä on vähän sama juttu kuin kesäkukkien kanssa: terassihortensiaa on turha viedä kuolemaan paahteeseen, ja pelargonit lopettavat kukkimisen jouduttuaan varjoisalle pohjoisterassille. Niin harmillista kuin se on, tiettyjä kasveja on todella hankala saada menestymään muualla kuin kasvihuoneessa. Ota silloin varman päälle, valitse kasvit paikan mukaan, ja jos sopivaa paikkaa ei ole, yritä parantaa olosuhteita. Tässä omat vinkkini valintaan olosuhteiden perusteella:

Lasitettu terassi: suora auringonpaiste / puolivarjo:

- Kirsikkatomaatit ja minipaprikat. Ihan parhaita kesäherkkuja ja lapset rakastavat niiden napsimista! Huomioi kuitenkin, että vihreät (raa'at) tomaatit samoin kuin varsin ja lehdet, ovat myrkyllisiä. Tomaattilajike kannattaa valita niin, että kasvutapa on matala ja pensasmainen. Muuten saat ehkä tomaatin, joka kasvaa korkeutta kuin Jaakko ja pavunvarsi -sadussa! Viidakkotomaatin nimellä on syynsä! Ja muista kastella tomaatteja paljon. Oikeasti paljon, jos paahdetta riittää ja lämpö terassilla alkaa muistuttaa saunaa.

- Chilit. Tulisien ruokien ystäville chilien kasvatus on must. Mutta ne saattavat kerätä ötököitä, joten varaudu, että kaapissasi on mäntysuopaliuosta tuholaisten häätöön.

- Yrtit: rosmariini, timjami, basilika, marokonminttu, mäkimeirami (oregano). Aivan ihania mausteita salaateissa, uuni- ja grilliruoissa, ja erilaisissa dippikastikkeissa. Lähes kaikissa näissä on paksummat nahkeammat lehdet, jonka vuoksi ne eivät näänny auringossa. Basilikaa ja oreganoa kannattaa pitää silmällä, varsinkin kasvukauden alussa ne nauttivat paahteestakin, mutta isommaksi kasvettuaan saattavat nuupahtaa - varsinkin jos kastelu on liian vähäistä.

Lasitettu terassi / avoterassi: varjo (mutta epäsuoraa valoa kuitenkin riittää)

- Yrtit: Hentolehtiset mintut, korianteri, rucola, basilika, mäkimeirami (oregano). Rucola on näistä hankalin, koska ainakin minulla se kerää jotain ihme ötököitä. En pidä kasvintorjunta-aineista, joten parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen olen päättänyt ostaa rucolani kaupasta.

Avoterassi: suora auringonpaiste ja tuulinen paikka

- Kesäkurpitsa. Jos sinulla on mahdollisuus isoon kasvatuslaatikkoon - kokoa noin 40x30cm ja syvyyttä myös noin 40cm, istuta siihen yksi kesäkurpitsantaimi, ja saat satoa loppukesästä runsaasti, mikäli vain auringonpaistetta riittää. Todellakin yksi pieni taimi riittää, sillä lehdet kasvavat kuin raparperilla. Kesäkurpitsa on todellinen vesisyöppö, eli varaudu päivittäiseen kasteluun aurinkoisina päivinä.

- Pensasmustikka. Toinen vaihtoehto isoon kasvatuslaatikkoon voi olla vaikkapa pensasmustikka, kunhan sen kasvukoko on maltillinen.

- Kylvö siemenestä: retiisit, salaatit, sipulit, herneet, tilli. Näistä erityisesti retiiseistä ja salaatista tulee nopeasti (parissa viikossa) satoa. Meillä syödään joka kesä 2-3 sadon edestä retiisejä ja lapsista näiden pinkkien palleroiden vetäminen mullasta on aina yhtä riemukasta! Herneet tarvitsevat tukea kasvaessaan, joten tukikepit kannattaa viritellä jo aikaisessa vaiheessa. Sipulit vaativat pitkän kasvukauden, eli ne kannattaa kylvää toukokuussa.

- Yrtit (taimet): timjami, oregano, laventeli. On uskomatonta, kuinka muhkea pensas yhdestä timjamin taimesta kasvaa kesän aikana. Yksi taimi riittää, ja saat enemmän kuin kylliksi timjamia kesän aikana. Laventelin (tähkälaventeli) kukinnot voi kuivata ja tehdä niistä esimerkiksi laventelisokeria. Varmista kuitenkin aina myyjältä, että et ole ostamassa myrkyllistä versiota laventelista (esim. tupsulaventeli)!

- Perunat. Miten olisi sangollinen perunoita? Perunat pärjäävät monenlaisessa säässä - senhän me suomalaiset tiedämme, kun perunaa on tarjolla melkein joka päivä koulun ruokalistalla!

Avoterassi: suora auringonpaiste ja suojainen paikka

-  Kirsikkatomaatit, minipaprikat ja chilit. Jos terassillasi ei ole lasitusta, mutta siinä on tuulelta suojainen ja erittäin lämmin paikka, kokeile kasvattaa ruukussa kirsikkatomaatteja, minipaprikoita ja chilejä. Tässä on kylläkin säävaraus, eli jos kesästä tulee harmaa, kylmä ja sateinen, satokin jää pieneksi. Lue myös ylempää kohta chilien tuholaistorjunnasta.

 

3. Panosta olosuhteisiin

On kikkoja, joilla terassille saa enemmän ja monipuolisemmin yrttejä ja kasveja:

- Ota käyttöön seinustat: vaikka usein ruukut sijoitellaan pöydille tai lattialle, harkitse amppelikoukkujen ja seinähyllyjen asentamista. Niiden avulla moninkertaista ruukkupinta-alan.

- Jos rakennat terassille portaat, harkitse kapeamman askelman rakentamista ja istutusaltaan / altaiden lisäämistä portaan kylkeen. Näin saat syvempiä isutuslaatikoita, joissa viihtyvät erityisesti pienet marjapensaat ja juurikkaat.

- Hanki verhot paahteiselle lasitetulle terassille. Jos aurinko porottaa kasvisi nuupalleen, harkitse läpikuultavien verhojen laittamista terassin aurinkoisimmalle seinustalle. Suurin osa kasveista nauttii verhon läpi siivilöityvästä valosta ilman rupsahtamisen vaaraa.

- Muista valita tarpeeksi iso ruukku. Takuuvarma keino epäonnistua kasvatuksessa on valita liian pieni ruukku. Jos et halua ostaa uusia isoja ruukkuja, kurkista vaikka kattilakaapin perälle, olisiko siellä käyttämätön iso keittokattila. Ruukut kannattaa myös salaojittaa, eli laittaa kerros ruukkusoraa pohjalle, Näin juuret eivät lillu vedessä ja kasvit voivat paremmin.


4. Muista kastelu!

Tätä ei voi liiaksi painottaa, sillä varsinkin paahteinen lasitettu terassi saa mullan hetkessä kuivahtamaan. Sitten kyllä harmittaa, jos tulee unohdettua tomaattien kastelu - tomaatti ei suostu täydellisen kuivumisen jälkeen tekemään enää mitään satoa. Sen sijaan basilika kyllä kasvattaa uutta versoa, samoin monet muut yrtit.

 

5. Unohda lannoitus, panosta multaan

Jos ostat joka vuosi uudet taimet puutarhalta ja laitat ruukkuihin uudet mullat, eivät kasvit tarvitse lannoitusta kesän aikana. Panosta sen sijaan multaan. Usein puhdas musta multa on liian voimakasta kesäkasveille. Kannattaa miksailla puutarhamultaa ja mustaa multaa sekaisin, siitä kasvit pitävät, ja lopputulos ei ole liian tiivis.

 

6. Jos joku ei onnistu ensimmäisellä kerralla, kokeile rohkeasti uudestaan!

Edellä mainittujen kasvien kasvatus ei ole rakettitiedettä, mutta kömmähdyksiä on käynyt vuosien varrella. Jos tomaatit nuupahtavat kesäkuussa, ei hätää, vielä ehdit ostamaan uudet jos vain taimia riittää puutarhapihoilla. Herneet puolestaan kasvavat nopeimmin kaupasta ostetuista herneenversoista, eli oikoreittejä onneen on olemassa. :)

 

Sitten vain kädet multaan ja nauttimaan sadosta! Ihanaa toukokuun jatkoa sinulle!



maanantai 19. huhtikuuta 2021

Bohotunnelmaa kotiin: DIY makrameekranssi paperinarusta

Nyt olen sitten minäkin hurahtanut makrameetöihin! Aluksi epäilin omia taitojani, koska en ole perinteinen käsityöihminen. Puutyöt ja askartelu ovat mieleeni, mutta ompeleminen ja neulominen eivät todellakaan kuulu vahvuuksini. Päinvastoin välttelen kaikkea niihin liittyvää viimeiseen asti. Mutta sitten. Löydettyäni TaitoShopista lehden, jossa oli lukuisten makrameetöiden ohjeiden lisäksi myös yksityiskohtaiset havainnekuvat töissä käytettävistä solmuista, mieleni muuttui. Katsoin solmujen kuvia ja innostuin - nuohan ovat helppoja tehdä! Sitten ostin ison kerän Paulina-punoskudetta ja ryhdyin hommiin. Parissa viikossa päiväuniaikoina väkersin kohtalaisen isoa makrameetyötä, joka nyt roikkuu olohuoneemme seinällä. Olipa ihan mahtava tunne, kun huomasi saaneensa aikaan jotain, mikä aluksi tuntui itselle täysin mahdottomalta!

Tämä pitkä alkupuhe oli sitä varten, että jos sinäkin mietit, osaisitko tehdä makrameetöitä, niin vastaus on: ihan takuulla osaat!

Tuon ensimmäisen työn jälkeen aloin heti pohtia, mitä muuta kaikkea solmeilemalla saisi aikaan. Varsinkin instagramista löytyi aivan ihania kuvia monista eri luonnonmateriaaleista tehdyistä seinävaatteista, kransseista ja mandaloista. Sitten muistin, että lipastoni laatikon pohjalla oli valtava kerä ruskeaa paperinarua, jolle en ollut vuosien saatossa keksinyt mitään järkevää käyttötarkoitusta. Meinasin itse asiassa jo kerran lahjoittaakin sen pois... Kun vielä samasta laatikosta löytyi ylimääräinen kultainen kranssirengas, oli homma taputeltu. Näistä tulisi bohohenkinen kranssi kotiimme!

Simppelit materiaalit, simppelit solmut. Tämä ihana kranssi syntyi helpoilla solmuilla, koska paperinaru on materiaalina jäykkää ja kippuraista. Itse asiassa tähän tarvitaan vain kahdenlaisia solmuja: leivonpääsolmuja ja kaksoistasosolmuja. Narut kiinnitin kranssirenkaaseen leivonpääsolmuilla. Sitten aloin solmia naruja yhteen kaksoistasosolmuilla. Kerroksia tuli yhteensä kolme. Enempää kerroksia en kaivannut työhön, koska halusin alaosan käpertyvän vapaasti huolettomaan bohotyyliin.

 Kolmanteen kerrokseen punoin kiinni lisänaruja, jotta kranssi näyttäisi muhkeammalta. Lisäsin myös joukkoon pieniä puuhelmiä, jotka olivat jääneet yli toisesta askarteluprojektista. Puuhelmet näyttivät niin kivoilta tässä työssä, että ajattelin viimeistellä myös yläosan ripustusnarun helmillä.

Saatuani työn valmiiksi, esittelin se asiaankuuluvalla ylpeydellä miehelleni. Arvaattekos mitä hän kommentoi? No tässä se ikimuistoinen kommentti tulee: "Oletko muuttumassa hipiksi?". Taas saatiin hyvät naurut asiasta meidän perheessä! Tämä on niin tyypillinen tilanne meillä, että toinen esittelee toiselle into pinkeänä jotain juttua, jonka hienoutta toinen ei ymmärrä laisinkaan! Minä sitten miehelle selittämään ummet ja lammet bohotyylistä, mutta hänen ilmeensä oli vielä selityksenkin jälkeen sellainen, ettei tainnut vakuuttua näistä minun sisustushömppäjutuista. 😃😃

Joka tapauksessa tässä se kranssi nyt on, sijoituspaikkanaan näin ensi alkuun meidän kodinhoitohuone. Tuo naulakkoseinämä on muuten yhden puutyökurssikauden tuotos. Minusta seinämä ja kranssi sopivat tosi kivasti yhteen!  Vielä kun kesähatut ja punoskorit on roikkumassa kranssin kaverina, niin näistä tulee meikäläiselle sellainen pakahduttava kesän odotuksen tunne! Luulen, että teen vielä yhden tai kaksi vastaavaa kranssia meille kotiin, yhden lasitetulle terassille ja yhden makuuhuoneeseen. Anoppikin tilasi jo yhden minulta, eli tässähän saa solmeilla ihan urakalla. 😊

Jos joku muuten kaipaa yksityiskohtaista ohjetta tämän kranssin tekemiseen, niin jätä kommentti tähän postaukseen. Voin sitten tehdä yksityiskohtaisen kuvauksen kuvien kera vaihe vaiheelta, miten kranssin saa aikaiseksi. Pitkä homma se ei ole, minulla meni kaikkiaan noin kolme tuntia tähän työhön. Aurinkoista ja inspiroivaa viikkoa sinne teidänkin koteihin!


lauantai 10. huhtikuuta 2021

DIY: Rustiikki sohvapöytä vanhoista laudoista

Hei rakkaat lukijaystävät - pitkästä aikaa! Tervetuloa seuraamaan uudistunutta blogiani!

Olen niin innoissani, että pääsen jälleen kirjoittamaan tätä blogia. Pari vuotta olen pyörittänyt perhearkea kotoa käsin hoitovapaalla, ja siinäpä on touhua riittänyt. Viime syksynä palasin jo rakkaan nikkarointiharrastuksen pariin kansalaisopiston puutyöryhmään. Sieltä tuotoksena syntyi vähän ennen joulua sohvapöytä kotiimme. Ajattelin, että mikäpä muu olisi parempi tapa palata tänne blogin äärelle kuin tehdä postaus tästä pöydästä.

Huomasit jo ehkä, että blogin ilme on uudistunut. Kaipasin fressiä ilmettä ja niinpä tartuin tuumasta toimeen! Samalla päätin, että jatkossa tämä blogi on omistettu paitsi sisustamiselle, myös yhä enemmän puutöille ja DIY-ideoille. Toivonkin, että löytäisit täältä inspiraatiota ja vinkkejä omiin projekteihisi! Isompien töiden (kuten nyt vaikka tämän sohvapöydän) kohdalla en käy läpi yksityiskohtaisesti jokaista työvaihetta, koska en halua postauksista kilometrin pituisia. Eikä kaikkia välttämättä kiinnostakaan saada yksityiskohtaisia ohjeita. Mutta täällä ollaan teitä varten, joten jos sinulla herää tarkempia kysymyksiä niin laita kommenttia tai vaikka sähköpostia tulemaan, niin yritän vastailla parhaani mukaan.

No mennäänpäs sitten asiaan. Eli meidän rivitalon olohuoneessammehan ei ole koskaan ollut sohvapöytää. En oikein osaa sanoa miksi. Ehkä emme sellaista kaivanneet, sillä sohvan edessä on ollut pitkään iso säilytysrahi, jolle on voinut laskea jalat sohvalla löhöillessä. Vuosien saatossa aloin kuitenkin kyllästymään painavan rahin siirtelyyn ja aloin haaveilla pöydästä, jolle voisi laskea kahvikupin ja kasan sisustuslehtiä. Sitten appi kertoi saaneensa käsiinsä vanhan riihen seinälautoja... ja eipä aikaakaan, kun idea sohvapöydästä syntyi.

Olin katsellut kaupoissa pitkään metallirunkoisia sohvapöytiä, joissa oli rustiikki lankkukansi. En ollut varma, sopisiko musta metallikehikko vaaleaan olohuoneeseemme. Kun mietin, minkälaiset jalat laittaisin pöytään, keksin tehdä jalkakehikon samaan muotoon puusta, metallin sijaan. Kehikon saisi sitten käsiteltyä juuri sen väriseksi kuin haluaisi.

Ensimmäiseksi piti tietysti päättää sohvapöydän koko. Päädyimme mittoihin 100cm (pit.) x 66cm (lev.) x 42cm. (kork.). Koko on osoittautunut pöydän valmistuttua erittäin toimivaksi. Sitten oli aika lähteä työstämään pöytää. Ensimmäiseksi rakensin jalkakehikon haluttuun mittaan. Apella oli ylimääräistä koivulankkua jemmassa, joten kehikko tuli sitten siitä. Koivussa on ylipäätään vähän oksankohtia, joten puu ei tarvitse niin montaa vahauskertaa kuin vaikkapa mänty. Kehikkoon tuli pitkille ja lyhyille sivuille ylä- ja alapuut vaakasuuntaan. Lisäksi rakensin pystyjalat sekä pöydän kannen alle piiloon jäävän vaakasuuntaisen tukipuun, johon laudat saatiin tuettua kiinni. Tukipuun ansiosta pöytä ei notku keskeltä.


Yllä olevassa kuvassa näkyy valmistunut kehikko sekä kannen alle menevä tukipuu. Kehikon osat kiinnittyvät toisiinsa puutapeilla. Puutapit ja tappien reiät tein pylväsporakoneella. Kun kehikko oli valmis, oli aika siirtyä kansilautojen käsittelyyn. Nehän olivat itsessään hyvinkin vinkuroita. Kaikki olivat eri paksuisia ja eri levyisiä. Jotta pöydän kannesta saatiin tasainen, laudat piti ensin ohentaa toiselta puolelta samaan paksuuteen ja tarvittaessa myös oikaista reunoja. Kavensimme myös lautoja samaan leveyteen pyörösahalla ja tasohöylällä, ottaen kuitenkin huomioon, että kannen ulkoreunojen piti pysyä koskemattomina. Harmaa pintahan lähtee pois höyläämällä, eli siinä saa olla tarkkana, miten päin lautaa ajaa koneeseen. Koska laudat oli pakko katkaista molemmista päätypäistä tasamittaan, menetimme kannen lyhyistä päädyistä harmaan värin. Tämä korjattiin tekemään kannen päätyihin harmaat reunalistat, jotka liimattiin kanteen lopuksi kiinni.

Kun puuosat oltiin saatu oikeaan mittaan, oli vuorossa kannen lautojen liimaaminen ja pintakäsittely. Alla kuva kannesta sen ollessa liimauksessa. Pintakäsittely tehtiin himmeällä Tikkurilan Kiva 10 -kalustelakalla. Tämä oli ihan superhyvä valinta laudoille. Lakan ansiosta laudan pinta jäi rouheaksi ja epätasaiseksi, muttei yhtään tikkuiseksi. Väri ei myöskään juurikaan muuttunut alkuperäisestä, eikä pinnasta tullut liian kiiltävä.


 

Alakehikko käsiteltiin Osmocolorin mattavalkoisella kalustevahalla pariin otteeseen. Sen jälkeen oli aika yhdistää osat liimalla ja kannen alle piiloon jäävillä kulmaraudoilla. Raudat estävät myös lautojen vääntymistä ja irtoamista liimauksesta. Tässä kuvassa näkyy myös hyvin, miten keskimmäinen vaakatukipuu asettuu kannen alle, ja kuinka laudan patinoitunut pinta häviää täysin, kun sitä tarpeeksi monta kertaa höylätään.

Täytyy sanoa, että tämä projekti ylitti kaikki odotukseni. Pöytä on superkaunis, ja kestää lasten kiipeilyä ja majanrakennusta. Meidän tyttö istuu harva se päivä pöydän päällä olevalla marokkolaistarjottimella ja kiikuttelee siinä itseään kirjan kanssa. Luulee varmaan sitä lumiliukuriksi, kuten Pikku Myy Taikatalvi-kirjassa... :D

Tunteja projektiin kului ehkä noin 40-50, joista puuntyöstö vei minulta noin 30 tuntia. Asiansa tietävältä aikaa kuluisi varmasti vähemmänkin. Minä esimerkiksi tein poratapit itse (ja ensiksi vielä väärään kokoon!), joten siinä olisi säästynyt ainakin pari-kolme tuntia, jos tapit olisi ostettu kaupasta. Mutta oli ihan hauska kokemus tehdä nekin kerrankin alusta asti itse. Ja jäipähän tappeja yli tuleviin projekteihin!

Tämän postauksen myötä toivottelen teille mukavaa viikonloppua! Ja olisi kiva saada tsemppikommentteja, jos olet kaipaillut viime kuukausina blogipäivityksiä! :)


DIY: Rustiikki kirjahylly lastenhuoneeseen

Ihanan helteisiä kesäpäiviä on jo roppakaupalla takanapäin. Meidän perheessä on otettu kaikki kesälomasta irti - on reissattu ystävien luo e...