Ensimmäinen merkki meillä syksyn tulosta on kesäisten ruukkuistutusten päivittäminen syksyisemmiksi etuovellemme. Olen kokeillut moniakin eri syyskasveja parvekelaatikoihin, mutta ykkössuosikkini on edelleen calluna. Ne pärjäävät laatikoissa rapistumatta talven yli, toisin kuin vaikkapa koristekaalit. Niinpä parhaat päivät nähneet harjaneilikat ja rupsahtaneet laventelit saivat lähteä, ja tilalle tulivat valkoiset callunat.
Sen sijaan neilikoiden ja laventelien parina ollut hopeaputous viihtyi kesän ajan odotettua paremmin varjoisalla sisäänkäynnillämme. Niinpä päätin säästää kauniin ryöppyävät köynnökset siihen asti, kunnes ne nuutuvat pakkasten myötä. Onneksi tämä ei ole edessä ihan vielä! :)
Ylipäätään ruukkuistustusten osittainen kierrättäminen sesongista toiseen on mielestäni järkevämpää ja ekologisempaa kuin että joka kerta vaihtaisi koko ruukullisen kukkia uusiin. Esimerkiksi muratit ovat mitä kiitollisimpia kasveja, koska ne sietävät niin hellettä kuin pakkasta. Jos siis haluaa päästä helpolla, kannattaa kevätistutuksiin laittaa muratteja. Ne ehtivät kasvaa näyttäviksi kesän aikana, ja ovat syksyllä valmiina paikoillaan talvi-istutuksia varten. Itse tavoittelin tällä kertaa hopeisempaa ilmettä, jonka sain toteutettua hopeaputouksen avulla.
Myös parvekelaatikoista pois otetuille harjaneilikoille päätin etsiä vielä väliaikaista käyttöä ennen talven tuloa. Napsaisin niistä saksilla osin kuivuneet osat pois, ja jätin vihreät varret jäljelle muutamien pinkkien kukkanuppujen kanssa. Neilikat pääsivät callunoiden kanssa harmaaseen ruukkuun, ja kasvit saivat juurelleen vielä muutaman kourallisen valkoisia koristekiviä. Helppoa ja kaunista! Tästä ruukusta saankin itse asiassa siirrettyä callunat parvekelaatikoihin, kun "aika jättää" neilikoista ja hopeaputouksesta!
Violetista vihreäksi muuttunut terassihortensiani saa vielä toistaiseksi armonaikaa pari viikkoa... Sen jälkeen aion leikata kukinnot maljakkoon ja istuttaa sinkittyyn ruukuun tuijan ja callunoita. Mieleni tekisi myös laittaa ruukkuun lumimarjoja, mutta en taida uskaltaa tänäkään vuonna niiden myrkyllisyyden vuoksi. Odotan mieluummin vielä muutaman vuoden, että murusemme ovat riittävän isoja tajutakseen vältellä myrkyllisiä marjoja.
Loppuja istustushommia odotellessani sormeni alkoivat syyhytä ja päätin pyöräyttää sadepäivän kunniaksi kauraomenapaistoksen uudella twistillä. Apunani oli tomera nelivuotias kokkailijapoikamme. Viipaloin omenien pinnan Hasselbackan perunoiden tyyliin, ja lisäsin paistokseen pekaanipähkinöitä ja vaahterasiirappia. Poikamme puolestaan hämmensi tyytyväisenä kattilassa kaura-fariinisokeri-voiseosta. Paistoksesta tuli aivan täydellinen herkku sateisiin syyspäiviin ja poistamaan makeanhampaan kolotusta! Voin laittaa tänne blogiini reseptin, jos joku sitä kaipailee. Paistoksesta saa gluteenittoman käyttämällä gluteenittomia kaurahiutaleita.
Mieleni tekisi myös tehdä kesäkurpitsoita kanttarelli-sipulitäytteellä, mutta perheemme pienin ei anna riittävästi minulle aikaa kokkailuun... Joten suosin tällä hetkellä ruokia ja leivonnaisia, jotka joko mieheni voi valmistaa, tai jotka voin tekaista nelivuotiaamme avustuksella. :)
Tällä hetkellä katseeni alkaa jo kääntyä jouluvalmistelujen suunnitteluun... en muuten ole ainoa jouluintoilija, sillä olen huomannut, että osa teistä blogini lukijoista on jo käynyt etsimässä aiemmista kirjoituksistani inspiraatiota joulukoristeluihin ja joulukorttien tekoon. Ensimmäiset jouluteemaiset postaukset säästän kuitenkin lokakuun puolelle, ettei jouluähky iskisi liian aikaisin... Siispä kirpeän kuulasta syksyn alkua teille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti