Keväinen peruna-parsasalaatti

Vapun ja parsakauden kunniaksi tämäkin postaus on sitten ruoka-aiheinen. Meillä syödään perunasalaattia hyvin usein vappuna ja uutena vuotena. En kuitenkaan ole oikein lämmennyt kauppojen valmisperunasalaateille, joten tykkään aina tehdä oman maun mukaiset salaatit. Vappuna salaattiin on saatava parsaa perunan kaveriksi, ja tänä keväänä innostuin tuunaamaan salaatin sinappikastikkeen sijasta tillipestolla. Tätä herkkua aion kyllä valmistaa kesälläkin grilliruoan ja loimulohen kaveriksi, niin hyvää siitä tuli!

Keväinen peruna-parsasalaatti

(4 annosta, valmistusaika noin 30-40min.)

10 keskikokoista perunaa keitettynä

500g parsaa 

200g pakasteherneitä

1 luomusitruuna

1 avokado

200g miniluumutomaatteja

n. 200g artisokan sydämiä suolaliemessä (säilyke)

70g tilli-mantelipestoa (esim. Pirkka, määrä vastaa puolta purkkia)

oliiviöljyä

vaaleaa balsamicoa

suolaa

mustapippuria rouhittuna

 

1. Keitä perunat etukäteen, mieluiten edellisenä päivänä, jotta ne ovat ehtineet kunnolla jäähtyä jääkaapissa. Kuori perunat ja pilko ne kuutioiksi.

 

2. Poista parsoista puumainen tyvi, ja kuori parsat. Pilko parsat muutaman sentin palasiksi. Keitä parsat runsaassa vedessä (3-5 minuuttia parsojen paksuudesta riippuen), jossa on joukossa 1 tl suolaa. Siivilöi vesi pois ja jäähdytä.

3. Keitä pakasteherneitä 2-3 minuuttia kiehuvassa vedessä, siivilöi vesi pois ja jäähdytä. Keskikesällä pakasteherneet voi luonnollisesti korvata tuoreilla kotimaisilla herneillä.

4. Sekoita pienessä kipossa salaatinkastikkeen ainekset. Ohenna tillipesto ensin parilla ruokalusikallisella oliiviöljyä. Raasta sitruunankuori ja lisää se peston joukkoon. Halkaise sitruuna ja purista toisesta puolikkaasta mehu, ja lisää peston joukkoon noin 2/3 mehusta. Sekoita. Lisää ripaus rouhittua mustapippuria sekä noin ruokalusikallinen vaaleaa balsamicoa. Sekoita vielä kerran ja tarkista maku. Peston maku saa olla vahvan suolainen ja hapokas, koska perunat ja kasvikset imevät suolaa itseensä.

5. Lisää salaattikulhoon pilkotut perunat, parsat ja pakasteherneet ja valuta päälle tillipesto. Pyöräytä pari kertaa salaatinottimilla ainekset sekaisin.

6. Pilko miniluumutomaatit, valutetut artisokan sydämet sekä avokado. Lisää nämäkin ainekset salaattikulhoon. Sekoita kasvikset keskenään varovasti nostellen, kunnes pesto on levittäytynyt tasaisesti kaikkiin kasviksiin. Tarkista suola ja hapokkuus, ja lisää tarvittaessa suolaa ja sitruunamehua salaattiin.

7. Nosta hetkeksi jääkaappiin viilenemään ja maustumaan. Mikäli sitruunamehua on riittävästi, ei avokado tummu muutamassakaan tunnissa.

8. Nauti salaatti sellaisenaan tai esimerkiksi loimulohen lisukkeena!

 

 

 

Tähänkin parsaruokaan mainio ruokajuoma on Riesling-valkoviini. Myös puolikuiva tai kuiva omenasiideri toimii, samaten esimerkiksi alkoholiton Happy Joe -siideri.

 

Laitelkaahan kommenttia tulemaan, jos innostuitte kokeilemaan tätä reseptiä. Olen ihastunut tillipestoon, ja minulla on useampia reseptejä päässäni hautumassa, joihin tarvitsisin tätä herkkua. Pirkka-merkin ohella myös Hakaniemen hallin DeliDeli-herkkukaupalla on vastaava ihanuus hyllyssään, joten jos on käyntiä sillä suunnalla niin kannattaa hamstrata sieltä pari purkillista mukaansa.

Ihanaa ja maukasta vappua!

Resepti testissä: Savujuusto-parsakeitto

Parsanpäät ovat kaupoissa ja osassa paikallisia ravintoloita vietetään jo kovaa vauhtia parsaviikkoja. Meidän perheen suosikkeihin kuuluu parsarisotto, jonka resepti löytyy viime toukokuisesta blogipostauksestani (https://parastaonjuurinyt.blogspot.com/2018/05/mieheni-paras-parsarisotto-viinivinkki.html). Tänä keväänä bongasin Yhteishyvä-lehdestä savujuusto-parsakeiton reseptin, jota päätin ottaa testiin pääsiäispyhinä. Jätin pekonin pois, sillä jotenkin vain pidän pekonista eniten aamupalalla munakokkelin kaverina.

Keittoon tarvitaan Yhteishyvän reseptin mukaan 500 g vihreää parsaa, 1 sipuli, 1 rkl rypsiöljyä, 8dl vettä, 2 kpl kasvisliemikuutiota (gluteenitonta), 2 1/2 dl (1 tlk) savujuustoruokakermaa, 1 rkl maissitärkkelystä, 1/4 tl jauhettua valkopippuria ja ripaus suolaa.

Jo lähtökohtaisesti minua arvelutti reseptin suolamäärä, kun lasketaan yhteen kasvisliemikuutioiden ja savujuustoruokakerman suolaisuus. Niinpä päätin suosiolla tehdä keiton puolellatoista kasvisliemikuutiolla. Jos kaipaa vähäsuolaista vaihtoehtoa, niin yksikin kuutio mielestäni riittää. Ja tuota reseptissä mainittua ripausta ei todellakaan tarvita. Vähensin myös hieman sipulin määrää käyttäen keskikokoisesta sipulista keittoon vain reilun puolikkaan.

Keitto on nopea ja simppeli valmistaa. Kuten yleensäkin, parsat kuoritaan ja puumainen tyvi katkaistaan pois. Sen jälkeen ne pilkotaan palasiksi. Samoin hienonnetaan sipuli. Parsoja ja sipuleja kuullotetaan hetki öljyssä kattilassa, jonka jälkeen kattilaan kaadetaan kiehuva vesi ja lisätään liemikuutio(t). Parsaa ja sipulia keitetään kohtuullisella lämmöllä noin viisi minuuttia, jonka jälkeen voi poimia kattilasta pois parsan nuput. Nuput säästetään annosten koristeluun. Loppuja parsoja ja sipulia keitetään noin 10 minuuttia tai kunnes parsat ovat pehmentyneet. Sen jälkeen kasvikset soseutetaan liemineen. Maissitärkkelys sekoitetaan ruokakermaan ja seos vatkataan keiton joukkoon. Keittoa keitetään hiljakseen vielä muutama minuutti, jonka jälkeen se maustetaan valkopippurilla. Mukavan lisän keittoon tekee tuore basilika. Lisäsin basilikaa keitttoannosten päälle, mutta basilikanhan voi halutessaan lisätä kattilaan ja vaikka vielä soseuttaa keiton kertaalleen nopeasti sauvasekoittimella. Soseutus voi olla hyvä ratkaisu, jos haluaa pitää tekstuurin sileänä. Jos suolan määrää tiputtaa alkuperäisestä reseptistä vain yhteen liemikuutioon, antaisi sitruuna tai limemehu varmaankin mukavaa pientä hapokkuutta keittoon.

Valmis keitto annostellaan kulhoihin ja päälle ripotellaan parsannuppuja (sekä niin halutessa paahdettua pekonimurua). Ja sitten vain nauttimaan, joko alkukeittona tai kevyenä keittoruokana! Lasillinen hyvää rieslingiä on luonnollisesti plussaa tämän kyytipoikana, samoin viipale maalaisleipää...

Meidän kohta nelivuotias esikoisemme on reipas maistamaan eri ruokia, mutta kieltämättä keiton vihertävä väri ja sana "parsa" sai hänen ilmeensä varsin epäileväiseksi. Pienellä maanittelulla hän kuitenkin suostui maistamaan keittoa, ja totesi muutaman lusikallisen jälkeen pitävänsä siitä. Hurraa! Tänä aamuna hän puolestaan ilmoitti haluavansa aamupuuron sijasta parsakeittoa, mutta siinä kommentissa oli kyllä aistittavissa ennen kaikkea kaurapuuron välttely. :)

Seuraavassa postauksessa taidetaankin olla jo vapputunnelmissa. Tänä vuonna pääsiäinen on niin lähellä vappua, että kovin ihmeellistä ei ehdi tässä välissä raapustamaan. Jossain vaiheessa toukokuuta pääsen toivottavasti postailemaan puutyökurssini lopputuotoksesta, joka tällä hetkellä on osina ja vahausta odottamassa kotimme vierashuoneessa. Aika makea huonekalu siitä pitäisi syntyä meidän kodinhoitohuoneeseemme, kun vaan löydän aikaa viimeistelylle. Enempää en vielä paljasta!

Sisustajan kevätfiilistelyä

Huhtikuu ja kevätauringon porotus. Valo tulvii ikkunoista sisään ja huonekasvit kurottautuvat kohti lämmittäviä säteitä. Työnnän nenäni varovasti iltapäivällä terassin oven raosta pohdiskellen jokohan tarkenisi nauttia iltapäiväkahvit lasitetulla terassilla? Samalla kissa luikahtaa terassille salamana, ja varaa kaikista aurinkoisimman lepopaikan itselleen. Ja totta se on, terassilla tarkenee oleskella jo ilman vällyjä ja peittoja. Niinpä avaan oven selälleen, haen keittiöstä cappuccinon itselleni ja pötkähdän kisun viereen nautiskelemaan. Parasta on totisesti juuri nyt.

Kevätaurinko ja lämpö yllättävät minut joka vuosi. Kuin varkain räntäsade lakkaa ja lumet sulavat rivitalomme leikkipihalta. Keväthuumassa on pakko kipata pois parhaat päivänsä nähneet syysistutukset. Kottikärryyn humahtavat rapistuneet callunat, muratit ja joululta jääneet kuusenoksat. Japaninsypressiä en vaivaudu vielä irrottamaan ruukustaan, sillä sen tilalle on tulossa toukokuussa terassihortensia. Etuoven ilme muuttuu hetkessä, kun nostan perunalaatikon päälle keltaisia têtenarsisseja ja valkoisen perunanarsissin. Tuen narsissien ruukut ruukkusoralla ja kietaisen ruukkujen päälle paperinarua. Ensimmäinen kevätistutus on valmis!

Tämän kevään eksotiikkaa tihkuva viherkasvibuumi näkyy jokaisen sisustuslehden sivuilla ja sisustuskauppojen näyteikkuinoissa. Aikani palmuja, viikunoita ja aralioita tuijoteltuani en voinut enää kieltäytyä houkutuksesta, vaan hurautin lähimpään Plantageniin ostoksille. Ihan simppeliä huonekasvin valinta ei ollut, koska halusin sijoittaa kasvin varjoisaan eteiseemme. Aika moni näistä trooppisista ihanuuksista viihtyy parhaiten valoisalla paikalla, ovat vaativia kastelun tai sumuttelun suhteen, tai ovat myrkyllisiä. Eläin- ja lapsiperheessä on välttämätöntä miettiä muutakin kuin kasvin ulkonäköä... En niinkään pelkää poikamme puolesta, joka ei ole koskaan osoittanut mitään mielenkiintoa huonekasvejamme kohtaan. Ihan toinen juttu on tämä musta kisukarvapallomme, jonka kevät saa hinkumaan kaiken vihreän natusteltavan perään. Hyvä sivusto kaikille puutarha- ja sisäkasvien myrkyllisyyttä pohtiville on HUS:in myrkytystietokeskuksen kasviluettelo (https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus/kasvit/Sivut/default.aspx). Siinä on kuvailtu aakkosjärjestyksessä hyvin kattavasti yleisimpien kasvilajien myrkyllisyys tai myrkyttömyys. Tämän kasviluettelon ansiosta uskalsin sitten ostaa 70cm korkean liuska-aralian kotiimme. Liuska- ja huonearaliat ovat luettelon mukaan myrkyttömiä, muista aralioista poiketen.

Aralia pääsi näin ensi alkuun olohuoneen nurkkaan, koska eteisemme on aivan täpötäynnä kirpputorille lähtevää tavaraa. Onneksi pääsen muutaman päivän päästä vihdoin kärräämään tavaravuoren kirpparille, ja eteisemme näyttää jälleen siltä miltä pitääkin!

Kevään sisustusuutuudet ovat myös saapuneet moniin sisustuspuoteihin. Esimerkiksi oululaisen Lifestylenordic -putiikin hyllyt notkuivat toistaan ihanimpia Bergs Potterin saviruukkuja. Italiassa Toscanassa käsityönä valmistettavia ruukkuja oli paitsi maanläheisissä ruskean ja harmaan, myös ihastuttavissa kirkkaissa sinapinkeltaisen ja smaragdinvihreän sävyissä. Nämä ruukut yhdistettynä punoskoreihin, kynttilöihin ja pellavatekstiileihin tuovat hetkessä rennon rouheaa fiilistä niin kodin sisälle kuin terassille ja parvekkeelle.

Terassimme kesäilmeen suunnittelu onkin yksi seuraavista projekteistani. Ehkä juuri siksi silmäni tarraavat ruukkuihin ja meriheinäkoreihin, ja ideavihkoni sivut täyttyvät puutarha- ja istutussuunnitelmistani. Yhden päätöksen olen jo tehnyt ruukkuistutusten suhteen. Ensi kesänä en aio laittaa terassille ollenkaan kukkia. Sen sijaan haluan täyttää ruukut ja istutuslaatikot lämpöä ja aurinkoa kaipaavilla yrteillä, salaateilla ja vihanneksilla. Mutta mitä muuta? Minkä sävyiset tyynyt ja torkkupeiton toisin terassille? Mahtuisiko sinne pieni soliseva vesiaihe? Nämä ovat vielä päättämättä, ja onneksi asialla ei ole kiire. Yhtä ihanaa on suunnittelu ja ideointi, kuin valmiin lopputuloksenkin katselu.

Aurinkoista ja idearikasta huhtikuuta sinulle!

DIY: Tuunaa helposti vanhat säilytyslaatikot!

Mitäpä tekisi vanhalle säilytyslaatikolle, joka sinänsä on ihan toimiva mutta kuosi ei enää ilahduta silmää? Joku voisi laittaa laatikon surutta pahvinkeräykseen tai sitten työntää vaatekaapin uumeniin. Minä sen sijaan päätin antaa vanhalle laatikolle uuden elämän päällystämällä sen kauniilla lahjapaperilla.

Olin jo jonkin aikaa säilyttänyt muutamaa arkkia maalaisromanttista kukkapaperia paketointiprojektien varalta. En kuitenkaan raaskinut käyttää sitä ihan pieniin paketteihin, ja aprikoin sille pidempi-ikäistä käyttötarkoitusta. Tämän kevään kaapinsiivoushuumassani törmäsin jälleen kerran erääseen säilytyslaatikkoon, joka kaipasi freesaamista. Ja eipä aikaakaan, kun nappasin kukkapaperin toiseen kainaloon ja laatikon toiseen, ja suunnistin keittiön ruokapöydän ääreen askartelupuuhiin.

Yksinkertaisimmillaan laatikon päällystäminen vaatii vain saksia, kaksipuoleista skräppäysteippiä, riittävän jämäkkää paperia, viivottimen ja kynän. Viivottimella ja kynällä leikkausreiteistä saa suorat ja oikean pituiset, ja lopputuloksesta tulee siisti. Yksi vaihtoehto olisi käyttää kuvioitua kontaktimuovia, mutta en kestä muovin alle jääviä ilmakuplia... Sitä paitsi tämä paperi oli vain niin kaunista, että halusin välttämättä käyttää sitä.

Aloitin päällystämisen kannesta. Ensiksi teippasin kiinni lyhyet sivut, ja sitten pitkät sivut. Käytin paperia vain sen verran, että valkovihreät raidat peittyivät myös kannen sisäpuolelta. Ruskea pinta sai jäädä sellaiseksi.



Sitten siirryin itse laatikkoon, jonka päällystin samalla taktiikalla; ensin lyhyet sivut ja niiden kulmat paketointimaisella taitoksella ja sen jälkeen pitkät sivut.

Ja tässäpä sitten uudistettu laatikkoni! Eikö tullutkin aika hieno? Minusta tässä on todella kauniit sävyt ja kuviointi, enkä siis todellakaan jäänyt hetkeäkään kaipaamaan valkovihreää väritystä! Ja mikä parasta, tämä sopii nyt oivallisesti pienen makuuhuoneemme romanttiseen sisustukseen. Ainoa pieni miinus on, että minun pedanttiudella tämän laatikon päällystämiseen meni noin tunti aikaa. Joku toinen (lue: ei niin tarkka lopputuloksen suhteen) varmaan suoriutuisi nopeamminkin. Mutta koska tykkään askartelusta, niin tämä meni ihan harrastamisen piikkiin. :D Joka tapauksessa kokeilemisen arvoinen juttu, suosittelen!