Vadelmainen rubiinisuklaajuustokakku

Kenen mielestä juustokakut kuuluvat kesään? Minusta ainakin! Viimeistään kesän kynnyksellä innostun aina leipomaan gluteenittomia juustokakkuja. Niitä on ollut usein tarjolla lastemme synttäreillä, ja tällä kertaa leivoin ensimmäisen "kesäkauden" juustokakun vapun kunniaksi. Munkit jäivät paistamatta, koska paistorasvan vahtiminen yhdeksänkuukautisen neidin roikkuessa jalassa olisi ollut liian riskialtista. Siispä ratkaisuna oli tekaista vartissa superhelppo uuniton ja liivatteeton juustokakku. Idean tähän kakkuun sain Yhteishyvän tämän kevään ruokalehdestä, jonka takasivulla oli valkosuklaa-passionjuustokakun ohje. Minulla sattui olemaan syksyllä Tukholmasta ostettua rubiinisuklaata sen verran, että päätin tuunata reseptin vaaleanpunaisemmaksi. Ja hyvä tuli!

Oletko sinä muuten jo maistanut rubiinisuklaata? Tämä uusin suklaalaji tuntuu jakavan mielipiteitä. Minä tykkään sen marjaisesta mausta ja mielestäni vadelmat ovat sille superhyvä pari. Mieheni sen sijaan ei ole rubiinisuklaasta innostunut, ja jotkut jopa väittävät rubiinisuklaata kaikkien aikojen huijaukseksi valmistusmenetelmästä johtuen! Minulle on aika samantekevää, miten suklaa on valmistettu ja onko se aito uusi suklaalaji vai ei. Maku ratkaisee! :)

Vadelmainen rubiinisuklaajuustokakku (gluteeniton)

(12 annosta, 15 min. + hyytyminen)

200g gluteenittomia kaurakeksejä (esim. Finax)

75g voita

200g rubiinisuklaata

400g maustamatonta tuorejuustoa

1/2 dl sokeria

1tl vanilliinisokeria

400g kermarahkaa (Valio)

1rkl sitruunamehua

vadelmia ja rubiinisuklaata koristeluun

 

1. Laita irtopohjavuoan (noin 20cm) pohjalle leivinpaperi ja peitä myös reunat leivinpaperisuikaleella.

2. Murskaa keksit, esimerkiksi laittamalla ne pakastepussiin ja kaulitsemalla ne muruksi. Sulata voi ja sekoita murujen joukkoon. Painele keksivoiseos kevyesti vuoan pohjalle.

3. Sulata rubiinisuklaa varovasti mikrossa miedolla teholla usein sekoittaen.

4. Sekoita tuorejuusto ja sokerit sähkövatkaimella, ja lisää seokseen sulatettu suklaa voimakaasti sekoittaen. Sekoita joukkoon myös kermarahka ja sitruunanmehu.

5. Kaada seos vuokaan ja tasoita pinta. Peitä kannella tai kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

6. Siirrä kakku tarjoilulautaselle. Koristele vadelmilla ja rubiinisuklaanapeilla juuri ennen tarjoilua.

Alla vielä kuva meidän vapputarjoiluistamme. Rubiinisuklaakakun kanssa maistui itse tehty sima. Koronakriisin vuoksi en ostanut simaa tänä vuonna torilta, vaan päätin tekaista sen itse. Ja herkkuahan siitä tuli. Onneksi vappu on vain kerran vuodessa, minulta lähtisi muuten lapasesta tämä siman juominen. Tänä vappuna taisin juoda sitä itse noin kolme litraa...

Jos innostutte testaamaan reseptiäni, laittakaa kommenttia tänne mitä piditte kakusta! :)

Syystunnelmissa pihalla ja köökissä

Sateen ropinaa, keltaisia lehtiä, usvaisia aamuja... niistä on syyskuu tehty! Välillä onneksi myös aurinko luo lämpöisiä säteitään ja muistuttaa, ettei kesästä ole vielä kulunut montaa viikkoa. Satokausikalenteri täyttyy omenoista, sienistä ja puolukoista, joista tekee mieli leipoa ja haudutella jos jonkinlaista herkkua pimeneviin iltoihin.

Ensimmäinen merkki meillä syksyn tulosta on kesäisten ruukkuistutusten päivittäminen syksyisemmiksi etuovellemme. Olen kokeillut moniakin eri syyskasveja parvekelaatikoihin, mutta ykkössuosikkini on edelleen calluna. Ne pärjäävät laatikoissa rapistumatta talven yli, toisin kuin vaikkapa koristekaalit. Niinpä parhaat päivät nähneet harjaneilikat ja rupsahtaneet laventelit saivat lähteä, ja tilalle tulivat valkoiset callunat.

Sen sijaan neilikoiden ja laventelien parina ollut hopeaputous viihtyi kesän ajan odotettua paremmin varjoisalla sisäänkäynnillämme. Niinpä päätin säästää kauniin ryöppyävät köynnökset siihen asti, kunnes ne nuutuvat pakkasten myötä. Onneksi tämä ei ole edessä ihan vielä! :)

Ylipäätään ruukkuistustusten osittainen kierrättäminen sesongista toiseen on mielestäni järkevämpää ja ekologisempaa kuin että joka kerta vaihtaisi koko ruukullisen kukkia uusiin. Esimerkiksi muratit ovat mitä kiitollisimpia kasveja, koska ne sietävät niin hellettä kuin pakkasta. Jos siis haluaa päästä helpolla, kannattaa kevätistutuksiin laittaa muratteja. Ne ehtivät kasvaa näyttäviksi kesän aikana, ja ovat syksyllä valmiina paikoillaan talvi-istutuksia varten. Itse tavoittelin tällä kertaa hopeisempaa ilmettä, jonka sain toteutettua hopeaputouksen avulla.

Myös parvekelaatikoista pois otetuille harjaneilikoille päätin etsiä vielä väliaikaista käyttöä ennen talven tuloa. Napsaisin niistä saksilla osin kuivuneet osat pois, ja jätin vihreät varret jäljelle muutamien pinkkien kukkanuppujen kanssa. Neilikat pääsivät callunoiden kanssa harmaaseen ruukkuun, ja kasvit saivat juurelleen vielä muutaman kourallisen valkoisia koristekiviä. Helppoa ja kaunista! Tästä ruukusta saankin itse asiassa siirrettyä callunat parvekelaatikoihin, kun "aika jättää" neilikoista ja hopeaputouksesta!

Violetista vihreäksi muuttunut terassihortensiani saa vielä toistaiseksi armonaikaa pari viikkoa... Sen jälkeen aion leikata kukinnot maljakkoon ja istuttaa sinkittyyn ruukuun tuijan ja callunoita. Mieleni tekisi myös laittaa ruukkuun lumimarjoja, mutta en taida uskaltaa tänäkään vuonna niiden myrkyllisyyden vuoksi. Odotan mieluummin vielä muutaman vuoden, että murusemme ovat riittävän isoja tajutakseen vältellä myrkyllisiä marjoja.

Loppuja istustushommia odotellessani sormeni alkoivat syyhytä ja päätin pyöräyttää sadepäivän kunniaksi kauraomenapaistoksen uudella twistillä. Apunani oli tomera nelivuotias kokkailijapoikamme. Viipaloin omenien pinnan Hasselbackan perunoiden tyyliin, ja lisäsin paistokseen pekaanipähkinöitä ja vaahterasiirappia. Poikamme puolestaan hämmensi tyytyväisenä kattilassa kaura-fariinisokeri-voiseosta. Paistoksesta tuli aivan täydellinen herkku sateisiin syyspäiviin ja poistamaan makeanhampaan kolotusta! Voin laittaa tänne blogiini reseptin, jos joku sitä kaipailee. Paistoksesta saa gluteenittoman käyttämällä gluteenittomia kaurahiutaleita.

Mieleni tekisi myös tehdä kesäkurpitsoita kanttarelli-sipulitäytteellä, mutta perheemme pienin ei anna riittävästi minulle aikaa kokkailuun... Joten suosin tällä hetkellä ruokia ja leivonnaisia, jotka joko mieheni voi valmistaa, tai jotka voin tekaista nelivuotiaamme avustuksella. :)

Tällä hetkellä katseeni alkaa jo kääntyä jouluvalmistelujen suunnitteluun... en muuten ole ainoa jouluintoilija, sillä olen huomannut, että osa teistä blogini lukijoista on jo käynyt etsimässä aiemmista kirjoituksistani inspiraatiota joulukoristeluihin ja joulukorttien tekoon. Ensimmäiset jouluteemaiset postaukset säästän kuitenkin lokakuun puolelle, ettei jouluähky iskisi liian aikaisin... Siispä kirpeän kuulasta syksyn alkua teille!

Pienen tytön ristiäiset

Sillä hetkellä, kun aloimme suunnitella tyttömme ristiäisiä, alkoi mielessäni soimaan Anna Puun Mestaripiirros. Kauniit runolliset sanat kiteyttävät ajatukseni rakasta pienokaistamme kohtaan. Samanlaista herkkyyttä halusin myös ristiäistemme koristeluihin. Roosaa, valkoista ja kevyttä harsokukkaa, pirskahtelevaa samppanjaa unohtamatta.

Kävimme heinäkuussa Kuopion Ramin Konditoria-kahvilassa herkuttelemassa perheeni ja äitini kanssa tyttömme syntymän kunniaksi. Samalla näimme vitriinissä kauniin vaaleanpunaisen mansikka-samppanjakakun. Vaikka vitriinin kakku ei ollutkaan lähtökohtaisesti gluteeniton, lupasi leipomo tehdä siitä meidän juhliimme gluteenittoman ja laktoosittoman.

Tilaamassamme kakussa oli mansikkakiille, samppanja- ja mansikkamoussea ja pohjalla gluteeniton vaalea kakkupohja mansikkahillolla. Ja täytyy sanoa, että tämä kakku vei totisesti kielen mennessään! Koristelin kakun itse kotona vaaleanpunaisin neilikoin ja ruusuin sekä harsokukin ja eukalyptuksen oksin. Ilmeen viimeisteli Joskus Designin vanerinen "Pieni ihme" -kakkukoriste.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroinkin, oli poikamme ristiäisissä kukkaköynnös kastemaljan ympärillä. Halusin tietenkin köynnöksen myös neitosemme juhliin, ja niinpä kävin asioimassa Kukkapaja Floretassa. Tällä kertaa kukiksi valikoituivat samat kuin kakkuunkin. Köynnöksen runko väännettiin rautalangasta, sillä kaikki valitsemani kukat olivat huonosti itsessään taivuteltavissa. Taivutin köynnöksen maljan ympärille lauantaina ja säilytin sen sunnuntaihin jääkaapissa kostutetussa sellofaanissa, jotta köynnös ei ehtisi kuivua. Kastetoimituksen jälkeen nostin sen koristamaan kahvipöytäämme.

Kahvipöytä koristeltiin sekin kukkasin ja Finnmarin vaaleanpunaisin hortensiakynttilöin. Kahvikupit olivat peräisin omista ristiäisistäni (kiitos ihanalle äidilleni, joka on nämä säästänyt minulle!), samoin kastemaljana toiminut Arabian lasikulho sekä ristiäismekko.

Kakun ohella meillä oli tarjolla vaaleanpunaisia marenkeja ja vaahtokarkkeja, esikoisemme valitsemia täytekeksejä sekä anoppini leipomat herkulliset kinkku- ja lohipiirakat. Valitettavasti enempää kuvia meillä ei juurikaan tarjoiluista ole, vauvan kanniskelun ja syöttämisen viedessä huomioni - niin kuin kuuluukin :)! Edellinen postaukseni käsitteli vauvalahjoja, ja voisin lisätä vielä tähän postaukseen vinkkeinä tytön kummilahjoiksi hopeisen Assi Aarnimaan suunnitteleman Sukupuu-lusikan sekä vauvoille tarkoitetut helminauhat. Molemmat ovat ajattoman arvokkaita lahjoja, ja tuo lusikka on ehdottomasti kaunein ikinä näkemäni kummilusikka! Meidän lusikkamme lähti kaiverrukseen ja siksi siitä ei ole tässä yhteydessä kuvaa, mutta kaikkitietävän Googlen avulla tämäkin löytyy... :)

Näiden kuvien myötä laskeudumme pikku hiljaa takaisin arkeen ja vedämme henkeä tovin. Seuraava blogikirjoitus tupsahtaa ulos, kunhan neitimme sallii jälleen äidille riittävästi rauhallista päiväuniaikaa kotosalla. Hän kun on mieltynyt kauppakeskuselämään päiväuniaan turvakaukalossaan nukkuen... kalliiksi meinaa käydä tämä äitiysloma, kun päiväunet maittavat hänelle vain kaupungilla liikkeellä ollessa! ;)

 

Harsokukkia ja samppanjaa

Edellisessä blogipostauksessani kerroin meidän perheemme uudesta tulokkaasta, suloisesta tytöstämme. Tuntuu, että hän kasvaa suorastaan silmissä! Aikakin hupenee kuin siivillä arkisissa touhuissa. Nyt jäljellä on reilu kaksi ja puoli viikkoa ristiäisiin, joten olen innolla uppoutunut niiden suunnitteluun.

Ennen vauvan syntymää ajattelin toiveikkaasti voivani itse leipoa täytekakun prinsessamme ristiäisiin. Esikoisemme nukkui aikanaan kuin tukki ja hyvin säännöllisellä rytmillä, ja samaa taisin toivoa myös tämän toisen lapsemme kohdalla... niinhän ei sitten käynytkään, ja nyt tämä mamma viettää aamu- ja iltapäivät sekä illat sohvannurkassa syöttöpuuhissa. :) Niinpä olen jättänyt hyvästit leipomissuunnitelmille ja tilannut suosiolla vaaleanpunaisen moussekakun paikallisesta Ramin konditoria-kahvilasta. Menemme hieman samalla kaavalla kuin esikoisen synttärikakun kanssa, eli tilaamme kakun ilman valmiiksi aseteltuja koristeita, ja lisäämme sitten kakkukoristeet itse kakun päälle. Näin pääsen toteuttamaan sisäistä kakunkoristelukaipuutani! Tässä kuva konditorian vitriinissä olleesta mansikka-samppanjakakusta, meille tulee samanlainen mutta isompana, ja sen mukaan tulee valkoisia macaronseja ja valkosuklaakiehkuroita koristelua varten.

Mitä muuta kakun päälle? Netti ja some on täynnä toinen toistaan ihanampia ristiäiskakkuja. Marsipaanihahmot, kuten nalle ja pupuset ovat suloisia taitavien käsien tekeminä. Yksi suosikkileipurini on Marsispossu, joka on vuodesta toiseen muovaillut järjettömän söpöjä koristeita lastenkakkuihin. Moussekakun päälle näitä hahmoja on kuitenkin hieman hankala asetella, joten ajattelin yhdistää kakkuun aitoja kukkia. Erityisesti harsokukat, leinkit, pionit ja ruusut olisivat ihania, ja niitä saa valkoisen ja vaaleanpunaisen hempeissä sävyissä. Luulen, että teen fiilispohjalla päätöksen käytyäni kukkakaupassa katsomassa valikoimaa. Tässä yksi esimerkkikuva hääkakusta, jossa on yhdistelty kauniilla tavalla pioneja ja ruusuja.

Kuva: Congerdesign / Pixabay

Kukkien ohella olen ihastunut Joskus Designin vanerisiin kakkukoristeisiin. Aioin alun perin tilata tytön nimellä kakkukoristeen Joskus Designin verkkokaupasta, mutta kun emme ole vielä valinneet nimeä niin tilausta on hieman vaikea tehdä! :) Joten päädyin hakemaan kuopiolaisesta Live4-putiikista koristeen "Pieni ihme" -tekstillä. Näin saamme jahkata nimiasiaa rauhassa vielä pari viikkoa!

Kakun lisäksi haluaisin ristiäisiin kukkaköynnöksen, jonka saa pyöräytettyä kranssiksi kastemaljan ympärille. Esikoisella oli aikanaan ristiäisissään murattiköynnös, johon oli yhdistetty valkoisia kukkia sekä sinisiä helmiä. Tytön köynnökseen ajattelin kukiksi samoja kuin kakun päälle. Muratin tilalle haluaisin eukalyptusta ja valkoista harsokukkaa. Köynnöksen runko pitänee vääntää rautalangasta, sillä toivomani kukkien varret katkeavat helposti eivätkä ole muratin tavoin taipuisia. Tässä kuvassa on leinikkiä ja eukalyptusta, joista molemmista pidän todella paljon...

Sitten olisi vielä mietinnässä pienemmät yksityiskohdat serveteistä ilmapalloihin... mutta ne kyllä ehtii hoitaa lähempänäkin juhlapäivää. Ihanaa on kyllä tällaisten juhlien suunnittelu, vaikka yövalvomiset vähän väsyttävätkin. :) Jos teillä on vinkkejä ristiäiskakun koristeluun tai köynnöksen kukkiin, niin laitelkaa ihmeessä kommenttia tulemaan! Kuvia ristiäisistä on luvassa sitten syyskuun puolella!

Kullanhohtoiset nelivuotissynttärit

Vietimme viime kesänä poikamme kolmivuotissynttäreitä merirosvoteemalla. Tuolloin päädyin leipomaan hänen toivomuksestaan merirosvolaivakakun, jonka loihtimisessa olikin kieltämättä oma päänvaivansa. Tänä keväänä jossain vaiheessa hän alkoi puhumaan Mauri Kunnaksen Suomen historia -kirjan innoittamana Vasa-laivakakusta. Siis siitä uponneesta Vasa-laivasta, jossa oli hurja määrä kultakoristeluja ja kanuunoita. Välillä hän intoutui myös toivomaan Kustaa Vaasa -kakkua! Suureksi onnekseni tämä innostus historiateemaisiin kakkuihin kuitenkin kevään edetessä lopulta laantui, ja sain hänet suostuteltua perinteisempään kakkumalliin ja kulta-valkoiseen väriteemaan.

Teeman toteutus alkoi tietysti kutsukorteista. Simppelit ja tyylikkäät kortit syntyivät kultaisista tarroista, valkoisesta korttipohjasta ja mustista numeroista. Sädehtivän kakkukoristeen löysin tamperelaisesta sisustuskaupasta.

Aiemmille synttäreille olen itse leiponut kakut, mutta tänä vuonna päätin helpottaa urakkaani ja tilata koristelemattoman kakun paikallisesta Houkutus-kahvilasta. Koristelun halusin tehdä itse omalla tyylilläni, ja sitä paitsi koristelu on minusta hauskin osa kakun tekoa! Niinpä tilasimme gluteenittoman ja laktoosittoman täytekakun, jonka päälle ei tullut mitään muuta koristeita kuin valkoinen kaulittu marsipaanimassa ja helmimäiset marsipaanipallot kakun alahelman siistimiseksi.

Kakun päälle halusin runsaan kasan valko-kultaisia herkkuja: macaronseja, toffeepalloja, vaahtokarkkeja ja kultahelmiä. Ilmeen viimeisteli Joskus Designin vanerinen kakkukoriste.

Macaronsit ovat suurta herkkuani, ja niitä piti saada sitten muutenkin tarjolle kuin vain kakun koristeiksi. Jos saisin valita vain yhden keksin autiolle saarelle, niin se olisi kyllä macaron... :)

Kulta-valkoisen väriteeman viimeistelivät servetit, serpentiinit, ilmapallot ja kultaiset lusikat. Pojan kaverisynttäreille hankin vielä erikseen kullanväriset kertakäyttölautaset sekä valko-kultaiset pahviset popcornpurnukat. Niistä ei tosin jäänyt valokuviin todistusaineistoa, sillä sen verran riemua ja vauhtia riitti kaverisynttäreillä, että katsoin paremmaksi jättää väliin kattauksen kuvaamisen ja keskittyä sen sijaan junioriosaston leikkien ja touhujen seuraamiseen. :D

Pojan kaverisynttäreille väkersin suolapalaksi myös kissa- ja pöllöleipiä. Arvelin, että jotain suolaista olisi hyvä olla pöydässä popcornien lisäksi tasapainottamaan sokerista tarjontaa. Hyvin nämä leivätkin maistuivat pienille juhlijoille!

Täytyy sanoa, että tämän vuoden synttärikokonaisuus oli paljon viime vuotta stressittömämpi! Liekö johtunut siitä, että jätin varsinaiset leipomukset väliin ja hankin kakunkin koristelua vaille valmiina. Enemmän väkertämistä jäi tänä vuonna anopilleni, jolta poikamme pyysi apina-banaanikakkua. Hän sitten sellaisen taiteilikin, minulta tämä ei olisi onnistunut ajan ja oman jaksamisen puitteissa kyllä mitenkään!

Kaiken kaikkiaan synttäreitä meillä juhlittiin tänä kesänä poikkeuksellisesti neljään otteeseen, reilun viikon ajan. Tämä ihan puhtaasti käytännön syistä tehty ratkaisu oli kyllä mainio. Saimme juhlia pienissä erissä ja synttärivieraiden kanssa ehti kerrankin rauhassa vaihtaa kuulumisia. Nyt sitten voi hetken huoahtaa juhlimisesta. Ja kakun syömisestä... nimittäin oma kakkukiintiö on kyllä nyt toistaiseksi täyttynyt! :)

Resepti testissä: Gluteenittomat vohvelit

Rakastan vohveleita! Niin makeat kuin suolaiset vohvelit ovat olleet suurta herkkuani jo lapsuudesta asti. Aina kun koulun pullamyyjäisissä oli vohveleita tarjolla, oli pakko kipittää vauhdilla jonoon ostamaan omaa vohvelia mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Sittemmin aikuisiällä työskennellessäni Ranskassa ihastuin crêpeihin, erityisesti suolaisiin sellaisiin. Keliakiadiagnoosin myötä vohveliherkutteluun tuli vähän turhankin pitkä tauko, ja olen aina silloin tällöin vuosien varrella testannut erilaisia gluteenittomia vohvelireseptejä. Viimeisimmän reseptin bongasin Virtasalmen Viljatuotteen nettisivuilta (https://www.virtasalmenviljatuote.fi/gluteenittomat-reseptit/gluteenittomat-vohvelit/). Innostuin kokeilemaan reseptiä erityisesti siksi, että siinä oli yhtenä ainesosana vissyvettä. Ja varsin maukkaitahan näistäkin tuli!

En tiedä miten on mahdollista, että mieleeni on lapsuudesta jäänyt yksi tietty kerta, kun kävimme (minun ollessa ehkä kuusivuotias) äitini opettajaystävän luona Nastolassa vieraisilla. Kerrasta teki spesiaalin se, että hän paistoi hyvin herkullisia vohveleita. Muistaakseni hän oli tehnyt kahta erilaista taikinaa, joista toiseen oli tullut kermaviiliä ja toiseen vissyvettä. Tästä vierailusta ei ole meillä kuvia edes perhealbumissa, mutta muistan vieläkin, kuinka rapeilta ja maukkailta vohvelit maistuivat ja sen, että isäni taisi tiedustella, mikä oli vohvelitaikinan salaisuus.

Niinpä kun löysin tämän Virtasalmen reseptin, en voinut olla kokeilematta sitä nostalgian nimissiä. Reseptin mukaan tehdyistä vohveleista tulee kuohkeat ja paksut. Sokeria ei tule näihin lainkaan, joten ne sopivat herkuteltaviksi niin suolaisten kuin makeiden täytteiden kanssa. Oikeastaan on jopa parempi, että makeus tulee täytteistä, jolloin kokonaisuudesta ei tule liian äitelä.

Tällä kertaa vohvelit nautitttiin meillä pensasmustikoiden, vaniljarahkalla terästetyn kermavaahdon sekä ranskalaisten luomusitruunamarenkien kera. Täytyy sanoa, että makuyhdistelmä oli ihan superihana. Sitruunaiset marengit toivat mukavaa terävyyttä makuihin, mielestäni tavallinen perusmarenki ei olisi toiminut yhtä hyvin. Pensasmustikoista tuli vohveleihin sekä raikkautta että makeutta. Ja kukapa ei pitäisi vaniljarahkasta ja kermavaahdosta...

Itse asiassa aloin pohtia, että nämä täytteet olisivat loistava kombo myös kesäiseen täytekakkuun. Mustikoiden ohella myös tuorevadelma-vaniljarahka-sitruunamarenki -makuyhdistelmä voisi toimia aika kivasti. :)

Mikä on sinun suosikki vohvelisi ja vohvelitäytteesi? Jos jollakulla on vinkata gluteenitonta vohvelireseptiä johon tulisi kermaviiliä, niin olisi tosi onnellinen. Sellaista pitäisi vielä päästä kokeilemaan!

Sadonkorjuussa ja hellan ääressä

Syksyyn kuuluu erottamattomasti sadonkorjuu. Kesäkurpitsani on sitkeästi puskenut pieniä kurpitsoja yksi toisensa jälkeen, vaikka ollaankin jo lähestymässä elokuun loppua. Ei voi kuin ihmetellä yhden alun perin varsin piskuisen taimen kasvuvoimaa!

Hurmaavat pikkukurpitsat maistuvat niin tuoreeltaan viipaloituna kuin uunissa kypsennettyinä. Meillä onkin syöty tänä kesänä niitä useaan otteeseen jauhelihalla, yrteillä ja juustoraasteella täytettyinä. Mutta kesäkurpitsa on oiva kaveri vaikkapa kantarelleille.

Innostuin pari päivää sitten kokeilemaan Terhi Äyrämön Kananpoikien Bistro -blogin kantarelli-kesäkurpitsagratiinia. Tein gratiinin parilla pienellä muutoksella. Sitruunamehu jäi pois (koska sitä ei sattunut kaapistani tekohetkellä löytymään) ja timjamin seuraksi lisäsin vuokaan pari tuoretta rosmariinin oksaa. Niin ja mainittakoon, että gratiiniin puoleksi käytetty valtava keltainen kesäkurpitsan mollukka oli lahjoitus työkaverilta. :)

Sadonkorjuusta puheen ollen, istutuslaatikkoni yksi ja ainoa herneenverso on vihdoin ja viimein parin kuukauden odotuksen jälkeen saanut tuotettua muutaman palon edestä satoa. Hernekeitosta on tosin turha haaveilla näillä hernemäärillä!

Omppusadon korjasin puolestaan supermarketista. Ahvenanmaalaiset syysomenat ovat vertaansa vailla, ja mainioita vaikkapa kauraomenapaistoksessa. Syksyn ensimmäinen paistos laitettiin viikonloppuna uuniin ja syötiin hyvällä ruokahalulla vaniljajäätelön kera. Resepti paistokseen löytyy Kinuskikissan sivulta. Meillä vain korvattiin tavalliset kaurahiutaleet gluteenittomilla. Aika vähillä aineksilla syntyy maukas syysherkku!

Mieleni tekisi seuraavaksi kokeilla ainakin omenatuorepuuroa, uuniomenoita, omenakakkua... Omppukuume on siis iskenyt!

Näiden kuvien myötä toivotan teille blogini lukijat maukasta ja kuulaan kirpeää syksyn alkua!

Mustavalkoiset merirosvosynttärit

Meillä juhlittiin kolme vuotta täyttäneen poikamme synttäreitä heinäkuun alussa. Poika oli toivonut merirosvoteemaa. Toisena vaihtoehtona olivat muumit, mutta kun muumisynttärit pidettiin jo vuosi sitten, niin valitsimme merirosvot. Tämä merirosvoteema taisi olla myös isukin mieleen :). Koska en innostunut kauppojen hyllyjen riemunkirjavista merirosvojuhlatarvikkeista, päätin suunnitella juhlat mustavalkoisella pääkalloteemalla.

Minusta erilaisia juhlia on hurjan hauska suunnitella. Pidän oikeastaan kaikista juhliin liittyvistä valmisteluista! Näihinkin juhliin ensimmäinen vaihe oli kutsukorttien teko, koska mieluisia valmiita ei kaupasta löytynyt. Kortti on mielestäni kiva tapa kiteyttää kutsujen teema vieraille.

Tehtävänä oli siis askarrella tyylikkäät mustavalkoiset pääkallokortit. Ensimmäiseksi kirjoitin kutsutekstin yksipuolisille valkoisille korttipohjille. Sen jälkeen leikkasin mustasta hilekartongista pääkallot piparimuottia apuna käyttäen. Rei'itin niille silmät ja leikkasin kolmionenät mattoveitsellä. Hampaat tein helminauhateipistä. Pääkallot kiinnitettiin 3D-teippipaloilla valkoisille korttipohjille, jotta vaikutelma olisi kolmiulotteisempi. Lopuksi teippasin alareunaa kiertämään mustavalkoista washiteippiä.

Tällaiset näistä sitten tuli :). Ja aikaa kymmenen kortin askarteluun meni vain pari tuntia. Huomattavasti vähemmän kuin mitä menee 30:n joulukortin askarteluun!

Korttien askartelu taisi olla se helpoin nakki näissä juhlissa. Poikani ilmoitti jo hyvissä ajoin, että hän haluaa merirosvokakun. Ja täsmensi perään, että vieläpä merirosvolaivakakun. "Apua!" voihkaisin minä sisäisesti. Teen täytekakkuja ehkä sen kaksi kappaletta vuodessa, enkä todellakaan ollut leiponut aiemmin laivakakkuja. Pojalle tietysti nyökyttelin hymyssä suin, että "kyllä joo, äiskä tekee merirosvolaivakakun". No, palataan vähän myöhemmin tähän kakkudilemmaan.

Tänä vuonna pidimme kahdet juhlat, ensimmäiset aikuisille (eli isovanhemmille ja kummeille), ja jälkimmäiset pojan pihakavereille. Molempien juhlien astiastoon kaivelin kaapeistani mahdollisimman paljon valkoista ja tummanharmaata Iittalaa, Arabiaa ja Marimekkoa. Terästykseksi joukkoon lisättiin myös hieman turkoosinsinistä Iittalalta. Kahdessa ensimmäisessä kuvassa on juhlapöydän kattaus aikuisten juhlista, kahdessa jälkimmäisessä lastenjuhlista.

Koristelimme yhdistetyn avokeittiö-ruokailutilan mustavalkoisella serpentiinillä, hopeisella kolmosnumeropallolla sekä Tigerista löytyneellä hauskalla pääkallopaperiviirillä.

Hauskan lisän keittiösaarekkeen kattaukseen toi Keskisen kyläkaupasta juhannuksena ostettu merirosvolaivatikkupallo, joka pääsi mustan koristehiekan tukemana Ikean tuubilasimaljakkoon.

Tarjoilujen päätähtenä olivat tietenkin ne pojan toivomat merirosvokakut. Koska sen gluteenittoman ja laktoosittoman merirosvolaivakakun vääntäminen vaati minulta aika paljon henkistä tsemppausta, päätin suosiolla pyytää anopilta apua kakunteossa aikuisten synttäreille. Ja hän taikoikin todella hienon merirosvolippukakun marsipaanien avulla, vautsi vau!

Eipä ollut tämän jälkeen yhtään paineita vääntää se merirosvolaivakakku seuraavan päivän synttäreille. Samalla tuli opeteltua oikeaoppisen suklaakermavaahdon teko. Ja tällainen paatti siitä sitten tuli, kahdella lippumastolla ja kulta-aarteella varustettuna. Pohjana oli gluteeniton suklaakakkupohja, ja täytteenä vadelmahilloa sekä tuoreista vadelmista tehtyä tuorejuustokreemiä. Arvaatteko, mitä nuo kuparinväriset pallerot ovat?

Sitten merirosvolaivakakku nostettiin pöytään ja murusemme pääsi jälleen puhaltamaan kynttilöitä. :)

Kakun kaveriksi pojan kummitäti värkkäsi upeat kakkutikkarit mustavalkoisiin paperipilleihin. Popcorn laitettiin pikkuväelle tarjolle minimuffinsivuokiin. Kaverisynttäreiden juhlapöytää koristamaan hain pikkutonkkaan pihaltamme kauniita poimulehtien kukintoja.

Ja tässä vielä pari muuta teemaan sopivaa kuvaa kotoamme juhlaviikonlopulta...

Täytyy sanoa, että molemmat juhlat olivat todella onnistuneet! Hulinaa ja vilskettä riitti, samoin naurua ja pikkuautojen pärryytystä. Poikamme oli synttäreidensä jälkeen yhtä hymyä. Se lienee paras kiitos äidille :).