Vadelmainen rubiinisuklaajuustokakku

Kenen mielestä juustokakut kuuluvat kesään? Minusta ainakin! Viimeistään kesän kynnyksellä innostun aina leipomaan gluteenittomia juustokakkuja. Niitä on ollut usein tarjolla lastemme synttäreillä, ja tällä kertaa leivoin ensimmäisen "kesäkauden" juustokakun vapun kunniaksi. Munkit jäivät paistamatta, koska paistorasvan vahtiminen yhdeksänkuukautisen neidin roikkuessa jalassa olisi ollut liian riskialtista. Siispä ratkaisuna oli tekaista vartissa superhelppo uuniton ja liivatteeton juustokakku. Idean tähän kakkuun sain Yhteishyvän tämän kevään ruokalehdestä, jonka takasivulla oli valkosuklaa-passionjuustokakun ohje. Minulla sattui olemaan syksyllä Tukholmasta ostettua rubiinisuklaata sen verran, että päätin tuunata reseptin vaaleanpunaisemmaksi. Ja hyvä tuli!

Oletko sinä muuten jo maistanut rubiinisuklaata? Tämä uusin suklaalaji tuntuu jakavan mielipiteitä. Minä tykkään sen marjaisesta mausta ja mielestäni vadelmat ovat sille superhyvä pari. Mieheni sen sijaan ei ole rubiinisuklaasta innostunut, ja jotkut jopa väittävät rubiinisuklaata kaikkien aikojen huijaukseksi valmistusmenetelmästä johtuen! Minulle on aika samantekevää, miten suklaa on valmistettu ja onko se aito uusi suklaalaji vai ei. Maku ratkaisee! :)

Vadelmainen rubiinisuklaajuustokakku (gluteeniton)

(12 annosta, 15 min. + hyytyminen)

200g gluteenittomia kaurakeksejä (esim. Finax)

75g voita

200g rubiinisuklaata

400g maustamatonta tuorejuustoa

1/2 dl sokeria

1tl vanilliinisokeria

400g kermarahkaa (Valio)

1rkl sitruunamehua

vadelmia ja rubiinisuklaata koristeluun

 

1. Laita irtopohjavuoan (noin 20cm) pohjalle leivinpaperi ja peitä myös reunat leivinpaperisuikaleella.

2. Murskaa keksit, esimerkiksi laittamalla ne pakastepussiin ja kaulitsemalla ne muruksi. Sulata voi ja sekoita murujen joukkoon. Painele keksivoiseos kevyesti vuoan pohjalle.

3. Sulata rubiinisuklaa varovasti mikrossa miedolla teholla usein sekoittaen.

4. Sekoita tuorejuusto ja sokerit sähkövatkaimella, ja lisää seokseen sulatettu suklaa voimakaasti sekoittaen. Sekoita joukkoon myös kermarahka ja sitruunanmehu.

5. Kaada seos vuokaan ja tasoita pinta. Peitä kannella tai kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

6. Siirrä kakku tarjoilulautaselle. Koristele vadelmilla ja rubiinisuklaanapeilla juuri ennen tarjoilua.

Alla vielä kuva meidän vapputarjoiluistamme. Rubiinisuklaakakun kanssa maistui itse tehty sima. Koronakriisin vuoksi en ostanut simaa tänä vuonna torilta, vaan päätin tekaista sen itse. Ja herkkuahan siitä tuli. Onneksi vappu on vain kerran vuodessa, minulta lähtisi muuten lapasesta tämä siman juominen. Tänä vappuna taisin juoda sitä itse noin kolme litraa...

Jos innostutte testaamaan reseptiäni, laittakaa kommenttia tänne mitä piditte kakusta! :)

Pienen tytön ristiäiset

Sillä hetkellä, kun aloimme suunnitella tyttömme ristiäisiä, alkoi mielessäni soimaan Anna Puun Mestaripiirros. Kauniit runolliset sanat kiteyttävät ajatukseni rakasta pienokaistamme kohtaan. Samanlaista herkkyyttä halusin myös ristiäistemme koristeluihin. Roosaa, valkoista ja kevyttä harsokukkaa, pirskahtelevaa samppanjaa unohtamatta.

Kävimme heinäkuussa Kuopion Ramin Konditoria-kahvilassa herkuttelemassa perheeni ja äitini kanssa tyttömme syntymän kunniaksi. Samalla näimme vitriinissä kauniin vaaleanpunaisen mansikka-samppanjakakun. Vaikka vitriinin kakku ei ollutkaan lähtökohtaisesti gluteeniton, lupasi leipomo tehdä siitä meidän juhliimme gluteenittoman ja laktoosittoman.

Tilaamassamme kakussa oli mansikkakiille, samppanja- ja mansikkamoussea ja pohjalla gluteeniton vaalea kakkupohja mansikkahillolla. Ja täytyy sanoa, että tämä kakku vei totisesti kielen mennessään! Koristelin kakun itse kotona vaaleanpunaisin neilikoin ja ruusuin sekä harsokukin ja eukalyptuksen oksin. Ilmeen viimeisteli Joskus Designin vanerinen "Pieni ihme" -kakkukoriste.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroinkin, oli poikamme ristiäisissä kukkaköynnös kastemaljan ympärillä. Halusin tietenkin köynnöksen myös neitosemme juhliin, ja niinpä kävin asioimassa Kukkapaja Floretassa. Tällä kertaa kukiksi valikoituivat samat kuin kakkuunkin. Köynnöksen runko väännettiin rautalangasta, sillä kaikki valitsemani kukat olivat huonosti itsessään taivuteltavissa. Taivutin köynnöksen maljan ympärille lauantaina ja säilytin sen sunnuntaihin jääkaapissa kostutetussa sellofaanissa, jotta köynnös ei ehtisi kuivua. Kastetoimituksen jälkeen nostin sen koristamaan kahvipöytäämme.

Kahvipöytä koristeltiin sekin kukkasin ja Finnmarin vaaleanpunaisin hortensiakynttilöin. Kahvikupit olivat peräisin omista ristiäisistäni (kiitos ihanalle äidilleni, joka on nämä säästänyt minulle!), samoin kastemaljana toiminut Arabian lasikulho sekä ristiäismekko.

Kakun ohella meillä oli tarjolla vaaleanpunaisia marenkeja ja vaahtokarkkeja, esikoisemme valitsemia täytekeksejä sekä anoppini leipomat herkulliset kinkku- ja lohipiirakat. Valitettavasti enempää kuvia meillä ei juurikaan tarjoiluista ole, vauvan kanniskelun ja syöttämisen viedessä huomioni - niin kuin kuuluukin :)! Edellinen postaukseni käsitteli vauvalahjoja, ja voisin lisätä vielä tähän postaukseen vinkkeinä tytön kummilahjoiksi hopeisen Assi Aarnimaan suunnitteleman Sukupuu-lusikan sekä vauvoille tarkoitetut helminauhat. Molemmat ovat ajattoman arvokkaita lahjoja, ja tuo lusikka on ehdottomasti kaunein ikinä näkemäni kummilusikka! Meidän lusikkamme lähti kaiverrukseen ja siksi siitä ei ole tässä yhteydessä kuvaa, mutta kaikkitietävän Googlen avulla tämäkin löytyy... :)

Näiden kuvien myötä laskeudumme pikku hiljaa takaisin arkeen ja vedämme henkeä tovin. Seuraava blogikirjoitus tupsahtaa ulos, kunhan neitimme sallii jälleen äidille riittävästi rauhallista päiväuniaikaa kotosalla. Hän kun on mieltynyt kauppakeskuselämään päiväuniaan turvakaukalossaan nukkuen... kalliiksi meinaa käydä tämä äitiysloma, kun päiväunet maittavat hänelle vain kaupungilla liikkeellä ollessa! ;)

 

Kullanhohtoiset nelivuotissynttärit

Vietimme viime kesänä poikamme kolmivuotissynttäreitä merirosvoteemalla. Tuolloin päädyin leipomaan hänen toivomuksestaan merirosvolaivakakun, jonka loihtimisessa olikin kieltämättä oma päänvaivansa. Tänä keväänä jossain vaiheessa hän alkoi puhumaan Mauri Kunnaksen Suomen historia -kirjan innoittamana Vasa-laivakakusta. Siis siitä uponneesta Vasa-laivasta, jossa oli hurja määrä kultakoristeluja ja kanuunoita. Välillä hän intoutui myös toivomaan Kustaa Vaasa -kakkua! Suureksi onnekseni tämä innostus historiateemaisiin kakkuihin kuitenkin kevään edetessä lopulta laantui, ja sain hänet suostuteltua perinteisempään kakkumalliin ja kulta-valkoiseen väriteemaan.

Teeman toteutus alkoi tietysti kutsukorteista. Simppelit ja tyylikkäät kortit syntyivät kultaisista tarroista, valkoisesta korttipohjasta ja mustista numeroista. Sädehtivän kakkukoristeen löysin tamperelaisesta sisustuskaupasta.

Aiemmille synttäreille olen itse leiponut kakut, mutta tänä vuonna päätin helpottaa urakkaani ja tilata koristelemattoman kakun paikallisesta Houkutus-kahvilasta. Koristelun halusin tehdä itse omalla tyylilläni, ja sitä paitsi koristelu on minusta hauskin osa kakun tekoa! Niinpä tilasimme gluteenittoman ja laktoosittoman täytekakun, jonka päälle ei tullut mitään muuta koristeita kuin valkoinen kaulittu marsipaanimassa ja helmimäiset marsipaanipallot kakun alahelman siistimiseksi.

Kakun päälle halusin runsaan kasan valko-kultaisia herkkuja: macaronseja, toffeepalloja, vaahtokarkkeja ja kultahelmiä. Ilmeen viimeisteli Joskus Designin vanerinen kakkukoriste.

Macaronsit ovat suurta herkkuani, ja niitä piti saada sitten muutenkin tarjolle kuin vain kakun koristeiksi. Jos saisin valita vain yhden keksin autiolle saarelle, niin se olisi kyllä macaron... :)

Kulta-valkoisen väriteeman viimeistelivät servetit, serpentiinit, ilmapallot ja kultaiset lusikat. Pojan kaverisynttäreille hankin vielä erikseen kullanväriset kertakäyttölautaset sekä valko-kultaiset pahviset popcornpurnukat. Niistä ei tosin jäänyt valokuviin todistusaineistoa, sillä sen verran riemua ja vauhtia riitti kaverisynttäreillä, että katsoin paremmaksi jättää väliin kattauksen kuvaamisen ja keskittyä sen sijaan junioriosaston leikkien ja touhujen seuraamiseen. :D

Pojan kaverisynttäreille väkersin suolapalaksi myös kissa- ja pöllöleipiä. Arvelin, että jotain suolaista olisi hyvä olla pöydässä popcornien lisäksi tasapainottamaan sokerista tarjontaa. Hyvin nämä leivätkin maistuivat pienille juhlijoille!

Täytyy sanoa, että tämän vuoden synttärikokonaisuus oli paljon viime vuotta stressittömämpi! Liekö johtunut siitä, että jätin varsinaiset leipomukset väliin ja hankin kakunkin koristelua vaille valmiina. Enemmän väkertämistä jäi tänä vuonna anopilleni, jolta poikamme pyysi apina-banaanikakkua. Hän sitten sellaisen taiteilikin, minulta tämä ei olisi onnistunut ajan ja oman jaksamisen puitteissa kyllä mitenkään!

Kaiken kaikkiaan synttäreitä meillä juhlittiin tänä kesänä poikkeuksellisesti neljään otteeseen, reilun viikon ajan. Tämä ihan puhtaasti käytännön syistä tehty ratkaisu oli kyllä mainio. Saimme juhlia pienissä erissä ja synttärivieraiden kanssa ehti kerrankin rauhassa vaihtaa kuulumisia. Nyt sitten voi hetken huoahtaa juhlimisesta. Ja kakun syömisestä... nimittäin oma kakkukiintiö on kyllä nyt toistaiseksi täyttynyt! :)

Resepti testissä: Gluteenittomat vohvelit

Rakastan vohveleita! Niin makeat kuin suolaiset vohvelit ovat olleet suurta herkkuani jo lapsuudesta asti. Aina kun koulun pullamyyjäisissä oli vohveleita tarjolla, oli pakko kipittää vauhdilla jonoon ostamaan omaa vohvelia mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Sittemmin aikuisiällä työskennellessäni Ranskassa ihastuin crêpeihin, erityisesti suolaisiin sellaisiin. Keliakiadiagnoosin myötä vohveliherkutteluun tuli vähän turhankin pitkä tauko, ja olen aina silloin tällöin vuosien varrella testannut erilaisia gluteenittomia vohvelireseptejä. Viimeisimmän reseptin bongasin Virtasalmen Viljatuotteen nettisivuilta (https://www.virtasalmenviljatuote.fi/gluteenittomat-reseptit/gluteenittomat-vohvelit/). Innostuin kokeilemaan reseptiä erityisesti siksi, että siinä oli yhtenä ainesosana vissyvettä. Ja varsin maukkaitahan näistäkin tuli!

En tiedä miten on mahdollista, että mieleeni on lapsuudesta jäänyt yksi tietty kerta, kun kävimme (minun ollessa ehkä kuusivuotias) äitini opettajaystävän luona Nastolassa vieraisilla. Kerrasta teki spesiaalin se, että hän paistoi hyvin herkullisia vohveleita. Muistaakseni hän oli tehnyt kahta erilaista taikinaa, joista toiseen oli tullut kermaviiliä ja toiseen vissyvettä. Tästä vierailusta ei ole meillä kuvia edes perhealbumissa, mutta muistan vieläkin, kuinka rapeilta ja maukkailta vohvelit maistuivat ja sen, että isäni taisi tiedustella, mikä oli vohvelitaikinan salaisuus.

Niinpä kun löysin tämän Virtasalmen reseptin, en voinut olla kokeilematta sitä nostalgian nimissiä. Reseptin mukaan tehdyistä vohveleista tulee kuohkeat ja paksut. Sokeria ei tule näihin lainkaan, joten ne sopivat herkuteltaviksi niin suolaisten kuin makeiden täytteiden kanssa. Oikeastaan on jopa parempi, että makeus tulee täytteistä, jolloin kokonaisuudesta ei tule liian äitelä.

Tällä kertaa vohvelit nautitttiin meillä pensasmustikoiden, vaniljarahkalla terästetyn kermavaahdon sekä ranskalaisten luomusitruunamarenkien kera. Täytyy sanoa, että makuyhdistelmä oli ihan superihana. Sitruunaiset marengit toivat mukavaa terävyyttä makuihin, mielestäni tavallinen perusmarenki ei olisi toiminut yhtä hyvin. Pensasmustikoista tuli vohveleihin sekä raikkautta että makeutta. Ja kukapa ei pitäisi vaniljarahkasta ja kermavaahdosta...

Itse asiassa aloin pohtia, että nämä täytteet olisivat loistava kombo myös kesäiseen täytekakkuun. Mustikoiden ohella myös tuorevadelma-vaniljarahka-sitruunamarenki -makuyhdistelmä voisi toimia aika kivasti. :)

Mikä on sinun suosikki vohvelisi ja vohvelitäytteesi? Jos jollakulla on vinkata gluteenitonta vohvelireseptiä johon tulisi kermaviiliä, niin olisi tosi onnellinen. Sellaista pitäisi vielä päästä kokeilemaan!

Mustavalkoiset merirosvosynttärit

Meillä juhlittiin kolme vuotta täyttäneen poikamme synttäreitä heinäkuun alussa. Poika oli toivonut merirosvoteemaa. Toisena vaihtoehtona olivat muumit, mutta kun muumisynttärit pidettiin jo vuosi sitten, niin valitsimme merirosvot. Tämä merirosvoteema taisi olla myös isukin mieleen :). Koska en innostunut kauppojen hyllyjen riemunkirjavista merirosvojuhlatarvikkeista, päätin suunnitella juhlat mustavalkoisella pääkalloteemalla.

Minusta erilaisia juhlia on hurjan hauska suunnitella. Pidän oikeastaan kaikista juhliin liittyvistä valmisteluista! Näihinkin juhliin ensimmäinen vaihe oli kutsukorttien teko, koska mieluisia valmiita ei kaupasta löytynyt. Kortti on mielestäni kiva tapa kiteyttää kutsujen teema vieraille.

Tehtävänä oli siis askarrella tyylikkäät mustavalkoiset pääkallokortit. Ensimmäiseksi kirjoitin kutsutekstin yksipuolisille valkoisille korttipohjille. Sen jälkeen leikkasin mustasta hilekartongista pääkallot piparimuottia apuna käyttäen. Rei'itin niille silmät ja leikkasin kolmionenät mattoveitsellä. Hampaat tein helminauhateipistä. Pääkallot kiinnitettiin 3D-teippipaloilla valkoisille korttipohjille, jotta vaikutelma olisi kolmiulotteisempi. Lopuksi teippasin alareunaa kiertämään mustavalkoista washiteippiä.

Tällaiset näistä sitten tuli :). Ja aikaa kymmenen kortin askarteluun meni vain pari tuntia. Huomattavasti vähemmän kuin mitä menee 30:n joulukortin askarteluun!

Korttien askartelu taisi olla se helpoin nakki näissä juhlissa. Poikani ilmoitti jo hyvissä ajoin, että hän haluaa merirosvokakun. Ja täsmensi perään, että vieläpä merirosvolaivakakun. "Apua!" voihkaisin minä sisäisesti. Teen täytekakkuja ehkä sen kaksi kappaletta vuodessa, enkä todellakaan ollut leiponut aiemmin laivakakkuja. Pojalle tietysti nyökyttelin hymyssä suin, että "kyllä joo, äiskä tekee merirosvolaivakakun". No, palataan vähän myöhemmin tähän kakkudilemmaan.

Tänä vuonna pidimme kahdet juhlat, ensimmäiset aikuisille (eli isovanhemmille ja kummeille), ja jälkimmäiset pojan pihakavereille. Molempien juhlien astiastoon kaivelin kaapeistani mahdollisimman paljon valkoista ja tummanharmaata Iittalaa, Arabiaa ja Marimekkoa. Terästykseksi joukkoon lisättiin myös hieman turkoosinsinistä Iittalalta. Kahdessa ensimmäisessä kuvassa on juhlapöydän kattaus aikuisten juhlista, kahdessa jälkimmäisessä lastenjuhlista.

Koristelimme yhdistetyn avokeittiö-ruokailutilan mustavalkoisella serpentiinillä, hopeisella kolmosnumeropallolla sekä Tigerista löytyneellä hauskalla pääkallopaperiviirillä.

Hauskan lisän keittiösaarekkeen kattaukseen toi Keskisen kyläkaupasta juhannuksena ostettu merirosvolaivatikkupallo, joka pääsi mustan koristehiekan tukemana Ikean tuubilasimaljakkoon.

Tarjoilujen päätähtenä olivat tietenkin ne pojan toivomat merirosvokakut. Koska sen gluteenittoman ja laktoosittoman merirosvolaivakakun vääntäminen vaati minulta aika paljon henkistä tsemppausta, päätin suosiolla pyytää anopilta apua kakunteossa aikuisten synttäreille. Ja hän taikoikin todella hienon merirosvolippukakun marsipaanien avulla, vautsi vau!

Eipä ollut tämän jälkeen yhtään paineita vääntää se merirosvolaivakakku seuraavan päivän synttäreille. Samalla tuli opeteltua oikeaoppisen suklaakermavaahdon teko. Ja tällainen paatti siitä sitten tuli, kahdella lippumastolla ja kulta-aarteella varustettuna. Pohjana oli gluteeniton suklaakakkupohja, ja täytteenä vadelmahilloa sekä tuoreista vadelmista tehtyä tuorejuustokreemiä. Arvaatteko, mitä nuo kuparinväriset pallerot ovat?

Sitten merirosvolaivakakku nostettiin pöytään ja murusemme pääsi jälleen puhaltamaan kynttilöitä. :)

Kakun kaveriksi pojan kummitäti värkkäsi upeat kakkutikkarit mustavalkoisiin paperipilleihin. Popcorn laitettiin pikkuväelle tarjolle minimuffinsivuokiin. Kaverisynttäreiden juhlapöytää koristamaan hain pikkutonkkaan pihaltamme kauniita poimulehtien kukintoja.

Ja tässä vielä pari muuta teemaan sopivaa kuvaa kotoamme juhlaviikonlopulta...

Täytyy sanoa, että molemmat juhlat olivat todella onnistuneet! Hulinaa ja vilskettä riitti, samoin naurua ja pikkuautojen pärryytystä. Poikamme oli synttäreidensä jälkeen yhtä hymyä. Se lienee paras kiitos äidille :).

Samettinen mangorahka passionkastikkeella

Pääsiäisenä oli ihana nauttia kiireettömästä ruokailusta perheen kesken. Pidennetty viikonloppu tarjosi tervetulleen katkoksen kevään työputkesta, ja mahdollisuuden kokkailla useampana päivänä lempiruokiamme parsarisotosta uuniloheen. Innostuin myös tekemään mangorahkaa passionkastikkeella. Tämä kuohkean samettinen rahka syntyy hetkessä ilman pitkiä valmisteluja!

Alkuperäinen resepti löytyy jouluisilla mausteilla höystettynä K-ruoka.fi -sivustolta, mutta vaihdoin pääsiäisen kunniaksi kanelin ja neilikan raastettuun sitruunankuoreen. Meillä siis herkuteltiin seuraavan reseptin mukaan.

Sitruunainen mangorahka passionkastikkeella

(6-8 annosta, valmistusaika alle 30min.)

1tlk (425g) mangoviipaleita sokeriliemessä (esim. Pirkka)
1tlk (2,5dl) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1 tlk (250g) laktoositonta maitorahkaa
1 raastettu sitruunankuori

5 (n. 200g) passionhedelmää
1dl appelsiinitäysmehua
 3/4dl tomusokeria

Lisäksi koristeluun "linnunmunia".

1. Kuutioi valutetut mangot. Vatkaa vaniljakastike pehmeäksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka, raastettu sitruunankuori ja mangot.

2. Leikkaa passionhedelmät kahtia ja lusikoi hedelmäliha kattilaan. Lisää appelsiinitäysmehu ja tomusokeri. Kiehauta kastike. Nosta kattila liedeltä ja jäähdytä kylmäksi. Tarjoa mangorahka kastikkeen kanssa. Koristele halutessasi suklaisilla linnunmunilla.

Meillä rahka tarjoiltiin herkän kauniista Nuutajärven Apila-jälkiruokakulhoista. Koristeeksi päälle murskasin suklaisia linnunmunia. Ne toivat rouskuvaa tekstuuria muutoin pehmeään rahkaan. Alkuperäisessä reseptissä ehdotetaan koristeeksi pistaasipähkinöitä. Luulen, että myös kookoshiutaleet tai -lastut sointuisivat rahkan ja kastikkeen makuihin.

Rahka on tämän reseptin mukaan valmistettuna aika makeaa, joten rahkan ja vaniljavaahdon suhdetta säätämällä siitä saa halutessaan vähemmän imelää. Passionkastike tuo kylläkin siihen ihanaa kirpeyttä. Kastike on todella mainio, ja aloin pohtimaan, että sitähän voisi käyttää esimerkiksi juustokakun tai vaniljajäätelön piristäjänä. Meillä tulikin miehen kanssa sitten lopuksi vähän kinastelua, kumpi saa oman rahkansa joukkoon viimeiset kastikepisarat ;)!

Jos innostutte kokeilemaan reseptiä, käykäähän kommentoimassa tänne, mitä tykkäsitte :)!

Herkkuhetki ystävänpäivän kunniaksi

Vuoteen mahtuu monenlaisia juhlapäiviä, mutta etenkin ystävänpäivä antaa mahdollisuuden muistaa monia niitä ihmisiä, jotka ovat itselle erityisen tärkeitä. Mitä olisikaan elämä ja arki ilman ystäviä? Ainakin paljon tylsempää ja yksitoikkoisempaa!

Joskus kiireetön herkkuhetki on yksinkertaisuudessaan sitä parasta ystävien laatuaikaa. Meidän perheessämme katettiin viikonloppuna pöytään mutakakkukahvit tulevan ystävänpäivän kunniaksi :). Päätimme ottaa ystävänpäiväkahvit tällä kertaa etukäteen, koska ystävänpäivälle oli suunnitteilla jos jonkinlaista menoa.

Mutakakkuleivokset koristeltiin teemaa kunnioittaen sydänvaahtiksilla. Eiväthän tavalliset vaahtokarkit voi millään tulla kysymykseen  ;).

Herkku viimeisteltiin Pirkan kinuskikastikkeella ja kuivatuilla ruusunnupuilla...

Mutakakun pariksi teimme DeLonghi-kahvikoneellamme cappuccinoa. Haaveilimme pitkään DeLonghin hankinnasta. Kun sitten edellinen espressokoneemme sippasi sopivasti juuri ennen muuttoa nykyiseen kotiimme, niin saimme hyvän tekosyyn panostaa aamu- ja päiväkahveihin! Kahvikupit valittiin tietysti myös teemaa kunnioittaen :).

Ja mikäli sokerihammasta vielä kolottaa kakun jälkeenkin (tämä on mahdollista, hih!), niin sydänvaahtiksia voi napsia lisää Nuutajärven Apila-jälkiruokamaljasta. Tämä kirkas malja on mielestäni hurmaava: sen kuvio on niin herkkä ja ajaton. Kattauksen viimeistelee anopilta joululahjaksi saatu muovinen pitsiliina.

Ystävien kanssa on kyllä ihana viettää aikaa päivänä kuin päivänä. Niinpä laitoin ystävänpäivän kunniaksi ulko-ovelle tervetuliaiskutsun sydänkylttiin. Taidanpa jättää tuon paikoilleen toistaiseksi :).

Ja teille blogini lukijat, haluan tietenkin toivottaa mitä parhainta ystävänpäivää :)!