Mutta olisin niin mielelläni tehnyt jouluaiheisia postauksia teidän luettavaksenne! Kaikki tohina ja sairastelu veivät kuitenkin minusta voiton. Absoluuttisena joulunrakastajana haluan kuitenkin näyttää pari kuvaa meidän jouluisesta kodistamme. Olkoon nämä sitten inspiraationa ensi joulua varten! :)
Ennen joulua laitoin kuvia tekokuusista blogiini. Nimittäin niinhän siinä kävi, että ostimme marraskuussa Clas Ohlsonilta huurteisen tekokuusen, jonka koristelimme olohuoneeseemme paraatipaikalle itsenäisyyspäivänä. Kuusi oli tosi ihana ja olin ostokseeni todella tyytyväinen. Tekolumea kuusi ei varistanut juuri lainkaan, josta iso plussa valmistajalle. Kiinteät led-valot loivat ihanaa joulutunnelmaa olohuoneeseemme pimeinä joulukuun aamuina ja iltoina.
Ripustimme kuuseen vain valkoisia ja hopeisia koristeita. Jotenkin olisi tuntunut ristiriitaiselta kuorrottaa tämä puu kirjavilla koristeilla, koska se näytti itsessään kuin suoraan lumisesta metsästä nostetulta. Yllä näkyvässä kuvassa olevat herkät pitsireunaiset pahvikoristeet askartelin meille vuosi sitten. Niiden ohjeet löytyvät blogistani syksyltä 2018.
Tekokuusessa on myös se ehdoton positiivinen puoli, ettei sitä tarvitse kastella, eikä neulasia imuroida. Niinpä kastelujalan sijasta sain asetella kuusen alle pari suloisen pörröistä lampaantaljaa, joilla sain myös peitettyä kuusen ledvalojen piuhan.
Toteutin täksi jouluksi olohuoneeseemme joulukorteista riippuvan koristeen. Poikamme yllätyspusseista koostuvan roikkuvan joulukalenterin tyhjentyessä aloin korvata yllätyspusseja meille tulleilla joulukorteilla. Kortteja kertyikin juuri sopivasti koko narun mitalta!
Ja mitäpä joulu olisi ilman joulukarkkeja! Sain ystävältäni synttärilahjaksi purkillisen mustaa kultaa, eli Bülowin gluteenittomia lakritseja. Marraskuiselta ruotsinristeilyltä tuliaisina tuli puolestaan kiemuraisia polkkakarkkeja, brownieita ja tobleroneja. Myös muutama vihreä kuula -konvehti saattoi sujahtaa suuhuni joulupyhien aikana...
Joulukotiamme sain koristamaan myös uudet verhot, kiitos taas luotto-ompelija-äitini. Minulta meinasi mennä ohi suun tämä Vallilan syksyn uutuuskangas "Metsän syli". Halusin käpykuvioidun kankaan ruskea-harmaa-hopeasävyisenä, ja yritin löytää sitä useista kaupoista jonkinlaisella tarjouksella. Vihdoin Black Fridayna minua olisi onnistanut, jos olisin älynnyt riittävän ajoissa käydä katsomassa Vallilan verkkokaupan tarjonnan, jossa oli iso joukko tuotteita puoleen hintaan. En olisi ikinä uskonut, että tämän syksyn uutuusverho olisi ollut siellä hurjalla alennuksella. No tuona päivänä minulla oli kaksi lasta kotona hoidettavanani aamusta yöhön, ja toinen heistä kipeänä. Niinpä myöhästyin ostoskisassa vain todetakseni, että Vallilan varasto oli myyty loppuun niin kankaan kuin valmisverhon osalta. Ja sama koski paria muutakin nettikauppaa, jossa tätä oli ollut BF:na hyvällä alella. Mikä epätoivo, kun tajusin, että kangasta ei kohta löytyisi enää mistään! Lopulta tilasin hädissäni kangasta normaalihinnalla Kärkkäiseltä, jossa sitä oli vielä joitakin metrejä jäljellä. Ja sain sitten lopulta käpyverhot olohuoneeseemme. Huh. Tarinan opetus? Jos oikeasti pitää jostain tuotteesta yli kaiken, eikä sitä ole loputtomiin myynnissä, ei kannata jäädä odottelemaan alennuksia...
Aika vähän tontunpunaista meillä tosiaan jouluna kodissamme oli, kuten kuvista näkyy. Sentään muutama hiippalakki meilläkin piilotteli. Poikamme ujutti sohvan selkänojalle itsenäisyyspäivänä tontturivistön. En tiedä tarkkailivatko ne meitä viestitellen ulkona hiippaileville joulupukin apureille...
Näiden kuvien myötä sain toivottavasti välitettyä hieman joulutunnelmia meidän kodistamme! En ehkä nyt kuitenkaan uppoudu teemaan enemmän, koska kevätaurinko alkaa jo pilkistellä pilvien lomasta. Toivotan siis hyvää uutta vuotta ja alkavaa kevättä teille blogini lukijat! Ihanaa, kun jaksatte pysytellä mukanani kuukaudesta ja vuodesta toiseen!
