Pioni ja poimulehdet

Tuumailin jo pari kesää sitten, että pieni kukkapenkkini takapihallamme kaipaisi laajentamista. Rakastamani poimulehdet olivat kasvaneet täyteen mittaansa ja alkoivat tulvia penkin reunojen yli. Alkukesästä viattoman pieniltä näyttävät mättäät ovat silmänlumetta. Muutama viikko aurinkoa yhdistettynä pariin sadekuuroon, ja lopputuloksena on niin mehevä ja runsas lehtirypäs, että se tukahduttaa varjoonsa kaikki lähelle istutetut pienikasvuiset kellokukat. Viime kesänä en vauvamasustani johtuen halunnut upottaa kuokkaa penkkiin, mutta viikko sitten helatorstaina alkoivat takapihallamme multa ja poimulehdet saada kyytiä. Tässä alkajaisiksi pari kuvaa kukkapenkistäni toukokuun alkupuolelta, kun laajennus oli vielä suunnitelmatasolla.

Mittailin pariinkin otteeseen pihalle tuoduilla vanhoilla kiuaskivillä laajennuksen kokoa. Kun lopulta olin muotoon ja kokoon tyytyväinen, pistin rakkaan aviomieheni hommiin. Hän hoiti nurmikon kuorimisen, kuokki laajennuksen reunat syviksi ja pyöräytti siinä sivussa paria kiveäkin parempaan asentoon. Hän irrotteli myös kolme poimulehtimätästä juuripaakkuineen penkin vanhasta osasta. Poimulehtihän kasvattaa keskelle juurakkoa puuvartiset paksut juuret, ja mättään ympärille tiheän ohuen rihmaston. Se ei leviä juuriversoina pitkin penkkiä vaan mätäsosa kasvaa leveyttä ja tuuheutta. Niin ollen pulskankin 4-5 vuotta vanhan mättään siirtäminen on vielä kohtuullisen helppo työ. Poimulehdet ovat kauneimmillaan sateen jälkeen, kun pisarat kimaltelevat lehtikuopissa kuin helmet simpukoissa konsanaan. Ne ovat myös oivia villiyrttejä, sillä varsinkin vielä pienet ryppyiset lehtiversot ovat maukkaita salaatin joukossa tai voileivän päällä. Näistä syistä en halunnut luopua poimulehdistäni, vaan tyydyin niiden sijoittamiseen laajennusosan kivien taakse. Siellä ne saavat rauhassa kasvaa täyteen mittaansa norjanangervopensasaidan katveessa.

Laajennusosan kiviparin etupuolelle istutin valkoisia karpaattienkelloja (campanula carpatica "Pearl White"), ketoneilikoita (dianthus deltoides "Albiflorus") ja kaukasianmaksaruohoja (sedum spurium "Alba"). Halusin valkoisia, kuivassa maassa viihtyviä kukkia, joista osa toisi korkeutta (neilikat), osa muhkeutta (karpaattienkellot) ja osa leviäisi maanpeittokasvina (maksaruohot). Aika näyttää miten suunnitelmani lähtee toteutumaan.

Kivien varjoon pääsivät kesäksi myös poikani syksyiset ostokset Kuopion Kädentaitomessuilta: pikkuinen tonttu ja tontun kesämökki. Nämä olivat syksyllä etuovella ruukuissa, mutta keksin laittaa ne lasten iloksi kesäksi kukkapenkin puolelle. Minusta nämä ovat kyllä niin söpöt, että voi olla, että minitontuista tulee uusin villitykseni...

Postauksen otsikossa mainitsin myös pionin. Se on lempikukkani, erityisesti vaaleanpunaisena ja pörheänä. Olen huokaillut vuosien varrella sisustus- ja puutarhalehtien sivuilla näkyville pioneille ja haaveillut salaa omasta. Laajennuksen myötä sain lisää tilaa tälle kaunottarelle, ja uskaltauduin istuttamaan kokeeksi klassikkopionin Sarah Bernardin. Sen pitäisi olla juurikin minun makuuni. Toistaiseksi punertava taimi näyttää aika reppanalta, mutta jospa ehkä ensi vuonna saisin siihen ensimmäiset kukkavarret? Varasin sille reilusti tilaa, vaikka sen ympärys nyt tällä hetkellä näyttääkin aika tyhjältä. Poimulehtienkin istutusväliksi mainitaan 40cm, mutta en millään uskonut sitä hentoisia taimia istuttaessani neljä vuotta sitten. No enää ei ole epäilystäkään, miksi välin pitäisi olla noin reilu... silloin välttää poimulehtien siirtelyn jälkikäteen!

Pionin kavereiksi lähemmäksi vanhaa kiviryhmää istutin karpaattienkellon ja kaukasianmaksaruohon lisäksi myös kaksivärisiä ketoneilikoita (dianthus deltoides "Arctic Fire"). Niiden punertava sisus toistaa paitsi pionin, myös tarhaidänunikoiden (papaver orientale "Royal Wedding") valko-purppuraista väritystä. Unikot päätyivät puolestaan poimulehtien tilalle vanhan kiviryhmän etupuolelle, perunanarsissien eteen. Unikoiden viereen upotin aiemmin terassin päädyssä olleen pyöreän betonisen astinkiven helpottamaan lasten kulkua kiviryhmälle. Kivi on myös mainio alusta isommallekin lyhdylle pimeneviä syysiltoja ajatellen.

Tarkkasilmäisimmät ehkä jo bongasivat edeltävistä kuvista toisenkin tontunmökin. Tämä on sitten sen tontun koti, kun pitäähän hänellä olla sekä koti että kesämökki! Kotinsa edustalla tonttu kasvattaa perunanarsisseja ja karpaattienkelloja.

Kiviryhmän keskellä kasvaa hujottaa riippajapaninlehtikuuseni. Sen muoto ei tosin enää ikävä kyllä ole tippaakaan riippamainen, kiitos toissakesän helteiden... Kuusta tukevan heinäseinään lyhtykoukkuun vaihdoin talvella lintujen ruokinta-astian. Pihan lapset keksivät, että sehän on sitten tontun kerrostalo! Sanopa muuta. :) Ja niinpä ruokinta-astia saa olla paikoillaan kesänkin.

Puun juurelle istutin suomalaisen valkoherukan. Valkoherukat ovat mielestäni huippukauniita kakkujen päällä ja niitä on vaikea löytää torilta tai kaupasta. Niinpä laitoin yhden pensaan kokeilumielessä omaan penkkiin, katsotaan miten se alkaa siinä viihtyä.

Muutoin puun juurella kasvaa poimulehtiä ja karpaattienkelloja. Näillä kivillä otetaan myös perinteisesti poikamme synttärikuvat, hän kun on syntynyt heinäkuussa. Jatkossa kiville nostetaan istumaan myös tyttömme, heinäkuinen vauva kun hänkin on.

Kaiken aherruksen jälkeen on mukava istahtaa terassille tai aurinkotuolille ihastelemaan uudistunutta penkkiä. Pitkään en ole kuitenkaan saanut pitää taukoa istutushommissa, sillä suomalaisiin kai iski viime viikonloppuna istutushuuma. Viherpihat ja puutarhat ovat tyhjentyneet Biolanin multasäkeistä ja hyötykasvien taimista. Pienikasvuisia kirsikkatomaatin taimia ei meidän kaupungistamme saa enää mistään. Minullakin meinasi käydä kalpaten, mutta onneksi ystävä vihjasi asiasta ja sain viimeiset tomaatintaimet paikalliselta puutarhalta. Olisiko korona saanut ihmiset innostumaan omavaraisuudesta, vai haetaanko nyt jotain puuhasteltavaa kesäajalle, kun mitään muutakaan perinteistä lomamatkailua ei oikein ole luvassa? Onpa syy mikä tahansa, minusta on loistavaa, että kasvien ja yrttien viljely kiinnostaa taas. Ensi postauksessa kurkataankin sitten taas meidän terassillemme, jossa on pitkä rivi yrttiruukkuja...

 

Pienen pihan puutarhassa

Pienen rivitalopihamme istutusten ideoinnin lähtökohtana ovat olleet isot luonnonkivet. Elämäni ensimmäisen kukkapenkkini perustin viime kesänä oman nurmikkoalueemme kulmaukseen neljän kiven muodostaman ryhmän ympärille.

Halusin keskelle ryhmää katseenvangitsijaksi riippajapaninlehtikuusen. Puun valintaan vaikutti oleellisesti kuivuuden ja kuumankin auringonpaahteen sietokyky, sekä sen hidas, alaspäin suuntautuva kasvutapa. Rivitalopihan puiden valinnassa tulee ottaa naapurit huomioon, ja siksi riippajapaninlehtikuusi on oiva valinta etu- tai takapihojen raja-alueille: enintään noin kahden metrin korkuiseksi kasvava puu ei varjosta, eikä myöskään vahvajuurisen koivun tavoin ime ravinteita liiaksi ympäriltään. Koska kyseessä on lehtikuusi, ei auringon porotus kevättalvella kellasta neulasia, jotka puu luo joka kesäksi uudelleen. Tueksi puulle laitettiin heinäseiväs, johon kiinnitin takorautaisen koukun ja pienen kynttilälyhdyn. Lyhty kajastaa kauniisti valoa kiviryhmään syksyn pimeinä iltoina! Heinäseiväs luo sopivasti vanhan ajan tunnelmaa muuten moderniin pihapiiriin.

Vaikka rakastankin japanilaisia puutarhoja, halusin jättää pihalle reilusti nurmea lapsen leikkejä ja pelejä varten. Riippajapaninlehtikuusen ympärille istutin viime kesänä jättipoimulehtiä, tupsulaventeleja ja niittyajuruohoa. Poimulehdet ovat viihtyneet puun ohella penkissä parhaiten ja jaksan ihastella yhä uudestaan sadepäivien jälkeen niiden suojiin kertyviä pisarahelmiä. Sen sijaan laventelit eivät kestäneet talvea, kun en hoksannut niitä talveksi suojata erikseen. Niiden tilalle istutinkin tänä kesänä kolme valkoista karpaattienkelloa, jotka pilkistävät kauniisti poimulehtien lomasta. Poimulehtien suojassa pienimmän kiven päällä unelmoi kesäisin kaunis enkelipatsas.

Tänä kesänä uskaltauduin tekemään ensimmäisen kasvitilaukseni netistä. Valkoinen "Laura"-kyläkurjenpolvi hurmasi minut, ja niinpä tilasin niitä kolme kappaletta Viherpeukaloiden nettikaupasta. Alkujaan aivan pikkuruiset taimet ovat lähteneet hienosti kasvuun, ja ensi kesänä pääsemme toivottavasti nauttimaan niiden valkoisista kerrotuista kukista.

Istutuspuuhien ohessa vaihdoin myös hätäratkaisuna toimineen vihreän muovireunuksen puureunanauhaan. Se sointuu terassimme sävyyn ja sillä rajasin myös toisen istutusalueen terassimme päädyssä. Mitä pidätte istutuksista ja kasvivalinnoista? Minkälaisia ideoita teillä on heinäseipäiden käyttöön kukkapenkeissä?