Ihanimmat sisustuskaupat: Kantriina

Meidän perheemme viikon mittainen kesälomareissu on nyt tehty! Fiilis oli kuin etelänlomalla, kiitos upeiden hellesäiden, mutta parasta oli kuitenkin ystävien tapaaminen sekä kiireetön kiertely kesäkohteissa ja sisustusliikkeissä. Reissasimme iloisesti edestakaisin Tampereen, Turun ja Naantalin väliä, ja lopulta pyrähdimme myös ex tempore ruotsinlaivalle Helsingistä käsin. Napsin kamerallani ison tukun kuvia ihanista sisustuspuodeista täältä meiltä sekä lahden toiselta puolen.

Tässä postauksessa esittelen jälleen teille yhden suosikkisisustusliikkeistäni. En pysty millään laskemaan, kuinka monta kertaa olen tullut käyneeksi Tampereella Laukontorilla upealla paikalla kivitalon pohjakerroksessa sijaitsevassa Kantriinassa. Joka tapauksessa hurjan monta! Kantriinan ohi ei vain pysty kulkemaan, sillä näyteikkunat ovat inspiroivat ja kutsuvat.

Kantriinassa minua viehättää monipuolinen ja laadukas tuotevalikoima, jossa on sopivasti rustiikkia maalaishenkisyyttä, itämaisia ornamenttikuvioita sekä skandinaavista modernia muotokieltä. Brändejä on liikkeessä monta, ja esineitä löytyy niin huonekaluista valaisimiin, astioista mattoihin kuin koruista kynttilöihin. Hyllyt notkuvat tavaraa, ja niitä tarkastellessa minulta hurahtaa aina tovi jos toinenkin.

Tällä visiitillä ihastelin kattovalaisimia, kuten yläpuolella olevassa kuvassa oikeassa yläkulmassa näkyviä lasisia kattolamppuja, joissa on paksu juuttiköysi. Ihana yhdistelmä rouheutta ja kepeyttä!

Pysähdyin myös jälleen Kantriinan vedinkokoelman edessä (kuten aina). Tällä liikkeellä on paras nuppivedinvalikoima, jonka olen missään liikkeessä nähnyt. Valikoimassa on useiden brändien vetimiä kromisista posliinisiin. Tykkään erityisesti lasisista kristallimaisista nuppivetimistä, joissa on kukkamainen krominvärinen keskusta. Mikä on teidän suosikkinne näistä? :)

Liikkeessä on parhaita paloja Rivièra Maisonin ja Balmuirin valikoimista: mm. naulakoita, valaisimia ja kodintekstiilejä. Kantriinasta löytyy myös laadukkaita aidonoloisia ikiviherkasveja, joiden valikoima vaihtelee vuodenaikojen ja trendien mukaan. Tällä hetkellä pinnalla ovat trooppiset palmumaiset kasvit, kaktukset sekä saniaiset.

Ihastukseni itämaisiin ornamenttikuvioihin ei ota laantuakseen, ja siksi pidin erityisen paljon Kantriinassa olevista itämaishenkisistä lyhdyistä, ruukuista ja tekstiileistä. Tässä kuvassa niitä on yhdistetty pelkistetyn selkeälinjaisiin pikkupöytiin. Superkiva yhdistelmä hopeaa, himmeää kultaa, mustaa ja hiekan sävyjä. Vaikka kaikki esineet ovat erilaisia, ne sointuvat todella kivasti toisiinsa.

Aikaa vierähti tällä kertaa liikkessä vajaa tunti. Siitä saan kiittää miestäni, joka suostui jäämään lapsenvahdiksi siksi aikaa, että äiti sai sisustusintonsa taas kerran tyydytettyä... 

Seuraava postaus vie sitten meren rannalle Suomen vanhaan pääkaupunkiin Turkuun. Mitä ihanuuksia sieltä löysinkään, kerron sitten seuraavassa postauksessani. Pysykeehän kuulolla :).

Fiilistelyä ja kiireetöntä kotoilua

Aika tarkalleen vuosi sitten toteutin haaveeni ja perustin oman sisustusblogini. Kuvien ottamisesta ja postausten teosta on tullut lemppariharrastukseni! Iltaisin pojan nukahdettua avaan läppärini ja valmistelen seuraavaa blogitekstiä. Puolijärkkärini seuraa minua nykyään lähes jokaisella sisustusostosreissulla. Paras palkinto on ollut se, että olette jaksaneet uskollisesti seurata blogiani. Tämän postauksen kirjoitushetkellä lukukertoja blogini teksteille oli kertynyt vähän vaille 8000, eli noin 650 käyntiä kuussa. Siispä iso kiitos teille kiinnostuksesta! :) Jos teillä on postaustoiveita, niin laitelkaa ihmeessä niitä tulemaan kommentteina. Pyrin kyllä vastaamaan mahdollisimman moneen toiveeseen!

Kuten vuosi sitten, tätäkin postausta näpyttelen aurinkoisena kiireettömänä kesäpäivänä pojan päiväuniaikana lasitetulla terassillamme. Seuranani on kuppi cappuccinoa, ystävän matkatuliaisena tuomaa suolatuilla manteleilla koristeltua italialaista valkosuklaata sekä pino ihania sisustuslehtiä. Parasta on todellakin juuri nyt, juuri tämä kiireetön hetki. Täpläperhosten heimoon kuuluva tummanruskea tesmaperhonen istahtaa pieneksi toviksi kuormalavapöydän reunalle. Ehdin juuri ja juuri napata siitä kuvan, ennen kuin se jälleen levittää siipensä ja pyrähtää takaisin puutarhaamme.

Tätä kiireetöntä kotoilua olen odottanut koko talven. Sitä, että saa tassutella paljain varpain omalla nurmikolla. Hullaantua kesäkukkien hehkusta terassin reunalla. Ihmetellä elämäni ensimmäisten omien kesäkurpitsan- ja retiisintainten kasvua ja niiden orastavaa lupausta tulevasta sadosta.

Puutarhani kukkapenkki on tällä hetkellä täydessä loistossaan. Karpaattienkellokin on alkanut kukkia poimulehtien suojissa. Rakastamani jättipoimulehdet ovat tosin jo ehkä turhankin rehevät. En millään uskonut kaksi vuotta sitten, että niiden istutusväli on noin 30cm. Ensi kesänä aion laajentaa kukkapenkkiä ja siirtää osan poimulehdistäni "laajennusosaan", jotta karpaattienkelloille ja kyläkurjenpolvilleni jäisi enemmän elintilaa.

Tänä kesänä innostuin myös käymään ensimmäistä kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen mansikkamaalla poimimassa paikallisen marjatilan satoa sankoihin. Edelliskerrasta (kun siis kymmenvuotiaana äitini kanssa kävimme mansikkatilalla) muistan vain sen tukalan kuuman olon, kipeät polvet ja pään ympärillä surisevat ampiaiset ja paarmat. Mutta nyt päätin antaa marjanpoiminnalle uuden mahdollisuuden. Yllätyksekseni sain poimittua lähemmäs 13 kiloa alle kahdessa tunnissa. Aamuaurinko porotti sopivan lämpimästi, raikas tuuli karkotti enimmät pöriläiset kauemmas ja Polka-mansikat maistuivat ihanan makeilta. Kyllä kannatti! Samaa mieltä oli myös poikamme, joka sai mansikkareissun ansiosta eteensä tuoreita mansikoita vaniljajäätelön kera. Yksinkertainen, mutta niin täydellinen kesäpäivän herkku.



Kesällä tulen myös taikoneeksi ruokaisampia salaatteja lounaaksi ja päivälliseksi. Uusi suosikkini on italialainen maalaissalaatti, johon tulee muun muassa uunissa paahdettuja rosmariiniperunoita, ilmakuivattua kinkkua, parmesaanilastuja, romainesalaattia, tomaatteja, basilikaa ja sitruunatimjamia sekä kunnon loraus oliiviöljyä ja balsamicoa. Salaatin kylkiäiseksi teen basilikalla, valkosipulilla ja sitruunalla maustetun jogurttikastikkeen.

Kiireettömän kotoilun vastapainoksi teemme perheen kanssa loppukesästä lyhyitä ja pidempiä kesälomareissuja. Heinäkuun puolella olisi vielä tarkoitus suunnata Tampereelle ja Turkuun. Minun listallani odottaa joukko ihania sisustusliikkeitä, joista esimerkiksi Tampereen Kantriina on suosikkini jo useamman vuoden takaa. Yritän myös ehtiä käymään ensimmäistä kertaa Ruskossa Loviisan Aitassa ja Turussa Aveliassa. Juniori puolestaan odottaa kuumeisesti kummien näkemistä ja Naantalin Muumimaailmaan pääsyä. Ja isännän listalla on kuntosaleja ja huvipuistoja. Jokaiselle jotakin siis :). Jos muuten jollain teillä olisi vinkata kivoja wanhan tavaran putiikkeja, sisustusliikkeitä tai sisustajaa kiinnostavia kirpputoreja Turun ja Tampereen tuntumassa, niin laittaisitteko vinkit tulemaan kommentteina tähän postaukseen. Olisin niistä todella kiitollinen :).

Ja nyt onkin taas aika jatkaa kahvin ja lehtien parissa... Suloista suvea teille kaikille!

Mustavalkoiset merirosvosynttärit

Meillä juhlittiin kolme vuotta täyttäneen poikamme synttäreitä heinäkuun alussa. Poika oli toivonut merirosvoteemaa. Toisena vaihtoehtona olivat muumit, mutta kun muumisynttärit pidettiin jo vuosi sitten, niin valitsimme merirosvot. Tämä merirosvoteema taisi olla myös isukin mieleen :). Koska en innostunut kauppojen hyllyjen riemunkirjavista merirosvojuhlatarvikkeista, päätin suunnitella juhlat mustavalkoisella pääkalloteemalla.

Minusta erilaisia juhlia on hurjan hauska suunnitella. Pidän oikeastaan kaikista juhliin liittyvistä valmisteluista! Näihinkin juhliin ensimmäinen vaihe oli kutsukorttien teko, koska mieluisia valmiita ei kaupasta löytynyt. Kortti on mielestäni kiva tapa kiteyttää kutsujen teema vieraille.

Tehtävänä oli siis askarrella tyylikkäät mustavalkoiset pääkallokortit. Ensimmäiseksi kirjoitin kutsutekstin yksipuolisille valkoisille korttipohjille. Sen jälkeen leikkasin mustasta hilekartongista pääkallot piparimuottia apuna käyttäen. Rei'itin niille silmät ja leikkasin kolmionenät mattoveitsellä. Hampaat tein helminauhateipistä. Pääkallot kiinnitettiin 3D-teippipaloilla valkoisille korttipohjille, jotta vaikutelma olisi kolmiulotteisempi. Lopuksi teippasin alareunaa kiertämään mustavalkoista washiteippiä.

Tällaiset näistä sitten tuli :). Ja aikaa kymmenen kortin askarteluun meni vain pari tuntia. Huomattavasti vähemmän kuin mitä menee 30:n joulukortin askarteluun!

Korttien askartelu taisi olla se helpoin nakki näissä juhlissa. Poikani ilmoitti jo hyvissä ajoin, että hän haluaa merirosvokakun. Ja täsmensi perään, että vieläpä merirosvolaivakakun. "Apua!" voihkaisin minä sisäisesti. Teen täytekakkuja ehkä sen kaksi kappaletta vuodessa, enkä todellakaan ollut leiponut aiemmin laivakakkuja. Pojalle tietysti nyökyttelin hymyssä suin, että "kyllä joo, äiskä tekee merirosvolaivakakun". No, palataan vähän myöhemmin tähän kakkudilemmaan.

Tänä vuonna pidimme kahdet juhlat, ensimmäiset aikuisille (eli isovanhemmille ja kummeille), ja jälkimmäiset pojan pihakavereille. Molempien juhlien astiastoon kaivelin kaapeistani mahdollisimman paljon valkoista ja tummanharmaata Iittalaa, Arabiaa ja Marimekkoa. Terästykseksi joukkoon lisättiin myös hieman turkoosinsinistä Iittalalta. Kahdessa ensimmäisessä kuvassa on juhlapöydän kattaus aikuisten juhlista, kahdessa jälkimmäisessä lastenjuhlista.

Koristelimme yhdistetyn avokeittiö-ruokailutilan mustavalkoisella serpentiinillä, hopeisella kolmosnumeropallolla sekä Tigerista löytyneellä hauskalla pääkallopaperiviirillä.

Hauskan lisän keittiösaarekkeen kattaukseen toi Keskisen kyläkaupasta juhannuksena ostettu merirosvolaivatikkupallo, joka pääsi mustan koristehiekan tukemana Ikean tuubilasimaljakkoon.

Tarjoilujen päätähtenä olivat tietenkin ne pojan toivomat merirosvokakut. Koska sen gluteenittoman ja laktoosittoman merirosvolaivakakun vääntäminen vaati minulta aika paljon henkistä tsemppausta, päätin suosiolla pyytää anopilta apua kakunteossa aikuisten synttäreille. Ja hän taikoikin todella hienon merirosvolippukakun marsipaanien avulla, vautsi vau!

Eipä ollut tämän jälkeen yhtään paineita vääntää se merirosvolaivakakku seuraavan päivän synttäreille. Samalla tuli opeteltua oikeaoppisen suklaakermavaahdon teko. Ja tällainen paatti siitä sitten tuli, kahdella lippumastolla ja kulta-aarteella varustettuna. Pohjana oli gluteeniton suklaakakkupohja, ja täytteenä vadelmahilloa sekä tuoreista vadelmista tehtyä tuorejuustokreemiä. Arvaatteko, mitä nuo kuparinväriset pallerot ovat?

Sitten merirosvolaivakakku nostettiin pöytään ja murusemme pääsi jälleen puhaltamaan kynttilöitä. :)

Kakun kaveriksi pojan kummitäti värkkäsi upeat kakkutikkarit mustavalkoisiin paperipilleihin. Popcorn laitettiin pikkuväelle tarjolle minimuffinsivuokiin. Kaverisynttäreiden juhlapöytää koristamaan hain pikkutonkkaan pihaltamme kauniita poimulehtien kukintoja.

Ja tässä vielä pari muuta teemaan sopivaa kuvaa kotoamme juhlaviikonlopulta...

Täytyy sanoa, että molemmat juhlat olivat todella onnistuneet! Hulinaa ja vilskettä riitti, samoin naurua ja pikkuautojen pärryytystä. Poikamme oli synttäreidensä jälkeen yhtä hymyä. Se lienee paras kiitos äidille :).

Juhannusaattona Anun kanssa

Lupailin aiemmin tänne blogiini My Day -postausta, kunhan vaan kesäloma koittaisi. No nyt se sitten on alkanut, kesäloma isolla K:lla! :) Tässä pääsette päiväksi kurkistamaan, minkälaista juhannusaattoa vietimme.

Perheellemme on muodostunut perinteeksi viettää sukujuhannusta mieheni vanhempien mökillä heidän kotiseudullaan Karstulassa. Yleensä yhtenä päivänä irroittaudumme mieheni kanssa mökki-idyllistä ja suuntaamme automme nokan kohti Tuuria ja Keskisen kyläkauppaa. Tänä vuonna päätimme käväistä siellä juhannusaattona. Juniori jätettiin isovanhempien hoteisiin rosvopaistin tekoon. Ennen starttia hörppäsin Dolce Gusto -cappuccinon tuvan pöydän ääressä. Jäin koukkuun erityiskahveihin äitiysloman aikana, jonka vuoksi nykyään minun pitää saada kaksi lattea tai cappuccinoa päivässä. Suodatinkahvista en pidä, joten siksi tuo DG-keitin piti raahata mökillekin... Sateinen sää antoi mukavasti lisävauhtia juhannusaaton kauppareissuun lähtemiseen.

Matkalla raapustelin muistikirjaani ostoslistaa, josta suuri osa koski poikamme kolmevuotissynttäreiden valmisteluja. Miten mukavaa onkaan ajomatkan aikana aikuisten kesken rauhassa vaihtaa kuulumisia! Matkaan mökiltä Tuuriin kului noin puolitoista tuntia aikaa.

Lopulta kurvasimme kyläkaupan pihaan, jossa meidät otti vastaan tuttu hevosenkenkä. Ja sitten puolijuoksua sateelta karkuun sisään kyläkaupan prameaan "Sinisen palatsin" sisääntuloaulaan. Vesan ihastus kultaan ja yksisarvisiin ei jää kyllä täällä kenellekään epäselväksi! Tuo maalaus on kaunis, mutta muu palatsimaisuus on minun makuuni jo liikaa.

Sitten lähdimme ensimmäiselle parin tunnin ostoskierrokselle. Kaupan porteista sisälle mennessä ensimmäisenä avautuu sisustusosasto, joka on kokenut melkoisen uudistuksen viime vuosina. Sitä hallitsee etenkin Vallilan valtava shop-in-shop -osasto, jossa on käsittääkseni esillä Vallilan kaikki myynnissä olevat kuosit matoista verhoihin ja kankaista tapetteihin. Jos sattuu olemaan Vallilan kangasta tai mattoa vailla, tätä ei kannata ohittaa. Joka vuosi osastolla on ollut uskomattomia tarjouksia - nytkin siellä oli valtavat valikoimat verhokankaita 5-7 euron metrihintaan. Olisin ostanut Oulu- tai Villisalaatti-kangasta jos ne olisivat olleet tarjouksessa. Villisalaatista olisi kyllä ollut myynnissä valmisverho edullisesti, mutta päätin jättää kangasostokset toiseen kertaan.

Toinen isohko alue on omistettu Iittalalle. Kyläkaupan seinävitriinistä löytyykin ihmeteltäväksi kokoelma kaikista Arabian muumimukeista. Isojen tunnettujen brändien ohella kyläkaupassa on myös todella edullista sisustustavaraa vähemmän tunnetuilta valmistajilta. Tällä käyntikerralla osaston keskelle kootuilta tarjouslavoilta oli mahdollista tehdä todellisia löytöjä. Vai mitä sanotte näistä lastenhuoneen turkooseista ja korallinvärisistä puujakkaroista, joilla oli hintaa vain 11 euroa? Tai näistä jämäköistä aikuisellekin sopivista jakkaroista pitsipäällyksellä 16 euron hintaan?

Ihastuksissani kaappasin ensin kaksi rahia ostoskärryyni (yhden turkoosin ja yhden harmaan), kunnes lopulta maltoin kuunnella järjen (lue: mieheni) ääntä. Meille ei vain yksinkertaisesti enää mahdu uusia huonekaluja, ellei jostain vanhasta luovuta. Joten pitkin hampain jätin rahit osastolle. Toivottavasti ne löytävät hyvän kodin toisaalta!

Ennen lounastaukoa siirryin käytännöllisempiin ostoksiin. Löysin kaipaamani pienet mustat paperipussit yllätyspusseiksi pojan synttäreille. Nappasin mukaan myös pari Orthexin kauhaa, joista oli tarjolla upea värivalikoima.

Ostin myös kahdeksan metrin verran hyllynreunanauhaa, jota aion kokeilla terassin puuhyllyjen reunoihin. Ihastelin myös Finlaysonin lakanoita ja kaunista valkoista rautasänkyä, kunnes vatsa alkoi murisemaan niin kovaa, että askeleet oli pakko suunnata kaupasta ulos.

Tässä vaiheessa mieheni ja minun tiet erosivat tuokioksi. Hän lähti syömään kotiruokaa Onnenkivi-ravintolaan, jonka lounaslistan gluteeniton tarjonta ei tällä kertaa napannut (kasvis-kaalikeittoa ja liha-pekonikastiketta kymmenen euron hintaan). No, ajattelin kääntyä pikaruoan puoleen ja menin jonottamaan Vesa's Burgeriin, josta saa gluteenittomia hampurilaisia. Tämä ei ollutkaan ihan pikaruokaa, sillä jonotukseen meni noin vartti ja gluteenitonta hampurilaista sai odottaa 20 minuttia. Vatsa täyttyi burgerin valmistumista odotellessa ranskalaisista, joiden normaalikokoinen annos oli todella reilu.

Hampurilaista ei tuotu pöytään, vaan sen joutui noutamaan itse tiskin päästä hälyttävän lätkän piipatessa. Burgeri menetteli, mutta ei yllä lähellekään esimerkiksi McDonaldsin gluteenittomien hampurilaisten tasolle. Valitettavasti.

Vatsat täynnä (miehellä kotiruokaa, minulla niitä ranskalaisia), lähdimme toiselle ostoskierrokselle kauppaan. Tällä kertaa pääsin siirtymään sisustusosastosta eteenpäin vaatepuolelle. Vaatepuolella on eri brändeillä isot omat osastonsa. Joukossa on mm. Marimekko, Vila, Vero Moda, Pieces ja Esprit. Pienemmät osiot on mm. Superdrylla ja Soya Conceptilla. Yksi Soya Conceptin alennuksessa oleva neulepaita tarttuikin mukaan. Lisäksi ihastelin valtavaa huivivalikoimaa. Jos täältä ei löydä mieleistänsä tuubihuivia, niin on jo ihme ;).

Valaisinosastolla katseeni kiinnittyi upeaan kuparinväriseen putkivalaisimeen. Tosi makea! Ja keskustorilla komeili puolestaan lasten suosikki, Salama McQueen reaalikoossa.

Lopuksi tein pikakierroksen vaateoutletissa sekä kosmetiikka- ja paperiosastoilla, ja sitten olikin jo päiväkahviaika. Kahvituokiota ennen satuimme vielä näkemään kauppias-Vesan ilmi elävänä kyläkaupassaan. Valitettavasti sitä tilannetta en tullut ikuistaneeksi tänne blogiini. Toivottavasti ette pettyneet... ;)

Sitten siis kahville. Viime kesänä join maailman maitoisimman ja kahvittomimman laten kyläkaupan pikkukahvilassa. Silloin tulin lukeneeksi tiedotteesta, että seuraavana (siis tämän vuoden) kesänä kyläkauppaan valmistuisi uusi iso kahvila, jossa tarjoiltaisiin myös kunnon erikoiskahveja. Odotukset olivat siis kohtuullisen korkealla kun astelimme ihka uuteen kullanhohtoiseen Vesa's Cafe -kahvilaan. Mutta kuinka ollakaan... kun hetken silmäilin sitä, niin huomasin, että automaattikahvikone ja muut vempeleet olivat tismalleen samat kuin siinä pikkukahvilassa, joka oli suljettu uuden tieltä. Siis kaikki vanha siirrettiin uuden kuoren alle. Siinä sitten aprikoimme mieheni kanssa, miten ratkaisisimme kahvihampaan kolotuksen. Päätimme pyytää myyjältä yhtä ylimääräistä espressoshottia meidän latte-juomiimme. Myyjä ystävällisesti sellaiset sitten meille valmistikin, eikä lisähintaa tullut kuin 50 senttiä per latte. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin kolmas shottikin olisi ollut tarpeen. Sen näkee jo tämän kahvin väristä. Summa summarum, kulinaristisia elämyksiä ei kannata näistä ruokapaikoista hakea. Vatsa täyttyy, ja siinä se.

Kun kyläkauppa oli siis vihdoin kierretty (neljä tuntiahan siihen meni, huh!) ja kahvit juotu, niin mieheni päätti lähteä testaamaan Miljoonativolia, jonka laitteisiin oli juhannusaattona kaikilla vapaa pääsy. Minä puolestaan tein pikaisen pihakierroksen kyläkaupan vieressä olevassa Pentikin Outletissä sekä Zipper's vaateliikkeessä. Tuloksena oli Pastelli-servettejä sekä ihastuttava Vilan taskumekko. Tässä mekossa on luottovaatteen aineksia. Se on samalla tyylikäs, mutta rento. Ja talvella alle voi pukea värikkäät legginsit. Koska sovituskopissa en ehtinyt kuvia räpsimään, mieheni nappasi kuvan minusta ja mekosta mökkilaiturilla, kun kelit olivat taas kohdillaan (eli juhannuksen jälkeen).

Tämän jälkeen sanoimme hyvästi kyläkaupalle ja hevosenkengälle, ja kurvasimme kotimatkalle.

Vastassa mökillä meitä odottivat hyväntuulinen poikamme, ehkä hieman uupuneet isovanhemmat sekä aina niin maittava juhannusaaton rosvopaistiateria. Seuraksemme saimme appiukon veljen perheen. Jälkiruoaksi anoppi oli puolestaan taikonut herkullista marjapiirakkaa vaniljavaahdon kera. Namskis!

Ennen poikamme syntymää juhannusaaton ilta kului karaoken parissa. Mutta nykyisin silmä alkaa lurpsattaa jo yhdeksän jälkeen, ja karaokea enemmän houkuttelee treffit nukkumatin kanssa... :)

Juhannusaaton illan kruunasi mökkisauna. Uimisen jätin suosiolla välistä, sää oli edelleen tyypilliseen tapaan harmaa ja sateinen.

Sellainen oli minun juhannusaattoni: ostoksia, parisuhdeaikaa, herkullista rosvopaistia ja ilta rakkaitteni parissa. Ei hassumpata, kuten mieheni sanoisi. :)