Satoa terassilta: vinkkejä hyötypuutarhan perustamiseen rivitalon terassille

Meidän terassilla vihertää ja olen siitä niin onnellinen! Yksi parhaita juttuja kesässä on yrttien ja hyötykasvien viljely omalla rivitaloterassilla ja -pihalla, vaikka neliöt eivät niin suuret olekaan. Itse asiassa muutamalla näppärällä ratkaisulla saa terassille mahdutettua monenlaista yrttiä ja vihannesta, jotka pitävät erilaisista kasvuolosuhteista. Toiset rakastavat paahdetta, toiset taas rupsahtavat auringossa. Toiset kaipaavat tuulensuojaa ja toiset taas eivät ole moksiskaan pienestä puhurista. Ajattelin kerätä tähän postaukseen parhaat itse havaitsemani vinkkini hyötypuutarhan perustamiseen rivitalon terassilla. Ja todettakoon nyt heti alkuun, että en ole taimikasvattaja, eli minulle ei ole siemenestä kasvatettuja taimia ollenkaan - lukuun ottamatta suorakylvöä ulos laatikoihin. Eli sellaista taimikasvatusasiaa tästä postauksesta et tule löytämään. 😅 Mutta toivottavasti tästä on silti iloa, apua ja inspiraatiota sinulle, joka haluat päästä nauttimaan sadosta suht vähällä vaivalla ja nopeasti!

1. Tee etukäteen lista, mistä yrteistä ja vihanneksista oikeasti pidät

"Kaikkea pitäisi saada!". Tämä tunne iskee aina toukokuussa, kun menen paikalliselle puutarhalle taimiostoksille. Kysehän on tästä ruotsinristeilyjen buffapöytä-jutusta - eli mieli tekisi haalia kärryyn jos jonkinlaista uutuusversiota yrteistä ja vihanneksista, eikä tule loppuun asti ajateltua, mistä oikeasti tykkää ja mitä oikeasti terassille mahtuu. Olen todennut, että parasta on etukäteen kotisohvalla tehdä lista yrteistä ja vihanneksista, joista eniten pitää. Siten välttää taimihamstrauksen, joka käy itse asiassa aika kalliiksikin. Toki kannattaa jättää myös pieni vara heräteostoksille, koska niitä tulee aina tehtyä. Itse otan joka kesä 1-2 uutta tuttavuutta kokeiluun, mutta en enempää, koska ruukkutila ja kasteluintonikin on rajallinen.

2. Valitse kasvit olosuhteiden mukaan

Kaikki taimet eivät selviä paahteisella ja tuulisella - eivätkä myöskään varjoisella - terassilla. Tämä on vähän sama juttu kuin kesäkukkien kanssa: terassihortensiaa on turha viedä kuolemaan paahteeseen, ja pelargonit lopettavat kukkimisen jouduttuaan varjoisalle pohjoisterassille. Niin harmillista kuin se on, tiettyjä kasveja on todella hankala saada menestymään muualla kuin kasvihuoneessa. Ota silloin varman päälle, valitse kasvit paikan mukaan, ja jos sopivaa paikkaa ei ole, yritä parantaa olosuhteita. Tässä omat vinkkini valintaan olosuhteiden perusteella:

Lasitettu terassi: suora auringonpaiste / puolivarjo:

- Kirsikkatomaatit ja minipaprikat. Ihan parhaita kesäherkkuja ja lapset rakastavat niiden napsimista! Huomioi kuitenkin, että vihreät (raa'at) tomaatit samoin kuin varsin ja lehdet, ovat myrkyllisiä. Tomaattilajike kannattaa valita niin, että kasvutapa on matala ja pensasmainen. Muuten saat ehkä tomaatin, joka kasvaa korkeutta kuin Jaakko ja pavunvarsi -sadussa! Viidakkotomaatin nimellä on syynsä! Ja muista kastella tomaatteja paljon. Oikeasti paljon, jos paahdetta riittää ja lämpö terassilla alkaa muistuttaa saunaa.

- Chilit. Tulisien ruokien ystäville chilien kasvatus on must. Mutta ne saattavat kerätä ötököitä, joten varaudu, että kaapissasi on mäntysuopaliuosta tuholaisten häätöön.

- Yrtit: rosmariini, timjami, basilika, marokonminttu, mäkimeirami (oregano). Aivan ihania mausteita salaateissa, uuni- ja grilliruoissa, ja erilaisissa dippikastikkeissa. Lähes kaikissa näissä on paksummat nahkeammat lehdet, jonka vuoksi ne eivät näänny auringossa. Basilikaa ja oreganoa kannattaa pitää silmällä, varsinkin kasvukauden alussa ne nauttivat paahteestakin, mutta isommaksi kasvettuaan saattavat nuupahtaa - varsinkin jos kastelu on liian vähäistä.

Lasitettu terassi / avoterassi: varjo (mutta epäsuoraa valoa kuitenkin riittää)

- Yrtit: Hentolehtiset mintut, korianteri, rucola, basilika, mäkimeirami (oregano). Rucola on näistä hankalin, koska ainakin minulla se kerää jotain ihme ötököitä. En pidä kasvintorjunta-aineista, joten parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen olen päättänyt ostaa rucolani kaupasta.

Avoterassi: suora auringonpaiste ja tuulinen paikka

- Kesäkurpitsa. Jos sinulla on mahdollisuus isoon kasvatuslaatikkoon - kokoa noin 40x30cm ja syvyyttä myös noin 40cm, istuta siihen yksi kesäkurpitsantaimi, ja saat satoa loppukesästä runsaasti, mikäli vain auringonpaistetta riittää. Todellakin yksi pieni taimi riittää, sillä lehdet kasvavat kuin raparperilla. Kesäkurpitsa on todellinen vesisyöppö, eli varaudu päivittäiseen kasteluun aurinkoisina päivinä.

- Pensasmustikka. Toinen vaihtoehto isoon kasvatuslaatikkoon voi olla vaikkapa pensasmustikka, kunhan sen kasvukoko on maltillinen.

- Kylvö siemenestä: retiisit, salaatit, sipulit, herneet, tilli. Näistä erityisesti retiiseistä ja salaatista tulee nopeasti (parissa viikossa) satoa. Meillä syödään joka kesä 2-3 sadon edestä retiisejä ja lapsista näiden pinkkien palleroiden vetäminen mullasta on aina yhtä riemukasta! Herneet tarvitsevat tukea kasvaessaan, joten tukikepit kannattaa viritellä jo aikaisessa vaiheessa. Sipulit vaativat pitkän kasvukauden, eli ne kannattaa kylvää toukokuussa.

- Yrtit (taimet): timjami, oregano, laventeli. On uskomatonta, kuinka muhkea pensas yhdestä timjamin taimesta kasvaa kesän aikana. Yksi taimi riittää, ja saat enemmän kuin kylliksi timjamia kesän aikana. Laventelin (tähkälaventeli) kukinnot voi kuivata ja tehdä niistä esimerkiksi laventelisokeria. Varmista kuitenkin aina myyjältä, että et ole ostamassa myrkyllistä versiota laventelista (esim. tupsulaventeli)!

- Perunat. Miten olisi sangollinen perunoita? Perunat pärjäävät monenlaisessa säässä - senhän me suomalaiset tiedämme, kun perunaa on tarjolla melkein joka päivä koulun ruokalistalla!

Avoterassi: suora auringonpaiste ja suojainen paikka

-  Kirsikkatomaatit, minipaprikat ja chilit. Jos terassillasi ei ole lasitusta, mutta siinä on tuulelta suojainen ja erittäin lämmin paikka, kokeile kasvattaa ruukussa kirsikkatomaatteja, minipaprikoita ja chilejä. Tässä on kylläkin säävaraus, eli jos kesästä tulee harmaa, kylmä ja sateinen, satokin jää pieneksi. Lue myös ylempää kohta chilien tuholaistorjunnasta.

 

3. Panosta olosuhteisiin

On kikkoja, joilla terassille saa enemmän ja monipuolisemmin yrttejä ja kasveja:

- Ota käyttöön seinustat: vaikka usein ruukut sijoitellaan pöydille tai lattialle, harkitse amppelikoukkujen ja seinähyllyjen asentamista. Niiden avulla moninkertaista ruukkupinta-alan.

- Jos rakennat terassille portaat, harkitse kapeamman askelman rakentamista ja istutusaltaan / altaiden lisäämistä portaan kylkeen. Näin saat syvempiä isutuslaatikoita, joissa viihtyvät erityisesti pienet marjapensaat ja juurikkaat.

- Hanki verhot paahteiselle lasitetulle terassille. Jos aurinko porottaa kasvisi nuupalleen, harkitse läpikuultavien verhojen laittamista terassin aurinkoisimmalle seinustalle. Suurin osa kasveista nauttii verhon läpi siivilöityvästä valosta ilman rupsahtamisen vaaraa.

- Muista valita tarpeeksi iso ruukku. Takuuvarma keino epäonnistua kasvatuksessa on valita liian pieni ruukku. Jos et halua ostaa uusia isoja ruukkuja, kurkista vaikka kattilakaapin perälle, olisiko siellä käyttämätön iso keittokattila. Ruukut kannattaa myös salaojittaa, eli laittaa kerros ruukkusoraa pohjalle, Näin juuret eivät lillu vedessä ja kasvit voivat paremmin.

4. Muista kastelu!

Tätä ei voi liiaksi painottaa, sillä varsinkin paahteinen lasitettu terassi saa mullan hetkessä kuivahtamaan. Sitten kyllä harmittaa, jos tulee unohdettua tomaattien kastelu - tomaatti ei suostu täydellisen kuivumisen jälkeen tekemään enää mitään satoa. Sen sijaan basilika kyllä kasvattaa uutta versoa, samoin monet muut yrtit.

 

5. Unohda lannoitus, panosta multaan

Jos ostat joka vuosi uudet taimet puutarhalta ja laitat ruukkuihin uudet mullat, eivät kasvit tarvitse lannoitusta kesän aikana. Panosta sen sijaan multaan. Usein puhdas musta multa on liian voimakasta kesäkasveille. Kannattaa miksailla puutarhamultaa ja mustaa multaa sekaisin, siitä kasvit pitävät, ja lopputulos ei ole liian tiivis.

 

6. Jos joku ei onnistu ensimmäisellä kerralla, kokeile rohkeasti uudestaan!

Edellä mainittujen kasvien kasvatus ei ole rakettitiedettä, mutta kömmähdyksiä on käynyt vuosien varrella. Jos tomaatit nuupahtavat kesäkuussa, ei hätää, vielä ehdit ostamaan uudet jos vain taimia riittää puutarhapihoilla. Herneet puolestaan kasvavat nopeimmin kaupasta ostetuista herneenversoista, eli oikoreittejä onneen on olemassa. :)

 

Sitten vain kädet multaan ja nauttimaan sadosta! Ihanaa toukokuun jatkoa sinulle!

Syksyistä tunnelmointia terassilla

Kirpeän kuulas ilma, maan multainen tuoksu, kellastuneiden haavanlehtien kahina tuulessa - nämä kertovat minulle, että syksy on täällä ja talveen on enää muutama pitkä harppaus jäljellä. Vilukissana pidän villasukkia jalassa aamusta iltaan ja vedenkeitinkin porisee keittiössämme tiuhaan lämmittäviä tee- ja glögikupposia varten. Mutta onneksi lasitetulla terassilla vielä tarkenee, varsinkin aurinkoisena päivänä, jolloin urheat kesäksi istuttamani kirsikkatomaatintaimet yrittävät kypsyttää minulle vielä muutaman pikkutomaatin.

Tomaatit ovatkin viimeinen muisto kesästä terassilasien sisäpuolella. Yrtit ovat vaihtuneet havuihin ja callunoihin, pöydille on puolestaan nosteltu kynttilöitä ja lyhtyjä. Naapureiden lahjoittama ruskea puinen puutarhasohva odottaa valkoista maalikerrosta. Ennen maalauspuuhiin ryhtymistä tein siihen pienen istuskelupesän paksuista lampaantaljoista ja tyynyistä. Erityisen ihastunut pehmeään istumapaikkaan on yksivuotias tyttömme. Hän kiipeää aina ensimmäisenä tälle sohvalle terassille livahdettuaan.

Puusohvalta tosiaan näkeekin mainiosti joka suuntaan, niin tiipiin sisälle kuin lasien taa läheiselle lenkkipolulle. Minun suosikkipaikkani on valkoinen pitkä sohva, johon on mukava unohtua selailemaan sisustuslehtiä. Sohvan viereen ovat ajautuneet kumisaappaat, joilla on mielestäni oiva paikka syyssisustuksessa. Syksyyn kuuluu olennaisesti saapastelu metsässä - joko ihan huvin vuoksi tai sitten tositarkoituksella, marjojen ja sienien perässä. Kun metsän aarteet on kerätty, potkaisen kumisaappaat jaloistani sohvan kylkeen ja alan perkaamaan tuliaisiani. Tänä syksynä olenkin onnistunut löytämään ensimmäiset kanttarellini itse metsästä.

Sohvapöydälle olen nostanut jo adventtikynttelikönkin roosanvärisine kynttilöineen joulukuuta odottamaan. Syksyistä tunnelmaa terassille tuovat haalean vaaleanpunaiset callunat sekä itämaishenkiset ornamenttikuvioidut lyhdyt. Kunhan ilmat pakastuvat, aion tuoda terassille valkoisia kellokanervoja. Lasituksen ansiosta terassilla on vielä liian lämmin niille, ja ne varistaisivat kukkasensa lämpimän päivän tullessa. Callunat sen sijaan eivät ole moksiskaan lämpötilojen vaihteluista, kunhan vai muistan kastella niitä riittävästi.

Ja mitäpä olisi syysterassi ilman havuja! Ennen kuin syksy kääntyy talveksi, suosin erityisesti luonnollisen näköisiä keinohavuja, jotta välttyisin neulaskasojen siivoamiselta. Niinpä kiersin havuköynnöksen puutarjottimen ympärille ja puolukanvarpukranssin marokkolaiselle hopeatarjottimelle. Kun ilmat ovat pakastuneet pysyvästi nollan alapuolelle, kuusenoksilla on ehdoton paikkansa terassillamme.

Enkä ole unohtanut käpyjäkään, olenhan luonteeltani oikea kävystäjä. Jos sienen- tai marjanpoimintareissuni tulos on laiha, vasun tai sangon voi AINA täyttää kävyillä. Siispä terassin hyllyillä on aina lasipurkeissa käpyjä vuodenajasta riippumatta. Tähdet - niin puiset kuin metallisetkin - ovat mielestäni kuin lupauksia lähestyvästä joulusta. Niinpä nekin ovat hyllyillä kunniapaikalla.

Kun keskipäivän aurinko saa terassin hohtamaan suloisen lämpimänä, avaan hetkeksi lasiseinät ja annan syystuulen kirpeyden kieppua sisään. Katseeni pysähtyy puutarhaan, joka haukottelee raukeasti kesäisen kasvun jäljiltä. Keltaiset haavat havisevat pensasaidan toisella puolen ja ohikulkijoiden lenkkitossujen pohjista kantautuu vaimea hiekkainen rapina. Vaikka kynttilän liekki hiipuisikin tuulenvireestä, ei se haittaa, sillä kiiretön hetki täynnä lämpöä ja syksyn lumoa saa sydämeni onnelliseksi. Kotoilun aika on nyt.

Pieni pihakierros rivitalopuutarhassa

Huh hellettä! Paahdetta on piisannut ja vihreä nurmikkomme uhkaa vähitellen muuttaa väriään keltaisempaan suuntaan. Kukat ja yrtit sen sijaan nauttivat auringon hehkusta, kun vain muistan joka ilta käydä kastelukannukierroksella pihamaalla. Ajattelin tehdä vielä blogiini keskikesän piha-aiheisen postauksen, kun kukinta on komeimmillaan.

Ähelsin toukokuussa kukkapenkkini parissa siirtäen ja jakaen poimulehtiä kukkapenkkini laajennusosaan. Poimulehtien tilalle pääsivät neilikat ja karpaattienkellot, joista erityisesti jälkimmäisten suurikokoiset kellokukat ovat nyt upeimmillaan. Paahde on saanut minut pohtimaan katteen - joko kuorikatteen tai koristekivien - laittamista penkkiin kosteuden lisäämiseksi. Aion kuitenkin odottaa tässä asiassa kesän loppuun, jotta näen, minkä verran maksaruohot lähtevät leviämään penkissä.

Kukkapenkkini muutostyöt veivät sen verran aikaa ja huomiotani, että minulta jäi se perinteinen terasshortensia ostamatta. Ehkäpä ihan hyvä, sillä näin helteellä sille pitäisi lorottaa jatkuvasti vettä varjoisimmallakin paikalla. Sain siis oivan tekosyyn lähteä avoimin mielin kesäkukkien ostoon. Mukaan tarttuivat daalia, diana ja verbena. Aika söpö ja pinkki triohan siitä sitten syntyi. Ja myös paahteenkestävä sellainen!

Pinkki kukkateema jatkuu etuovellamme, jonne istutin viime kesän suosikkiparini, hopeaputouksen ja Pink Kisses -neilikan. Nämä molemmat viihtyvät valoisessa mutta varjoon jäävässä paikassaan. Ne myös sietävät viileyttä, joten ihan alkusyksystä ei näitä tarvitse ottaa parvekelaatikoista pois. Valkoiset koristekivet tekevät laatikoiden ilmeestä ihanan huolitellun.

Yritin viime kesänä istuttaa näihin parvekelaatikoihin myös laventeleita, mutta sepä oli ihan fiasko. Ne eivät pitäneet varjopaikasta laisinkaan. Koska laventelin tuoksua ei voita mikään, niitä oli pakko ostaa pari. Sijoitin laventelit aurinkoiselle terassille, jossa ne viihtyvät mainiosti täydessä kukkaloistossaan. Eivätkö muuten ole upeita nämä tähkälaventelin avautuneet kukinnot? Minusta ne ovat paljon kauniimpia kuin tupsulaventelissa.

Laventelin vieressä kasvavat keltakukkaiset tomaatintaimet. Ruby Red -lajikkeen kirsikkatomaatteissa on kypsymässä kourakaupalla pieniä maukkaita palleroita. Istutuslaatikoissakin on tomaattia sekä timjamia ja suolaheinää. Timjamissa ja suolaheinässä on muuten upeat värit, ja timjamin kukinnot ovat herkullisia salaatin joukossa tai jopa jäätelön päällä. :)

Hyötykasveista puheen ollen, syötäväksi kelpaava intianminttuni on kasvanut amppelissaan huikealla tahdilla. Jos katsotte aiempaa terassiaiheista blogipostausta, mintussa on vasta muutama riippuva verso. No nyt niitä on jo lähemmäs parikymmentä. Perhosmaiset lehdet kasvattava intianminttu olisi kuulemma mainio hauduke kuuman veden kanssa, mutta minä nautin siitä pääasiassa tsatsikissa tai ruokien koristeena.

Toinen valkea kukkiva kaunotar on luumupuumme, joka tosin nyt kirjoitushetkellä on jo pudottanut kukkansa ja alkanut kasvattaa pikkuisia keltaisia luumuja. Viime vuonna mieheni pihasta meille siirretty puu on siis juurtunut kunnolla ja nauttii olostaan pihallamme. Isoa satoa on tuskin odotettavissa, mutta muutama maistiainenkin kelpaa mainiosti minulle tänä kesänä!

Ja parasta pihassamme on tietenkin terassikahvien juonti sohvalla istuen ja kukkia ihastellen. Yleensä parkkeeraan cappuccino-kuppini laventelin varjoon ja katselen tyytyväisenä pikku pihaamme. Sääkin on kuin etelänmaissa, eikä mieli siis kaipaa kauemmaksi. Miten täydellistä, että juuri sinä kesänä kun olemme pakotettuja pysyttelemään kotosalla, säät hellivät meitä tällä tavoin. Varastoidaan nyt siis kaikki mahdollinen lämpö- ja valoenergia mielemme sopukoihin, ja nautitaan tästä suloisesta suvesta!

Tervetuloa terassille!

Terassikausi on nyt virallisesti avattu! Nimittäin kolme kuukautta kestävä ihana kesäkausi omalla lasitetulla terassillamme. Yrttien ja laventelien ympäröimänä, sohvan pehmeään tyynykasaan uppoutuneena on mitä parhainta viettää päiväkahvihetkiä tytöntylleröisen torkkuessa päiväuniaan. Suurin osa kahvihetkistä on minun omaa aikaa, mutta ihanan piristyksen tuovat iltapäiviin välillä terassillemme piipahtavat ystäväni. Kakkua tai jätskiä kahvin kera hyvän ystävän seurassa, voiko enempää toivoa? :)

Terassin lempipaikkani on siis ehdottomasti varjoon jäävä sohva. Varpaani kyllä nauttivat auringosta, mutta saan turhan helposti auringonpistoksen täydessä porotuksessa. Varjoinen, mutta lämmin paikka on siis minulle mieleen. Välillä vetäisen hieman verhoja eteen, jos tuntuu, että kaipaan lisää suojaa. Ohuet verhomme siilaavat valoa juuri sopivasti, olen ollut niihin todella tyytyväinen. Mikä hauskinta, aikanaan laitettuani ne terassille näin monien ohikulkijoiden seisahtuvan läheisellä kävelypolulla ja katselevan pitkäänkin terassiamme. Myös käsien viittoilua näkyi. Viimeisen parin vuoden aikana lähikatujen rivitalojen lasitetuille terasseille alkoikin sitten ilmestynyt aika lailla prikulleen saman näköisiä verhoratkaisuja. Liekö sattumaa? :) Minua eivät tuijottelut ole haitanneet, päinvastoin suhtaudun niihin ilolla ja ylpeydellä, on nimittäin huippua jos on voinut antaa inspiraatiota muillekin kodinsisustukseen!

Sohvalta käsin on sitä paitsi ihana katsella yrtti-istutuksia ja puutarhan uudistunutta kukkapenkkiäni. Täksi kesäksi istutin useamman ruukullisen basilikaa ja oreganoa, jotka käyvät lähes ruokaan kuin ruokaan. Lisäksi otin paria eri minttua, marokonminttua ruokiin ja makuvesiin, ja intianminttua ihan koristeeksi, koska se kasvaa kauniisti amppelista alaspäin pitkillä versoilla. Suosikkiruukkukukkaani laventelia laitoin yrttiruukkujen pariksi hieman sinne sun tänne. Käyn välillä hieman pyyhkäisemässä kädelläni sen lehtiä saadakseni ihanaa laventelin tuoksua terassilleni.

Tänä kesänä kokeilen ensimmäistä kertaa myös sileälehtisen persiljan ja köynnöskrassin kasvatusta. Persiljasta haluaisin tehdä pestoa, ja krassin kukkia puolestaan käyttää ruokien koristeluun ja salaatteihin. Krassi on minulla tällä hetkellä seinähyllyllä, mutta jos se ei suostu kasvamaan alaspäin, siirrän sen terassin ulkopuolelle ja laitan sille muutaman istutuskepin tueksi. Seinähyllyille olen nostellut kesäksi lyhtyjä ja lasipurkkeja pois pienten innokkaasti kaikkea hamuavien vauvakäsien ulottuvilta.

Tiipii on pystytetty täksikin kesäksi terassille lasten leikkejä varten. Sen sisältä kurkistava dinosauruspallo on ihan hauska tyylirikko. Ei kaiken tarvitse olla juuri yksi yhteen sisustuksessa, varsinkaan jos siitä on lapsille iloa ja huvia!

Aioin aluksi kesän tullen hävittää syksyllä sitomani hortensiakranssin, mutta kun laitoin koukkuun näkinkenkäamppelin, tulin toisiin ajatuksiin. Näkinkenkien ja kuivahtaneiden hortensioiden värimaailma on tismalleen sama! Viime aikoina monet 1980-luvun retrojutut ovat tulleet muotiin, kuten rottinkikalusteet. Luulen, että nämä näkinkenkäamppelit ovat seuraava juttu. Ne eivät ole liian räikeitä tai mauttomia, vaan itseasiassa sointuvat älyttömän hyvin pinnalla oleviin pehmeän ruskean ja sammaleenvihreän sävyihin. Joten jos näet kirpparilla tällaisen, niin kannattaa napata talteen!

Yksi lasitetun terassin parhaita puolia on lasien tuoma suoja sateelta ja viimalta. Meillä moni sisällä tarpeettomaksi jäänyt huonekalu on saanut uuden elämän terassilla. Suosikkejani ovat puolipyöreä pöytä ja vanha yöpöytä, molemmat kirpputorilöytöjä. Niiden pariksi sopivat modernimmatkin kalusteet, kuten betoniset jakkarat. Aitoa puuta olevia huonekaluja on vain niin helppo yhdistellä eri tyyleihin!

Tällainen on siis meidän ihanan terassimme ilme juuri nyt! Uskon, että tulemme viettämään tänäkin kesänä täällä ihania hetkiä perheen ja ystävien kanssa. Kotoilun merkitys korostuu nyt, kun ulkomaillekaan ei kannata oikein matkustaa. Siinä onkin hyvä syy tehdä omasta terassista tai parvekkeesta kodikas pesä, jossa voi täysillä nauttia kiireettömistä kesäpäivistä.

Pioni ja poimulehdet

Tuumailin jo pari kesää sitten, että pieni kukkapenkkini takapihallamme kaipaisi laajentamista. Rakastamani poimulehdet olivat kasvaneet täyteen mittaansa ja alkoivat tulvia penkin reunojen yli. Alkukesästä viattoman pieniltä näyttävät mättäät ovat silmänlumetta. Muutama viikko aurinkoa yhdistettynä pariin sadekuuroon, ja lopputuloksena on niin mehevä ja runsas lehtirypäs, että se tukahduttaa varjoonsa kaikki lähelle istutetut pienikasvuiset kellokukat. Viime kesänä en vauvamasustani johtuen halunnut upottaa kuokkaa penkkiin, mutta viikko sitten helatorstaina alkoivat takapihallamme multa ja poimulehdet saada kyytiä. Tässä alkajaisiksi pari kuvaa kukkapenkistäni toukokuun alkupuolelta, kun laajennus oli vielä suunnitelmatasolla.

Mittailin pariinkin otteeseen pihalle tuoduilla vanhoilla kiuaskivillä laajennuksen kokoa. Kun lopulta olin muotoon ja kokoon tyytyväinen, pistin rakkaan aviomieheni hommiin. Hän hoiti nurmikon kuorimisen, kuokki laajennuksen reunat syviksi ja pyöräytti siinä sivussa paria kiveäkin parempaan asentoon. Hän irrotteli myös kolme poimulehtimätästä juuripaakkuineen penkin vanhasta osasta. Poimulehtihän kasvattaa keskelle juurakkoa puuvartiset paksut juuret, ja mättään ympärille tiheän ohuen rihmaston. Se ei leviä juuriversoina pitkin penkkiä vaan mätäsosa kasvaa leveyttä ja tuuheutta. Niin ollen pulskankin 4-5 vuotta vanhan mättään siirtäminen on vielä kohtuullisen helppo työ. Poimulehdet ovat kauneimmillaan sateen jälkeen, kun pisarat kimaltelevat lehtikuopissa kuin helmet simpukoissa konsanaan. Ne ovat myös oivia villiyrttejä, sillä varsinkin vielä pienet ryppyiset lehtiversot ovat maukkaita salaatin joukossa tai voileivän päällä. Näistä syistä en halunnut luopua poimulehdistäni, vaan tyydyin niiden sijoittamiseen laajennusosan kivien taakse. Siellä ne saavat rauhassa kasvaa täyteen mittaansa norjanangervopensasaidan katveessa.

Laajennusosan kiviparin etupuolelle istutin valkoisia karpaattienkelloja (campanula carpatica "Pearl White"), ketoneilikoita (dianthus deltoides "Albiflorus") ja kaukasianmaksaruohoja (sedum spurium "Alba"). Halusin valkoisia, kuivassa maassa viihtyviä kukkia, joista osa toisi korkeutta (neilikat), osa muhkeutta (karpaattienkellot) ja osa leviäisi maanpeittokasvina (maksaruohot). Aika näyttää miten suunnitelmani lähtee toteutumaan.

Kivien varjoon pääsivät kesäksi myös poikani syksyiset ostokset Kuopion Kädentaitomessuilta: pikkuinen tonttu ja tontun kesämökki. Nämä olivat syksyllä etuovella ruukuissa, mutta keksin laittaa ne lasten iloksi kesäksi kukkapenkin puolelle. Minusta nämä ovat kyllä niin söpöt, että voi olla, että minitontuista tulee uusin villitykseni...

Postauksen otsikossa mainitsin myös pionin. Se on lempikukkani, erityisesti vaaleanpunaisena ja pörheänä. Olen huokaillut vuosien varrella sisustus- ja puutarhalehtien sivuilla näkyville pioneille ja haaveillut salaa omasta. Laajennuksen myötä sain lisää tilaa tälle kaunottarelle, ja uskaltauduin istuttamaan kokeeksi klassikkopionin Sarah Bernardin. Sen pitäisi olla juurikin minun makuuni. Toistaiseksi punertava taimi näyttää aika reppanalta, mutta jospa ehkä ensi vuonna saisin siihen ensimmäiset kukkavarret? Varasin sille reilusti tilaa, vaikka sen ympärys nyt tällä hetkellä näyttääkin aika tyhjältä. Poimulehtienkin istutusväliksi mainitaan 40cm, mutta en millään uskonut sitä hentoisia taimia istuttaessani neljä vuotta sitten. No enää ei ole epäilystäkään, miksi välin pitäisi olla noin reilu... silloin välttää poimulehtien siirtelyn jälkikäteen!

Pionin kavereiksi lähemmäksi vanhaa kiviryhmää istutin karpaattienkellon ja kaukasianmaksaruohon lisäksi myös kaksivärisiä ketoneilikoita (dianthus deltoides "Arctic Fire"). Niiden punertava sisus toistaa paitsi pionin, myös tarhaidänunikoiden (papaver orientale "Royal Wedding") valko-purppuraista väritystä. Unikot päätyivät puolestaan poimulehtien tilalle vanhan kiviryhmän etupuolelle, perunanarsissien eteen. Unikoiden viereen upotin aiemmin terassin päädyssä olleen pyöreän betonisen astinkiven helpottamaan lasten kulkua kiviryhmälle. Kivi on myös mainio alusta isommallekin lyhdylle pimeneviä syysiltoja ajatellen.

Tarkkasilmäisimmät ehkä jo bongasivat edeltävistä kuvista toisenkin tontunmökin. Tämä on sitten sen tontun koti, kun pitäähän hänellä olla sekä koti että kesämökki! Kotinsa edustalla tonttu kasvattaa perunanarsisseja ja karpaattienkelloja.

Kiviryhmän keskellä kasvaa hujottaa riippajapaninlehtikuuseni. Sen muoto ei tosin enää ikävä kyllä ole tippaakaan riippamainen, kiitos toissakesän helteiden... Kuusta tukevan heinäseinään lyhtykoukkuun vaihdoin talvella lintujen ruokinta-astian. Pihan lapset keksivät, että sehän on sitten tontun kerrostalo! Sanopa muuta. :) Ja niinpä ruokinta-astia saa olla paikoillaan kesänkin.

Puun juurelle istutin suomalaisen valkoherukan. Valkoherukat ovat mielestäni huippukauniita kakkujen päällä ja niitä on vaikea löytää torilta tai kaupasta. Niinpä laitoin yhden pensaan kokeilumielessä omaan penkkiin, katsotaan miten se alkaa siinä viihtyä.

Muutoin puun juurella kasvaa poimulehtiä ja karpaattienkelloja. Näillä kivillä otetaan myös perinteisesti poikamme synttärikuvat, hän kun on syntynyt heinäkuussa. Jatkossa kiville nostetaan istumaan myös tyttömme, heinäkuinen vauva kun hänkin on.

Kaiken aherruksen jälkeen on mukava istahtaa terassille tai aurinkotuolille ihastelemaan uudistunutta penkkiä. Pitkään en ole kuitenkaan saanut pitää taukoa istutushommissa, sillä suomalaisiin kai iski viime viikonloppuna istutushuuma. Viherpihat ja puutarhat ovat tyhjentyneet Biolanin multasäkeistä ja hyötykasvien taimista. Pienikasvuisia kirsikkatomaatin taimia ei meidän kaupungistamme saa enää mistään. Minullakin meinasi käydä kalpaten, mutta onneksi ystävä vihjasi asiasta ja sain viimeiset tomaatintaimet paikalliselta puutarhalta. Olisiko korona saanut ihmiset innostumaan omavaraisuudesta, vai haetaanko nyt jotain puuhasteltavaa kesäajalle, kun mitään muutakaan perinteistä lomamatkailua ei oikein ole luvassa? Onpa syy mikä tahansa, minusta on loistavaa, että kasvien ja yrttien viljely kiinnostaa taas. Ensi postauksessa kurkataankin sitten taas meidän terassillemme, jossa on pitkä rivi yrttiruukkuja...