Punavalkoiset rusettijoulukortit ja roikkuva joulukalenteri

Joulukorttipostaukseni on venähtänyt muutamalla viikolla aikomastani päivämäärästä. Vauvaperheessä kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Flunssanpoikaset ja huonosti nukutut päiväunet hillitsevät tehokkaasti äidin bloggaamista. Nyt tytymme on onneksi muutamana päivänä malttanut nukkua tovin makuuhuoneessamme, eikä minun ole tarvinnut lähteä päivittäiselle autoajelulle saadakseni hänet höyhensaarille. Myös mieheni on osallistunut autoilutalkoisiin, jotta äiti saisi väkerrettyä joulukortit tälle vuodelle. Kiitos siitä isukille! Tämän postauksen lopussa on myös pari kuvaa tämän vuoden yllätyspusseista koostuvasta joulukalenterista pojallemme.

Ja itsehän ne joulukortit halusin tehdä tänäkin vuonna, vaikka postilakko välillä jo uhkasikin joulunajan kuljetuksia. Tykkään aivan liian paljon askartelemisesta ja korttien ideoinnista, että edes lakko saisi minut luopumaan niistä ja vaihtamaan joulutervehdykset tekstiviesteihin. Ja ainahan ideoita voi säästää seuraavalle vuodelle, jos tämän joulun kortit on jo hankittu tai askarreltu!

Tälle joululle halusin tehdä joulukortit perinteikkäällä puna-valkoisella väriteemalla. Less is more, siinä mottoni joulukorttien askarteluun. Tyylikäs ja hillitty design, persoonallisuus ja nopea toteuttaminen olivat jälleen tavoitteenani kortteja ideoidessani. Ja tällaisia niistä tuli!

Joulukorttien ainekset ovat simppelit: valkoisia korttipohjia, punavalkoista paperinarua, kirjainleimaisimet ja liimaa. Tämä paperinaru tarttui mukaani viime joulukuun sisustusmatkalta Oslosta, Norway Designsista Stortingsgatanilta. Sieltä sain itse asiassa kipinän näihin kortteihin, heillä oli paketoituna näyteikkunoissa isoja lahjapaketteja, jotka oli koristeltu pienillä punavalkoisilla paperinaruruseteilla. Ajattelin, että rusetit sopisivat oivallisesti myös korttien koristeluun!

Askartelun nopeuttamiseksi kannattaa aloittaa rusettien solmimisesta. Ei kannata olla turhan tarkka rusettien määrässä, vaan tehdä kerralla isompi kasa jos tavoitteena on askarrella reilusti kortteja. Itse päätin tehdä noin 20 korttia, ja tein sattumalta rusetteja 26:n kortin edestä. Rusetit on näppärä solmia vaikka telkkaria katsellessa, näin siitä ei tule puuduttavaa hommaa. Sitten on aika siirtyä joko korttien taustapuolen tekstien kirjoittamiseen tai rusettien liimaamiseen. Jos aiot kirjoittaa enemmänkin tekstiä kortin toiselle puolelle, kannattaa se tehdä ennen rusettien liimausta ja joulutervehdyksen leimaamista.

Rusetit kannattaa liimata korttipohjaan päivää tai paria ennen leimausta. Näin välttää sormien tahraamisen liimaan leimausvaiheessa. Liimatessasi rusetteja paina kutakin rusettia noin 10 sekuntia korttipohjaa vasten, jotta se tarttuu varmasti napakasti kiinni. Leimaamista varten järjestelin haluamani kirjaimet allekkain paperille oikeaan järjestykseen. Tein yhden testitoivotuksen paperille nähdäkseni, kuinka lähekkäin kirjaimet tulisi leimata paperille. Sen jälkeen onkin aika tehdä ahkeraa sarjatyötä leimaamisessa! Hyvän joulun toivotus sopii mielestäni parhaiten joko rusettien väliin (ks. kuva yllä) tai sitten kortin vasempaan alareunaan (ks. kuva alla). Mikään ei tietenkään estä tervehdyksen leimaamista kääntöpuolelle, mutta silloin neljä rusettia on ehkä liian vähän koristeeksi etupuolelle.

Pienet epätasaisuudet kirjainten sijoittelussa tai leimausjäljessä eivät haittaa, päin vastoin ne tuovat mielestäni kivasti korteille rustiikkia ilmettä. Jos siis jokin kirjain ei leimaudukaan hyvin, kokeile rohkeasti leimata kirjain uudestaan samaan kohtaan. Korttipohjien sävy voi myös olla luonnonvalkoinen tai puhtaanvalkoinen, ja pohjan muoto joko suorakaide tai neliö. Kaikista näistä tulee hienon näköisiä!

Ja samalla idealla syntyvät joulukortit myös muilla kielillä, kunhan vain on sopivat kirjaisimet leimasinpaketissa. Täytyy sanoa, että nämä kortit olivat nopeimmasta päästä viime vuosina tekemistäni korteista. En uskonut sitä rusetteja solmiessani, mutta liimaaminen ja leimaaminen sujuivat todella nopeasti, kun teki aina yhden työvaiheen kerralla kaikille korteille. Kahdenkymmenenkuuden kortin tekoon meni aikaa ehkä noin kaksi ja puoli tuntia. Ei hassumpaa minun mielestäni. :) Kaiken kaikkiaan minusta näistä korteista tuli tosi kivat ja raikkaan yksinkertaiset pienellä jujulla! Olisi kiva kuulla teidänkin mielipiteenne, mitä tykkäätte näistä korteista!

Lopuksi laitan tähän pari kuvaa nelivuotiaamme yllätyspussijoulukalenterista. Parina aiempana vuotena hänellä on ollut peilin edessä juuttinarussa vaakasuunnassa roikkuvat 24 yllätyspussia, joihin tonttu on piilottanut erilaisia pieniä yllätyksiä herkuista sukkiin ja joulukoristeisiin. Tänä vuonna ajan säästämiseksi kaivoin esiin pari vuotta sitten Ikeasta ostamani joulukalenteripussit, ja ripustin ne ruokailutilan verhotankoon juuttinarun avulla roikkumaan allekkain. Taas yksi hyvä syy, miksi meille kannatti asentaa verhotangot, hih! :)

Narun alapäähän laitoin ison puuhelmen painottamaan narun pysymään suorana. Pussit pysyvät narussa paikoillaan puisten pyykkipoikien avulla, ja odottavat nyt tontun käyntiä. Hirveän painavaa näihin ei kannata laitella, mutta ajattelin käväistä suklaakonvehtiostoksilla ja laittaa mukaan myös muita yllätyksiä, kuten vaikkapa lupauksia mukavista retkistä uimahallliin tai makkaranpaistoon lähilaavulle.

Näiden jouluisten kuvien myötä toivottelen teille ihanaa ensimmäistä adventtia, joka jo koittaa parin päivän päästä! Vuoden paras juhla on jo aimo harppauksen lähempänä, miten ihanaa!

Joulun 2019 kauneimmat tekokuuset

Aito kuusi vai tekokuusi jouluksi? Minun lapsuudenkodissani tätä keskustelua käytiin lähes joka vuosi, vaikka tekokuusi löytyikin alakerran varastosta. Minä olin lähes aina aidon kuusen puolella, kun taas äitini vetosi neulasten tippumiseen. Ja sama puhututtaa edelleen omassa perheessäni! Nyt mieheni muistuttaa minua joka joulu, että imurointia tulee tehdä päivittäin, jos meille tulee luonnonkuusi.

Niinä kolmena jouluna, jotka olemme viettäneet perheen kesken nykyisessä asunnossamme, meillä on ollut aito joulukuusi. Ensimmäisenä vuonna kuusi oli terassilla, eikä varistanut neulasia pysyessään jäätyneenä. Toisena vuonna ostin markettiketjun puutarhapihalta edullisen kasvatetun kuusen ja toin sen suihkuttelun ja sulattelun jälkeen olohuoneeseemme. Sen haju oli pistävä ja neulasia varisi valtavia määriä päivittäin. Viime vuonna minulla oli eniten onnea matkassa. Löysin kuusimyyjän kilometrin päästä kotoamme, ja kävimme poikamme kanssa ihan oikealla kuusenhakureissulla myyjän oman pihapiirin metsikössä. Saimme aidon, erittäin kauniin ja luonnollisen näköisen metsäkuusen, joka oli täysin luomu. Tuoreena metsästä sahattu kuusi piti neulasensa ja tuoksukin oli mieto, eikä ärsyttänyt allergikoita. Mutta harmikseni tänä vuonna kuusta ei ole enää saatavissa tältä myyjältä, joten keskustelu tekokuusista virisi taas kotonamme.

Senpä vuoksi päätin lähteä tekokuusikierrokselle kauppoihin. Poimin tähän postaukseen mielestäni viisi kauneinta tekokuusta. Voi olla, että meille on tulossa tekokuusi täksi jouluksi. Se ainakin mahdollistaisi kuusen pystytyksen jo heti itsenäisyyspäivän jälkeen!

1. Huurteinen joulukuusi valoilla 180cm | Clas Ohlson

Tekokuusissa on yksi ehdoton etu luonnonkuusiin verrattuna: niitä saa myös huurteisina tai lumipeitteisinä. Itselleni mieluisin tekokuusi on joko erittäin aidon näköinen vihreä kuusi, tai sitten taidolla huurrettu kuusi, jota katsoessa on itsestään selvää, ettei kyse ole aidosta kuusesta. Välimalli, eli tekokuusi, joka yrittää esittää aitoa kuusta, mutta on todella muovisen näköinen, on vähiten mieleeni. Clas Ohlsonin tämän syksyn 180cm korkeassa uutuuskuusessa on kaunis huurre, laadukkaan näköinen huurrettu runko ja bonuksena vielä pienet huomaamattomat led-valot. Tämä kuusi ei ole kovin pörheä, kuten suurin osa amerikkalaistyylisistä tekokuusista. Päin vastoin, kuusen profiili tuo ennemmin mieleen lehtikuusen tai männyn. Tällainen kuusi ei tarvitsisi paljoa joulukoristeita: muutama kaunis lasipallo riittäisi kuusen oksille viimeistelemään ilmeen.

Kuva lainattu: clasohlson.com


2. Tekokuusi Premium 180cm lumella | Bauhaus

Kaunis lumihuntuinen kuusi on myös Bauhausin tämän syksyn valikoimissa. Kuusi on samaa kokoluokkaa kuin Clas Ohlsonin, mutta merkittävästä tätä tuuheampi. Jos mielestäsi kuusen pitää olla pörheä ja runsasoksainen, tämä on loistovalinta! Muoto on symmetrinen ja havut kauniisti eri kokoisia. Huurretta ei ole liikaa, vaan puu on kuin suoraan satumetsästä lainattu. Ripustaisin tähän kuuseen lähinnä mattavalkoisia ja köyhänhopeisia koristeita aitojen käpyjen lisäksi. Tässä kuusessa ei ole valmiina valosarjaa, joten sen pääsee koristelemaan haluamillaan valoilla - tai sitten voi jättää valot kokonaan pois.

Kuva lainattu: bauhaus.fi


3. Käpykuusi 210cm | Etola

Mitä olisi kuusi (tai joulu) ilman käpyjä? Kolmas suosikkikuuseni on varustettu aidon näköisin kävyin. Tämä kuusi on muodoltaan hurmaavan riippuvaoksainen, jonka vuoksi se muistuttaa näistä viidestä kuusesta eniten luonnonkuusta. Näyttävä kuusi on meidän kotiimme liian iso, mutta avarassa olohuoneessa se olisi varsinainen katseenvangitsija. Tämä kuusi sopii mielestäni parhaiten perinteisten ja hillittyjen kuusenkoristeiden, kuten olkipukkien ja pipareiden kantajaksi. Tämän saattaisin myös uskaltaa jättää lähes koristelematta, lisäämällä oksille ainoastaan muutamia muhkeita luonnonkäpyjä...

Kuva lainattu: etola.net

4.  Triumph Tree Sherwood-joulukuusi 155cm | Stockmann

Perinteisempää vihreää kuusta edustaa Triumph Treen Sherwood-joulukuusi, joka on Stockmannin valikoimissa. Muodoltaan tämä on amerikkalaisen tuuhea, muttei silti ole silmiinpistävän muovisen näköinen. Matala kuusi sopii pienempäänkin kotiin ja on tuuheutensa ansiosta kuin luotu innokkaalle koristelijalle: amerikkalaistyyppiset kuuset ovat parhaimmillaan runsain koristeltuina, bling blingiä unohtamatta!

Kuva lainattu: stockmann.com


5. Joulukuusi Brampton led-valoilla 185cm | K-Rauta

Viides suosikkikuuseni on muhkean vihreä ja siinä on valmiiksi asennetut led-valot. Tämä on näyttävä ja paloturvallinen ratkaisu lapsiperhekotiin. Edellisen tavoin tämä kuusi ei säikähdä liikaa koristelua, joten jokaiselle pikkuripustajalle riittää taatusti koristeltavia oksia. Kuusessa on kauniisti yhdistelty isompia ja pienempiä havuja, jotta vaikutelma ei olisi liian keinotekoinen. Ainoa miinuspuoli on mielestäni hinta, 249 euroa. Kannattaakin siis laskea kuinka moneksi vuodeksi tekokuusta on hankkimassa ja paljonko olisi valmis pulittamaan vastaavan kokoisesta aidosta kuusesta per joulu. Sen jälkeen on helppo arvioida, kokeeko kuusen hinnan kukkarolleen sopivaksi.

Kuva lainattu: k-rauta.fi

Lopuksi suosittelisin, että mikäli olet hankkimassa tekokuusta kotiisi, tee seuraavat asiat ennen ostopäätöstä:

1. Mittaa tila, johon olet kuusta hankkimassa. Arvioi korkeuden lisäksi kuusen halkaisija ja se, jääkö kuusen ympärille varmasti riittävästi ilmaa. Jos olet epävarma, osta mieluummin hieman pienempi kuusi. Nurkkaan ahtamalla sullottu kuusi ei koskaan näytä hyvältä. Tekokuusesta on mahdotonta sahata liikoja oksia pois, joten nurkkaan trimmaaminen ei onnistu samalla tavalla kuin luonnonkuusen kanssa.

2. Tee alustava etsintä netissä ja lue mahdolliset tuotearviot. Niistä paljastuu nopeimmiten kuusen hyvät ja huonot puolet. Varsinkin huono laatu tai muovisuus tulevat arvioissa varmasti esiin. Näin vältyt myös kooltaan ison paketin hankalilta palautusmenettelyiltä, jos ostat kuusen nettikaupasta.

3. Mikäli vain mahdollista, pyri näkemään kuusi AINA livenä. Hienoinkaan tuotekuva ei paljasta laatua, eikä varsinkaan kerro, onko jalusta hutera tai miltä kuusen runko näyttää. Varsinkin harvaoksaisissa kuusissa rungon ulkonäkö usein ratkaisee kuusen kokonaisilmeen. Huonosti tehty muovinen runko pilaa kauneimmankin kuusen. Ja joissakin kuusissa laadukkaita havuja on vain siellä täällä, ja suurin osa havuista onkin halpaa muovinauhaa... tätä et saa välttämättä selville muuten kuin käymällä kuusikaupoilla kivijalkaliikkeessä.

Näillä muutamilla vinkeillä kuusiostosten pitäisi hoitua ongelmitta!

Ja arvaatko muuten, mikä edellisistä kuusista on tulossa meidän kotiimme? :)

Olohuoneen uudet verhot

Tiedättekö tunteen, kun haluaisi kovasti jotain huonekalua tai esinettä omaan kotiinsa, mutta sitä oikeaa ei tunnu millään löytyvän? Eikä sitten toisaalta haluaisi tyytyä johonkin väliaikaisratkaisuunkaan? Meillä kävi juuri näin verhotankojen kanssa. Emme löytäneet sopivia tankoja asuntomme ollessa rakenteilla, ja edes useat kierrokset Kuopion rautakaupoissa ja tavarataloissa eivät tuottaneet tulosta. Ehdimme tilata yhdet tangot netistäkin, mutta kun ne saatiin katonrajaan, lopputulos oli valtava pettymys. Luulimme, että himmeän alumiinisen väriset tangot olisivat meille oikea ratkaisu, mutta emme olisi voineet olla enemmän väärässä. Yhdistettynä vaalean beigeen maaliseinään sekä valkoisiin kattolistoihin ja kattoon, ne näyttivät paikoilleen laitettuina todella pliisuilta. Eikun sitten palauttamaan tankoja rahdin kautta (on muuten työlästä ja kallistakin...) ja metsästämään valkoisia tankoja.

Mattavalkoisten tankojen löytäminen olikin sitten todellinen koitos. Emme halunneet nimittäin tankoja, jotka taittaisivat kultaan tai olisivat vahvasti kerman värisiä, koska olohuone-keittiössämme kaikki valkoisen sävyt ovat puhtaanvalkoisia. Keittiömme tasot ovat hopeanharmaat ja vetimet alumiiniset, joten esimerkiksi Jyskin valkoista ja kultaa yhdistelevät tangot eivät tulleet kysymykseen. Kiiltävänvalkoiset tangot puolestaan näyttivät nekin jotenkin pliisuilta. Kaikkitietävän Googlen avulla löysimme lopulta Kärkkäiseltä Kirschin New England -sarjan Charm-verhotangot. Pistäydyimme Kärkkäisen Lahden suurtavarataloon kesälomareissullamme toukokuussa ja nähtyämme verhotangot livenä päätimme, että nämä olivat ne oikeat. Tosin Lahdessakaan ei ollut haluamiamme tankoja kuin yksi, joten meille varattiin kaksi tankoa Jyväskylän Kärkkäiselle, josta poimimme ne kotiinpalumatkalla mukaamme. Ja pitkällisen ja perinpohjaisen alustuksen jälkeen, tässä nyt kuvia olohuoneestamme, verhotankojen kera!

Mielestäni näiden verhotankojen muotoilu on todella kaunis. Tankojen päässä olevat pallomaiset nupit kaiverruksineen tuovat ilmettä hillitysti sisustukseemme. Valkoinen väri sointuu kattoon ja ikkunoihin ja korostaa huonekorkeutta. Kuten kuvasta näkyy, olemme ripustaneet verhot vain toiseen päähän tankoja. Meillä on hieman hankala seinien mitoitus terassin oven vieressä - toisella puolella ovea olisi seinällä tilaa verholle ja toisella ei. Minulle oli tärkeämpää saada ilme symmetriseksi kuin se, että olisin ahtanut väkisin tilaan neljä verhoa.

Olohuoneen puoleisessa verhotangossa on myös se ihana juttu, että sen yläpuolella katossa on pistoke. Saan siis siihen ripustettua joulua varten joulutähden ilman monien metrien johtojen kieputtelua! Ennen tähden laittoa ripustin tankoon Piirongin kynttilänjalan.

Itse verhojen löytäminen oli oma haasteensa, mutta ahkeran sovittelun jälkeen sopivat verhot löytyivät Ikeasta. Kaukaa katsottuna verhot näyttävät yksivärisiltä, mutta lähempi tarkastelu paljastaa niiden kauniin kalanruotokuvion. Niiden hillitty väri sopii sisustukseemme ympäri vuoden, joskin suunnitelmissa on hankkia jossain vaiheessa vaaleammat tai tummemmat kakkosverhot.

Ruokailutilan päädyssä verhot luovat kauniin taustavärin valkoisille seinähyllyille. Verhojen sävy on kuin toisinto eukalyptuksen lehdistä, joita minulla on kuivattuna muutama hyllyn päällä. Tämä on kahdesta verhonurkasta varjoisampi, joten liian tummanvihreä verhoväri olisi näyttänyt harmaalta tai jopa mustalta nurkkauksessa - tämäkin tuli verhoja valitessa testattua!

 

Samaa vihertävää sävyä löytyy sopivasti myös ruokapöydästämme. Tämä pöytä on kyllä ollut kaiken tuunauksen ja nikkaroinnin väärti. Ihastelen sitä edelleen lähes päivittäin... on huippua, kun saa kotiinsa persoonallisia ja uniikkeja huonekaluja, joita ei tule joka kaupassa vastaan. :)

Mitä mieltä sinä olet tangoista ja verhoistamme? Mitkä verhot olisivat sopivat näiden korvaajiksi joulua tai kesää ajatellen? Ottaisin mielelläni teidän vinkit vastaan, niin ei tarvitsisi ihan jokaista netin verhokaupan valikoimaa selailla uudestaan läpi, huh! Sen verran koville kyllä otti tämän projektin valmistuminen, että taidanpa keittää itselleni seuraavaksi hyvin ansaitut pullakahvit, ja huoahtaa. Tämä postauskin tuli vähän jälkijunassa, kun pieni neitokaisemme ei ole halunnut nukkua päiväunia viime viikon aikana laisinkaan kotosalla. Mutta nyt onnisti, ja sain tämän postauksen vihdoin teille luettavaksi. Aurinkoista viikonloppua!

Callunoita ja kransseja

Postailin muutama viikko sitten syysistutuksista ja tässä tulisi hieman jatkoa... nyt on helpottunut olo, kun sain vaihdettua viimeisetkin kesäkukat talvisiin, ja seuraavan kerran istutuksia tarvitsee muokkailla vasta keväällä. Enää tarvitsisi perata kukkapenkki pihan perältä talvea varten ja heivata nuupahtanut basilika terassilta pois. Sitten pääsen laittamaan terassiamme jälleen jouluisempaan kuntoon!

Etuovellemme on siis ensinnäkin ilmestynyt lisää valkoisia callunoita. Niitä kun ei ole pakko istutella multaan, niin upotin ne suoraan ruukkusoraan ja viimeistelin ilmeen valkoisilla koristekivillä. Sen jälkeen oli poikamme vuoro asetella Kuopion Kädentaitomessuilta hankitut koristeet callunoiden joukkoon: miniatyyrimökki joulutontulle sekä tietysti itse tonttu. Näissä kuvissa ei tosin tuo tonttu erotu, koska se on niin upoksissa callunan keskellä. Mökin sentään sain jotenkin kuvattua oksien joukosta! :D

Vaikka keväällä hankittu terassihortensia olisikin vielä sinnitellyt ruukussaan lämpötilojen puolesta, halusin napsaista sen parempaan käyttöön. Purin viime syksyisen rupsahtaneen vaahterakranssini ja tein metalliseen kranssipohjaan uuden kranssin hortensian kukinnoista. Jos vaahterakranssin tekoon meni kolmisen tuntia, syntyi hortensiakranssi tunnissa.

Valmistin kranssin leikkaamalla hortensian oksat kukintoineen noin 20cm pituisina, ja sitomalla oksat metallisella kukkalangalla kranssipohjaan. Taipuisat ja jämäkät kukkavarret eivät säikähdä ronskeja otteita, joten lankaa ei tarvitse katkaista kesken sidonnan - toisin kuin vaahterakranssissa, jossa vaahteranlehdet kannattaa ensiksi sitoa nipuiksi. Kukkavarsista kannattaa riipiä alimmat lehdet pois, ellei halua kovin lehtevää lopputulosta. Yhdestä muhkeasta terassihortensiasta saa ison kranssin ja kunhan kranssi kuivahtaa, sen voi tuoda sisälle koristeeksi. Meillä kranssi on ollut vuorotellen etuovella ja terassilla, en ole oikein osannut päättää kumpi paikka olisi kivempi!

Hortensiakranssin myötä iso sinkkiruukku vapautui. Ajatukseni oli istuttaa siihen timanttituija parin callunan kera. Toisin kävi, sillä ihastuin kartiovalkokuuseen puutarhakaupassa. Tuotuani kuusen kotiin huomasin, että se on niin iso ettei ruukun juurelle jää tilaa callunoille. Toisaalta callunoita on etuovellamme jo monessa astiassa, että kuusi on kaunis sellaisenaankin.

Taidan viimeistellä ainakin kartiovalkokuusen sekä parvekelaatikoiden callunat valosarjoilla, kunhan illat tästä vielä pimenevät... Etuovelle on siirtymässä myös sydämenmuotoinen sammalkranssipohja, jonka tuunasin ruosteisilla kulkusilla ja puuvillanauhalla. Näistä kulkusista tulee jo ihan jouluinen fiilis!

Mitä mieltä muuten olette, haluaisitteko että postaisin blogissani jouluisia gluteenittomia reseptejä loka-marras-joulukuussa? Minulla on Instagramin puolella ruokabloggaukseen keskittyvä tili nimellä @gfgirlfinland, ja olen suunnitellut julkaisevani siellä kuvia jouluisista leivonnaisista. Voisin näpytellä reseptit suomeksi tänne lifestyleblogini puolelle, jos olette niistä kiinnostuneita.

Seuraavassa postauksessa kurkistetaan pitkästä aikaa meidän olohuoneeseemme, johon on ilmestynyt vihdoin verhotangot JA verhot. Molempia - niin tankoja kuin verhojakin - etsittiin ja kokeiltiin meille hartaudella, ja nyt ne sitten ovat paikoillaan, jes!

Kuopion Kädentaitomessut 2019

Nyt sitten pääsin rustailemaan postauksen Kuopiossa viikko sitten pidetyistä Kädentaitomessuista! Ensimmäisenä täytyy kiittää meidän 2,5kk ikäistä pikkuneitiä, joka antoi äidin kierrellä rauhassa messuosastoja kahtena päivänä. Olin hankkinut messuviikonlopulle rannekkeen, jotta saisin varmasti perehtyä rauhassa messujen tarjontaan vaikka vauva olisi eri mieltä... Varma on aina varmaa! Onnekseni hän tuhisi tyytyväisenä turvakaukalossaan päiväunilla sekä lauantaina että sunnuntaina, eikä vaatinut ruokataukoa kesken messukierroksen. Taidanpa saada hänestä tulevaisuudessakin kivan kaverin sisustusmessuille! :D

Tutustuin messujen näytteilleasettajiin etukäteen netistä, ja totesin ilokseni, että viime vuoden suosikkini olivat tänäkin vuonna mukana. Tähän postaukseen poimin joukon vanhoja ja uusia tuttavuuksia.

Astuessani sisään Kuopio-halliin ensimmäisenä huomioni kiinnitti köyliöläisen Tuiskulan Kotikolon "Vanerikko". Vaneri on ollut pinnalla kodinsisustuksessa jo muutaman vuoden ajan. Koivusta valmistettu Vanerikko on kaunis ja ekologinen valinta kodin eri säilytystarpeisiin. Vanerikkoa oli messuilla nähtävissä monessa eri koossa ja muodossa. Osassa oli sisällä irrotettava tilanjakaja, jonka avulla sisätilan voi jakaa neljään osaan. Kätevä esimerkiksi kirjoneuleen tekijälle, mutta miksei myös muuhun säilyttämiseen.

Pinottavasta ja istumisen kestävästä Vanerikosta saisi kauniin säilyttimen esimerkiksi eteiseen, jolloin sen sisällä voisi säilyttää eri vuodenaikojen käsineitä, hattuja ja huiveja. Tuiskulan Kotikolo on myös tehnyt yhteistyötä Kaj Franck -muotoilupalkinnon saaneen Tapio Anttilan kanssa. Vepsäläisellä myynnissä olevaan Tapio Anttilan nimikkokokoelmaan kuuluu Aski-sohvapöytä, joka pohjautuu Vanerikkoon. Tällainen olisi ihana meidän olohuoneesemme mustana tai valkoisena!

Tulin Kädentaitomessuille siinä toivossa, että pääsisin ostamaan suosikkikankaitani Nuppu Print Companylta. Niinpä pysähdys heidän messuosastollaan oli aivan must. Viime vuonna mukaani tarttui ihastuttavia paperituotteita, mutta nyt suunnitelmissa oli ostaa kankaita, joista pieni neitimme saisi ihanuuksia ylleen. Ilokseni tänäkin vuonna oli vielä saatavilla vuoden 2017 joulukangasta, Satutalvea.

Sen lisäksi ostin viime vuoden joulukangasta, nimeltään Varpunen jouluaamuna (tutun joululaulun aihetta mukaillen). Aivan hurmaavan ihania kankaita molemmat! En malta odottaa, että äitini ompelee näistä tytöllemme mekkoja! Alla pari kuvaa Nupun messuosastolta. Heiltä tulee muuten loppuvuodesta kauppoihin Havin valmistamia paperiservettejä, joita oli nyt jo messuilta ostettavissa ennakkoon.

Muutenkin messuilla oli tänä vuonna hengästyttävän upea kangastarjonta. Monella messuosastolla sai ihastella kotimaista suunnittelua retrokuvioista runolliseen piirrosjälkeen. Eräs toinen suosikkini Nupun ohella on PaaPii Design, jonka värikkäät eläinkuosit ovat olleet poikamme suosiossa. Myös tytyllemme on jemmassa harmaa-vaaleanpunaista Bambi-trikookangasta. Heidän messuosastonsa oli ehdottomasti yksi messujen värikkäimmistä ja kutsuvimmista. Olo oli kuin karkkikaupassa!

Kankaita ja niihin sointuvia resoreita oli pakkatolkulla hyllyissä ja telineissä, ja olipa mukana myös joukko heidän kankaistaan Suomessa valmistettuja laadukkaita lastenvaatteita. Meidän mukaamme lähti tällä kertaa resoritrikoota paitoja ja lankatupsuja pipoja varten.

Uusi tuttavuus käsityöpuolelta oli minulle TuuliaDesign Kauhavalta. Heidän Sateenkaari-seinäkoristeensa oli todella soma, ja aloin heti haaveilemaan siitä meidän pikkuneitimme huoneeseen. Seinäkoristetta saa kahdessa eri värissä ja yrityksen verkkokaupasta on kätevää tilata tarvikepaketti, joka sisältää kaiken tarpeellisen. Erityisesti pastellisävyinen sateenkaari oli minun mieleeni!

Ketkä ovat seuranneet blogiani pitkään, tietävät rakkauteni askarteluun ja erityisesti joulukorttien tekoon. Minulla muutamia suosikkeja suomalaisissa paperituotteissa, kuten Helle Visuals, jonka postikorttivalikoima on juuri minun makuuni. Yksinkertaisen kauniit ja graafiset postikortit tarkoin harkituissa väreissä. Ei liikaa elementtejä ja fressi ote suunnitteluun. Olen ostanut heiltä kortteja lähinnä synttäreille, mutta myös joulukorttivalikoima on tosi makea.

Messuilla oli myös Helle Visualsin uunituore Huippuvuosi 2020 seinäkalenteri. Isoille kuukausikohtaisille papereille on hauska raapustaa ylös menot ja kohokohdat. Itse ottaisin tämän toimistoni seinälle (jos olisin töissä). Nyt kotona ollessa arki ja pyhä sekoittuvat iloisesti eikä menojakaan juuri ole. Mutta jos kalenteri ilmestyy seuraavanakin vuonna, niin tämä pitää saada!

Retropaperituotteissa messuilla puolestaan kunnostautui jälleen Kenkävero. Heidän osastonsa vetonaula olivat tänäkin vuonna Ebba Masalinin kasvitaulut ja muut Masalinin piirroksiin perustuvat tuotteet. Pidän niin paljon näistä Masalinin tauluista! Erityisesti niittyleinikki ja voikukka ovat tauluista mieleeni. Samoin suomalaisten opetustaulujen inspiroimat sienikuvioidut leikkuulaudat ihastuttavat vuodesta toiseen.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä on messuosasto, jossa poikkesin ainakin kolme tai neljä kertaa messujen aikana. Heitä varmaan huvitti, kun aina vain kävin hakemassa osastolta pientä täydennystä! Kyseessä oli Peltosen Puutarha Kouvolasta. Heidän osastonsa oli niitä harvoja, jotka tarjosivat jouluista piensisustusta pihalle. Ostin heiltä viime vuonna pikkuruisen mökin syysistutusteni joukkoon. Tästä "tonttumökistä" tuli hitti pihapiirimme lasten keskuudessa, joten tänä vuonna piti hankkia toinenkin mökki ja se tonttu. Lisäksi heillä oli myynnissä sammaleisia sydänkransseja - sekä valmiina että kranssipohjina. Ostin yhden pohjan itselleni, koska minulla on jos jonkinlaisia nauhoja ja koristeita jemmassa. Laitan sammalsydämestä kuvan tänne blogiin sitten, kun olen saanut koristeltua sen valmiiksi.

Siinäpä se oli, seitsemän suosikkiosastoani messuilta. Olisin kyllä helposti saanut raapustettua postauksen seitsemästä muustakin osastosta, sillä tarjonta oli ihan huikea!

Niinpä lopuksi täytyy kiittää messujärjestäjää ja messuille lähteneitä yrittäjiä. Ihan huippua, että tulitte Kuopioon jo toista kertaa, KIITOS. Nämä messut ovat minun lempparini koko vuoden ajalta Kuopiossa. Loistava juttu, että kaikkea uutta ja hienoa ei tarvitse lähteä bongaamaan joka vuosi Habitaresta, vaan yrittäjät tulevat tänne Kuopioonkin. Ja toisaalta Habitaresta ei löydä niitä kaikkia pienyrittäjiä, jotka ovat läsnä näillä messuilla. Messujen käytännön järjestelyt olivat myös hienosti hoidetut: ilmaiset parkkipaikat, maksuton messubussi keskustasta, kohtuuhintainen messulippu, lasten leikkinurkkaus, herkullinen lounasbuffet... mitenköhän sitä jaksaa odottaa ensi syksyyn, että pääsee taas messuilemaan! :D