keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Espanjalainen chorizotortilla

Munakas on loistava arkiruoka, jolla voit vähentää helposti ruokahävikkiä. Siihenhän voi käytännössä upottaa lähes mitä vain. Oma suosikkini on espanjalainen chorizotortilla, eli uunissa valmistettu munakas. Monesti espanjalaisissa tortilloissa ei revitellä monilla ainesosilla, vaan pitäydytään sipulissa, perunassa ja kananmunassa. Minä taasen olen mausteisen ruoan ystävä, ja siksi suosikkitortillaani kuuluu ehdottomasti ilmakuivattu chorizomakkara. Lisäinspiraatiota reseptini on saanut useita vuosia sitten Kuubaan tehdystä opintomatkasta, jonka aikana söimme päivittäin aamiaiseksi sipulilla ja tomaatilla ryyditettyjä munakkaita.


Espanjalainen chorizotortilla
6 annosta, valmistusaika n. 60min.
(jos perunat on jo keitetty edellisenä päivänä)

8 keskikokoista kiinteää perunaa keitettynä
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
250-300g chorizomakkaraa (ilmakuivattua)
2 tomaattia
10 kananmunaa
kuivattua tai tuoretta timjamia
mustapippuria
suolaa
(oliiviöljyä)

1. Keitä perunat edellisenä päivänä tai samana päivänä niin, että ovat ehtineet hyvin jäähtyä. Kuori ja kuutioi perunat. Helpointa tämä on, jos perunat ovat jääkaappikylmiä.

2. Kuori ja hienonna molemmat sipulit (tavallinen ja valkosipuli), kuutioi paprika ja viipaloi chorizomakkara. Halutessasi voit kuutioida chorizon, jolloin se levittyy paremmin munakkaan sekaan.

5. Laita uuni lämpiämään 200C:een ja aseta ritilä keskitasolle.

3. Kuumenna pieni määrä oliiviöljyä paistinpannulla, ja kuullota kuumassa öljyssä ensin sipulit. Sitten lisää joukkoon chorizomakkara. Makkarasta itsestään kylläkin irtoaa aika paljon rasvaa, joten jos haluat lopputuloksesta vähärasvaisemman, älä laita öljyä ollenkaan vaan lisää samalla kertaa pannulle sipulit ja makkara. Pyörittele hetki makkaroita ja sipulia pannulla ja lisää joukkoon myös paprikakuutiot. Kun myös paprikat ovat saaneet hieman väriä ja pehmenneet, ota pannu sivuun liedeltä.


4. Pilko tomaatit pieniksi kuutioiksi ja valuta ylimääräinen tomaattimehu pois.

5. Vatkaa kulhossa kananmunia niin, että ne vaahtoutuvat kevyesti. Pelkkä munien rakenteen rikkominen ei tee lopputuloksesta riittävän kuohkeaa. Sekoita lopuksi munien joukkoon 1-2tl suolaa, ripaus mustapippuria ja ripaus kuivattua timjamia (tuoreet timjaminoksat voit upottaa suoraan munakkaisiin ennen uuniin laittamista). Suolaa ei tarvitse lisätä kovin paljon munakkaaseen, koska chorizo itsessään on suolaista.

6. Ripottele yhteen isoon tai kahteen pienempään keskisyvään uunivuokaan pohjalle tasaisesti perunat sekä sipuli-paprika-chorizoseos. Kaada kasvisten päälle kananmunat, ja ripottele munakkaisiin tuoretomaattikuutiot.


7. Laita vuoka / vuoat ritilälle uunin keskitasolle ja kypsennä munakkaita noin 30-40 minuuttia, tai siihen asti, että ne ovat hyytyneet pohjaa myöten.

Valmista!


Tarjoile munakas lämpimänä vihersalaatin kera (mielellään esim. tammenlehväsalaattia tai pehtoorinsalaattia sekoitettuna rucolan ja tumman balsamicon kanssa). Lasillinen espanjalaista keskitäyteläistä punaviiniä sopii mainiosti ruokajuomaksi!

Herkullisia hetkiä! :)



keskiviikko 23. tammikuuta 2019

DIY: Rustiikkinen ruokapöytä vanhasta ovesta

Nyt se on vihdoin saapunut kotiimme: superihana vanhasta ovesta tuunattu rustiikkinen ruokapöytämme. Meillä on ollut jo pitkään haaveena vaihtaa ruokapöytä, mutta emme ole kiirehtineet asiassa. Yksi syy asian venymiseen on ollut esikoisemme, jonka annoimme rauhassa moukaroida lusikanjälkiä vanhan pöydän päähän.

Meidän uusvanha pöytäkaunotar syntyi itse asiassa puolivahingossa. Tarkoitukseni oli alun perin tehdä ovesta naulakkoseinämä kodinhoitohuoneeseemme. Oven hankin paikallisen nettikirpputorin kautta parillakympillä ja myyjä oli niin avulias, että kuljetti oven karmeineen meille kotiin asti parinkymmenen kilometrin päästä pakettiautollaan. Voiko parempaa palvelua saada! Ovessa oli todella paksu kermanvärinen maalikerros, jota lähdimme raappaamaan pois. Jostain kulmasta pilkotti aavistuksen turkoosia, joten pidin peukkuja, että kermanvalkoisen alta löytyisi turkoosia enemmänkin.



Ja olihan siellä. Eikä ainoastaan turkoosia, vaan myös harmaanruskeaa ja kahta erisävyistä beigeä. Kaiken kaikkiaan ovessa oli viisi eri maalikerrosta päällekkäin. Mikä oikeastaan oli aivan loistava juttu, koska ahkeralla raappaamisella pinnasta saatiin ihanan elävä ja rustiikkinen.




Oven toinen puoli oli sen sijaan maalattu vain kermanvalkoisella, ja sen alta paljastui siis pelkkä puupinta. Tässä vaiheessa piti vähän palaveerata, koska minä tietysti ihastuin tuohon kirjavaan puoleen ja mieheni puolestaan yksiväriseen. Koska asiasta ei päästy yksimielisyyteen, piti raapattu ovi tuoda välissä kotiimme mallattavaksi, kumpi puoli istuisi paremmin sisustukseemme.


Ensin tosiaan kiikutimme oven kodinhoitohuoneeseemme, mutta sinne se ei istunut ollenkaan. Sitten appeni ehdotti, että mitäpä jos ovesta kuitenkin tehtäisiin ruokapöytä. Tässä hätäisesti kännykkäkameralla otetusta kuvasta näkyy, miten kivasti monivärinen puoli istuu ruokailutilaamme, ja kuinka sattumalta ovi on lähes saman kokoinen kuin vanhan ruokapöytämme kansi!


Jos vain mahdollista, vanhoista esineistä ja niiden taustasta olisi ihana tietää vähän enemmän. Me löysimme ovemme karmeista tällaisen lapun, eli ilmeisesti ovemme on aikanaan saapunut Savonlinnasta Kuopioon. Osaisikohan joku kertoa tämän perusteella, paljonko ovella voisi olla ikää?


Ehkä jo joku tarkkasilmäinen huomasi, että meidän oviprojekti alkoi vielä ruohon ollessa vihreää. Tosiaan aloittaessamme työn oli vielä syyskuu, ja puoli vuottahan tähän vierähti. Eikö se vanha sanonta kuulu, että "hiljaa hyvä tulee"? :)

Ovi siis palautui takaisin apen autotalliin. Siellä se vahattiin kirkkaalla vahalla ja ovi sai jalat alleen toisesta vanhasta tiikkisestä ruokapöydästä. Lisäksi appi nikkaroi pöytään kapean alahelman, joka tukee pöydänkantta ja estää sitä vääntymästä ajan myötä. Pöydän päälle tilattiin 6mm paksu kirkas lasilevy, jonka vihreät reunat sointuvat upeasti pöydän turkoosiin pintaan.


Ja sitten... viime sunnuntaina tämä pöytäkaunotar kotiutui meille. Ihanaa! Tuijottelin koko sunnuntai-illan hymyssä suin pöytää ja edelleenkin sydämessä läikähtää onnen tunne, kun vilkaisen pöytää. Se on niin kaunis, ja täydentää upeasti meidän avointa olohuone-keittiötämme.


Pöydän sävyt ovat sattumalta aivan suoraan muusta sisustuksesta: turkoosi on tismalleen samaa sävyä kuin olohuoneen matto, vaalean hiekanruskea täsmää seiniemme maalisävyyn. Ruskeaa puunsävyä on kontrabassossani ja parissa muussa kalusteessa, ja valkoinen rimmaa muihin valkoisiin huonekaluihimme sekä keittiön kaapistoihin. Koko tilan ilme kirkastui kirsikanvärisen pöydän lähdettyä ja tilaakin tuli pöydän ympärille lisää, koska uusi pöytä on noin 7cm vanhaa kapeampi.



Nyt sitten pääsenkin suunnittelemaan ihania keväisiä kattauksia tälle pöydälle. Ihan sormia syyhyttää, kun mietin mitä kaikkea tähän voisi asetella. Mutta asiat tärkeysjärjestykseen: ihan ensimmäisenä aion ostaa kimpun valkoisia tulppaaneja, laittaa ne lasimaljaan, ja istahtaa pöydän ääreen cappuccinokupin kanssa.

Ihania pakkaspäiviä teille! Onkohan jollain toisellakin jo kevättä rinnassa? :)


keskiviikko 16. tammikuuta 2019

DIY: Kenkähylly lavakauluksesta

Pidän hurjasti kodeista, jossa on yhdistetty uutta ja vanhaa, modernia ja rustiikkia. En tunne oloani kotoisaksi hyvin pelkistetyssä modernissa tai runsaasti rönsyilevässä maalaisromanttisessa sisustuksessa. Samoilla linjoilla on mieheni, joskin hänen makunsa taipuu enemmän modernin kuin maalaisromanttisen suuntaan. Olemme toteuttaneet kodissamme kahden tyylin yhdistämistä pitkälti niin, että kiintokalusteet ja materiaalivalinnat ovat moderneja, mutta muilla huonekaluilla ja sisustuksellisilla yksityiskohdilla tuomme rustiikkia särmää ilmeeseen.

Olen bongannut meille wanhan ajan tavaroita karhutölkeistä pärekoreihin ja perunalaatikoihin kirppiksiltä, rompetoreilta ja antiikkimarkkinoilta. Osa aarteista, kuten makuuhuoneemme pikkuinen yöpöydän virkaa toimittava lypsyjakkara, on löytynyt roskalavoille kurkistamalla. Mutta nykyään lapsiperheen kiireisessä arjessa aika ei tahdo riittää kirppareiden säännölliseen kiertelyyn. Niinpä ilahduin suuresti, kun ystäväni tarjosi minulle osittain harmaaksi maalattua lavakaulusta, joka oli jäänyt hänellä ylimääräiseksi omista projekteistaan.


Lavakaulus oli osittain maalattu sisämaalilla ja lisäksi siihen oli lisätty keskiosaan hyllytaso. Aluksi mietin, voisiko tästä tehdä kukkahyllyn terassille pelkällä maalauksella, mutta sitten sain paremman idean. Lavakauluksesta voisi saada oivan kenkähyllyn eteiseemme pienellä fiksauksella. Niinpä kuljetin kauluksen appiukon autotalliin tuunausta odottamaan. Ihan pelkkä maalaus ei kuitenkaan riittänyt, koska kauluksen pinnassa oli runsaasti niittejä ja lisäksi metalliset kulmaraudat olivat toiselta puolelta todella terävät.

Ensimmäiseksi irroitimme kauluksen kaikilta pinnoilta vanhat niitit. Sen jälkeen maalasimme kauluksen kahteen otteeseen valkoisella Helmi-kalustemaalilla.


Tämän jälkeen appiukko pyöristi rälläkällä takapuolelta kulmaraudat, ja kiinnitti takaseinäksi samalla maalilla maalatun ohuen kalustelevyn. Lopuksi laitoimme pohjaan pienet muoviset töppylät, joilla hylly seisoo. Ja tältä kenkähyllymme näyttää nyt eteisessämme.



Hylly on juuri sopivan syvyinen kapeaan eteiseemme, eikä siis kavenna ollenkaan sisäänkäyntiä. Poikamme kengät mahtuvat siihen oivallisesti syvyyssuunnassa, ja omanikin menevät hyllykköön leveyssuuntaan käännettyinä. Minusta tästä tuli ihana! Valkoinen väri käy vaaleaan eteiseemme, jossa on tumma laatoitus. Kenkähylly tarjoaa paitsi säilytystilan kengille, myös laskutilan repuille, käsilaukuille ja lompakoille.

Kenkähylly on mukava rustiikkinen lisä moderniin eteiseemme, joka tosin vielä kaipaa melkoista uudistusta. Suunnitellessamme kotiamme eteinen jäi kiintokalusteita ja valaisimia lukuun ottamatta minimaaliselle huomiolle. Vasta kotiin muutettuamme tajusin, kuinka hankala meidän eteisemme on sisustaa. Olen ihaillut lukuisia blogikirjoituksia, joissa esitellään eteistä kodin käyntikorttina, ja niissä ne todellakin ovat sitä. Mutta en voi kyllä sanoa samaa meidän eteisestämme. Itse asiassa tarvitsisin nyt teidän apuanne ja ideoitanne, mitä eteisemme sisustukselle voisi tehdä.


Eteisemme ulko-oven viereen tarvitsemme pitkää penkkiä, jolle voi istuutua kerralla kaksikin henkilöä ja jossa olisi säilytystilaa esimerkiksi laatikoiden muodossa. Ongelmallista on se, että seinän ja oven välinen syvyys on vain 23 senttiä. En hahmottanut tätä ongelmaa riittävällä tavalla etukäteen asuntomme rakennusvaiheessa. Silloinhan seinää olisi voinut siirtää, mutta nyt se on mahdotonta. Olemme ratkaisseet väliaikaisesti ongelman Ikean 34 senttiä syvällä ja 108 senttiä pitkällä penkillä, mutta haluaisimme ehkä mieluummin säilytyspenkin laatikoilla. Ja penkin pitäisi kestää noin 100 kilon edestä painoa. Enimmillään eteiseen mahtuisi 120cm leveä penkki, jos jätetään vielä tilaa noin 70cm leveälle kenkähyllyllemme.


Penkin päälle kaipaisin jotain sisustuksellista elementtiä. Naulakkoa emme tarvitse, koska eteisessä on kaksi isoa liukuovikaappia. Peili, kello tai jokin taulu voisi tulla esimerkiksi kysymykseen. Mieheni haluaa seinäpinnan pysyvän valkoisena, joten maalaus tai tapetointi eivät voi tulla kysymykseen.

Niin ikään haluaisin vaihtaa maton. Nykyinen matto on kooltaan 120x180cm. Yhtään 120cm leveämpää tähän ei mahdu. Matossa pitää myös olla nihkeä alapinta, koska oven kohdalla on lattiassa maton alla 100cm leveä liukas metallikantinen talotekniikkaluukku....

Eteinen jatkuu ulko-ovesta päin katsottuna L-mallisena oikealle. Tällekin puolelle kaipaisin jotain uudistusta, mutta en oikein tiedä mitä. Olemme avoimia kaikille ideoille! Nojatuolia emme hirveästi käytä ja karvalankamatto on ollut tarpeen silloin, kun pidimme peilikaapin edessä lastenrattaita.



Tällaisten eteisongelmien kanssa olen pähkäillyt jo kolme vuotta, enkä oikein tunnu keksivän loistoratkaisua. Olisi niin ihanaa, jos te blogini lukijat voisitte auttaa meitä asiassa laittamalla ideoita ja vinkkejä kommentteina tulemaan.

Jonkinlainen budjetti meillä on uudistuksille, mutta en nyt kirjoita sitä tähän, koska haluaisin saada mahdollisimman paljon ideoita. :)

Ihanaa ja inspiroivaa tammikuuta teille kaikille!


keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Paahdetut munakoisot ja juurekset crème fraîche -dipillä

Uusi vuosi ja kevyempi ruoka taitaa olla lähes kaikkien lehtien otsikoissa juuri nyt. Voin todellakin yhtyä tähän ajatukseen kevyemmästä elämäntavasta! Raskas ja runsas syöminen joulupyhien aikana saa minut aina haluamaan jonkinlaista muutosta lautaselle tammikuun alussa. Myös taivaarannasta pilkistelevät auringonsäteet ovat omiaan suuntaamaan katsetta kevääseen ja kuin itsestään mieli alkaa kaivata lautaselle kasvisruokaa.

Mainion lohdun tähän kasviskaipaukseen tuovat uunissa paahdetut munakoisot ja juurekset. Simppeleistä aineksista syntyy pienellä vaivalla neljässäkymmenessä minuutissa maittava ruoka. Suosittelen kokeilemaan!


Paahdetut munakoisot ja uunijuurekset
sekä harissa-crème fraîche -dippi
(4 annosta, valmistusaika n. 60min.)

2 munakoisoa
1 bataatti
3 porkkanaa
6 perunaa
1 paprika
1-2 valkosipulinkynttä
chimichurrimaustetta
oliiviöljyä
suolaa
200g crème fraîchea
harissamaustetta (kuivamauste tai tahna)
suolaa
(sitruunamehua)



1. Kuori porkkanat ja bataatti, ja pilko ne. Lohko myös perunat ja paprika sekä halkaise munakoisot keskeltä pituussuunnassa. Tee munakoison halkaisupintaan kevyesti ristiviillot. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

2. Sekoita mausteöljyn ainekset pienessä kulhossa: noin 1dl oliiviöljyä, teelusikallinen suolaa, 1-2 murskattua valkosipulinkynttä sekä pari teelusikallista chimichurrimaustetta.

3. Levitä kasvikset uunivuokaan. Sivele ensin mausteöljyä munakoisojen pintaan, ja sen jälkeen valuta loppu öljy muiden kasvisten ja juuresten päälle. Rouhi hieman suolaa muiden kuin munakoisojen päälle.


4. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia. Itse paistoin ensin ilman kiertoilmaa 20min, ja sen jälkeen 20min kiertoilmalla, jotta kasvikset ja juurekset paahtuivat pinnaltaan kauniisti.


5. Kasvisten paistuessa valmista harissa-crème fraîche -dippi sekoittamalla keskenään crème fraîche, 2-3 teelusikallista harissajauhetta (tai pieni nokare harissatahnaa) sekä ripaus suolaa. Halutessasi voit lisätä vähän sitruunamehua dippiin hapokkuutta antamaan.

6. Asettele annos lautaselle ja nauti hyvässä seurassa!


Tämä helppotekoinen kasvisruoka maistuu myös pienemmillekin lapsille, etenkin jos valkosipulin ja harissan määrässä on varovainen. Sillä kukapa alle kolmivuotias ei olisi maistanut perunaa, porkkanaa ja bataattia! Munakoiso sen sijaan voi hieman vaatia totuttelua, näin oli ainakin meidän kolmevuotiaamme kohdalla. :)

Herkullisia hetkiä!

DIY: Rustiikki kirjahylly lastenhuoneeseen

Ihanan helteisiä kesäpäiviä on jo roppakaupalla takanapäin. Meidän perheessä on otettu kaikki kesälomasta irti - on reissattu ystävien luo e...