Samettinen mangorahka passionkastikkeella

Pääsiäisenä oli ihana nauttia kiireettömästä ruokailusta perheen kesken. Pidennetty viikonloppu tarjosi tervetulleen katkoksen kevään työputkesta, ja mahdollisuuden kokkailla useampana päivänä lempiruokiamme parsarisotosta uuniloheen. Innostuin myös tekemään mangorahkaa passionkastikkeella. Tämä kuohkean samettinen rahka syntyy hetkessä ilman pitkiä valmisteluja!

Alkuperäinen resepti löytyy jouluisilla mausteilla höystettynä K-ruoka.fi -sivustolta, mutta vaihdoin pääsiäisen kunniaksi kanelin ja neilikan raastettuun sitruunankuoreen. Meillä siis herkuteltiin seuraavan reseptin mukaan.

Sitruunainen mangorahka passionkastikkeella

(6-8 annosta, valmistusaika alle 30min.)

1tlk (425g) mangoviipaleita sokeriliemessä (esim. Pirkka)
1tlk (2,5dl) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1 tlk (250g) laktoositonta maitorahkaa
1 raastettu sitruunankuori

5 (n. 200g) passionhedelmää
1dl appelsiinitäysmehua
 3/4dl tomusokeria

Lisäksi koristeluun "linnunmunia".

1. Kuutioi valutetut mangot. Vatkaa vaniljakastike pehmeäksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka, raastettu sitruunankuori ja mangot.

2. Leikkaa passionhedelmät kahtia ja lusikoi hedelmäliha kattilaan. Lisää appelsiinitäysmehu ja tomusokeri. Kiehauta kastike. Nosta kattila liedeltä ja jäähdytä kylmäksi. Tarjoa mangorahka kastikkeen kanssa. Koristele halutessasi suklaisilla linnunmunilla.

Meillä rahka tarjoiltiin herkän kauniista Nuutajärven Apila-jälkiruokakulhoista. Koristeeksi päälle murskasin suklaisia linnunmunia. Ne toivat rouskuvaa tekstuuria muutoin pehmeään rahkaan. Alkuperäisessä reseptissä ehdotetaan koristeeksi pistaasipähkinöitä. Luulen, että myös kookoshiutaleet tai -lastut sointuisivat rahkan ja kastikkeen makuihin.

Rahka on tämän reseptin mukaan valmistettuna aika makeaa, joten rahkan ja vaniljavaahdon suhdetta säätämällä siitä saa halutessaan vähemmän imelää. Passionkastike tuo kylläkin siihen ihanaa kirpeyttä. Kastike on todella mainio, ja aloin pohtimaan, että sitähän voisi käyttää esimerkiksi juustokakun tai vaniljajäätelön piristäjänä. Meillä tulikin miehen kanssa sitten lopuksi vähän kinastelua, kumpi saa oman rahkansa joukkoon viimeiset kastikepisarat ;)!

Jos innostutte kokeilemaan reseptiä, käykäähän kommentoimassa tänne, mitä tykkäsitte :)!

Ihanat pääsiäiskukat

Kylläpä meillä odotettiin viime sunnuntaita, kun poika pääsi ensimmäistä kertaa virpomishommiin! Tomerasti hän kävi ystäviensä ovilla virpomassa ja hihkui onnesta saadessaan pääsiäismunia pupukoriinsa. Minähän sen lorun pääasiassa luettelin, mutta hän sentään sanoi aina sen viimeisen pätkän, "vitsa sulle, palkka mulle". Heh, tiesi mikä on oleellisinta ;).

Nyt sitten odotus suuntaa ensi viikonloppuun. Virpomisoksien lisäksi kotiamme koristavat useat ihanat pääsiäiskukat. Suurin ihastukseni ovat tänä vuonna perunanarsissit. Englanninkielinen nimi, Bridal Crown, tekee kyllä enemmän oikeutta tälle valkealle kaunottarelle.

Perunanarsissilla on ihanat, kerrotut kukat ja huumaava, hieman hyasinttimainen, tuoksu.

Tämä yksilö pääsi olohuoneen matalan senkin päälle lasisen Karhu-keittiötölkin ja valkoisen valaisimen viereen. Kaunis, mutta näyttävä asetelma kukalle syntyi Ikean valkeasta peltiruukusta ja askarteluheinästä.

Ja yksi perunanarsissihan ei minulle riittänyt :). Toinen ihanuus pääsi keittiön saarekkeen päälle Granitin betoniruukkuun. Siihenkin väkersin heinäpesän, johon kaksivuotias ujutti pikkuisia pääsiäistipusia. Oiva paikka tipuille, jos raeruoho ei ole vielä ennättänyt kasvamaan tuuheaksi ruohikoksi!

Tälläkin "morsiuskruunulla" on aivan ihana valkoinen kukkapilvi, jonka suloinen tuoksu leijuu keittiössämme.

Ja mitäpä olisi pääsiäiskoti ilman keltaista tetenarsissia. Tämä pieni keltakukkainen narsissi kestäisi sitkeästi kymmenen asteen pakkastakin, mutta ei sentään viime öiden lähes kahdenkymmenen pakkasasteen kelejä! Huh tätä lumentuloa ja yöpakkasia... Nämäkin tetenarsissit pysyvät siis toistaiseksi sisällä lipaston päällä :).

Ja laitanpa tähän loppuun vielä pari kuvaa helmililjoistani. Ajattelin siirtää nämä perunanarsissien sipulien tapaan kukkapenkkiini lumen sulettua. No, siihen mennee tovi, kun kerta kinokset ovat ehtineet kasvaa talven aikana huimaviin korkeuksiin!

Ihanaa pääsiäisen odotusta kaikille! Kohta pimeys vaihtuu valoon ja toivon säteet valaisevat harmauden :).

Virvon varvon... tee virpomisoksat uudella tavalla!

Tulevana sunnuntaina olisi tarkoitus lähteä pojan kanssa ensimmäistä kertaa virpomaan. Kävimme viikonloppuna keräämässä pajunkissaoksia, ja nyt oksat odottavat maljakossa virvottavia. Minun lapsuudessani oksat koristeltiin silkki- ja kreppipapereilla sekä höyhenillä. Se oli mukavaa puuhaa! Itse en jaksanut vielä tänä keväänä lähteä liima- ja paperisilppusavottaan alle kolmivuotiaan kanssa, joten niinpä meillä tuunattiin oksat ihan uudella tavalla! Ja hienot tuli!

Nämä oksat koristeltiin niillä ihanuuksilla, joita olen haalinut Pohjoismaita myöten askartelukaupoista. Eli washiteipeillä ja kauniilla nauhoilla. Niiden lisäksi tarvittiin vain sakset ja pikkuisen sorminäppäryyttä!

Tänä vuonna vitsapajassa syntyi sekä kultaturkooseja, siniturkooseja, oransseja että mustavalkoisia oksia. Teipeissä kannattaa olla joukossa myös kuviollisia, jotta oksat eivät näytä liian yksitoikkoisilta. Sama pätee nauhoihin, ja niitä kannattaa hyödyntää eri tekstuureissa ja leveyksissä.

Ensimmäiseksi maljakkoon pianon päälle pääsivät turkoosi-kultaiset oksat. Oksiin tuli erilaisia kultaisia ja turkooseja washiteippejä ja turkoosia valkopilkullista satiininauhaa.

Turkoosit oksat sointuvat kauniisti sinisiin helmililjoihin, jotka luovat sinkkiruukuissaan rustiikkia maalaistunnelmaa olohuoneeseemme. Aiempina vuosina en ole ostanut meille helmililjoja, mutta tänä vuonna en voinut vastustaa niitä. Minulle tulee niistä mieleen oma Aino-mummoni, jonka pikkupihassa nämä kukkivat lapsuuteni kesinä.

Kun ensimmäiset oksat oltiin saatu valmiiksi ja esille, niin juniori päätti pitää ruokatauon. Äiskähän se sitten väkersi loput oksat itse, mutta eipä haitannut, sillä pidän niin kovasti askartelusta muutenkin :). Siirryin siis seuraavaksi sinisävyisten oksien tuunaamiseen teipeillä ja satiininauhoilla.

Mitäpä pidätte? Eivätkö nämä sovikin ihanasti valkoista ikkunankehystä vasten, helmililjojen viereen?

Ja kun kerran olin päässyt vauhtiin, niin päätin vielä kokeilla oranssien ja mustavalkoisten virpomisvitsojen tekoa. Oranssiset onnistuivat minusta näistä paremmin. Sen sijaan mustavalkoiset jäivät mielestäni vähän pliisuiksi. Pääsiäiseen liittyvät jotenkin niin oleellisesti kirkkaat, raikkaat värit, etten sitten kuitenkaan oikein innostunut mustavalkoisista oksista. Mutta tulipahan kokeiltua.

Olisi kiva kuulla, minkä värinen oksa on sinun suosikkisi?

Minun lempparit taisivat olla ne kultaturkoosit... kuinka yllättävää ;). Tykkään myös kovasti uudesta valkoisesta pajukranssistani, jonka hankin hiihtolomareissullamme. Se luo pianon päälle kootulle pääsiäisasetelmalleni näyttävän ja tasapainottavan keskipisteen, johon katse ensimmäisenä hakeutuu.

Toivottavasti saitte tästä postauksesta intoa ja ideoita omien oksien tuunamiseen! Vielä ehtii käydä pajukon kautta, jos sitten sunnuntaina sattuisi iskemään suklaannälkä...

Ihanaa pääsiäisen odotusta teille, blogini lukijat!