Virvon varvon... tee virpomisoksat uudella tavalla!

Tulevana sunnuntaina olisi tarkoitus lähteä pojan kanssa ensimmäistä kertaa virpomaan. Kävimme viikonloppuna keräämässä pajunkissaoksia, ja nyt oksat odottavat maljakossa virvottavia. Minun lapsuudessani oksat koristeltiin silkki- ja kreppipapereilla sekä höyhenillä. Se oli mukavaa puuhaa! Itse en jaksanut vielä tänä keväänä lähteä liima- ja paperisilppusavottaan alle kolmivuotiaan kanssa, joten niinpä meillä tuunattiin oksat ihan uudella tavalla! Ja hienot tuli!

Nämä oksat koristeltiin niillä ihanuuksilla, joita olen haalinut Pohjoismaita myöten askartelukaupoista. Eli washiteipeillä ja kauniilla nauhoilla. Niiden lisäksi tarvittiin vain sakset ja pikkuisen sorminäppäryyttä!

Tänä vuonna vitsapajassa syntyi sekä kultaturkooseja, siniturkooseja, oransseja että mustavalkoisia oksia. Teipeissä kannattaa olla joukossa myös kuviollisia, jotta oksat eivät näytä liian yksitoikkoisilta. Sama pätee nauhoihin, ja niitä kannattaa hyödyntää eri tekstuureissa ja leveyksissä.

Ensimmäiseksi maljakkoon pianon päälle pääsivät turkoosi-kultaiset oksat. Oksiin tuli erilaisia kultaisia ja turkooseja washiteippejä ja turkoosia valkopilkullista satiininauhaa.

Turkoosit oksat sointuvat kauniisti sinisiin helmililjoihin, jotka luovat sinkkiruukuissaan rustiikkia maalaistunnelmaa olohuoneeseemme. Aiempina vuosina en ole ostanut meille helmililjoja, mutta tänä vuonna en voinut vastustaa niitä. Minulle tulee niistä mieleen oma Aino-mummoni, jonka pikkupihassa nämä kukkivat lapsuuteni kesinä.

Kun ensimmäiset oksat oltiin saatu valmiiksi ja esille, niin juniori päätti pitää ruokatauon. Äiskähän se sitten väkersi loput oksat itse, mutta eipä haitannut, sillä pidän niin kovasti askartelusta muutenkin :). Siirryin siis seuraavaksi sinisävyisten oksien tuunaamiseen teipeillä ja satiininauhoilla.

Mitäpä pidätte? Eivätkö nämä sovikin ihanasti valkoista ikkunankehystä vasten, helmililjojen viereen?

Ja kun kerran olin päässyt vauhtiin, niin päätin vielä kokeilla oranssien ja mustavalkoisten virpomisvitsojen tekoa. Oranssiset onnistuivat minusta näistä paremmin. Sen sijaan mustavalkoiset jäivät mielestäni vähän pliisuiksi. Pääsiäiseen liittyvät jotenkin niin oleellisesti kirkkaat, raikkaat värit, etten sitten kuitenkaan oikein innostunut mustavalkoisista oksista. Mutta tulipahan kokeiltua.

Olisi kiva kuulla, minkä värinen oksa on sinun suosikkisi?

Minun lempparit taisivat olla ne kultaturkoosit... kuinka yllättävää ;). Tykkään myös kovasti uudesta valkoisesta pajukranssistani, jonka hankin hiihtolomareissullamme. Se luo pianon päälle kootulle pääsiäisasetelmalleni näyttävän ja tasapainottavan keskipisteen, johon katse ensimmäisenä hakeutuu.

Toivottavasti saitte tästä postauksesta intoa ja ideoita omien oksien tuunamiseen! Vielä ehtii käydä pajukon kautta, jos sitten sunnuntaina sattuisi iskemään suklaannälkä...

Ihanaa pääsiäisen odotusta teille, blogini lukijat!