DIY: Rustiikki kirjahylly lastenhuoneeseen

Ihanan helteisiä kesäpäiviä on jo roppakaupalla takanapäin. Meidän perheessä on otettu kaikki kesälomasta irti - on reissattu ystävien luo eri kaupunkeihin, uitu ja keräilty sylintäydeltä ojien pintareilta ja niityiltä kesäkukkia. Aikaa on jäänyt kiireettömälle yhdessäololle vielä enemmän, kun sain lopulta kesäkuun alkupuolella valmiiksi kevään puutyökurssilla nikkaroimani rustiikin kirjahyllyn.

Ajatus uudesta kirjahyllystä poikamme huoneeseen syntyi tarpeesta saada huoneeseen lisää lattiatilaa leikeille. Uskollisesti meitä palvellut Kallax-hyllykkö oli melko matala korkeudeltaan, ja lähes kolmen metrin huonekorkeus jäi hyödyntämättä. Toisaalta se vei puolitoista metriä sivusuunnassa, eikä sille seinustalle muuta oikein enää mahtunutkaan. Koska oman maun mukaista korkeampaa ja kapeampaa kirjahyllyä ei tuntunut löytyvän järkihintaan, päätin tarttua itse sahaan ja tehdä mieleisen hyllyn kotiimme. Kuukausien äherryksen jälkeen se sitten valmistui, kaunis valkoinen täyspuinen kirjahylly rustiikeilla yksityiskohdilla.

Tämä kirjahylly on ollut ehdottomasti kolmesta itse nikkaroimastani huonekalusta työläin. Oman mausteensa projektiin antoivat hyllykön alakaapin ovien teko vanhoista riihen seinälaudoista. Appeni tosiaan pelasti viime kesänä tuttavaltaan peräkärryllisen harmaantuneita lautoja, jotka olivat menossa polttouuniin. Meille ne olivat muuta kuin polttopuuta - kallisarvoisia aarteita, joista syntyi viime syksynä meidän kotiimme sohvapöytä ja appivanhemmilleni taulunkehyksiä. Laudoissa haastavinta oli tietenkin se, että ne olivat rustiikisti vinkuroita ja eri paksuisia. Yritin valita projektiin suorimmat laudat, mutta kaikkia oiko- ja tasohöylättiin useampaaan kertaan ja kavennettiin myös sopivaan mittaan. Yleensä puutavara saadaan oiottua höyläämällä sitä molemmilta puolilta, mutta tämähän ei ollut tässä projektissa mahdollista, koska sen myötä olisi kadonnut laudan kaunis harmaantunut pinta. Alakaapin ovien suoruus ja tasaisuus varmistettiin liimaamisen jälkeen puristimissa ja painojen alla kuivattamisella. Ovien taakse porattiin lisäksi vaakaan tukipuulistat, jotta ovet eivät lähtisi ajan myötä vääntyilemään.

Rustiikit ovet viimeisteltiin antiikkimessinkisillä saranoilla ja vetimillä. Ovien pinta käsiteltiin Tikkurilan Kiva10-mattalakalla, joka ohennettuna ei muuttanut ovien väriä, mutta poisti kuitenkin täysin tikkuisuudeen. Ihan hirveää olisi, jos lapset joutuisivat varomaan leikeissä jatkuvasti tikkujen tarttumista sormiin. Siksi olin ehdoton, että pinnan tulee säilyttää rustiikkinen tuntu, mutta tikkuja ei saa irrota.

Itse hyllykkö nikkaroitiin liimapuulevystä. Hyllykön sivut ovat 28mm ja hyllyt 18mm vahvuista mäntylevyä. Hylly on tehty kahdesta irrotettavasta osasta. Yläosa kiinnittyy puutappiliitoksilla kaappiosaan. Yläosaa ja alaosaa ei liimattu kiinni toisiinsa, jotta hyllykköä on tulevaisuudessa helppo siirtää paikasta toiseen. Mietin pitkään, maalaisinko vai vahaisinko hyllyn valkeaksi, mutta lopulta päädyin Tikkurilan Helmi-kalustemaaliin, sävynä listavalkoinen. Pojan huoneessa oli jo ennestään samalla sävyllä maalattu puinen sänky, joten kirjahylly ja sänky sointuvat tosi kivasti yhteen. Hylly vaati kolme maalauskertaa, jotta saavutettiin tasainen, peittävä valkoinen väri. Alempana olevassa kuvassa näkyy hyllykkö vielä osina puutyöluokassa. Aluksi meinasin tehdä ovien etupuolelle Z-kuvioidut koristelistat. Päätin kuitenin luopua niistä, kun vinkurat laudat vaativat tukilistat kaapin sisälle, ja ovista olisi tulleet tuplalistoilla aivan liian raskaat saranoiden kannateltaviksi.

Aluksi meinasin viimeistellä kirjahyllyn ilmeen uritetuilla mäntylistoilla, mutta sitten sain idean heinäseiväslistoista. Pituussuunnassa halkaistut heinäseipäät toistavat lautaovien sävyä hyllykön ylä- ja alareunassa. Jos haaveilet heinäseiväslistoista, kannattaa varata projektiin useampi seiväs ja kiinnittää huomiota seipäiden suoruuteen ja paksuuseroihin. Mitä suorempi seiväs on ja mitä vähemmän paksuuseroa on seipään ylä- ja alaosassa, sitä paremman listan saat siitä. Seipäät mattalakattiin samaan tapaan kuin kaapinovet tikkusuuden vähentämiseksi.

Ja näin valmistui siis meidän ihana kirjahylly. Jos joskus muutamme, saattaa hylly siirtyä paraatipaikalle olohuoneeseen. Mutta toistaiseksi sillä on tärkeä tehtävä toimia tulevan eskarilaisen legojen, kirjojen ja pelien säilytyspaikkana. Lopuksi on kiva vielä fiilistellä parilla kuvalla, miltä pojan huone näytti ennen ja jälkeen muutoksen! Jos sinulle tulee kysymyksiä mieleen kirjahyllyn käytännön toteutuksesta, niin laittele kommenttia tai sähköpostia tulemaan. Ja nyt riittää kirjoittelu - siirryn ulos nauttimaan upeasta aurinkoisesta kesäsäästä!

DIY: Rustiikki sohvapöytä vanhoista laudoista

Hei rakkaat lukijaystävät - pitkästä aikaa! Tervetuloa seuraamaan uudistunutta blogiani!

Olen niin innoissani, että pääsen jälleen kirjoittamaan tätä blogia. Pari vuotta olen pyörittänyt perhearkea kotoa käsin hoitovapaalla, ja siinäpä on touhua riittänyt. Viime syksynä palasin jo rakkaan nikkarointiharrastuksen pariin kansalaisopiston puutyöryhmään. Sieltä tuotoksena syntyi vähän ennen joulua sohvapöytä kotiimme. Ajattelin, että mikäpä muu olisi parempi tapa palata tänne blogin äärelle kuin tehdä postaus tästä pöydästä.

Huomasit jo ehkä, että blogin ilme on uudistunut. Kaipasin fressiä ilmettä ja niinpä tartuin tuumasta toimeen! Samalla päätin, että jatkossa tämä blogi on omistettu paitsi sisustamiselle, myös yhä enemmän puutöille ja DIY-ideoille. Toivonkin, että löytäisit täältä inspiraatiota ja vinkkejä omiin projekteihisi! Isompien töiden (kuten nyt vaikka tämän sohvapöydän) kohdalla en käy läpi yksityiskohtaisesti jokaista työvaihetta, koska en halua postauksista kilometrin pituisia. Eikä kaikkia välttämättä kiinnostakaan saada yksityiskohtaisia ohjeita. Mutta täällä ollaan teitä varten, joten jos sinulla herää tarkempia kysymyksiä niin laita kommenttia tai vaikka sähköpostia tulemaan, niin yritän vastailla parhaani mukaan.

No mennäänpäs sitten asiaan. Eli meidän rivitalon olohuoneessammehan ei ole koskaan ollut sohvapöytää. En oikein osaa sanoa miksi. Ehkä emme sellaista kaivanneet, sillä sohvan edessä on ollut pitkään iso säilytysrahi, jolle on voinut laskea jalat sohvalla löhöillessä. Vuosien saatossa aloin kuitenkin kyllästymään painavan rahin siirtelyyn ja aloin haaveilla pöydästä, jolle voisi laskea kahvikupin ja kasan sisustuslehtiä. Sitten appi kertoi saaneensa käsiinsä vanhan riihen seinälautoja... ja eipä aikaakaan, kun idea sohvapöydästä syntyi.

Olin katsellut kaupoissa pitkään metallirunkoisia sohvapöytiä, joissa oli rustiikki lankkukansi. En ollut varma, sopisiko musta metallikehikko vaaleaan olohuoneeseemme. Kun mietin, minkälaiset jalat laittaisin pöytään, keksin tehdä jalkakehikon samaan muotoon puusta, metallin sijaan. Kehikon saisi sitten käsiteltyä juuri sen väriseksi kuin haluaisi.

Ensimmäiseksi piti tietysti päättää sohvapöydän koko. Päädyimme mittoihin 100cm (pit.) x 66cm (lev.) x 42cm. (kork.). Koko on osoittautunut pöydän valmistuttua erittäin toimivaksi. Sitten oli aika lähteä työstämään pöytää. Ensimmäiseksi rakensin jalkakehikon haluttuun mittaan. Apella oli ylimääräistä koivulankkua jemmassa, joten kehikko tuli sitten siitä. Koivussa on ylipäätään vähän oksankohtia, joten puu ei tarvitse niin montaa vahauskertaa kuin vaikkapa mänty. Kehikkoon tuli pitkille ja lyhyille sivuille ylä- ja alapuut vaakasuuntaan. Lisäksi rakensin pystyjalat sekä pöydän kannen alle piiloon jäävän vaakasuuntaisen tukipuun, johon laudat saatiin tuettua kiinni. Tukipuun ansiosta pöytä ei notku keskeltä.

Yllä olevassa kuvassa näkyy valmistunut kehikko sekä kannen alle menevä tukipuu. Kehikon osat kiinnittyvät toisiinsa puutapeilla. Puutapit ja tappien reiät tein pylväsporakoneella. Kun kehikko oli valmis, oli aika siirtyä kansilautojen käsittelyyn. Nehän olivat itsessään hyvinkin vinkuroita. Kaikki olivat eri paksuisia ja eri levyisiä. Jotta pöydän kannesta saatiin tasainen, laudat piti ensin ohentaa toiselta puolelta samaan paksuuteen ja tarvittaessa myös oikaista reunoja. Kavensimme myös lautoja samaan leveyteen pyörösahalla ja tasohöylällä, ottaen kuitenkin huomioon, että kannen ulkoreunojen piti pysyä koskemattomina. Harmaa pintahan lähtee pois höyläämällä, eli siinä saa olla tarkkana, miten päin lautaa ajaa koneeseen. Koska laudat oli pakko katkaista molemmista päätypäistä tasamittaan, menetimme kannen lyhyistä päädyistä harmaan värin. Tämä korjattiin tekemään kannen päätyihin harmaat reunalistat, jotka liimattiin kanteen lopuksi kiinni.

Kun puuosat oltiin saatu oikeaan mittaan, oli vuorossa kannen lautojen liimaaminen ja pintakäsittely. Alla kuva kannesta sen ollessa liimauksessa. Pintakäsittely tehtiin himmeällä Tikkurilan Kiva 10 -kalustelakalla. Tämä oli ihan superhyvä valinta laudoille. Lakan ansiosta laudan pinta jäi rouheaksi ja epätasaiseksi, muttei yhtään tikkuiseksi. Väri ei myöskään juurikaan muuttunut alkuperäisestä, eikä pinnasta tullut liian kiiltävä.

 

Alakehikko käsiteltiin Osmocolorin mattavalkoisella kalustevahalla pariin otteeseen. Sen jälkeen oli aika yhdistää osat liimalla ja kannen alle piiloon jäävillä kulmaraudoilla. Raudat estävät myös lautojen vääntymistä ja irtoamista liimauksesta. Tässä kuvassa näkyy myös hyvin, miten keskimmäinen vaakatukipuu asettuu kannen alle, ja kuinka laudan patinoitunut pinta häviää täysin, kun sitä tarpeeksi monta kertaa höylätään.

Täytyy sanoa, että tämä projekti ylitti kaikki odotukseni. Pöytä on superkaunis, ja kestää lasten kiipeilyä ja majanrakennusta. Meidän tyttö istuu harva se päivä pöydän päällä olevalla marokkolaistarjottimella ja kiikuttelee siinä itseään kirjan kanssa. Luulee varmaan sitä lumiliukuriksi, kuten Pikku Myy Taikatalvi-kirjassa... :D

Tunteja projektiin kului ehkä noin 40-50, joista puuntyöstö vei minulta noin 30 tuntia. Asiansa tietävältä aikaa kuluisi varmasti vähemmänkin. Minä esimerkiksi tein poratapit itse (ja ensiksi vielä väärään kokoon!), joten siinä olisi säästynyt ainakin pari-kolme tuntia, jos tapit olisi ostettu kaupasta. Mutta oli ihan hauska kokemus tehdä nekin kerrankin alusta asti itse. Ja jäipähän tappeja yli tuleviin projekteihin!

Tämän postauksen myötä toivottelen teille mukavaa viikonloppua! Ja olisi kiva saada tsemppikommentteja, jos olet kaipaillut viime kuukausina blogipäivityksiä! :)

Kirpparikierroksella

Tuntuukohan kenestäkään muusta teistä, rakkaat blogini seuraajat, että vuosi vuodelta alkaa pitämään yhä enemmän ajan patinoimista huonekaluista ja esineistä, vanhoista laseista ja lautasista sekä virkatuista pitsipeitoista? Vai olenko vain mummoutumassa! Iiks! Lähestyvä neljänkympin rajapyykki täytyy olla tähän syynä, haha! :D

Olen aina pitänyt kirppareiden kiertelystä. Erityisesti siksi, että kirppari on mainio paikka etsiä kotiin uniikkeja ja rustiikkeja kippoja ja kuppeja, kaikenlaisia tavaroita joilla olisi varmasti monenmoista tarinaa kerrottavanaan jos ne vain osaisivat puhua. Pieni ruoste tuo vain lisää charmia, pari kuhmua emalipadassa tekee sen sympaattisemmaksi ja käytetyn alumiinin himmeä hohto peittoa teräksen kovan kiillon mennen tullen.

Ei siis ihme, että tänä kesänä olen viettänyt keskimääräistä enemmän aikaa kirppareilla. Niin netissä, Konteissa, realisointikeskuksissa kuin ihan perinteisillä pöytämyyntikirppiksillä. Ajattelin tässä postauksessa esitellä muutamia tekemiäni löytöjä, joista olen ihan pähkinöinä.

Iittala on viime vuosina palauttanut tuotantoon joitain ihanimpia klassikkolasejaan. Oma suosikkini uustuotannosta on ollut Kastehelmi-sarja. Mutta viime aikoina katseeni on kiinnittynyt Oiva Toikan Flora- ja Frutta-sarjoihin. Ohuenohuet suupuhalletut juomalasit, jälkiruokamaljat ja kaatimet ovat siroja ja niin herkän kauniita. Kun sitten törmäsin kesälomareissulla joensuulaisella "Kirpparilla" nimisellä kirpputorilla Flora-sarjan 80mm kirkkaisiin kulhoihin, hieraisin silmiäni kerran ja toisenkin. Hintaa yhdellä virheettömällä kulholla oli hieman yli seitsemän euroa. Kaappasin pikapikaa kulhot ostoskoriin ja hymisin tyytyväisyyttä!

Kirkkaita kasvi- ja kukka-aiheisia kuvioita on hieman hankala hahmottaa näistä kuvista, kulhot kaipaisivat kovasti täytettä. Kunhan pääsen täyttämään nämä jollain ihanalla jälkiruoalla, otan niistä kuvat Instagramiin! Tuo joensuulainen Kirpparilla-kirppis on muuten oiva paikka tehdä edullisia löytöjä vanhoista tavaroista. Siellä on usein mm. apteekkipulloja, alumiinitonkkia, emalivateja sun muuta mukavaa tarjolla, ja kohtuuhintaan. Suosittelen!

Toinen suosikkipaikkani löytöjen tekemiseen ovat eri kaupunkien Kontit. Vaikka niiden valikoima perustuu lahjoituksiin, usein sieltä on löydettävissä edullisesti suomalaista lasidesignia. Eikä kaiken kauniin tarvitse mielestäni olla nimekkäiltä suunnittelijoilta. Tänä kesänä Kontista löytämäni kauniit tähtilasit puhuttelivat kaltaistani kyltymätöntä glöginjuojaa. Näin välittömästä itseni juomassa punaista glögiä näistä laseista pimenevinä syysiltoina. Ja taas laitettiin neljä lasia ostoskoriin, tällä kertaa kuuden euron yhteishintaan.

 

Lasien alla on muuten kapea virkattu pitsiliina, joka sekin on kirpparilöytö parilla eurolla. Saa nähdä milloin pitsiliinat ja -peitot tekevät todellisen comebackin. Toki erilaiset virkatut supermuhkeat torkkupeitot ovat ollaan sisustajien suosiossa jo tovin. Mutta ne mummojen virkkaamat ihanuudet, niissä on jotain käsittämätöntä kauneutta, jonka takana on kuukasien uurastus.

Pohdin alkukesässä blogissani, että terassimme sohvan päällinen kaipaisi uusimista. En saanut sitten aikaiseksi lähdettyä kangaskaupoille. Kun eräänä päivänä näin oman kaupungin nettikirpparilla myynnissä ison virkatun valkoisen päiväpeiton, otin pikaisesti puhelimen käteen ja pistin tekstarin menemään. Tämäkin ihanuus oli myyjän isoäidin väkertämä. Ilmeisen taidolla, sillä jokainen neliö on identtinen ja täydellisesti virkattu. Ja niin ohuesta langasta, että tätä on kyllä tehty rakkaudella ja hartaasti! Mietin alkuun, raaskisinko laittaa sitä kesäajaksi terassillemme, mutta laitoin sittenkin, koska sohvallamme ei istuta hiekkaisissa tai multaisissa vaatteissa. Olen myös ottanut tehtäväkseni varjella sitä pienimmiltäkin tahroilta. Päiväpeiton alle sain vanhan valkoisen täkin äitini luota, joten vanhaa harmaata rispaantuutta pehmustekangasta ei enää näy!

 

Äitini pääsi kuitenkin ompeluhommiin, joskin lasten lakanoiden tekoon. Kävimme mieheni ja tyttäremme kanssa perinteisellä juhannuksen ostosmatkalla Tuurissa. Keskisen kyläkaupan pihassa oli yllättäen peräkärrykirppis, ja pitihän sinne lähteä kiertelemään. Eräällä myyjällä oli neljä kappaletta käyttämättömiä Mauri Kunnaksen Yökirja-teemaisia puuvillaverhoja. Hän kertoi, etteivät verhot kuulemma olleet kelvanneet lastenlasten huoneeseen. Meille kelpasivat, sillä kangas oli juuri passelia lakanoita varten, ja Yökirja kuuluu poikamme lempikirjoihin. Itsekin olen kuin Pupusen Juuso öisin pakkautuneena paksujen vällyjen väliin villasukat jalassa, haha! Tässä pari kuvaa ihanista lakanoista pedattuna poikamme sänkyyn.

Eikä tässä vielä kaikki, kuten ostostv:ssä tavataan sanoa. Ostin muutama vuosi sitten pari alumiinista kakkuvuokaa ruukkujen aluslautasiksi. Tänä kesänä vuokia on tullut ostettua pari lisää. Lommot ja kuhmut tai pieni ruostekaan ei niissä haittaa, kun ei ole tarkoitus laittaa mitään syötävää niihin. Tärkein kriteeri on reiättömyys sekä tietysti myös se, että vadin pohja ei pahasti keiku.

Tytön hempeät yksisarvissynttärit saivat puolestaan minut innostumaan leipomisesta, ja niinpä löysin nettikirpparilta seuraavia kemuja varten tämän AmandaB:n jalallisen kakkulautasen. Olen kaipaillut jalallista posliinista kakkulautasta pitkään. Nyt sellainen löytyi, ja vieläpä kauniisti koristellulla pitsimäisellä reunalla. Tältä kelpaa myös tarjota kuppikakut ja muffinsit! Muutoin siinä on kiva pitä esillä vaikkapa kauneimpia teepakkauksia.

Olen muuten ilmoittautunut vuoden tauon jälkeen takaisin kansalaisopiston puutyökurssille. Appiukon autotallissa odottaa eräs vitriinikaappi kunnostusta sekä muun muassa kasa vanhaa harmaantunutta lautaa ladon seinästä ja pino heinäseipäitä. Loppusyksystä pääsen toivottavasti esittelemään blogissa, mitä olen saanut niistä aikaiseksi. Sitä ennen luvassa on ehkäpä lisää kiertelyä rompetoreilla, syysistutusten laittoa, joulukoristeiden valmistelua sekä postaus tavarataidoista ja tavaran karsimisen tuskasta. Jos sinulla on joku postaustoive, laita ihmeessä kommenttia tulemaan! Aurinkoista elokuuta teille kaikille!

Ihanimmat sisustuskaupat: Kukka- ja sisustuspuoti Rustiikki

Tässä postauksessa haluan esitellä teille sisustuspuodin, jossa vierailen joka kesä appivanhempieni mökiltä käsin. Sen tekee ainutlaatuiseksi omistajiensa entisöimät vanhan ajan huonekalut, joita putiikissa on runsas valikoima sohvasängyistä kirjoituspöytiin, kaappeihin ja hyllyköihin. Puodin nimi Rustiikki on siis osunut naulan kantaan! Se sijaitsee Keski-Suomessa Kyyjärven pienessä pitäjässä, Paletti-kauppakeskuksessa. Keskellä maalaismaisemaa sijaitseva kauppakeskus on ylipäätänsä loistava pysähdyspaikka, sillä saman katon alla on mm. Marimekon ja Iittala Outletin myymälät. Rustiikin yhteydessä on myös Pentik sekä mainio valikoima PaaPiin lastenvaatteita, joten aikaa kannattaa varata reilusti tälle visiitille.

Rustiikki on päässyt lempparisisustuspuotieni joukkoon, koska sen valikoima on uniikki ja sieltä voi tehdä todellisia löytöjä. Silmäilen ihastellen joka kerran puodin huonekaluja - entäpä jos tällä kertaa ostaisin unelmieni puusohvan? Haave levitettävästä puisesta sohvasta on ollut mielessäni pitkään. Ja kohta sille olisi oikea paikkakin meidän kotonamme, nimittäin tyttäremme huone. Vierassänkynä uskollisesti useamman vuoden palvellut Ikean Hemnes-sohvasänky joudutaan myymään pois viimeistään vuoden päästä, kun tyttäremme kasvaa ulos pinnasängystään. Niin hänen huoneessa kuin muuallakaan asunnossamme ei kerta kaikkiaan ole sille enää sopivaa paikkaa. Perinteisen lastensängyn sijasta haaveilen puusohvasta, joka olisi täydellisen kokoinen lastensängyksi. Ja näitä kauniita sohvia on Rustiikissa useampi.

Esimerkiksi tämä valkoinen, selustasta kauniisti veistetty valkoinen sohvakaunotar on niin upea! Aavistuksen koukerot tassumaiset jalat ovat kuin piste i:n päälle. Tällainen sohva palvelisi mainiosti aluksi lastensänkynä ja myöhemmin sohvana, ja sopisi niin hyvin kotimme muihin vanhoihin kalusteisiin.

Puodissa oli muitakin valkoisia puusohvia. Alla olevassa sohvassa selusta on selvästi edellistä korkeampi, ja pidin kovasti sen aaltoilevista muodoista. Tyyliltään tämä olisi ehkä kuitenkin aavistuksen liian pramea nykyisen kotimme sisustukseen. Tästä kuvasta voi muuten bongata osan niistä ihanista sohvatyynyistä, joita puodissa on esillä runsain mitoin. Varsinkin tuo tummansininen tyyny vaalean punaisilla kukilla sohvan päällä on tosi tosi kaunis!

Kolmas valkoinen levitettävä puusohva oli sekin pieteetillä entisöity. Se olisi mielestäni parhaimmillaan esimerkiksi lasitetulla kuistilla tai ruokapöydän ääressä. Matalan selustan ansiosta tämä soveltuu mainiosti sijoitettavaksi isompienkin ikkuinoiden alle. Sohvan selkänojassa oli kauniit sorvatut ja veistetyt yksityiskohdat ja kansi oli verhoiltu jämäkällä pellavakankaalla. Niin ja hinta, vain 390 euroa! Mikä löytö!

Suosikkini sohvista oli kuitenkin eräs harmaa kaunotar... Siinä mittasuhteet olivat täydelliset, selusta kaareva muttei liian koristeltu, ja mikä tärkeintä, etulaidat olivat korotetut molemmista reunoista. Jalat on sorvattu kauniisti ja sohvan yläkulmissa on upeat koristeelliset tapit. Harmaa maalisävy oli todella hyvin valittu - murrettu ja pehmeä, ei liian tumma eikä sinertävä. Juuri tämän minä haluaisin kotiimme tyttömme huoneeseen!

Harvoin tulee eteen huonekaluja, jotka ovat kaikin puolin niin täydellisiä omaan makuun kuin tämä sohva. Jos vain meillä olisi enemmän tilaa säilyttää tätä vuoden ajan, tämä olisi jo lähtenyt peräkärryssä kotiimme. En vain ihan vielä voi luopua ainoasta vierassängystä tyttömme huoneessa, sillä tämä sohvasänky on auttamattoman lyhyt sekä minulle että pitkille sukulaisillemme. Joten siipi maassa joudun toistaiseksi ihastelemaan tätä vain kuvista käsin...

Puodissa oli myös älyttömän hienot entisöidyt harmaat ruokapöydän tuolit. Tuolien kangas on Pentikin valikoimista. Yhdistettynä valkoiseen ruokapöytään nämä pääsisivät todella oikeuksiinsa. Rustiikki ja Pentik sijaitsevat samassa liiketilassa, joten puodin vanhan ajan aarteet on ihanasti ripoteltu Pentikin kauniiden astioiden ja sisustustuotteiden sekaan. Ai niin ja tästäkin kuvasta voit muuten bongata jälleen yhden levitettävän puusohvan!

Ettei tämä postaus olisi ainoastaan sohva-aiheinen - vaikkakin nämä sohvat täysin sen ansaitsevat - laitan loppuun kuvan "lasten nurkkauksen" ihanuuksista. Sillä puodissa on myös ihanuuksia perheen pienimmille, Mailegin hiiristä teeastiastoihin, pahvisiin salkkuihin ja paperitavaroihin. Ja eipäs unohdeta upeaa postikorttivalikoimaa, josta ostan aina synttärikortteja jemmaan. Eikä kukkakauppaa, sillä nimensä mukaisesti puodista saa myös upeita kimppuja matkaan, sekä yksilöllisiä ruukkuja huonekasveille.

Joko sain sinut vakuutettua, että tämä paikka on visiitin arvoinen? Ainakin minulla sukat pyörivät jalassa joka kerta kun käyn täällä! Ja kauempana asuville tiedoksi, puodilla on verkkokauppakin (sisustusrustiikki.fi), jossa esillä ovat myös ne ihanat huonekalut! :D

Ihanimmat sisustuskaupat: Tallilyhdyn Aittapuoti

Joskus käy niin, että jotain ihanaa on aivan kotikulmilla, mutta kestää tovin ennen kuin löytää sen. Pari viikkoa sitten eteeni tupsahti Facebookissa mainos Tallilyhdyn Aittapuodista Kuopion Haminalahdessa. Jäin ihmetellen katsomaan tarkemmin mainosta. Voisiko olla totta, että minulta oli jäänyt huomaamatta maalaisromantiikkaa ja taitavasti tuunattuja vanhoja huonekaluja pursuava puoti? No kyllä vain. Siirryin välittömästi selaamaan vuorotellen heidän verkkokauppansa antia ja Facebookin aikajanakuvia. Eikä muuten kestänyt kauaa, kun päätös sisustusshoppailureissusta oli tehty! Houkuttelin seuraavalla viikolla vielä ystävät naapurista mukaan, suostuttelin mieheni lapsenvahdiksi ja niin me naiset karautimme hetkessä autolla Haminalahteen. Matkalla pohdimme, mitenköhän löytäisimme perille, mutta ei huolta, opastus oli täydellinen päätieltä aina omakotitalon pihapiiriin asti, jossa oli autoille reilusti parkkitilaa.

Puoti sijaitsee nimensä mukaisesti aittarakennuksessa. Rakastan sisustusputiikkeja, joissa myydään uniikkeja tavaroita ja huonekaluja. Niitä täällä piisaa, sillä puodin pitäjä etsii vanhoja huonekaluja ja entisöi ja tuunaa niitä puotiinsa myyntiin. Esillä oli tällä kertaa aivan ihania puutuoleja ja lipastoja. Ja ylipäätään aitassa oli niin paljon katseltavaa, että kiersimme sen ainakin kolmeen kertaan lävitse!

Nuo valkoiset tuolit olivat niin kauniit, että olisin halunnut ne meille vanhasta ovesta tuunatun ruokapöytämme ympärille. Valitettavasti ne eivät olleet sopivan kokoiset, ja olisimme muutenkin tarvinneet kuusi tuolia. Siispä ne jäivät odottamaan oikeaa ostajaa (joka varmasti löytyy pian!).

Puodin alakerrassa ihastelimme lipastojen ohella rustiikkisia leikkuulautoja, erilaisia vetimiä sekä emalivateja ja -sankoja. Täältä löytyy kaikenlaisia ihanuuksia niin kotiin kuin puutarhaan, kuten kuvista näkyy. Brändeinä ovat mm. Jean d'Arc Living, Ib Laursen, Annie Sloan ja Maileg. Minulle tarttui matkaan valkoinen emalisanko ensi kesän terassi-istutuksia varten. En voinut myöskään vastustaa vanhasta puusta tehtyä leikkuulautaa...

Osa puodin tuotteista on myös verkkokaupassa, mutta paikan päällä aitassa on isompi valikoima esimerkiksi huonekaluja ja second hand -esineitä. Puodin yläkerrasta löytyy nimittäin sisustuskirppariosio, jossa on vaikka mitä vanhan ajan aarteita pitsireunaisista lakanoista lasipurkkeihin, vanhoihin matkalaukkuihin ja astioihin. Yläkerran seinällä oli myös ihastuttava musta puinen naulakko, jota harkitsen tyttömme makuuhuoneeseen.

Totesimme ystävieni kanssa varsin pian, että tänne pitää tehdä uusi ostosretki syksymmällä. Sitä ennen aion seurata tiiviisti puodin some-tilejä Instagramissa ja Facebookissa, jotta pysyn kärryillä uutuuksista. Tämä paikka on ehdoton pysäkki kaikille Kuopiossa kävijöille. Matkuksen kauppakeskuksesta tänne on vain noin 10 minuutin ajomatka. Ja jos kesken kierroksen alkaa kahvihammasta kolottamaan niin ei hätää, puodissa on myös pikkuinen kahvilanurkkaus, josta voi ostaa kahvin ja sen seuraksi vaikkapa mansikkavohvelin. Eikö kuulostakin ihanalta! :)

DIY: Tuunaa helposti vanhat säilytyslaatikot!

Mitäpä tekisi vanhalle säilytyslaatikolle, joka sinänsä on ihan toimiva mutta kuosi ei enää ilahduta silmää? Joku voisi laittaa laatikon surutta pahvinkeräykseen tai sitten työntää vaatekaapin uumeniin. Minä sen sijaan päätin antaa vanhalle laatikolle uuden elämän päällystämällä sen kauniilla lahjapaperilla.

Olin jo jonkin aikaa säilyttänyt muutamaa arkkia maalaisromanttista kukkapaperia paketointiprojektien varalta. En kuitenkaan raaskinut käyttää sitä ihan pieniin paketteihin, ja aprikoin sille pidempi-ikäistä käyttötarkoitusta. Tämän kevään kaapinsiivoushuumassani törmäsin jälleen kerran erääseen säilytyslaatikkoon, joka kaipasi freesaamista. Ja eipä aikaakaan, kun nappasin kukkapaperin toiseen kainaloon ja laatikon toiseen, ja suunnistin keittiön ruokapöydän ääreen askartelupuuhiin.

Yksinkertaisimmillaan laatikon päällystäminen vaatii vain saksia, kaksipuoleista skräppäysteippiä, riittävän jämäkkää paperia, viivottimen ja kynän. Viivottimella ja kynällä leikkausreiteistä saa suorat ja oikean pituiset, ja lopputuloksesta tulee siisti. Yksi vaihtoehto olisi käyttää kuvioitua kontaktimuovia, mutta en kestä muovin alle jääviä ilmakuplia... Sitä paitsi tämä paperi oli vain niin kaunista, että halusin välttämättä käyttää sitä.

Aloitin päällystämisen kannesta. Ensiksi teippasin kiinni lyhyet sivut, ja sitten pitkät sivut. Käytin paperia vain sen verran, että valkovihreät raidat peittyivät myös kannen sisäpuolelta. Ruskea pinta sai jäädä sellaiseksi.



Sitten siirryin itse laatikkoon, jonka päällystin samalla taktiikalla; ensin lyhyet sivut ja niiden kulmat paketointimaisella taitoksella ja sen jälkeen pitkät sivut.

Ja tässäpä sitten uudistettu laatikkoni! Eikö tullutkin aika hieno? Minusta tässä on todella kauniit sävyt ja kuviointi, enkä siis todellakaan jäänyt hetkeäkään kaipaamaan valkovihreää väritystä! Ja mikä parasta, tämä sopii nyt oivallisesti pienen makuuhuoneemme romanttiseen sisustukseen. Ainoa pieni miinus on, että minun pedanttiudella tämän laatikon päällystämiseen meni noin tunti aikaa. Joku toinen (lue: ei niin tarkka lopputuloksen suhteen) varmaan suoriutuisi nopeamminkin. Mutta koska tykkään askartelusta, niin tämä meni ihan harrastamisen piikkiin. :D Joka tapauksessa kokeilemisen arvoinen juttu, suosittelen!

Ruokailutilan uudet seinähyllyt

Kerroin viime viikon postauksessani, kuinka suuntaan joka torstai-ilta intoa puhkuen uuden lempiharrastukseni pariin. Kysehän on tietysti kansalaisopiston puutyökurssista! Halusin aikanaan jo ala-asteen kolmannella luokalla puutöihin tekstiilitöiden sijaan, mutta käsityöopettajaäitini oli asiasta aika lailla toista mieltä. Istuin sitten kuuliaisesti pakolliset tekstiilityön tunnit yläasteelle asti - ja välillä hammasta purren - mutta mieleeni jäi kipinä puutöistä. Kokeilin sitten aikuisiällä opiskeluaikanani huonekalujen entisöintiä ja verhoilua yhden kansalaisopiston kurssin verran, mutta sekään ei oikein tuntunut omalta. Viime syksynä sitten päätin ilmoittautua viimein kunnon puutyökurssille, koska mielessäni oli jos jonkinlaista kalusteiden nikkarointi-ideaa.

Koska minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta tai ymmärrystä puutöistä tai niihin liittyvistä koneista ja laitteista, ajattelin aloittaa simppelillä projektilla: ruokailutilaan tulevilla seinähyllylevyillä. Appiukko antoi minulle työstettäväksi vanhan mäntyisen pöydänkannen kolmeen osaan halkaistuna. Kahdesta osasta lähdin sitten kurssilla työstämään hyllyjä. Luulin, että näiden hyllyjen työstämiseen olisi mennyt puoli kevättä, mutta ne valmistuivatkin kolmen torstai-illan aikana.

Työstin hyllyaihiot ensin oikohöylällä ja sitten tasohöylällä. Sen jälkeen katkaisin ja halkaisin ne pyörösahalla oikeaan mittaan. Sen jälkeen jyrsin hyllyjen etu- ja sivureunaan pienet pyöristykset. Jotta projekti ei olisi ollut ihan läpihuutojuttu, päätin tehdä hyllylevyihin myös upotuslovet puisille kannakkeille. Näin sain hyllylevyn alkamaan aivan seinästä alkaen (ei vasta kannakkeesta), eli hyllylevyn ja seinän väliin ei jäänyt tyhjää. Mäntykannakkeet ostin suosiolla Ikeasta (rajansa nikkaroimisellakin). Aika huippua, että sieltä saa näitä puuvalmiita kannakkeita, jotka voi itse käsitellä mieluisikseen! Lopuksi hyllylevyt ajettiin vielä leveähiomanauhakoneen läpi, jonka jälkeen ne olivat valmiit vahattaviksi. Hyllyt vahattiin valkoisella puuvahalla kahteen kertaan, samoin kannakkeet. Ja siinäpä se, minun ensimmäinen puutyöprojektini valmiina kotimme ruokailutilan päätyseinällä! :)

Maltoin juuri ja juuri nukkua hyllyjen asentamista seuranneen yön, kunnes aikaisin heti seuraavana aamuna minun piti päästä rymsteeraamaan hyllyjen päällystä! Mieheni naureskeli touhuani seuratessaan, että meidän kahden tapa sisustaa hyllyt on aivan päinvastainen. Hän lastaisi hyllyt mahdollisimman täyteen tavaraa (= insinöörin logiikka). Minun mielestäni tärkeintä on esteettinen ja ilmava lopputulos (= sisustusbloggarin logiikka :D). Sopuun kuitenkin päästiin, ja niinpä nostelin hyllyille muutamia lempiastioitani - Hobstarin laseista Marimekon Oiva-astioihin. :)

Täytyy sanoa, että Hobstarin Libbey-laseista on tullut ehdottomat suosikkilasini aamucappuccinojen nautiskeluun. Lasi on juuri sopivan kokoinen cappuccinolle ja muutenkin kristallileikkaukset tuovat pientä luksuksen tuntua arkeen. Yhtä ihastunut olen turkoosiin teekannuun, jonka löysin - yllätys, yllätys - Tigerista! Hintaa tällä taisi olla kymmenen euron verran, ihan käsittämättömän vähän. Tässä teekannussa ihastuin sen muotokieleen, väriin sekä keramiikan ja bambun yhdistelmään. Teekannu sai vierelleen mieheni Turkin matkalta tuomat turkoosit pikkukulhot sekä Stockmannin Herkusta aikoinaan ostamani ihastuttavan jääteepurnukan.

Marimekon Oiva / Siirtolapuutarha-kupeista puolestaan juon vihreää teetä. Laakeaan kuppiin mahtuu juuri sopivasti teetä, ja toisaalta kuumaa teetä ei tarvitse näissä jäähdytellä kauan kupin muodosta johtuen. Tykkään myös tosi paljon kuppien graafisesta ilmeestä ja vaaleanpunaisesta väriläiskästä. Kuppien viereen olen pinonnut suosikkilakupurkkejani Johan Bülowilta. Nämä ovat tosin nyt hieman turhankin otollisella paikalla kaltaiselleni herkkusuulle...

Ylähyllylle on nostettu esineitä, jotka eivät ole ihan jokapäiväisessä käytössä. Kalligrafiataulun sain joululahjaksi miehen siskolta. Vanha kannu ja Arabian keramiikkamaljakko ovat äitini kaapeista. Ja sitten nuo vihreät juomalasit... Vaikka meillä on kohtuullisen paljon juomalaseja, en voinut kävellä näiden vaihtovärillisten Kartio-lasien ohi Iittalan Outletissä... Ovat tosi kauniit väriltään!

Nyt kun ensimmäinen puutyöprojekti on saatu valmiiksi, olen käynyt seuraavan kimppuun. Se ei kyllä valmistu kolmessa kerrassa, mutta tavoitteena on saada tämä uusi säilytyskaluste toukokuussa paikoilleen. Sitä odotellessa on kiva katsella upouusia seinähyllyjä ja suunnitella verhotankojen hankintaa olohuone-ruokailutilaan!