Ruokailutilan uudet seinähyllyt

Kerroin viime viikon postauksessani, kuinka suuntaan joka torstai-ilta intoa puhkuen uuden lempiharrastukseni pariin. Kysehän on tietysti kansalaisopiston puutyökurssista! Halusin aikanaan jo ala-asteen kolmannella luokalla puutöihin tekstiilitöiden sijaan, mutta käsityöopettajaäitini oli asiasta aika lailla toista mieltä. Istuin sitten kuuliaisesti pakolliset tekstiilityön tunnit yläasteelle asti - ja välillä hammasta purren - mutta mieleeni jäi kipinä puutöistä. Kokeilin sitten aikuisiällä opiskeluaikanani huonekalujen entisöintiä ja verhoilua yhden kansalaisopiston kurssin verran, mutta sekään ei oikein tuntunut omalta. Viime syksynä sitten päätin ilmoittautua viimein kunnon puutyökurssille, koska mielessäni oli jos jonkinlaista kalusteiden nikkarointi-ideaa.

Koska minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta tai ymmärrystä puutöistä tai niihin liittyvistä koneista ja laitteista, ajattelin aloittaa simppelillä projektilla: ruokailutilaan tulevilla seinähyllylevyillä. Appiukko antoi minulle työstettäväksi vanhan mäntyisen pöydänkannen kolmeen osaan halkaistuna. Kahdesta osasta lähdin sitten kurssilla työstämään hyllyjä. Luulin, että näiden hyllyjen työstämiseen olisi mennyt puoli kevättä, mutta ne valmistuivatkin kolmen torstai-illan aikana.

Työstin hyllyaihiot ensin oikohöylällä ja sitten tasohöylällä. Sen jälkeen katkaisin ja halkaisin ne pyörösahalla oikeaan mittaan. Sen jälkeen jyrsin hyllyjen etu- ja sivureunaan pienet pyöristykset. Jotta projekti ei olisi ollut ihan läpihuutojuttu, päätin tehdä hyllylevyihin myös upotuslovet puisille kannakkeille. Näin sain hyllylevyn alkamaan aivan seinästä alkaen (ei vasta kannakkeesta), eli hyllylevyn ja seinän väliin ei jäänyt tyhjää. Mäntykannakkeet ostin suosiolla Ikeasta (rajansa nikkaroimisellakin). Aika huippua, että sieltä saa näitä puuvalmiita kannakkeita, jotka voi itse käsitellä mieluisikseen! Lopuksi hyllylevyt ajettiin vielä leveähiomanauhakoneen läpi, jonka jälkeen ne olivat valmiit vahattaviksi. Hyllyt vahattiin valkoisella puuvahalla kahteen kertaan, samoin kannakkeet. Ja siinäpä se, minun ensimmäinen puutyöprojektini valmiina kotimme ruokailutilan päätyseinällä! :)

Maltoin juuri ja juuri nukkua hyllyjen asentamista seuranneen yön, kunnes aikaisin heti seuraavana aamuna minun piti päästä rymsteeraamaan hyllyjen päällystä! Mieheni naureskeli touhuani seuratessaan, että meidän kahden tapa sisustaa hyllyt on aivan päinvastainen. Hän lastaisi hyllyt mahdollisimman täyteen tavaraa (= insinöörin logiikka). Minun mielestäni tärkeintä on esteettinen ja ilmava lopputulos (= sisustusbloggarin logiikka :D). Sopuun kuitenkin päästiin, ja niinpä nostelin hyllyille muutamia lempiastioitani - Hobstarin laseista Marimekon Oiva-astioihin. :)

Täytyy sanoa, että Hobstarin Libbey-laseista on tullut ehdottomat suosikkilasini aamucappuccinojen nautiskeluun. Lasi on juuri sopivan kokoinen cappuccinolle ja muutenkin kristallileikkaukset tuovat pientä luksuksen tuntua arkeen. Yhtä ihastunut olen turkoosiin teekannuun, jonka löysin - yllätys, yllätys - Tigerista! Hintaa tällä taisi olla kymmenen euron verran, ihan käsittämättömän vähän. Tässä teekannussa ihastuin sen muotokieleen, väriin sekä keramiikan ja bambun yhdistelmään. Teekannu sai vierelleen mieheni Turkin matkalta tuomat turkoosit pikkukulhot sekä Stockmannin Herkusta aikoinaan ostamani ihastuttavan jääteepurnukan.

Marimekon Oiva / Siirtolapuutarha-kupeista puolestaan juon vihreää teetä. Laakeaan kuppiin mahtuu juuri sopivasti teetä, ja toisaalta kuumaa teetä ei tarvitse näissä jäähdytellä kauan kupin muodosta johtuen. Tykkään myös tosi paljon kuppien graafisesta ilmeestä ja vaaleanpunaisesta väriläiskästä. Kuppien viereen olen pinonnut suosikkilakupurkkejani Johan Bülowilta. Nämä ovat tosin nyt hieman turhankin otollisella paikalla kaltaiselleni herkkusuulle...

Ylähyllylle on nostettu esineitä, jotka eivät ole ihan jokapäiväisessä käytössä. Kalligrafiataulun sain joululahjaksi miehen siskolta. Vanha kannu ja Arabian keramiikkamaljakko ovat äitini kaapeista. Ja sitten nuo vihreät juomalasit... Vaikka meillä on kohtuullisen paljon juomalaseja, en voinut kävellä näiden vaihtovärillisten Kartio-lasien ohi Iittalan Outletissä... Ovat tosi kauniit väriltään!

Nyt kun ensimmäinen puutyöprojekti on saatu valmiiksi, olen käynyt seuraavan kimppuun. Se ei kyllä valmistu kolmessa kerrassa, mutta tavoitteena on saada tämä uusi säilytyskaluste toukokuussa paikoilleen. Sitä odotellessa on kiva katsella upouusia seinähyllyjä ja suunnitella verhotankojen hankintaa olohuone-ruokailutilaan!