tiistai 22. kesäkuuta 2021

DIY: Rustiikki kirjahylly lastenhuoneeseen

Ihanan helteisiä kesäpäiviä on jo roppakaupalla takanapäin. Meidän perheessä on otettu kaikki kesälomasta irti - on reissattu ystävien luo eri kaupunkeihin, uitu ja keräilty sylintäydeltä ojien pintareilta ja niityiltä kesäkukkia. Aikaa on jäänyt kiireettömälle yhdessäololle vielä enemmän, kun sain lopulta kesäkuun alkupuolella valmiiksi kevään puutyökurssilla nikkaroimani rustiikin kirjahyllyn.

Ajatus uudesta kirjahyllystä poikamme huoneeseen syntyi tarpeesta saada huoneeseen lisää lattiatilaa leikeille. Uskollisesti meitä palvellut Kallax-hyllykkö oli melko matala korkeudeltaan, ja lähes kolmen metrin huonekorkeus jäi hyödyntämättä. Toisaalta se vei puolitoista metriä sivusuunnassa, eikä sille seinustalle muuta oikein enää mahtunutkaan. Koska oman maun mukaista korkeampaa ja kapeampaa kirjahyllyä ei tuntunut löytyvän järkihintaan, päätin tarttua itse sahaan ja tehdä mieleisen hyllyn kotiimme. Kuukausien äherryksen jälkeen se sitten valmistui, kaunis valkoinen täyspuinen kirjahylly rustiikeilla yksityiskohdilla.

Tämä kirjahylly on ollut ehdottomasti kolmesta itse nikkaroimastani huonekalusta työläin. Oman mausteensa projektiin antoivat hyllykön alakaapin ovien teko vanhoista riihen seinälaudoista. Appeni tosiaan pelasti viime kesänä tuttavaltaan peräkärryllisen harmaantuneita lautoja, jotka olivat menossa polttouuniin. Meille ne olivat muuta kuin polttopuuta - kallisarvoisia aarteita, joista syntyi viime syksynä meidän kotiimme sohvapöytä ja appivanhemmilleni taulunkehyksiä. Laudoissa haastavinta oli tietenkin se, että ne olivat rustiikisti vinkuroita ja eri paksuisia. Yritin valita projektiin suorimmat laudat, mutta kaikkia oiko- ja tasohöylättiin useampaaan kertaan ja kavennettiin myös sopivaan mittaan. Yleensä puutavara saadaan oiottua höyläämällä sitä molemmilta puolilta, mutta tämähän ei ollut tässä projektissa mahdollista, koska sen myötä olisi kadonnut laudan kaunis harmaantunut pinta. Alakaapin ovien suoruus ja tasaisuus varmistettiin liimaamisen jälkeen puristimissa ja painojen alla kuivattamisella. Ovien taakse porattiin lisäksi vaakaan tukipuulistat, jotta ovet eivät lähtisi ajan myötä vääntyilemään.

Rustiikit ovet viimeisteltiin antiikkimessinkisillä saranoilla ja vetimillä. Ovien pinta käsiteltiin Tikkurilan Kiva10-mattalakalla, joka ohennettuna ei muuttanut ovien väriä, mutta poisti kuitenkin täysin tikkuisuudeen. Ihan hirveää olisi, jos lapset joutuisivat varomaan leikeissä jatkuvasti tikkujen tarttumista sormiin. Siksi olin ehdoton, että pinnan tulee säilyttää rustiikkinen tuntu, mutta tikkuja ei saa irrota.

Itse hyllykkö nikkaroitiin liimapuulevystä. Hyllykön sivut ovat 28mm ja hyllyt 18mm vahvuista mäntylevyä. Hylly on tehty kahdesta irrotettavasta osasta. Yläosa kiinnittyy puutappiliitoksilla kaappiosaan. Yläosaa ja alaosaa ei liimattu kiinni toisiinsa, jotta hyllykköä on tulevaisuudessa helppo siirtää paikasta toiseen. Mietin pitkään, maalaisinko vai vahaisinko hyllyn valkeaksi, mutta lopulta päädyin Tikkurilan Helmi-kalustemaaliin, sävynä listavalkoinen. Pojan huoneessa oli jo ennestään samalla sävyllä maalattu puinen sänky, joten kirjahylly ja sänky sointuvat tosi kivasti yhteen. Hylly vaati kolme maalauskertaa, jotta saavutettiin tasainen, peittävä valkoinen väri. Alempana olevassa kuvassa näkyy hyllykkö vielä osina puutyöluokassa. Aluksi meinasin tehdä ovien etupuolelle Z-kuvioidut koristelistat. Päätin kuitenin luopua niistä, kun vinkurat laudat vaativat tukilistat kaapin sisälle, ja ovista olisi tulleet tuplalistoilla aivan liian raskaat saranoiden kannateltaviksi.



Aluksi meinasin viimeistellä kirjahyllyn ilmeen uritetuilla mäntylistoilla, mutta sitten sain idean heinäseiväslistoista. Pituussuunnassa halkaistut heinäseipäät toistavat lautaovien sävyä hyllykön ylä- ja alareunassa. Jos haaveilet heinäseiväslistoista, kannattaa varata projektiin useampi seiväs ja kiinnittää huomiota seipäiden suoruuteen ja paksuuseroihin. Mitä suorempi seiväs on ja mitä vähemmän paksuuseroa on seipään ylä- ja alaosassa, sitä paremman listan saat siitä. Seipäät mattalakattiin samaan tapaan kuin kaapinovet tikkusuuden vähentämiseksi.

Ja näin valmistui siis meidän ihana kirjahylly. Jos joskus muutamme, saattaa hylly siirtyä paraatipaikalle olohuoneeseen. Mutta toistaiseksi sillä on tärkeä tehtävä toimia tulevan eskarilaisen legojen, kirjojen ja pelien säilytyspaikkana. Lopuksi on kiva vielä fiilistellä parilla kuvalla, miltä pojan huone näytti ennen ja jälkeen muutoksen! Jos sinulle tulee kysymyksiä mieleen kirjahyllyn käytännön toteutuksesta, niin laittele kommenttia tai sähköpostia tulemaan. Ja nyt riittää kirjoittelu - siirryn ulos nauttimaan upeasta aurinkoisesta kesäsäästä!




lauantai 15. toukokuuta 2021

Satoa terassilta: vinkkejä hyötypuutarhan perustamiseen rivitalon terassille

Meidän terassilla vihertää ja olen siitä niin onnellinen! Yksi parhaita juttuja kesässä on yrttien ja hyötykasvien viljely omalla rivitaloterassilla ja -pihalla, vaikka neliöt eivät niin suuret olekaan. Itse asiassa muutamalla näppärällä ratkaisulla saa terassille mahdutettua monenlaista yrttiä ja vihannesta, jotka pitävät erilaisista kasvuolosuhteista. Toiset rakastavat paahdetta, toiset taas rupsahtavat auringossa. Toiset kaipaavat tuulensuojaa ja toiset taas eivät ole moksiskaan pienestä puhurista. Ajattelin kerätä tähän postaukseen parhaat itse havaitsemani vinkkini hyötypuutarhan perustamiseen rivitalon terassilla. Ja todettakoon nyt heti alkuun, että en ole taimikasvattaja, eli minulle ei ole siemenestä kasvatettuja taimia ollenkaan - lukuun ottamatta suorakylvöä ulos laatikoihin. Eli sellaista taimikasvatusasiaa tästä postauksesta et tule löytämään. 😅 Mutta toivottavasti tästä on silti iloa, apua ja inspiraatiota sinulle, joka haluat päästä nauttimaan sadosta suht vähällä vaivalla ja nopeasti!


1. Tee etukäteen lista, mistä yrteistä ja vihanneksista oikeasti pidät

"Kaikkea pitäisi saada!". Tämä tunne iskee aina toukokuussa, kun menen paikalliselle puutarhalle taimiostoksille. Kysehän on tästä ruotsinristeilyjen buffapöytä-jutusta - eli mieli tekisi haalia kärryyn jos jonkinlaista uutuusversiota yrteistä ja vihanneksista, eikä tule loppuun asti ajateltua, mistä oikeasti tykkää ja mitä oikeasti terassille mahtuu. Olen todennut, että parasta on etukäteen kotisohvalla tehdä lista yrteistä ja vihanneksista, joista eniten pitää. Siten välttää taimihamstrauksen, joka käy itse asiassa aika kalliiksikin. Toki kannattaa jättää myös pieni vara heräteostoksille, koska niitä tulee aina tehtyä. Itse otan joka kesä 1-2 uutta tuttavuutta kokeiluun, mutta en enempää, koska ruukkutila ja kasteluintonikin on rajallinen.


2. Valitse kasvit olosuhteiden mukaan

Kaikki taimet eivät selviä paahteisella ja tuulisella - eivätkä myöskään varjoisella - terassilla. Tämä on vähän sama juttu kuin kesäkukkien kanssa: terassihortensiaa on turha viedä kuolemaan paahteeseen, ja pelargonit lopettavat kukkimisen jouduttuaan varjoisalle pohjoisterassille. Niin harmillista kuin se on, tiettyjä kasveja on todella hankala saada menestymään muualla kuin kasvihuoneessa. Ota silloin varman päälle, valitse kasvit paikan mukaan, ja jos sopivaa paikkaa ei ole, yritä parantaa olosuhteita. Tässä omat vinkkini valintaan olosuhteiden perusteella:

Lasitettu terassi: suora auringonpaiste / puolivarjo:

- Kirsikkatomaatit ja minipaprikat. Ihan parhaita kesäherkkuja ja lapset rakastavat niiden napsimista! Huomioi kuitenkin, että vihreät (raa'at) tomaatit samoin kuin varsin ja lehdet, ovat myrkyllisiä. Tomaattilajike kannattaa valita niin, että kasvutapa on matala ja pensasmainen. Muuten saat ehkä tomaatin, joka kasvaa korkeutta kuin Jaakko ja pavunvarsi -sadussa! Viidakkotomaatin nimellä on syynsä! Ja muista kastella tomaatteja paljon. Oikeasti paljon, jos paahdetta riittää ja lämpö terassilla alkaa muistuttaa saunaa.

- Chilit. Tulisien ruokien ystäville chilien kasvatus on must. Mutta ne saattavat kerätä ötököitä, joten varaudu, että kaapissasi on mäntysuopaliuosta tuholaisten häätöön.

- Yrtit: rosmariini, timjami, basilika, marokonminttu, mäkimeirami (oregano). Aivan ihania mausteita salaateissa, uuni- ja grilliruoissa, ja erilaisissa dippikastikkeissa. Lähes kaikissa näissä on paksummat nahkeammat lehdet, jonka vuoksi ne eivät näänny auringossa. Basilikaa ja oreganoa kannattaa pitää silmällä, varsinkin kasvukauden alussa ne nauttivat paahteestakin, mutta isommaksi kasvettuaan saattavat nuupahtaa - varsinkin jos kastelu on liian vähäistä.

Lasitettu terassi / avoterassi: varjo (mutta epäsuoraa valoa kuitenkin riittää)

- Yrtit: Hentolehtiset mintut, korianteri, rucola, basilika, mäkimeirami (oregano). Rucola on näistä hankalin, koska ainakin minulla se kerää jotain ihme ötököitä. En pidä kasvintorjunta-aineista, joten parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen olen päättänyt ostaa rucolani kaupasta.

Avoterassi: suora auringonpaiste ja tuulinen paikka

- Kesäkurpitsa. Jos sinulla on mahdollisuus isoon kasvatuslaatikkoon - kokoa noin 40x30cm ja syvyyttä myös noin 40cm, istuta siihen yksi kesäkurpitsantaimi, ja saat satoa loppukesästä runsaasti, mikäli vain auringonpaistetta riittää. Todellakin yksi pieni taimi riittää, sillä lehdet kasvavat kuin raparperilla. Kesäkurpitsa on todellinen vesisyöppö, eli varaudu päivittäiseen kasteluun aurinkoisina päivinä.

- Pensasmustikka. Toinen vaihtoehto isoon kasvatuslaatikkoon voi olla vaikkapa pensasmustikka, kunhan sen kasvukoko on maltillinen.

- Kylvö siemenestä: retiisit, salaatit, sipulit, herneet, tilli. Näistä erityisesti retiiseistä ja salaatista tulee nopeasti (parissa viikossa) satoa. Meillä syödään joka kesä 2-3 sadon edestä retiisejä ja lapsista näiden pinkkien palleroiden vetäminen mullasta on aina yhtä riemukasta! Herneet tarvitsevat tukea kasvaessaan, joten tukikepit kannattaa viritellä jo aikaisessa vaiheessa. Sipulit vaativat pitkän kasvukauden, eli ne kannattaa kylvää toukokuussa.

- Yrtit (taimet): timjami, oregano, laventeli. On uskomatonta, kuinka muhkea pensas yhdestä timjamin taimesta kasvaa kesän aikana. Yksi taimi riittää, ja saat enemmän kuin kylliksi timjamia kesän aikana. Laventelin (tähkälaventeli) kukinnot voi kuivata ja tehdä niistä esimerkiksi laventelisokeria. Varmista kuitenkin aina myyjältä, että et ole ostamassa myrkyllistä versiota laventelista (esim. tupsulaventeli)!

- Perunat. Miten olisi sangollinen perunoita? Perunat pärjäävät monenlaisessa säässä - senhän me suomalaiset tiedämme, kun perunaa on tarjolla melkein joka päivä koulun ruokalistalla!

Avoterassi: suora auringonpaiste ja suojainen paikka

-  Kirsikkatomaatit, minipaprikat ja chilit. Jos terassillasi ei ole lasitusta, mutta siinä on tuulelta suojainen ja erittäin lämmin paikka, kokeile kasvattaa ruukussa kirsikkatomaatteja, minipaprikoita ja chilejä. Tässä on kylläkin säävaraus, eli jos kesästä tulee harmaa, kylmä ja sateinen, satokin jää pieneksi. Lue myös ylempää kohta chilien tuholaistorjunnasta.

 

3. Panosta olosuhteisiin

On kikkoja, joilla terassille saa enemmän ja monipuolisemmin yrttejä ja kasveja:

- Ota käyttöön seinustat: vaikka usein ruukut sijoitellaan pöydille tai lattialle, harkitse amppelikoukkujen ja seinähyllyjen asentamista. Niiden avulla moninkertaista ruukkupinta-alan.

- Jos rakennat terassille portaat, harkitse kapeamman askelman rakentamista ja istutusaltaan / altaiden lisäämistä portaan kylkeen. Näin saat syvempiä isutuslaatikoita, joissa viihtyvät erityisesti pienet marjapensaat ja juurikkaat.

- Hanki verhot paahteiselle lasitetulle terassille. Jos aurinko porottaa kasvisi nuupalleen, harkitse läpikuultavien verhojen laittamista terassin aurinkoisimmalle seinustalle. Suurin osa kasveista nauttii verhon läpi siivilöityvästä valosta ilman rupsahtamisen vaaraa.

- Muista valita tarpeeksi iso ruukku. Takuuvarma keino epäonnistua kasvatuksessa on valita liian pieni ruukku. Jos et halua ostaa uusia isoja ruukkuja, kurkista vaikka kattilakaapin perälle, olisiko siellä käyttämätön iso keittokattila. Ruukut kannattaa myös salaojittaa, eli laittaa kerros ruukkusoraa pohjalle, Näin juuret eivät lillu vedessä ja kasvit voivat paremmin.


4. Muista kastelu!

Tätä ei voi liiaksi painottaa, sillä varsinkin paahteinen lasitettu terassi saa mullan hetkessä kuivahtamaan. Sitten kyllä harmittaa, jos tulee unohdettua tomaattien kastelu - tomaatti ei suostu täydellisen kuivumisen jälkeen tekemään enää mitään satoa. Sen sijaan basilika kyllä kasvattaa uutta versoa, samoin monet muut yrtit.

 

5. Unohda lannoitus, panosta multaan

Jos ostat joka vuosi uudet taimet puutarhalta ja laitat ruukkuihin uudet mullat, eivät kasvit tarvitse lannoitusta kesän aikana. Panosta sen sijaan multaan. Usein puhdas musta multa on liian voimakasta kesäkasveille. Kannattaa miksailla puutarhamultaa ja mustaa multaa sekaisin, siitä kasvit pitävät, ja lopputulos ei ole liian tiivis.

 

6. Jos joku ei onnistu ensimmäisellä kerralla, kokeile rohkeasti uudestaan!

Edellä mainittujen kasvien kasvatus ei ole rakettitiedettä, mutta kömmähdyksiä on käynyt vuosien varrella. Jos tomaatit nuupahtavat kesäkuussa, ei hätää, vielä ehdit ostamaan uudet jos vain taimia riittää puutarhapihoilla. Herneet puolestaan kasvavat nopeimmin kaupasta ostetuista herneenversoista, eli oikoreittejä onneen on olemassa. :)

 

Sitten vain kädet multaan ja nauttimaan sadosta! Ihanaa toukokuun jatkoa sinulle!



maanantai 19. huhtikuuta 2021

Bohotunnelmaa kotiin: DIY makrameekranssi paperinarusta

Nyt olen sitten minäkin hurahtanut makrameetöihin! Aluksi epäilin omia taitojani, koska en ole perinteinen käsityöihminen. Puutyöt ja askartelu ovat mieleeni, mutta ompeleminen ja neulominen eivät todellakaan kuulu vahvuuksini. Päinvastoin välttelen kaikkea niihin liittyvää viimeiseen asti. Mutta sitten. Löydettyäni TaitoShopista lehden, jossa oli lukuisten makrameetöiden ohjeiden lisäksi myös yksityiskohtaiset havainnekuvat töissä käytettävistä solmuista, mieleni muuttui. Katsoin solmujen kuvia ja innostuin - nuohan ovat helppoja tehdä! Sitten ostin ison kerän Paulina-punoskudetta ja ryhdyin hommiin. Parissa viikossa päiväuniaikoina väkersin kohtalaisen isoa makrameetyötä, joka nyt roikkuu olohuoneemme seinällä. Olipa ihan mahtava tunne, kun huomasi saaneensa aikaan jotain, mikä aluksi tuntui itselle täysin mahdottomalta!

Tämä pitkä alkupuhe oli sitä varten, että jos sinäkin mietit, osaisitko tehdä makrameetöitä, niin vastaus on: ihan takuulla osaat!

Tuon ensimmäisen työn jälkeen aloin heti pohtia, mitä muuta kaikkea solmeilemalla saisi aikaan. Varsinkin instagramista löytyi aivan ihania kuvia monista eri luonnonmateriaaleista tehdyistä seinävaatteista, kransseista ja mandaloista. Sitten muistin, että lipastoni laatikon pohjalla oli valtava kerä ruskeaa paperinarua, jolle en ollut vuosien saatossa keksinyt mitään järkevää käyttötarkoitusta. Meinasin itse asiassa jo kerran lahjoittaakin sen pois... Kun vielä samasta laatikosta löytyi ylimääräinen kultainen kranssirengas, oli homma taputeltu. Näistä tulisi bohohenkinen kranssi kotiimme!

Simppelit materiaalit, simppelit solmut. Tämä ihana kranssi syntyi helpoilla solmuilla, koska paperinaru on materiaalina jäykkää ja kippuraista. Itse asiassa tähän tarvitaan vain kahdenlaisia solmuja: leivonpääsolmuja ja kaksoistasosolmuja. Narut kiinnitin kranssirenkaaseen leivonpääsolmuilla. Sitten aloin solmia naruja yhteen kaksoistasosolmuilla. Kerroksia tuli yhteensä kolme. Enempää kerroksia en kaivannut työhön, koska halusin alaosan käpertyvän vapaasti huolettomaan bohotyyliin.

 Kolmanteen kerrokseen punoin kiinni lisänaruja, jotta kranssi näyttäisi muhkeammalta. Lisäsin myös joukkoon pieniä puuhelmiä, jotka olivat jääneet yli toisesta askarteluprojektista. Puuhelmet näyttivät niin kivoilta tässä työssä, että ajattelin viimeistellä myös yläosan ripustusnarun helmillä.

Saatuani työn valmiiksi, esittelin se asiaankuuluvalla ylpeydellä miehelleni. Arvaattekos mitä hän kommentoi? No tässä se ikimuistoinen kommentti tulee: "Oletko muuttumassa hipiksi?". Taas saatiin hyvät naurut asiasta meidän perheessä! Tämä on niin tyypillinen tilanne meillä, että toinen esittelee toiselle into pinkeänä jotain juttua, jonka hienoutta toinen ei ymmärrä laisinkaan! Minä sitten miehelle selittämään ummet ja lammet bohotyylistä, mutta hänen ilmeensä oli vielä selityksenkin jälkeen sellainen, ettei tainnut vakuuttua näistä minun sisustushömppäjutuista. 😃😃

Joka tapauksessa tässä se kranssi nyt on, sijoituspaikkanaan näin ensi alkuun meidän kodinhoitohuone. Tuo naulakkoseinämä on muuten yhden puutyökurssikauden tuotos. Minusta seinämä ja kranssi sopivat tosi kivasti yhteen!  Vielä kun kesähatut ja punoskorit on roikkumassa kranssin kaverina, niin näistä tulee meikäläiselle sellainen pakahduttava kesän odotuksen tunne! Luulen, että teen vielä yhden tai kaksi vastaavaa kranssia meille kotiin, yhden lasitetulle terassille ja yhden makuuhuoneeseen. Anoppikin tilasi jo yhden minulta, eli tässähän saa solmeilla ihan urakalla. 😊

Jos joku muuten kaipaa yksityiskohtaista ohjetta tämän kranssin tekemiseen, niin jätä kommentti tähän postaukseen. Voin sitten tehdä yksityiskohtaisen kuvauksen kuvien kera vaihe vaiheelta, miten kranssin saa aikaiseksi. Pitkä homma se ei ole, minulla meni kaikkiaan noin kolme tuntia tähän työhön. Aurinkoista ja inspiroivaa viikkoa sinne teidänkin koteihin!


lauantai 10. huhtikuuta 2021

DIY: Rustiikki sohvapöytä vanhoista laudoista

Hei rakkaat lukijaystävät - pitkästä aikaa! Tervetuloa seuraamaan uudistunutta blogiani!

Olen niin innoissani, että pääsen jälleen kirjoittamaan tätä blogia. Pari vuotta olen pyörittänyt perhearkea kotoa käsin hoitovapaalla, ja siinäpä on touhua riittänyt. Viime syksynä palasin jo rakkaan nikkarointiharrastuksen pariin kansalaisopiston puutyöryhmään. Sieltä tuotoksena syntyi vähän ennen joulua sohvapöytä kotiimme. Ajattelin, että mikäpä muu olisi parempi tapa palata tänne blogin äärelle kuin tehdä postaus tästä pöydästä.

Huomasit jo ehkä, että blogin ilme on uudistunut. Kaipasin fressiä ilmettä ja niinpä tartuin tuumasta toimeen! Samalla päätin, että jatkossa tämä blogi on omistettu paitsi sisustamiselle, myös yhä enemmän puutöille ja DIY-ideoille. Toivonkin, että löytäisit täältä inspiraatiota ja vinkkejä omiin projekteihisi! Isompien töiden (kuten nyt vaikka tämän sohvapöydän) kohdalla en käy läpi yksityiskohtaisesti jokaista työvaihetta, koska en halua postauksista kilometrin pituisia. Eikä kaikkia välttämättä kiinnostakaan saada yksityiskohtaisia ohjeita. Mutta täällä ollaan teitä varten, joten jos sinulla herää tarkempia kysymyksiä niin laita kommenttia tai vaikka sähköpostia tulemaan, niin yritän vastailla parhaani mukaan.

No mennäänpäs sitten asiaan. Eli meidän rivitalon olohuoneessammehan ei ole koskaan ollut sohvapöytää. En oikein osaa sanoa miksi. Ehkä emme sellaista kaivanneet, sillä sohvan edessä on ollut pitkään iso säilytysrahi, jolle on voinut laskea jalat sohvalla löhöillessä. Vuosien saatossa aloin kuitenkin kyllästymään painavan rahin siirtelyyn ja aloin haaveilla pöydästä, jolle voisi laskea kahvikupin ja kasan sisustuslehtiä. Sitten appi kertoi saaneensa käsiinsä vanhan riihen seinälautoja... ja eipä aikaakaan, kun idea sohvapöydästä syntyi.

Olin katsellut kaupoissa pitkään metallirunkoisia sohvapöytiä, joissa oli rustiikki lankkukansi. En ollut varma, sopisiko musta metallikehikko vaaleaan olohuoneeseemme. Kun mietin, minkälaiset jalat laittaisin pöytään, keksin tehdä jalkakehikon samaan muotoon puusta, metallin sijaan. Kehikon saisi sitten käsiteltyä juuri sen väriseksi kuin haluaisi.

Ensimmäiseksi piti tietysti päättää sohvapöydän koko. Päädyimme mittoihin 100cm (pit.) x 66cm (lev.) x 42cm. (kork.). Koko on osoittautunut pöydän valmistuttua erittäin toimivaksi. Sitten oli aika lähteä työstämään pöytää. Ensimmäiseksi rakensin jalkakehikon haluttuun mittaan. Apella oli ylimääräistä koivulankkua jemmassa, joten kehikko tuli sitten siitä. Koivussa on ylipäätään vähän oksankohtia, joten puu ei tarvitse niin montaa vahauskertaa kuin vaikkapa mänty. Kehikkoon tuli pitkille ja lyhyille sivuille ylä- ja alapuut vaakasuuntaan. Lisäksi rakensin pystyjalat sekä pöydän kannen alle piiloon jäävän vaakasuuntaisen tukipuun, johon laudat saatiin tuettua kiinni. Tukipuun ansiosta pöytä ei notku keskeltä.


Yllä olevassa kuvassa näkyy valmistunut kehikko sekä kannen alle menevä tukipuu. Kehikon osat kiinnittyvät toisiinsa puutapeilla. Puutapit ja tappien reiät tein pylväsporakoneella. Kun kehikko oli valmis, oli aika siirtyä kansilautojen käsittelyyn. Nehän olivat itsessään hyvinkin vinkuroita. Kaikki olivat eri paksuisia ja eri levyisiä. Jotta pöydän kannesta saatiin tasainen, laudat piti ensin ohentaa toiselta puolelta samaan paksuuteen ja tarvittaessa myös oikaista reunoja. Kavensimme myös lautoja samaan leveyteen pyörösahalla ja tasohöylällä, ottaen kuitenkin huomioon, että kannen ulkoreunojen piti pysyä koskemattomina. Harmaa pintahan lähtee pois höyläämällä, eli siinä saa olla tarkkana, miten päin lautaa ajaa koneeseen. Koska laudat oli pakko katkaista molemmista päätypäistä tasamittaan, menetimme kannen lyhyistä päädyistä harmaan värin. Tämä korjattiin tekemään kannen päätyihin harmaat reunalistat, jotka liimattiin kanteen lopuksi kiinni.

Kun puuosat oltiin saatu oikeaan mittaan, oli vuorossa kannen lautojen liimaaminen ja pintakäsittely. Alla kuva kannesta sen ollessa liimauksessa. Pintakäsittely tehtiin himmeällä Tikkurilan Kiva 10 -kalustelakalla. Tämä oli ihan superhyvä valinta laudoille. Lakan ansiosta laudan pinta jäi rouheaksi ja epätasaiseksi, muttei yhtään tikkuiseksi. Väri ei myöskään juurikaan muuttunut alkuperäisestä, eikä pinnasta tullut liian kiiltävä.


 

Alakehikko käsiteltiin Osmocolorin mattavalkoisella kalustevahalla pariin otteeseen. Sen jälkeen oli aika yhdistää osat liimalla ja kannen alle piiloon jäävillä kulmaraudoilla. Raudat estävät myös lautojen vääntymistä ja irtoamista liimauksesta. Tässä kuvassa näkyy myös hyvin, miten keskimmäinen vaakatukipuu asettuu kannen alle, ja kuinka laudan patinoitunut pinta häviää täysin, kun sitä tarpeeksi monta kertaa höylätään.

Täytyy sanoa, että tämä projekti ylitti kaikki odotukseni. Pöytä on superkaunis, ja kestää lasten kiipeilyä ja majanrakennusta. Meidän tyttö istuu harva se päivä pöydän päällä olevalla marokkolaistarjottimella ja kiikuttelee siinä itseään kirjan kanssa. Luulee varmaan sitä lumiliukuriksi, kuten Pikku Myy Taikatalvi-kirjassa... :D

Tunteja projektiin kului ehkä noin 40-50, joista puuntyöstö vei minulta noin 30 tuntia. Asiansa tietävältä aikaa kuluisi varmasti vähemmänkin. Minä esimerkiksi tein poratapit itse (ja ensiksi vielä väärään kokoon!), joten siinä olisi säästynyt ainakin pari-kolme tuntia, jos tapit olisi ostettu kaupasta. Mutta oli ihan hauska kokemus tehdä nekin kerrankin alusta asti itse. Ja jäipähän tappeja yli tuleviin projekteihin!

Tämän postauksen myötä toivottelen teille mukavaa viikonloppua! Ja olisi kiva saada tsemppikommentteja, jos olet kaipaillut viime kuukausina blogipäivityksiä! :)


torstai 15. lokakuuta 2020

Syksyistä tunnelmointia terassilla

Kirpeän kuulas ilma, maan multainen tuoksu, kellastuneiden haavanlehtien kahina tuulessa - nämä kertovat minulle, että syksy on täällä ja talveen on enää muutama pitkä harppaus jäljellä. Vilukissana pidän villasukkia jalassa aamusta iltaan ja vedenkeitinkin porisee keittiössämme tiuhaan lämmittäviä tee- ja glögikupposia varten. Mutta onneksi lasitetulla terassilla vielä tarkenee, varsinkin aurinkoisena päivänä, jolloin urheat kesäksi istuttamani kirsikkatomaatintaimet yrittävät kypsyttää minulle vielä muutaman pikkutomaatin.


Tomaatit ovatkin viimeinen muisto kesästä terassilasien sisäpuolella. Yrtit ovat vaihtuneet havuihin ja callunoihin, pöydille on puolestaan nosteltu kynttilöitä ja lyhtyjä. Naapureiden lahjoittama ruskea puinen puutarhasohva odottaa valkoista maalikerrosta. Ennen maalauspuuhiin ryhtymistä tein siihen pienen istuskelupesän paksuista lampaantaljoista ja tyynyistä. Erityisen ihastunut pehmeään istumapaikkaan on yksivuotias tyttömme. Hän kiipeää aina ensimmäisenä tälle sohvalle terassille livahdettuaan.

Puusohvalta tosiaan näkeekin mainiosti joka suuntaan, niin tiipiin sisälle kuin lasien taa läheiselle lenkkipolulle. Minun suosikkipaikkani on valkoinen pitkä sohva, johon on mukava unohtua selailemaan sisustuslehtiä. Sohvan viereen ovat ajautuneet kumisaappaat, joilla on mielestäni oiva paikka syyssisustuksessa. Syksyyn kuuluu olennaisesti saapastelu metsässä - joko ihan huvin vuoksi tai sitten tositarkoituksella, marjojen ja sienien perässä. Kun metsän aarteet on kerätty, potkaisen kumisaappaat jaloistani sohvan kylkeen ja alan perkaamaan tuliaisiani. Tänä syksynä olenkin onnistunut löytämään ensimmäiset kanttarellini itse metsästä.


Sohvapöydälle olen nostanut jo adventtikynttelikönkin roosanvärisine kynttilöineen joulukuuta odottamaan. Syksyistä tunnelmaa terassille tuovat haalean vaaleanpunaiset callunat sekä itämaishenkiset ornamenttikuvioidut lyhdyt. Kunhan ilmat pakastuvat, aion tuoda terassille valkoisia kellokanervoja. Lasituksen ansiosta terassilla on vielä liian lämmin niille, ja ne varistaisivat kukkasensa lämpimän päivän tullessa. Callunat sen sijaan eivät ole moksiskaan lämpötilojen vaihteluista, kunhan vai muistan kastella niitä riittävästi.


Ja mitäpä olisi syysterassi ilman havuja! Ennen kuin syksy kääntyy talveksi, suosin erityisesti luonnollisen näköisiä keinohavuja, jotta välttyisin neulaskasojen siivoamiselta. Niinpä kiersin havuköynnöksen puutarjottimen ympärille ja puolukanvarpukranssin marokkolaiselle hopeatarjottimelle. Kun ilmat ovat pakastuneet pysyvästi nollan alapuolelle, kuusenoksilla on ehdoton paikkansa terassillamme.


Enkä ole unohtanut käpyjäkään, olenhan luonteeltani oikea kävystäjä. Jos sienen- tai marjanpoimintareissuni tulos on laiha, vasun tai sangon voi AINA täyttää kävyillä. Siispä terassin hyllyillä on aina lasipurkeissa käpyjä vuodenajasta riippumatta. Tähdet - niin puiset kuin metallisetkin - ovat mielestäni kuin lupauksia lähestyvästä joulusta. Niinpä nekin ovat hyllyillä kunniapaikalla.


Kun keskipäivän aurinko saa terassin hohtamaan suloisen lämpimänä, avaan hetkeksi lasiseinät ja annan syystuulen kirpeyden kieppua sisään. Katseeni pysähtyy puutarhaan, joka haukottelee raukeasti kesäisen kasvun jäljiltä. Keltaiset haavat havisevat pensasaidan toisella puolen ja ohikulkijoiden lenkkitossujen pohjista kantautuu vaimea hiekkainen rapina. Vaikka kynttilän liekki hiipuisikin tuulenvireestä, ei se haittaa, sillä kiiretön hetki täynnä lämpöä ja syksyn lumoa saa sydämeni onnelliseksi. Kotoilun aika on nyt.



lauantai 26. syyskuuta 2020

Hullut Päivät syksy 2020: Kahdeksan vinkkiä sisustajalle

Sisustajat kuulolle, Stockmannin Hullut Päivät alkavat aivan kohta!

Viime keväänä hulluteltiin ainoastaan verkossa koronaepidemian takia. Samankaltainen linja jatkuu tänä syksynä, joskin nyt Hullut Päivät on venytetty kahdentoista päivän pituiseksi kampanjaksi. Osa ns. perusvalikoimaan kuuluvista tuotteista on saatavilla myös tavarataloissa hulluilla hinnoilla, mutta kampanjaerät myydään vain verkossa. Eli oma kotisohva on siis paras paikka shoppailuun sekä valikoiman että turvallisuuden puolesta.

Hullujen Päivien valikoimaa ei ole niputettu samanlaiseksi tuhdiksi paperikuvastoksi kuin aiempina vuosina, ja meillekin tupsahti postilaatikkoon hyvin ohut ja keveä versio valikoimasta. Mutta hullutpaivat.com:ista löytyy sitten se koko komeus, josta olen poiminut jälleen kerran kahdeksan suosikkivinkkiäni sisustusostoksiin. Toivottavasti löydät sieltä tärppejä vaikkapa joululahjahankintoihin! :)


Vinkki nro 1: Normann Copenhagen Dropit-koukut

Mistä löytyisi koukku eteiseen, joka olisi paitsi käytännöllinen, myös itsessään kaunis sisustuselementti? Designstudio Asshoff & Brogårdin suunnittelema puinen Dropit-ripustuskoukku on kaunis seinällä joko yksittäisenä elementtinä tai sitten niistä voi muodostaa useamman pisaran "sadekuuroja". Hullareilla on nyt koukkuja edulliseen hintaan sekä luonnonvärisenä että valkoisena. Minun suosikki on ehdottomasti tuo luonnonvärinen, josta puunsyykuviot erottuvat kauniisti.

Vinkki nro 2: Menun Gridy Fungi Shelf -seinähyllyt

Koukkujen lisäksi kotiin tarvitsee aina laskutilaa. Jotenkin aina on kaiken maailman aurinkolaseja, avaimia, puhelimia sun muuta, jotka pitäisi saada hetkeksi käsistä mutta riittävän korkealle taaperon ulottumattomiin! Laskutilaa tarjoaisivat nämä eleettömän tyylikkäät seinähyllyt. Minimalistisen designin hengessä hyllyillä ei ole näkyviä kannakkeita, vaan ne ikään kuin leijuvat seinällä. Hullareilla on kolme erikokoista hyllyä saatavilla, ja mielestäni kolmen eri koon yhdistelmä kahdessa eri värissä olisikin kaikista näyttävin ratkaisu. Ehdottomasti siis toivelistalle!

Vinkki nro 3: Marimekon Urna-maljakko

Carina Seth-Anderssonin suunnittelemasta Urna-maljakosta tuli välittömästi klassikko, joka on tuttu monesta sisustuslehdestä ja blogista. Aluksi maljakkoa sai kirkkaana, pastellisävyissä ja harmaana, mutta nyt värivalikoimaan on tullut tummanruskea. Tämä perinteinen lasipullon väri käy niin upeasti maljakon muotoihin! Itse emmin maljakon hankintaa aiemmin, sillä en ollut varma mikä väri istuisi kotiimme parhaiten. Mutta nyt kun ruskeakin on saatavilla, se oikea on löytynyt.

Vinkki nro 4: Marimekon Unikko-keittiöpyyhe

Niin... en varmaan selviä yksiltäkään hullareilta ilman keittiöpyyhkeitä! Jos olette seuranneet aiempien vuosien vinkkejäni, tiedätte rakkauteni kauniisiin keittiöpyyhkeisiin. Tällä kertaa listalla olisi Unikko-pyyhe, joka on hullareilla lempeissä luonnonvalkoisen, beigen ja vaaleansinisen sävyissä. Laitetaan muistilistalle yksi... eikun sittenkin kaksi!

Vinkki nro 5: Iittalan Nappula-kynttilänjalka

Matti Klenellin suunnittelema Nappula-kynttilänjalka jaksaa ihastuttaa. Sammaleenvihreä väri olisi täydellinen syksyiseen kotiin... tai jouluiseen kattaukseen... (jos joku ihmettelee näitä jouluviittauksia, niin myönnettäköön, olen jo alkanut selailemaan jouluteemaisia sisustuslehtiä!)

Vinkki nro 6: Lisa Johansson-Papen Bulbo-riippuvalaisin

Lisa Johansson-Pape kuuluu ehdottomasti suunnittelijasuosikkeihini. Hänen kauniin ilmavan linjakkaat ja kepeän näköiset valaisimensa ovat muodoltaan oivaltavia, ajattomia ja niihin piiloutuu aina joku juju. Tässä valaisimessa se on sipulimainen muoto. Suupuhallettu valkoinen etsattu lasi suodattaa valoa pehmeästi. Hullareilla valaisin on nyt saatavilla merkittävällä alennuksella, eli jos sinäkin tykästyit tähän kaunottareen, kannattaa olla ajoissa keskiviikkona liikkeellä.

Vinkki nro 7: Georg Jensenin Moneyphant with twins -säästölipas

Tanskalaisen hopeaseppä Georg Jensenin perustaman brändin alla on monta klassikkoesinettä. Yksi suloisimmista on Jørgen Møllerin suunnittelema Moneyphant-säästölipas. Alfredo Häberlin tulkinta tästä säästölippaasta pienine norsunpoikasineen on esikuvaansa entistäkin söötimpi. Tammesta valmistetut pikkunorsut sujahtavat teräksisen äitinorsun kärsän alle suojaan. Norsu olisi mielestäni mainio ristiäislahja sekä oivallinen joululahja isommallekin säästämistä harjoittelevalle lapselle.

Vinkki nro 8: Design House Stockholmin Air-tv-taso

Ranskalais-ruotsalaisen Mathieu Gustafssonin suunnittelussa näkyvät hänen sukujuurensa. Graafinen ja kepeä Air tv-taso on trendikäs yhdistelmä puuta ja rottinkia yhdistettynä skandinaavisen muotoilun minimalismiin ja käytännöllisyyteen. Punotut liukuovet päästävät ilman ja valon läpi. Tämä on nappivalinta moderniin ja pelkistettyyn skandinaaviseen kotiin. Yksinkertaisesti upea taso!


Sitten ei kun odottamaan keskiviikkoaamua! Muistakaa kerätä suosikkituotteenne etukäteen muistilistalle ja olkaa hollilla kun kello lyö seitsemän, ettette jää ihanuuksista paitsi. Hauskaa hulluttelua!

 

maanantai 17. elokuuta 2020

Kirpparikierroksella

Tuntuukohan kenestäkään muusta teistä, rakkaat blogini seuraajat, että vuosi vuodelta alkaa pitämään yhä enemmän ajan patinoimista huonekaluista ja esineistä, vanhoista laseista ja lautasista sekä virkatuista pitsipeitoista? Vai olenko vain mummoutumassa! Iiks! Lähestyvä neljänkympin rajapyykki täytyy olla tähän syynä, haha! :D

Olen aina pitänyt kirppareiden kiertelystä. Erityisesti siksi, että kirppari on mainio paikka etsiä kotiin uniikkeja ja rustiikkeja kippoja ja kuppeja, kaikenlaisia tavaroita joilla olisi varmasti monenmoista tarinaa kerrottavanaan jos ne vain osaisivat puhua. Pieni ruoste tuo vain lisää charmia, pari kuhmua emalipadassa tekee sen sympaattisemmaksi ja käytetyn alumiinin himmeä hohto peittoa teräksen kovan kiillon mennen tullen.

Ei siis ihme, että tänä kesänä olen viettänyt keskimääräistä enemmän aikaa kirppareilla. Niin netissä, Konteissa, realisointikeskuksissa kuin ihan perinteisillä pöytämyyntikirppiksillä. Ajattelin tässä postauksessa esitellä muutamia tekemiäni löytöjä, joista olen ihan pähkinöinä.

Iittala on viime vuosina palauttanut tuotantoon joitain ihanimpia klassikkolasejaan. Oma suosikkini uustuotannosta on ollut Kastehelmi-sarja. Mutta viime aikoina katseeni on kiinnittynyt Oiva Toikan Flora- ja Frutta-sarjoihin. Ohuenohuet suupuhalletut juomalasit, jälkiruokamaljat ja kaatimet ovat siroja ja niin herkän kauniita. Kun sitten törmäsin kesälomareissulla joensuulaisella "Kirpparilla" nimisellä kirpputorilla Flora-sarjan 80mm kirkkaisiin kulhoihin, hieraisin silmiäni kerran ja toisenkin. Hintaa yhdellä virheettömällä kulholla oli hieman yli seitsemän euroa. Kaappasin pikapikaa kulhot ostoskoriin ja hymisin tyytyväisyyttä!


Kirkkaita kasvi- ja kukka-aiheisia kuvioita on hieman hankala hahmottaa näistä kuvista, kulhot kaipaisivat kovasti täytettä. Kunhan pääsen täyttämään nämä jollain ihanalla jälkiruoalla, otan niistä kuvat Instagramiin! Tuo joensuulainen Kirpparilla-kirppis on muuten oiva paikka tehdä edullisia löytöjä vanhoista tavaroista. Siellä on usein mm. apteekkipulloja, alumiinitonkkia, emalivateja sun muuta mukavaa tarjolla, ja kohtuuhintaan. Suosittelen!

Toinen suosikkipaikkani löytöjen tekemiseen ovat eri kaupunkien Kontit. Vaikka niiden valikoima perustuu lahjoituksiin, usein sieltä on löydettävissä edullisesti suomalaista lasidesignia. Eikä kaiken kauniin tarvitse mielestäni olla nimekkäiltä suunnittelijoilta. Tänä kesänä Kontista löytämäni kauniit tähtilasit puhuttelivat kaltaistani kyltymätöntä glöginjuojaa. Näin välittömästä itseni juomassa punaista glögiä näistä laseista pimenevinä syysiltoina. Ja taas laitettiin neljä lasia ostoskoriin, tällä kertaa kuuden euron yhteishintaan.

 

Lasien alla on muuten kapea virkattu pitsiliina, joka sekin on kirpparilöytö parilla eurolla. Saa nähdä milloin pitsiliinat ja -peitot tekevät todellisen comebackin. Toki erilaiset virkatut supermuhkeat torkkupeitot ovat ollaan sisustajien suosiossa jo tovin. Mutta ne mummojen virkkaamat ihanuudet, niissä on jotain käsittämätöntä kauneutta, jonka takana on kuukasien uurastus.

Pohdin alkukesässä blogissani, että terassimme sohvan päällinen kaipaisi uusimista. En saanut sitten aikaiseksi lähdettyä kangaskaupoille. Kun eräänä päivänä näin oman kaupungin nettikirpparilla myynnissä ison virkatun valkoisen päiväpeiton, otin pikaisesti puhelimen käteen ja pistin tekstarin menemään. Tämäkin ihanuus oli myyjän isoäidin väkertämä. Ilmeisen taidolla, sillä jokainen neliö on identtinen ja täydellisesti virkattu. Ja niin ohuesta langasta, että tätä on kyllä tehty rakkaudella ja hartaasti! Mietin alkuun, raaskisinko laittaa sitä kesäajaksi terassillemme, mutta laitoin sittenkin, koska sohvallamme ei istuta hiekkaisissa tai multaisissa vaatteissa. Olen myös ottanut tehtäväkseni varjella sitä pienimmiltäkin tahroilta. Päiväpeiton alle sain vanhan valkoisen täkin äitini luota, joten vanhaa harmaata rispaantuutta pehmustekangasta ei enää näy!


 

Äitini pääsi kuitenkin ompeluhommiin, joskin lasten lakanoiden tekoon. Kävimme mieheni ja tyttäremme kanssa perinteisellä juhannuksen ostosmatkalla Tuurissa. Keskisen kyläkaupan pihassa oli yllättäen peräkärrykirppis, ja pitihän sinne lähteä kiertelemään. Eräällä myyjällä oli neljä kappaletta käyttämättömiä Mauri Kunnaksen Yökirja-teemaisia puuvillaverhoja. Hän kertoi, etteivät verhot kuulemma olleet kelvanneet lastenlasten huoneeseen. Meille kelpasivat, sillä kangas oli juuri passelia lakanoita varten, ja Yökirja kuuluu poikamme lempikirjoihin. Itsekin olen kuin Pupusen Juuso öisin pakkautuneena paksujen vällyjen väliin villasukat jalassa, haha! Tässä pari kuvaa ihanista lakanoista pedattuna poikamme sänkyyn.


Eikä tässä vielä kaikki, kuten ostostv:ssä tavataan sanoa. Ostin muutama vuosi sitten pari alumiinista kakkuvuokaa ruukkujen aluslautasiksi. Tänä kesänä vuokia on tullut ostettua pari lisää. Lommot ja kuhmut tai pieni ruostekaan ei niissä haittaa, kun ei ole tarkoitus laittaa mitään syötävää niihin. Tärkein kriteeri on reiättömyys sekä tietysti myös se, että vadin pohja ei pahasti keiku.

Tytön hempeät yksisarvissynttärit saivat puolestaan minut innostumaan leipomisesta, ja niinpä löysin nettikirpparilta seuraavia kemuja varten tämän AmandaB:n jalallisen kakkulautasen. Olen kaipaillut jalallista posliinista kakkulautasta pitkään. Nyt sellainen löytyi, ja vieläpä kauniisti koristellulla pitsimäisellä reunalla. Tältä kelpaa myös tarjota kuppikakut ja muffinsit! Muutoin siinä on kiva pitä esillä vaikkapa kauneimpia teepakkauksia.

Olen muuten ilmoittautunut vuoden tauon jälkeen takaisin kansalaisopiston puutyökurssille. Appiukon autotallissa odottaa eräs vitriinikaappi kunnostusta sekä muun muassa kasa vanhaa harmaantunutta lautaa ladon seinästä ja pino heinäseipäitä. Loppusyksystä pääsen toivottavasti esittelemään blogissa, mitä olen saanut niistä aikaiseksi. Sitä ennen luvassa on ehkäpä lisää kiertelyä rompetoreilla, syysistutusten laittoa, joulukoristeiden valmistelua sekä postaus tavarataidoista ja tavaran karsimisen tuskasta. Jos sinulla on joku postaustoive, laita ihmeessä kommenttia tulemaan! Aurinkoista elokuuta teille kaikille!


DIY: Rustiikki kirjahylly lastenhuoneeseen

Ihanan helteisiä kesäpäiviä on jo roppakaupalla takanapäin. Meidän perheessä on otettu kaikki kesälomasta irti - on reissattu ystävien luo e...