Pieni pihakierros rivitalopuutarhassa

Huh hellettä! Paahdetta on piisannut ja vihreä nurmikkomme uhkaa vähitellen muuttaa väriään keltaisempaan suuntaan. Kukat ja yrtit sen sijaan nauttivat auringon hehkusta, kun vain muistan joka ilta käydä kastelukannukierroksella pihamaalla. Ajattelin tehdä vielä blogiini keskikesän piha-aiheisen postauksen, kun kukinta on komeimmillaan.

Ähelsin toukokuussa kukkapenkkini parissa siirtäen ja jakaen poimulehtiä kukkapenkkini laajennusosaan. Poimulehtien tilalle pääsivät neilikat ja karpaattienkellot, joista erityisesti jälkimmäisten suurikokoiset kellokukat ovat nyt upeimmillaan. Paahde on saanut minut pohtimaan katteen - joko kuorikatteen tai koristekivien - laittamista penkkiin kosteuden lisäämiseksi. Aion kuitenkin odottaa tässä asiassa kesän loppuun, jotta näen, minkä verran maksaruohot lähtevät leviämään penkissä.

Kukkapenkkini muutostyöt veivät sen verran aikaa ja huomiotani, että minulta jäi se perinteinen terasshortensia ostamatta. Ehkäpä ihan hyvä, sillä näin helteellä sille pitäisi lorottaa jatkuvasti vettä varjoisimmallakin paikalla. Sain siis oivan tekosyyn lähteä avoimin mielin kesäkukkien ostoon. Mukaan tarttuivat daalia, diana ja verbena. Aika söpö ja pinkki triohan siitä sitten syntyi. Ja myös paahteenkestävä sellainen!

Pinkki kukkateema jatkuu etuovellamme, jonne istutin viime kesän suosikkiparini, hopeaputouksen ja Pink Kisses -neilikan. Nämä molemmat viihtyvät valoisessa mutta varjoon jäävässä paikassaan. Ne myös sietävät viileyttä, joten ihan alkusyksystä ei näitä tarvitse ottaa parvekelaatikoista pois. Valkoiset koristekivet tekevät laatikoiden ilmeestä ihanan huolitellun.

Yritin viime kesänä istuttaa näihin parvekelaatikoihin myös laventeleita, mutta sepä oli ihan fiasko. Ne eivät pitäneet varjopaikasta laisinkaan. Koska laventelin tuoksua ei voita mikään, niitä oli pakko ostaa pari. Sijoitin laventelit aurinkoiselle terassille, jossa ne viihtyvät mainiosti täydessä kukkaloistossaan. Eivätkö muuten ole upeita nämä tähkälaventelin avautuneet kukinnot? Minusta ne ovat paljon kauniimpia kuin tupsulaventelissa.

Laventelin vieressä kasvavat keltakukkaiset tomaatintaimet. Ruby Red -lajikkeen kirsikkatomaatteissa on kypsymässä kourakaupalla pieniä maukkaita palleroita. Istutuslaatikoissakin on tomaattia sekä timjamia ja suolaheinää. Timjamissa ja suolaheinässä on muuten upeat värit, ja timjamin kukinnot ovat herkullisia salaatin joukossa tai jopa jäätelön päällä. :)

Hyötykasveista puheen ollen, syötäväksi kelpaava intianminttuni on kasvanut amppelissaan huikealla tahdilla. Jos katsotte aiempaa terassiaiheista blogipostausta, mintussa on vasta muutama riippuva verso. No nyt niitä on jo lähemmäs parikymmentä. Perhosmaiset lehdet kasvattava intianminttu olisi kuulemma mainio hauduke kuuman veden kanssa, mutta minä nautin siitä pääasiassa tsatsikissa tai ruokien koristeena.

Toinen valkea kukkiva kaunotar on luumupuumme, joka tosin nyt kirjoitushetkellä on jo pudottanut kukkansa ja alkanut kasvattaa pikkuisia keltaisia luumuja. Viime vuonna mieheni pihasta meille siirretty puu on siis juurtunut kunnolla ja nauttii olostaan pihallamme. Isoa satoa on tuskin odotettavissa, mutta muutama maistiainenkin kelpaa mainiosti minulle tänä kesänä!

Ja parasta pihassamme on tietenkin terassikahvien juonti sohvalla istuen ja kukkia ihastellen. Yleensä parkkeeraan cappuccino-kuppini laventelin varjoon ja katselen tyytyväisenä pikku pihaamme. Sääkin on kuin etelänmaissa, eikä mieli siis kaipaa kauemmaksi. Miten täydellistä, että juuri sinä kesänä kun olemme pakotettuja pysyttelemään kotosalla, säät hellivät meitä tällä tavoin. Varastoidaan nyt siis kaikki mahdollinen lämpö- ja valoenergia mielemme sopukoihin, ja nautitaan tästä suloisesta suvesta!

Pioni ja poimulehdet

Tuumailin jo pari kesää sitten, että pieni kukkapenkkini takapihallamme kaipaisi laajentamista. Rakastamani poimulehdet olivat kasvaneet täyteen mittaansa ja alkoivat tulvia penkin reunojen yli. Alkukesästä viattoman pieniltä näyttävät mättäät ovat silmänlumetta. Muutama viikko aurinkoa yhdistettynä pariin sadekuuroon, ja lopputuloksena on niin mehevä ja runsas lehtirypäs, että se tukahduttaa varjoonsa kaikki lähelle istutetut pienikasvuiset kellokukat. Viime kesänä en vauvamasustani johtuen halunnut upottaa kuokkaa penkkiin, mutta viikko sitten helatorstaina alkoivat takapihallamme multa ja poimulehdet saada kyytiä. Tässä alkajaisiksi pari kuvaa kukkapenkistäni toukokuun alkupuolelta, kun laajennus oli vielä suunnitelmatasolla.

Mittailin pariinkin otteeseen pihalle tuoduilla vanhoilla kiuaskivillä laajennuksen kokoa. Kun lopulta olin muotoon ja kokoon tyytyväinen, pistin rakkaan aviomieheni hommiin. Hän hoiti nurmikon kuorimisen, kuokki laajennuksen reunat syviksi ja pyöräytti siinä sivussa paria kiveäkin parempaan asentoon. Hän irrotteli myös kolme poimulehtimätästä juuripaakkuineen penkin vanhasta osasta. Poimulehtihän kasvattaa keskelle juurakkoa puuvartiset paksut juuret, ja mättään ympärille tiheän ohuen rihmaston. Se ei leviä juuriversoina pitkin penkkiä vaan mätäsosa kasvaa leveyttä ja tuuheutta. Niin ollen pulskankin 4-5 vuotta vanhan mättään siirtäminen on vielä kohtuullisen helppo työ. Poimulehdet ovat kauneimmillaan sateen jälkeen, kun pisarat kimaltelevat lehtikuopissa kuin helmet simpukoissa konsanaan. Ne ovat myös oivia villiyrttejä, sillä varsinkin vielä pienet ryppyiset lehtiversot ovat maukkaita salaatin joukossa tai voileivän päällä. Näistä syistä en halunnut luopua poimulehdistäni, vaan tyydyin niiden sijoittamiseen laajennusosan kivien taakse. Siellä ne saavat rauhassa kasvaa täyteen mittaansa norjanangervopensasaidan katveessa.

Laajennusosan kiviparin etupuolelle istutin valkoisia karpaattienkelloja (campanula carpatica "Pearl White"), ketoneilikoita (dianthus deltoides "Albiflorus") ja kaukasianmaksaruohoja (sedum spurium "Alba"). Halusin valkoisia, kuivassa maassa viihtyviä kukkia, joista osa toisi korkeutta (neilikat), osa muhkeutta (karpaattienkellot) ja osa leviäisi maanpeittokasvina (maksaruohot). Aika näyttää miten suunnitelmani lähtee toteutumaan.

Kivien varjoon pääsivät kesäksi myös poikani syksyiset ostokset Kuopion Kädentaitomessuilta: pikkuinen tonttu ja tontun kesämökki. Nämä olivat syksyllä etuovella ruukuissa, mutta keksin laittaa ne lasten iloksi kesäksi kukkapenkin puolelle. Minusta nämä ovat kyllä niin söpöt, että voi olla, että minitontuista tulee uusin villitykseni...

Postauksen otsikossa mainitsin myös pionin. Se on lempikukkani, erityisesti vaaleanpunaisena ja pörheänä. Olen huokaillut vuosien varrella sisustus- ja puutarhalehtien sivuilla näkyville pioneille ja haaveillut salaa omasta. Laajennuksen myötä sain lisää tilaa tälle kaunottarelle, ja uskaltauduin istuttamaan kokeeksi klassikkopionin Sarah Bernardin. Sen pitäisi olla juurikin minun makuuni. Toistaiseksi punertava taimi näyttää aika reppanalta, mutta jospa ehkä ensi vuonna saisin siihen ensimmäiset kukkavarret? Varasin sille reilusti tilaa, vaikka sen ympärys nyt tällä hetkellä näyttääkin aika tyhjältä. Poimulehtienkin istutusväliksi mainitaan 40cm, mutta en millään uskonut sitä hentoisia taimia istuttaessani neljä vuotta sitten. No enää ei ole epäilystäkään, miksi välin pitäisi olla noin reilu... silloin välttää poimulehtien siirtelyn jälkikäteen!

Pionin kavereiksi lähemmäksi vanhaa kiviryhmää istutin karpaattienkellon ja kaukasianmaksaruohon lisäksi myös kaksivärisiä ketoneilikoita (dianthus deltoides "Arctic Fire"). Niiden punertava sisus toistaa paitsi pionin, myös tarhaidänunikoiden (papaver orientale "Royal Wedding") valko-purppuraista väritystä. Unikot päätyivät puolestaan poimulehtien tilalle vanhan kiviryhmän etupuolelle, perunanarsissien eteen. Unikoiden viereen upotin aiemmin terassin päädyssä olleen pyöreän betonisen astinkiven helpottamaan lasten kulkua kiviryhmälle. Kivi on myös mainio alusta isommallekin lyhdylle pimeneviä syysiltoja ajatellen.

Tarkkasilmäisimmät ehkä jo bongasivat edeltävistä kuvista toisenkin tontunmökin. Tämä on sitten sen tontun koti, kun pitäähän hänellä olla sekä koti että kesämökki! Kotinsa edustalla tonttu kasvattaa perunanarsisseja ja karpaattienkelloja.

Kiviryhmän keskellä kasvaa hujottaa riippajapaninlehtikuuseni. Sen muoto ei tosin enää ikävä kyllä ole tippaakaan riippamainen, kiitos toissakesän helteiden... Kuusta tukevan heinäseinään lyhtykoukkuun vaihdoin talvella lintujen ruokinta-astian. Pihan lapset keksivät, että sehän on sitten tontun kerrostalo! Sanopa muuta. :) Ja niinpä ruokinta-astia saa olla paikoillaan kesänkin.

Puun juurelle istutin suomalaisen valkoherukan. Valkoherukat ovat mielestäni huippukauniita kakkujen päällä ja niitä on vaikea löytää torilta tai kaupasta. Niinpä laitoin yhden pensaan kokeilumielessä omaan penkkiin, katsotaan miten se alkaa siinä viihtyä.

Muutoin puun juurella kasvaa poimulehtiä ja karpaattienkelloja. Näillä kivillä otetaan myös perinteisesti poikamme synttärikuvat, hän kun on syntynyt heinäkuussa. Jatkossa kiville nostetaan istumaan myös tyttömme, heinäkuinen vauva kun hänkin on.

Kaiken aherruksen jälkeen on mukava istahtaa terassille tai aurinkotuolille ihastelemaan uudistunutta penkkiä. Pitkään en ole kuitenkaan saanut pitää taukoa istutushommissa, sillä suomalaisiin kai iski viime viikonloppuna istutushuuma. Viherpihat ja puutarhat ovat tyhjentyneet Biolanin multasäkeistä ja hyötykasvien taimista. Pienikasvuisia kirsikkatomaatin taimia ei meidän kaupungistamme saa enää mistään. Minullakin meinasi käydä kalpaten, mutta onneksi ystävä vihjasi asiasta ja sain viimeiset tomaatintaimet paikalliselta puutarhalta. Olisiko korona saanut ihmiset innostumaan omavaraisuudesta, vai haetaanko nyt jotain puuhasteltavaa kesäajalle, kun mitään muutakaan perinteistä lomamatkailua ei oikein ole luvassa? Onpa syy mikä tahansa, minusta on loistavaa, että kasvien ja yrttien viljely kiinnostaa taas. Ensi postauksessa kurkataankin sitten taas meidän terassillemme, jossa on pitkä rivi yrttiruukkuja...

 

Terassikauden avajaiset

Huikean aurinkoiset päivät, lumen sulaminen ja mustarastaiden lurittelu lähimetsän puissa ovat tehneet tehtävänsä. Ajatukseni ovat kääntyneet kevättä, kesää ja terassia kohti! Muutama viikko sitten siirsin ensimmäisen kerran Ikean vaaleanturkoosit aurinkotuolit toviksi lasiteltulta terassilta avoterassille. Sitten mieskin innostui asiasta ja toisti seuraavana viikonloppuna saman jutun. Ja nyt kärkymme yhdessä aurinkoisia viikonloppupäiviä, jolloin pääsisimme ottamaan löhötuokion aurinkotuolissa pojan aamu-ulkoilun lomassa.

Terassijatkot järjestetään iltapäiväaikaan lasitetun terassin puolella, jossa lämpötila kohoaa parhaimmillaan reilusti yli kahdenkymmenen asteen. Juniorikin viihtyy siellä mainiosti, kiitos erityisesti uuden tiipii-teltan. Hän valjastaa tiipiinsä useimmiten kokkausleikkeihin.

Teltta antaa mainiosti suojaa pikkuleikkijälle auringon porotukselta etelään suuntautuvalla terassilla.  Hakusessa on vielä matto tiipiin alle, jotta vältyttäisiin pienimpien kokkaustarvikkeiden putoamiselta terassin alle.

Terassilla istuskellessa myös puutarha- ja istutussuunnitelmani saavat aivan tuulta alleen! Sormeni syyhyävät, että pääsisin upottamaan kukkapenkkiini pääsiäiseltä säästetyt (nuupahtaneet) perunanarsissit. Odotan myös kovasti, että penkkiin istutetut kyläkurjenpolvien taimet puhkeaisivat tänä kesänä kukkaan.

Jotain uutta pitäisi kyllä saada terassin päätyyn. Viime keväänä siellä kukkivat ruukuissaan mantsuriankärhöt luonnokivien keskellä. Kärhöt tosin kokivat karun kohtalon talven tultua. Niille ei löytynytkään pihastamme sopivaa istutuspaikkaa, eikä myöskään varastosta talvehtimispaikkaa, ja ne ressukat kuolivat paikoilleen. Tältä penkki näytti viime kesänä...

Olen suunnitelmissani päätymässä siihen, että terassin päädyn penkin reunoihin tulisi kärhöjen tilalle istutuslaatikot kasvu- tai yrttisäkkeineen kesäistä keittiöpuutarhaa varten. Esimerkiksi Biolanilla näytti olevan säkkejä sekä isompien taimien että yrttien kasvattamiseen. Mieleni tekisi ainakin kesäkurpitsoja, salaatteja ja yrttejä... Viime kesänä minulla oli mm. herneenversoja, minttua, lehtisalaattia ja tomaattia kasvamassa lasitetun terassin suojissa.

Tulevan kesän suunnitelmissa on mahdollisesti myös portaiden rakentaminen terassilta nurmelle. Mutta siihen palaan myöhemmin, jos päästään tässä hommassa vauhtiin.

Lopuksi vielä miukuvat terassikauden avajaisterveiset meidän mustalta pantteriltamme, joka myöskin viihtyy erinomaisesti terassilla!

Pienen pihan puutarhassa

Pienen rivitalopihamme istutusten ideoinnin lähtökohtana ovat olleet isot luonnonkivet. Elämäni ensimmäisen kukkapenkkini perustin viime kesänä oman nurmikkoalueemme kulmaukseen neljän kiven muodostaman ryhmän ympärille.

Halusin keskelle ryhmää katseenvangitsijaksi riippajapaninlehtikuusen. Puun valintaan vaikutti oleellisesti kuivuuden ja kuumankin auringonpaahteen sietokyky, sekä sen hidas, alaspäin suuntautuva kasvutapa. Rivitalopihan puiden valinnassa tulee ottaa naapurit huomioon, ja siksi riippajapaninlehtikuusi on oiva valinta etu- tai takapihojen raja-alueille: enintään noin kahden metrin korkuiseksi kasvava puu ei varjosta, eikä myöskään vahvajuurisen koivun tavoin ime ravinteita liiaksi ympäriltään. Koska kyseessä on lehtikuusi, ei auringon porotus kevättalvella kellasta neulasia, jotka puu luo joka kesäksi uudelleen. Tueksi puulle laitettiin heinäseiväs, johon kiinnitin takorautaisen koukun ja pienen kynttilälyhdyn. Lyhty kajastaa kauniisti valoa kiviryhmään syksyn pimeinä iltoina! Heinäseiväs luo sopivasti vanhan ajan tunnelmaa muuten moderniin pihapiiriin.

Vaikka rakastankin japanilaisia puutarhoja, halusin jättää pihalle reilusti nurmea lapsen leikkejä ja pelejä varten. Riippajapaninlehtikuusen ympärille istutin viime kesänä jättipoimulehtiä, tupsulaventeleja ja niittyajuruohoa. Poimulehdet ovat viihtyneet puun ohella penkissä parhaiten ja jaksan ihastella yhä uudestaan sadepäivien jälkeen niiden suojiin kertyviä pisarahelmiä. Sen sijaan laventelit eivät kestäneet talvea, kun en hoksannut niitä talveksi suojata erikseen. Niiden tilalle istutinkin tänä kesänä kolme valkoista karpaattienkelloa, jotka pilkistävät kauniisti poimulehtien lomasta. Poimulehtien suojassa pienimmän kiven päällä unelmoi kesäisin kaunis enkelipatsas.

Tänä kesänä uskaltauduin tekemään ensimmäisen kasvitilaukseni netistä. Valkoinen "Laura"-kyläkurjenpolvi hurmasi minut, ja niinpä tilasin niitä kolme kappaletta Viherpeukaloiden nettikaupasta. Alkujaan aivan pikkuruiset taimet ovat lähteneet hienosti kasvuun, ja ensi kesänä pääsemme toivottavasti nauttimaan niiden valkoisista kerrotuista kukista.

Istutuspuuhien ohessa vaihdoin myös hätäratkaisuna toimineen vihreän muovireunuksen puureunanauhaan. Se sointuu terassimme sävyyn ja sillä rajasin myös toisen istutusalueen terassimme päädyssä. Mitä pidätte istutuksista ja kasvivalinnoista? Minkälaisia ideoita teillä on heinäseipäiden käyttöön kukkapenkeissä?