DIY: Seinähylly lastenhuoneeseen Ikean puulaatikoista

Enää pari päivää helmikuuta jäljellä, ja sitten ollaankin jo taas yhden harppauksen verran lähempänä kevättä ja kesää! Miten ihanaa! Helmikuu on minulla todella kiireistä aikaa töissä, ja siksi bloginikin on saanut odottaa päivittämistä parin viikon verran. Mutta nyt olen taas päässyt lempiharrastukseni ääreen, josta olen niin niin mielissäni!

Toinenkin lempiharrastus on löytynyt kevään myötä. Ilmoittaudun viime syksynä kansalaisopiston puutyökurssille, joka starttasi nyt tammikuussa paikallisen yläkoulun puukäsityöluokassa. Siellä olen ahertanut torstai-iltaisin puupölyn, sahanpurun sekä valtavan surinan ja hurinan keskellä, opetellen alkeista asti käyttämään erilaisia koneita ja laitteita kärsivällisten puutyöopettajien johdolla. Ennen kurssia minulla ei ollut aavistustakaan mikä on oikohöylä tai tasohöylä, tai mikä on vaikkapa leveähiomanauhakone - puhumattakaan siitä, mihin kutakin näistä koneista kannattaisi käyttää. Mutta kummasti ovat nämäkin asiat minulle valjenneet jo parin kurssikerran myötä :).

Kevään aikana suunnitelmissa on nikkaroida jos jonkinlaista kalustetta kotiin, ja itse asiassa ensi viikon postauksessa esittelen ensimmäisen valmiin tuotokseni kurssilta. Nikkarointi-innostukseni ei ole rajoittunut suinkaan kurssiin. Pohdin pitkään String Pocket -hyllykön ostoa lastenhuoneeseen, mutta päädyinkin toisenlaiseen ratkaisuun, nimittäin pienistä Ikean puulaatikoista koottuun hyllykköön.

Päädyin hyllykköön ensinnäkin siksi, että moni poikamme huoneen kalusteista on valkolakattua tai valkoiseksi maalattua mäntyä. Samaa rustiikkisuutta on uudessa hyllykössäkin. Toinen tärkeä oivallus oli se, että puulaatikoiden rimoitus tekee ylimmälle tasolle kapean uran, jonka varassa isompikin taulu pysyy hyllyllä ilman pelkoa sen luiskahtamisesta alas sänkyyn. Aika merkittävä juttu kolmevuotiaan huoneessa, koska välillä huoneen ovi paukkuu ja seinät tärisevät - kiitos asukkinsa vähän turhankin reippaiden otteiden. ;)

Hyllykkö koostuu kolmesta Ikean Knagglig-mäntylaatikosta, jotka ovat sitä pienempää kokoa (yhden koko 23x31x15cm). Vahasin laatikot ensin kerralleen valkoisella vahalla, jonka jälkeen ne kiinnitettiin yhteen. Sen jälkeen laatikot saivat pintaansa vielä toisen vahakerroksen. Jos lopputulokseksi olisi halunnut täysin peittävän valkoisen pinnan, olisi ne pitänyt vahata vielä kertaalleen. Meille riitti kaksi vahauskertaa, jonka ansiosta puunsyyt kuultavat aavistuksen vahan alta. Hyllykkö kiinnitettiin seinään kahdella ruuvilla. Seinään tehtävä reikien määrä vähentyi siis oleellisesti siksi, että laatikot oli kiinnitetty ensin toisiinsa.

Hyllykön päälle, paraatipaikalle, pääsi pojan herttainen yksivuotiskuva. Tämä on ollut toistaiseksi ainut hänestä valokuvaamossa otettu kuva, koska meillä on ollut hurjasti onnea, että päiväkodissa syksyisin otetut yksilökuvat ovat olleet todella onnistuneita. Kuvan vieressä on kummitädin pojalle taiteilema kalligrafiataulu. Kävin itse syksyllä sivellintussikurssin, mutta minun tekstaustaitoni ovat kyllä täysin harjoituksen asteella - tauluihin on vielä matkaa!



Laatikoiden sisälle (ja pojan käden ulottuville) nostin muutamia kauneimpia aarteita: toiselta kummitädiltä ristiäislahjaksi saadun hopeisen kynttilänjalan, Oslosta viime joulukuussa ostetun pahvirasian, Kööpenhaminasta tuodun Kay Bojesen -teemaisen apinakortin, mustan lego-rasian sekä Ranskasta ostetun Jean de La Fontainen klassikkoeläinsatukirjan "Fables". Kivointa tässä seinähyllykössä on, että esineitä voi vaihdella fiiliksen mukaan eikä siihen tarvitse upottaa määrättömästi leluja tai kirjoja - niitä varten onkin sitten huoneessa Kallax-hyllykkö säilytyslaatikoineen.

Tykkään myös siitä, että tämäkään hyllykkö ei ole leimallisesti lastenhuoneen hylly, vaan että se toimii säilyttimenä myös isomman pojan ja teini-ikäisen huoneessa. Tai näinhän minä oletan, aika sitten näyttää! :D No, jos hylly ei jossain vaiheessa enää miellytä silmää, niin sille on helposti löydettävissä uusi sijoituspaikka kodistamme näppärän kokonsa vuoksi.

Ensi viikolla onkin sitten luvassa postaus ekasta puutyöprojektistani. Olen siitä aika innoissani, vaikka simppeli projekti se näin kurssin alkajaisiksi olikin! Kuulemisiin! :)

Helmikuista haaveilua

Oletteko jo tunteneet, että auringon säteet alkavat pikkuisen lämmittää kasvoja? Minä havahduin tähän viime viikolla, vaikka tuona päivänä pakkasta olikin viisitoista astetta. Kevät on tulossa! Iltapäivällä töistä lähtiessäkään ei aina välttämättä ole enää hämärää, vaan jopa aurinkoista - varsinkin jos pääsee irtaantumaan ennen neljää. Uskomatonta.

Kevään odotusta on ihana siivittää tuomalla kotiin keväinen kukkakimppu, selailemalla netistä kevätuutuuksia sekä miettimällä oman kodin uudistusprojekteja. Minun suosikkikevätkimppuuni kuuluu eukalyptuksen oksia, leinikkejä sekä kirsikanpuunoksia.

Kirsikanpuunoksilla on myös aavistuksen matkakuumetta liennyttävä vaikutus. Olen taas aloittanut haaveilun Japaniin suuntautuvasta matkasta. Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi lähteä koko perheen voimin nousevan auringon maahan joko syksyllä tai ensi keväänä. Koska ihan vielä ei ole matkalaukkujen pakkaamisen aika, kaivoin esiin yhden Japanista kertovan suosikkiromaanini jälleen esiin.

Kevätuutuuksista puheen ollen, kävin kurkkimassa Marimekon sivuilla, mitä heillä on tänä keväänä sisustusvalikoimassa. Ja näin tämän uutuusvärin Carina Seth-Anderssonin suunnittelemasta Urna-maljakosta. Ihanaakin ihanampi pinkki! Ei liian äitelä, ja juuri sopivan verran sävyä ettei maljakko ole liian hailakka.

Kuva lainattu: Marimekko

Toinen löytö kevään uutuusvalikoimista on Jotexin Koster-baarijakkara. Meillä on ollut mietinnässä keittiösaarekkeen jakkaroiden vaihto. Nykyiset valkoiset korkeakiiltoiset Ikean Glenn-jakkarat kyllä istuvat ulkonäöltään avoimeen keittiö-olohuoneeseemme, mutta niiden jalat tulevat hieman liian pitkälle saarekkeen lipan alta. Emme pysty koskaan hyödyntämään yhtäaikaa jakkaroita ja ruokapöytää, joten hakusessa ovat jakkarat, jotka mahtuisivat lipan alle. Uuden rustiikin ruokapöytämme myötä nämä Koster-jakkarat voisivat tulla kysymykseen. Niissäkin on vaalean puun ja vaaleanvihreän sävyjä kuten pöytämme kannessa. Puhumattakaan, että tuolit tuovat mieleen Pariisin bistrot... :)

Kuva lainattu: Jotex

Yksi uudistus, jonka aiomme toteuttaa tänä keväänä, on verhotankojen asentaminen kotimme olohuoneeseen ja ruokailutilaan. Olen pitkään etsinyt sopivia verhotankoja ja pohtinut, minkä väriset tangot sopisivat meille. Pohdin jopa mustaa väriä tangoissa, mutta luulen, että ehkä ne alumiiniset tai teräksen väriset ovat kuitenkin sopivin ratkaisu. Mitä mieltä te olette näistä tankovaihtoehdoista, mikä näyttäisi parhaimmalta meillä? Kaksi ensimmäistä ovat Hastan malleja, ja viimeinen Kirschin. Hastan tangot bongasin Ellokselta ja Kirschin puolestaan Netraudasta.

Hasta Alice / Kuva lainattu: Ellos

Hasta Comet / Kuva lainattu: Ellos

Kirsch Rain / Kuva lainattu: Netrauta

Ja tässä vielä kuva olohuoneestamme. Toinen tanko tulisi sohvan kohdalle isojen ikkunoiden yläpuolelle, ja toinen tanko tulisi ruokailutilaan ruokapöydän viereen.

Yksi tärkeä askel keväthaaveilussa ovat narsissit... Näin jo Ikeassa erän pienikukkaisia tête à tête -narsisseja sekä niitä minun suosikkejani, huumaavan tuoksuisia valkoisia perunanarsisseja. Viime keväänä meillä oli kotona useampi perunanarsissi, jotka istutin alkukesästä kukkapenkkiini. Jännittää nähdä, nousevatko narsissiversot lumen sulettua...

Olisin jo napannut perunanarsissit mukaani, ellei tuona päivänä olisi ollut ulkona pakkasta kolmekymmentä astetta. Narsissithan eivät pientä kylmää säikähdä, mutta että kolmekymmentä astetta... Liikaa ressukoille! Joten pitää odotella sään lauhtumista ja lähteä sitten narsissienhakureissulle.

Mikä on sinun suosikkikevätkukkasi? Onko se tulppaani, narsissi vai kenties helmililja? Tulppaaneja en ole meille vielä ostanut, mutta jospa ystävänpäivä toisi niitä tullessaan :).

Mukavaa kevätauringon täyttämää helmikuuta sinulle!