Tervetuloa terassille!

Terassikausi on nyt virallisesti avattu! Nimittäin kolme kuukautta kestävä ihana kesäkausi omalla lasitetulla terassillamme. Yrttien ja laventelien ympäröimänä, sohvan pehmeään tyynykasaan uppoutuneena on mitä parhainta viettää päiväkahvihetkiä tytöntylleröisen torkkuessa päiväuniaan. Suurin osa kahvihetkistä on minun omaa aikaa, mutta ihanan piristyksen tuovat iltapäiviin välillä terassillemme piipahtavat ystäväni. Kakkua tai jätskiä kahvin kera hyvän ystävän seurassa, voiko enempää toivoa? :)

Terassin lempipaikkani on siis ehdottomasti varjoon jäävä sohva. Varpaani kyllä nauttivat auringosta, mutta saan turhan helposti auringonpistoksen täydessä porotuksessa. Varjoinen, mutta lämmin paikka on siis minulle mieleen. Välillä vetäisen hieman verhoja eteen, jos tuntuu, että kaipaan lisää suojaa. Ohuet verhomme siilaavat valoa juuri sopivasti, olen ollut niihin todella tyytyväinen. Mikä hauskinta, aikanaan laitettuani ne terassille näin monien ohikulkijoiden seisahtuvan läheisellä kävelypolulla ja katselevan pitkäänkin terassiamme. Myös käsien viittoilua näkyi. Viimeisen parin vuoden aikana lähikatujen rivitalojen lasitetuille terasseille alkoikin sitten ilmestynyt aika lailla prikulleen saman näköisiä verhoratkaisuja. Liekö sattumaa? :) Minua eivät tuijottelut ole haitanneet, päinvastoin suhtaudun niihin ilolla ja ylpeydellä, on nimittäin huippua jos on voinut antaa inspiraatiota muillekin kodinsisustukseen!

Sohvalta käsin on sitä paitsi ihana katsella yrtti-istutuksia ja puutarhan uudistunutta kukkapenkkiäni. Täksi kesäksi istutin useamman ruukullisen basilikaa ja oreganoa, jotka käyvät lähes ruokaan kuin ruokaan. Lisäksi otin paria eri minttua, marokonminttua ruokiin ja makuvesiin, ja intianminttua ihan koristeeksi, koska se kasvaa kauniisti amppelista alaspäin pitkillä versoilla. Suosikkiruukkukukkaani laventelia laitoin yrttiruukkujen pariksi hieman sinne sun tänne. Käyn välillä hieman pyyhkäisemässä kädelläni sen lehtiä saadakseni ihanaa laventelin tuoksua terassilleni.

Tänä kesänä kokeilen ensimmäistä kertaa myös sileälehtisen persiljan ja köynnöskrassin kasvatusta. Persiljasta haluaisin tehdä pestoa, ja krassin kukkia puolestaan käyttää ruokien koristeluun ja salaatteihin. Krassi on minulla tällä hetkellä seinähyllyllä, mutta jos se ei suostu kasvamaan alaspäin, siirrän sen terassin ulkopuolelle ja laitan sille muutaman istutuskepin tueksi. Seinähyllyille olen nostellut kesäksi lyhtyjä ja lasipurkkeja pois pienten innokkaasti kaikkea hamuavien vauvakäsien ulottuvilta.

Tiipii on pystytetty täksikin kesäksi terassille lasten leikkejä varten. Sen sisältä kurkistava dinosauruspallo on ihan hauska tyylirikko. Ei kaiken tarvitse olla juuri yksi yhteen sisustuksessa, varsinkaan jos siitä on lapsille iloa ja huvia!

Aioin aluksi kesän tullen hävittää syksyllä sitomani hortensiakranssin, mutta kun laitoin koukkuun näkinkenkäamppelin, tulin toisiin ajatuksiin. Näkinkenkien ja kuivahtaneiden hortensioiden värimaailma on tismalleen sama! Viime aikoina monet 1980-luvun retrojutut ovat tulleet muotiin, kuten rottinkikalusteet. Luulen, että nämä näkinkenkäamppelit ovat seuraava juttu. Ne eivät ole liian räikeitä tai mauttomia, vaan itseasiassa sointuvat älyttömän hyvin pinnalla oleviin pehmeän ruskean ja sammaleenvihreän sävyihin. Joten jos näet kirpparilla tällaisen, niin kannattaa napata talteen!

Yksi lasitetun terassin parhaita puolia on lasien tuoma suoja sateelta ja viimalta. Meillä moni sisällä tarpeettomaksi jäänyt huonekalu on saanut uuden elämän terassilla. Suosikkejani ovat puolipyöreä pöytä ja vanha yöpöytä, molemmat kirpputorilöytöjä. Niiden pariksi sopivat modernimmatkin kalusteet, kuten betoniset jakkarat. Aitoa puuta olevia huonekaluja on vain niin helppo yhdistellä eri tyyleihin!

Tällainen on siis meidän ihanan terassimme ilme juuri nyt! Uskon, että tulemme viettämään tänäkin kesänä täällä ihania hetkiä perheen ja ystävien kanssa. Kotoilun merkitys korostuu nyt, kun ulkomaillekaan ei kannata oikein matkustaa. Siinä onkin hyvä syy tehdä omasta terassista tai parvekkeesta kodikas pesä, jossa voi täysillä nauttia kiireettömistä kesäpäivistä.

Kodikasta joulua!

Joulu on jo takanapäin, mutta ajattelin vielä ujuttaa tänne blogiini joulukuvia. Meillä oli aika hurja joulukuu, johon mahtui jos jonkinlaista tapahtumaa. Osa ajasti hurahti perinteisissä jouluvalmisteluissa: pipareita ja jouluherkkuja leipoessa, ystäviä tavatessa sekä joululahjoja etsiessä ja paketoidessa. Mutta vauvelimme laittoi vähän kapuloita rattaisiin eikä suostunut nukkumaan juuri yksiäkään päiväunia kotona, vaan häntä piti kärrätä ympäri kauppoja joka ikinen päivä, monta tuntia. Olisin vain niin halunnut välillä pötköttää silmät kiinni sohvalla, mutta kun ei. Sitten vielä joulun välipäivistä alkaen yksi perheenjäsen kerrallaan sai ärhäkkään flunssan... siitä alkoi kunnon selviytymistaistelu, jossa jopa yksi päätyi keuhkokuumeessa viettämään kaksi yötä sairaalassa. Onneksi kaikki ovat nyt lähes tervehtyneet, ja huoli on sydämestä poistunut.

Mutta olisin niin mielelläni tehnyt jouluaiheisia postauksia teidän luettavaksenne! Kaikki tohina ja sairastelu veivät kuitenkin minusta voiton. Absoluuttisena joulunrakastajana haluan kuitenkin näyttää pari kuvaa meidän jouluisesta kodistamme. Olkoon nämä sitten inspiraationa ensi joulua varten! :)

Ennen joulua laitoin kuvia tekokuusista blogiini. Nimittäin niinhän siinä kävi, että ostimme marraskuussa Clas Ohlsonilta huurteisen tekokuusen, jonka koristelimme olohuoneeseemme paraatipaikalle itsenäisyyspäivänä. Kuusi oli tosi ihana ja olin ostokseeni todella tyytyväinen. Tekolumea kuusi ei varistanut juuri lainkaan, josta iso plussa valmistajalle. Kiinteät led-valot loivat ihanaa joulutunnelmaa olohuoneeseemme pimeinä joulukuun aamuina ja iltoina.

Ripustimme kuuseen vain valkoisia ja hopeisia koristeita. Jotenkin olisi tuntunut ristiriitaiselta kuorrottaa tämä puu kirjavilla koristeilla, koska se näytti itsessään kuin suoraan lumisesta metsästä nostetulta. Yllä näkyvässä kuvassa olevat herkät pitsireunaiset pahvikoristeet askartelin meille vuosi sitten. Niiden ohjeet löytyvät blogistani syksyltä 2018.

Tekokuusessa on myös se ehdoton positiivinen puoli, ettei sitä tarvitse kastella, eikä neulasia imuroida. Niinpä kastelujalan sijasta sain asetella kuusen alle pari suloisen pörröistä lampaantaljaa, joilla sain myös peitettyä kuusen ledvalojen piuhan.

Toteutin täksi jouluksi olohuoneeseemme joulukorteista riippuvan koristeen. Poikamme yllätyspusseista koostuvan roikkuvan joulukalenterin tyhjentyessä aloin korvata yllätyspusseja meille tulleilla joulukorteilla. Kortteja kertyikin juuri sopivasti koko narun mitalta!

Ja mitäpä joulu olisi ilman joulukarkkeja! Sain ystävältäni synttärilahjaksi purkillisen mustaa kultaa, eli Bülowin gluteenittomia lakritseja. Marraskuiselta ruotsinristeilyltä tuliaisina tuli puolestaan kiemuraisia polkkakarkkeja, brownieita ja tobleroneja. Myös muutama vihreä kuula -konvehti saattoi sujahtaa suuhuni joulupyhien aikana...

Joulukotiamme sain koristamaan myös uudet verhot, kiitos taas luotto-ompelija-äitini. Minulta meinasi mennä ohi suun tämä Vallilan syksyn uutuuskangas "Metsän syli". Halusin käpykuvioidun kankaan ruskea-harmaa-hopeasävyisenä, ja yritin löytää sitä useista kaupoista jonkinlaisella tarjouksella. Vihdoin Black Fridayna minua olisi onnistanut, jos olisin älynnyt riittävän ajoissa käydä katsomassa Vallilan verkkokaupan tarjonnan, jossa oli iso joukko tuotteita puoleen hintaan. En olisi ikinä uskonut, että tämän syksyn uutuusverho olisi ollut siellä hurjalla alennuksella. No tuona päivänä minulla oli kaksi lasta kotona hoidettavanani aamusta yöhön, ja toinen heistä kipeänä. Niinpä myöhästyin ostoskisassa vain todetakseni, että Vallilan varasto oli myyty loppuun niin kankaan kuin valmisverhon osalta. Ja sama koski paria muutakin nettikauppaa, jossa tätä oli ollut BF:na hyvällä alella. Mikä epätoivo, kun tajusin, että kangasta ei kohta löytyisi enää mistään! Lopulta tilasin hädissäni kangasta normaalihinnalla Kärkkäiseltä, jossa sitä oli vielä joitakin metrejä jäljellä. Ja sain sitten lopulta käpyverhot olohuoneeseemme. Huh. Tarinan opetus? Jos oikeasti pitää jostain tuotteesta yli kaiken, eikä sitä ole loputtomiin myynnissä, ei kannata jäädä odottelemaan alennuksia...

Aika vähän tontunpunaista meillä tosiaan jouluna kodissamme oli, kuten kuvista näkyy. Sentään muutama hiippalakki meilläkin piilotteli. Poikamme ujutti sohvan selkänojalle itsenäisyyspäivänä tontturivistön. En tiedä tarkkailivatko ne meitä viestitellen ulkona hiippaileville joulupukin apureille...

Näiden kuvien myötä sain toivottavasti välitettyä hieman joulutunnelmia meidän kodistamme! En ehkä nyt kuitenkaan uppoudu teemaan enemmän, koska kevätaurinko alkaa jo pilkistellä pilvien lomasta. Toivotan siis hyvää uutta vuotta ja alkavaa kevättä teille blogini lukijat! Ihanaa, kun jaksatte pysytellä mukanani kuukaudesta ja vuodesta toiseen!

Olohuoneen uudet verhot

Tiedättekö tunteen, kun haluaisi kovasti jotain huonekalua tai esinettä omaan kotiinsa, mutta sitä oikeaa ei tunnu millään löytyvän? Eikä sitten toisaalta haluaisi tyytyä johonkin väliaikaisratkaisuunkaan? Meillä kävi juuri näin verhotankojen kanssa. Emme löytäneet sopivia tankoja asuntomme ollessa rakenteilla, ja edes useat kierrokset Kuopion rautakaupoissa ja tavarataloissa eivät tuottaneet tulosta. Ehdimme tilata yhdet tangot netistäkin, mutta kun ne saatiin katonrajaan, lopputulos oli valtava pettymys. Luulimme, että himmeän alumiinisen väriset tangot olisivat meille oikea ratkaisu, mutta emme olisi voineet olla enemmän väärässä. Yhdistettynä vaalean beigeen maaliseinään sekä valkoisiin kattolistoihin ja kattoon, ne näyttivät paikoilleen laitettuina todella pliisuilta. Eikun sitten palauttamaan tankoja rahdin kautta (on muuten työlästä ja kallistakin...) ja metsästämään valkoisia tankoja.

Mattavalkoisten tankojen löytäminen olikin sitten todellinen koitos. Emme halunneet nimittäin tankoja, jotka taittaisivat kultaan tai olisivat vahvasti kerman värisiä, koska olohuone-keittiössämme kaikki valkoisen sävyt ovat puhtaanvalkoisia. Keittiömme tasot ovat hopeanharmaat ja vetimet alumiiniset, joten esimerkiksi Jyskin valkoista ja kultaa yhdistelevät tangot eivät tulleet kysymykseen. Kiiltävänvalkoiset tangot puolestaan näyttivät nekin jotenkin pliisuilta. Kaikkitietävän Googlen avulla löysimme lopulta Kärkkäiseltä Kirschin New England -sarjan Charm-verhotangot. Pistäydyimme Kärkkäisen Lahden suurtavarataloon kesälomareissullamme toukokuussa ja nähtyämme verhotangot livenä päätimme, että nämä olivat ne oikeat. Tosin Lahdessakaan ei ollut haluamiamme tankoja kuin yksi, joten meille varattiin kaksi tankoa Jyväskylän Kärkkäiselle, josta poimimme ne kotiinpalumatkalla mukaamme. Ja pitkällisen ja perinpohjaisen alustuksen jälkeen, tässä nyt kuvia olohuoneestamme, verhotankojen kera!

Mielestäni näiden verhotankojen muotoilu on todella kaunis. Tankojen päässä olevat pallomaiset nupit kaiverruksineen tuovat ilmettä hillitysti sisustukseemme. Valkoinen väri sointuu kattoon ja ikkunoihin ja korostaa huonekorkeutta. Kuten kuvasta näkyy, olemme ripustaneet verhot vain toiseen päähän tankoja. Meillä on hieman hankala seinien mitoitus terassin oven vieressä - toisella puolella ovea olisi seinällä tilaa verholle ja toisella ei. Minulle oli tärkeämpää saada ilme symmetriseksi kuin se, että olisin ahtanut väkisin tilaan neljä verhoa.

Olohuoneen puoleisessa verhotangossa on myös se ihana juttu, että sen yläpuolella katossa on pistoke. Saan siis siihen ripustettua joulua varten joulutähden ilman monien metrien johtojen kieputtelua! Ennen tähden laittoa ripustin tankoon Piirongin kynttilänjalan.

Itse verhojen löytäminen oli oma haasteensa, mutta ahkeran sovittelun jälkeen sopivat verhot löytyivät Ikeasta. Kaukaa katsottuna verhot näyttävät yksivärisiltä, mutta lähempi tarkastelu paljastaa niiden kauniin kalanruotokuvion. Niiden hillitty väri sopii sisustukseemme ympäri vuoden, joskin suunnitelmissa on hankkia jossain vaiheessa vaaleammat tai tummemmat kakkosverhot.

Ruokailutilan päädyssä verhot luovat kauniin taustavärin valkoisille seinähyllyille. Verhojen sävy on kuin toisinto eukalyptuksen lehdistä, joita minulla on kuivattuna muutama hyllyn päällä. Tämä on kahdesta verhonurkasta varjoisampi, joten liian tummanvihreä verhoväri olisi näyttänyt harmaalta tai jopa mustalta nurkkauksessa - tämäkin tuli verhoja valitessa testattua!

 

Samaa vihertävää sävyä löytyy sopivasti myös ruokapöydästämme. Tämä pöytä on kyllä ollut kaiken tuunauksen ja nikkaroinnin väärti. Ihastelen sitä edelleen lähes päivittäin... on huippua, kun saa kotiinsa persoonallisia ja uniikkeja huonekaluja, joita ei tule joka kaupassa vastaan. :)

Mitä mieltä sinä olet tangoista ja verhoistamme? Mitkä verhot olisivat sopivat näiden korvaajiksi joulua tai kesää ajatellen? Ottaisin mielelläni teidän vinkit vastaan, niin ei tarvitsisi ihan jokaista netin verhokaupan valikoimaa selailla uudestaan läpi, huh! Sen verran koville kyllä otti tämän projektin valmistuminen, että taidanpa keittää itselleni seuraavaksi hyvin ansaitut pullakahvit, ja huoahtaa. Tämä postauskin tuli vähän jälkijunassa, kun pieni neitokaisemme ei ole halunnut nukkua päiväunia viime viikon aikana laisinkaan kotosalla. Mutta nyt onnisti, ja sain tämän postauksen vihdoin teille luettavaksi. Aurinkoista viikonloppua!

Helmikuista haaveilua

Oletteko jo tunteneet, että auringon säteet alkavat pikkuisen lämmittää kasvoja? Minä havahduin tähän viime viikolla, vaikka tuona päivänä pakkasta olikin viisitoista astetta. Kevät on tulossa! Iltapäivällä töistä lähtiessäkään ei aina välttämättä ole enää hämärää, vaan jopa aurinkoista - varsinkin jos pääsee irtaantumaan ennen neljää. Uskomatonta.

Kevään odotusta on ihana siivittää tuomalla kotiin keväinen kukkakimppu, selailemalla netistä kevätuutuuksia sekä miettimällä oman kodin uudistusprojekteja. Minun suosikkikevätkimppuuni kuuluu eukalyptuksen oksia, leinikkejä sekä kirsikanpuunoksia.

Kirsikanpuunoksilla on myös aavistuksen matkakuumetta liennyttävä vaikutus. Olen taas aloittanut haaveilun Japaniin suuntautuvasta matkasta. Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi lähteä koko perheen voimin nousevan auringon maahan joko syksyllä tai ensi keväänä. Koska ihan vielä ei ole matkalaukkujen pakkaamisen aika, kaivoin esiin yhden Japanista kertovan suosikkiromaanini jälleen esiin.

Kevätuutuuksista puheen ollen, kävin kurkkimassa Marimekon sivuilla, mitä heillä on tänä keväänä sisustusvalikoimassa. Ja näin tämän uutuusvärin Carina Seth-Anderssonin suunnittelemasta Urna-maljakosta. Ihanaakin ihanampi pinkki! Ei liian äitelä, ja juuri sopivan verran sävyä ettei maljakko ole liian hailakka.

Kuva lainattu: Marimekko

Toinen löytö kevään uutuusvalikoimista on Jotexin Koster-baarijakkara. Meillä on ollut mietinnässä keittiösaarekkeen jakkaroiden vaihto. Nykyiset valkoiset korkeakiiltoiset Ikean Glenn-jakkarat kyllä istuvat ulkonäöltään avoimeen keittiö-olohuoneeseemme, mutta niiden jalat tulevat hieman liian pitkälle saarekkeen lipan alta. Emme pysty koskaan hyödyntämään yhtäaikaa jakkaroita ja ruokapöytää, joten hakusessa ovat jakkarat, jotka mahtuisivat lipan alle. Uuden rustiikin ruokapöytämme myötä nämä Koster-jakkarat voisivat tulla kysymykseen. Niissäkin on vaalean puun ja vaaleanvihreän sävyjä kuten pöytämme kannessa. Puhumattakaan, että tuolit tuovat mieleen Pariisin bistrot... :)

Kuva lainattu: Jotex

Yksi uudistus, jonka aiomme toteuttaa tänä keväänä, on verhotankojen asentaminen kotimme olohuoneeseen ja ruokailutilaan. Olen pitkään etsinyt sopivia verhotankoja ja pohtinut, minkä väriset tangot sopisivat meille. Pohdin jopa mustaa väriä tangoissa, mutta luulen, että ehkä ne alumiiniset tai teräksen väriset ovat kuitenkin sopivin ratkaisu. Mitä mieltä te olette näistä tankovaihtoehdoista, mikä näyttäisi parhaimmalta meillä? Kaksi ensimmäistä ovat Hastan malleja, ja viimeinen Kirschin. Hastan tangot bongasin Ellokselta ja Kirschin puolestaan Netraudasta.

Hasta Alice / Kuva lainattu: Ellos

Hasta Comet / Kuva lainattu: Ellos

Kirsch Rain / Kuva lainattu: Netrauta

Ja tässä vielä kuva olohuoneestamme. Toinen tanko tulisi sohvan kohdalle isojen ikkunoiden yläpuolelle, ja toinen tanko tulisi ruokailutilaan ruokapöydän viereen.

Yksi tärkeä askel keväthaaveilussa ovat narsissit... Näin jo Ikeassa erän pienikukkaisia tête à tête -narsisseja sekä niitä minun suosikkejani, huumaavan tuoksuisia valkoisia perunanarsisseja. Viime keväänä meillä oli kotona useampi perunanarsissi, jotka istutin alkukesästä kukkapenkkiini. Jännittää nähdä, nousevatko narsissiversot lumen sulettua...

Olisin jo napannut perunanarsissit mukaani, ellei tuona päivänä olisi ollut ulkona pakkasta kolmekymmentä astetta. Narsissithan eivät pientä kylmää säikähdä, mutta että kolmekymmentä astetta... Liikaa ressukoille! Joten pitää odotella sään lauhtumista ja lähteä sitten narsissienhakureissulle.

Mikä on sinun suosikkikevätkukkasi? Onko se tulppaani, narsissi vai kenties helmililja? Tulppaaneja en ole meille vielä ostanut, mutta jospa ystävänpäivä toisi niitä tullessaan :).

Mukavaa kevätauringon täyttämää helmikuuta sinulle!

Oman kodin makuuhuone

Olen esitellyt aiemmin blogissani kotimme lastenhuonetta, terassia ja erillisvessaa. Nyt vuorossa on meidän aikuisten makuuhuone, jonka sisustus sai uuden ilmeen muutama päivä sitten asennetulla tauluhyllyllä ja talvisilla turkistyynyillä.

Sisustuksen sävymaailman olen halunnut pitää makuuhuoneessamme rauhoittavana ja seesteisenä. Harmaan, hiekan, valkoisen ja puun eri sävyt toistuvat tekstiileissä ja huonekaluissa. Pidän erityisesti makuuhuoneemme valaisimista. Helmiäiskiekoista ja lasihelmistä tehty valaisinkaunotar löytyi Kodin1:stä. Sen pyöreitä muotoja toistaa Marimekon Lumimarja-satiinikangas, jota on käytetty sängynpäätymme verhoiluun.

Sängyltä löysivät paikkansa äitini juuri ompelemat tekoturkistyynyt. Keskimmäinen tyyny muistuttaa rakkaudestani ranskan kieltä ja kulttuuria kohtaan (car j'ai étudié le français à l'université et j'aime beaucoup la langue et la culture française ;).

Yöpöydän virkaa toimittaa sängyn vasemmalla puolella isäni lapsuudenkodista peräisin oleva valkoinen puulipasto, joka on uskollisesti seurannut mukanamme muutosta toiseen. Sen yläpuolelle laitettiin ihan äskettäin Ikean valkoinen tauluhylly, johon on ihana tehdä asetelmia valokuvista, tauluista ja kirjaimista...

Mont Saint-Michelin luostarisaaresta otetun kuvan päällä on pinkistä rautalangasta väännetty teksti, jonka ajatuksesta pidän kovasti :).

Tauluhyllyn alla on 4Livingin ihana rottinkiarkku, jossa on kätevä säilyttää öisin päiväpeittoa ja sisustustyynyjä sen sijaan, että ne ajelehtisivat lattialla.

Minulta pyydettiin vähän aikaa sitten postausta kotimme säilytysratkaisuista mm. vaatteiden suhteen. Lisättäköön siis, että itse asiassa edellisessä kodissamme säilytin samaisessa rottinkiarkussa villasukkia ;).

Jos palataan nykyiseen asuntoomme, niin teimme aikaisessa rakennusvaiheessa ratkaisun, että poistaisimme kaikista makuuhuoneista rakennuttajan suunnittelemat oletusvaatekaapistot. Tätä ratkaisua ei sitten tainnutkaan kukaan muu taloyhtiössämme tehdä! Tässä huoneessa päätös tehtiin siksi, että makuuhuoneen vieressä on vaatehuone, ja itse huone on pienehkö (noin 12 neliömetrin kokoinen). Halusimme siis jättää tilaan avaruutta. Emme kuitenkaan pärjäisi pelkällä vaatehuoneella, jonka vuoksi huoneessa oli ensin Ikean puulipasto, joka vaihtui sittemmin Kallax-hyllykköön.

Valitsimme hyllykön siksi, että se on mittasuhteiltaan huomattavasti perinteistä vaatekaappia sirompi. Hyllykön säilytyslaatikoissa on kätevä säilyttää muun muassa sukkia, treenivaatteita ja t-paitoja. Herkemmin rypistyvät on puolestaan suosiolla sijoitettu vaatehuoneen puolelle. Alimmassa rivissä meillä on Ikean pahvisia laatikoita, kaksi ylempää ovat kankaisia.

Clas Ohlsonille on muuten tullut tyylikkäitä kankaisia säilytyslaatikoita eri väreissä (alla suosikkini, vaaleanpunainen) ja edulliseen hintaan. En ole verrannut mittoja Ikean vastaaviin, mutta jos meillä olisi vielä laatikot hankkimatta, ottaisin ne Ohlsonilta.

Kuva lainattu: Clas Ohlson

Eikä hyllykön jokaista lokeroa tarvitse täyttää laatikoilla - minä säilytän ylärivissä vaihtelevasti sisustuslehtiä, kauneimpia käsilaukkuja ja kirjoja. Vasemmassa reunassa on oma lokero Block-valaisimelleni. "Kenkäfriikki" varmaan puolestaan laittaisi avolokeroihin esille kauneimmat korkkarinsa :).

Hyllykön päälle ovat päätyneet häälahjaksi saadut Iittalan Vitriini-rasiat sekä viski- ja sherrykotelot, joissa säilytän kuivattuja kukkia elämäni tärkeiltä päiviltä.

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, täytyy mainita unelmieni pimennysverhot... Verhojen paraatipuoli on himmeän kiiltävää satiinia, johon on kirjailtu ajattoman tyylikäs, marokkolaishenkinen ornamenttikuvio. Toinen puoli taas on paksua valkoista pimennysverhokangasta. Kiitos näistäkin kuuluu maailman kärsivällisimmälle ompelijalle (minun päähänpistojeni suhteen), eli äidilleni :).

 Jos jotakuta kiinnostaa, voin postailla vaatehuoneesta myöhemmin. Mutta se postaus tulee vasta ensi vuoden puolella, sillä askartelutarpeet ja jouluhömppä ovat vallanneet vaatehuoneen jokaisen ylimääräisen neliösenttimetrin jouluun asti!