Näytetään tekstit, joissa on tunniste rustiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rustiikki. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. kesäkuuta 2021

DIY: Rustiikki kirjahylly lastenhuoneeseen

Ihanan helteisiä kesäpäiviä on jo roppakaupalla takanapäin. Meidän perheessä on otettu kaikki kesälomasta irti - on reissattu ystävien luo eri kaupunkeihin, uitu ja keräilty sylintäydeltä ojien pintareilta ja niityiltä kesäkukkia. Aikaa on jäänyt kiireettömälle yhdessäololle vielä enemmän, kun sain lopulta kesäkuun alkupuolella valmiiksi kevään puutyökurssilla nikkaroimani rustiikin kirjahyllyn.

Ajatus uudesta kirjahyllystä poikamme huoneeseen syntyi tarpeesta saada huoneeseen lisää lattiatilaa leikeille. Uskollisesti meitä palvellut Kallax-hyllykkö oli melko matala korkeudeltaan, ja lähes kolmen metrin huonekorkeus jäi hyödyntämättä. Toisaalta se vei puolitoista metriä sivusuunnassa, eikä sille seinustalle muuta oikein enää mahtunutkaan. Koska oman maun mukaista korkeampaa ja kapeampaa kirjahyllyä ei tuntunut löytyvän järkihintaan, päätin tarttua itse sahaan ja tehdä mieleisen hyllyn kotiimme. Kuukausien äherryksen jälkeen se sitten valmistui, kaunis valkoinen täyspuinen kirjahylly rustiikeilla yksityiskohdilla.

Tämä kirjahylly on ollut ehdottomasti kolmesta itse nikkaroimastani huonekalusta työläin. Oman mausteensa projektiin antoivat hyllykön alakaapin ovien teko vanhoista riihen seinälaudoista. Appeni tosiaan pelasti viime kesänä tuttavaltaan peräkärryllisen harmaantuneita lautoja, jotka olivat menossa polttouuniin. Meille ne olivat muuta kuin polttopuuta - kallisarvoisia aarteita, joista syntyi viime syksynä meidän kotiimme sohvapöytä ja appivanhemmilleni taulunkehyksiä. Laudoissa haastavinta oli tietenkin se, että ne olivat rustiikisti vinkuroita ja eri paksuisia. Yritin valita projektiin suorimmat laudat, mutta kaikkia oiko- ja tasohöylättiin useampaaan kertaan ja kavennettiin myös sopivaan mittaan. Yleensä puutavara saadaan oiottua höyläämällä sitä molemmilta puolilta, mutta tämähän ei ollut tässä projektissa mahdollista, koska sen myötä olisi kadonnut laudan kaunis harmaantunut pinta. Alakaapin ovien suoruus ja tasaisuus varmistettiin liimaamisen jälkeen puristimissa ja painojen alla kuivattamisella. Ovien taakse porattiin lisäksi vaakaan tukipuulistat, jotta ovet eivät lähtisi ajan myötä vääntyilemään.

Rustiikit ovet viimeisteltiin antiikkimessinkisillä saranoilla ja vetimillä. Ovien pinta käsiteltiin Tikkurilan Kiva10-mattalakalla, joka ohennettuna ei muuttanut ovien väriä, mutta poisti kuitenkin täysin tikkuisuudeen. Ihan hirveää olisi, jos lapset joutuisivat varomaan leikeissä jatkuvasti tikkujen tarttumista sormiin. Siksi olin ehdoton, että pinnan tulee säilyttää rustiikkinen tuntu, mutta tikkuja ei saa irrota.

Itse hyllykkö nikkaroitiin liimapuulevystä. Hyllykön sivut ovat 28mm ja hyllyt 18mm vahvuista mäntylevyä. Hylly on tehty kahdesta irrotettavasta osasta. Yläosa kiinnittyy puutappiliitoksilla kaappiosaan. Yläosaa ja alaosaa ei liimattu kiinni toisiinsa, jotta hyllykköä on tulevaisuudessa helppo siirtää paikasta toiseen. Mietin pitkään, maalaisinko vai vahaisinko hyllyn valkeaksi, mutta lopulta päädyin Tikkurilan Helmi-kalustemaaliin, sävynä listavalkoinen. Pojan huoneessa oli jo ennestään samalla sävyllä maalattu puinen sänky, joten kirjahylly ja sänky sointuvat tosi kivasti yhteen. Hylly vaati kolme maalauskertaa, jotta saavutettiin tasainen, peittävä valkoinen väri. Alempana olevassa kuvassa näkyy hyllykkö vielä osina puutyöluokassa. Aluksi meinasin tehdä ovien etupuolelle Z-kuvioidut koristelistat. Päätin kuitenin luopua niistä, kun vinkurat laudat vaativat tukilistat kaapin sisälle, ja ovista olisi tulleet tuplalistoilla aivan liian raskaat saranoiden kannateltaviksi.



Aluksi meinasin viimeistellä kirjahyllyn ilmeen uritetuilla mäntylistoilla, mutta sitten sain idean heinäseiväslistoista. Pituussuunnassa halkaistut heinäseipäät toistavat lautaovien sävyä hyllykön ylä- ja alareunassa. Jos haaveilet heinäseiväslistoista, kannattaa varata projektiin useampi seiväs ja kiinnittää huomiota seipäiden suoruuteen ja paksuuseroihin. Mitä suorempi seiväs on ja mitä vähemmän paksuuseroa on seipään ylä- ja alaosassa, sitä paremman listan saat siitä. Seipäät mattalakattiin samaan tapaan kuin kaapinovet tikkusuuden vähentämiseksi.

Ja näin valmistui siis meidän ihana kirjahylly. Jos joskus muutamme, saattaa hylly siirtyä paraatipaikalle olohuoneeseen. Mutta toistaiseksi sillä on tärkeä tehtävä toimia tulevan eskarilaisen legojen, kirjojen ja pelien säilytyspaikkana. Lopuksi on kiva vielä fiilistellä parilla kuvalla, miltä pojan huone näytti ennen ja jälkeen muutoksen! Jos sinulle tulee kysymyksiä mieleen kirjahyllyn käytännön toteutuksesta, niin laittele kommenttia tai sähköpostia tulemaan. Ja nyt riittää kirjoittelu - siirryn ulos nauttimaan upeasta aurinkoisesta kesäsäästä!




lauantai 10. huhtikuuta 2021

DIY: Rustiikki sohvapöytä vanhoista laudoista

Hei rakkaat lukijaystävät - pitkästä aikaa! Tervetuloa seuraamaan uudistunutta blogiani!

Olen niin innoissani, että pääsen jälleen kirjoittamaan tätä blogia. Pari vuotta olen pyörittänyt perhearkea kotoa käsin hoitovapaalla, ja siinäpä on touhua riittänyt. Viime syksynä palasin jo rakkaan nikkarointiharrastuksen pariin kansalaisopiston puutyöryhmään. Sieltä tuotoksena syntyi vähän ennen joulua sohvapöytä kotiimme. Ajattelin, että mikäpä muu olisi parempi tapa palata tänne blogin äärelle kuin tehdä postaus tästä pöydästä.

Huomasit jo ehkä, että blogin ilme on uudistunut. Kaipasin fressiä ilmettä ja niinpä tartuin tuumasta toimeen! Samalla päätin, että jatkossa tämä blogi on omistettu paitsi sisustamiselle, myös yhä enemmän puutöille ja DIY-ideoille. Toivonkin, että löytäisit täältä inspiraatiota ja vinkkejä omiin projekteihisi! Isompien töiden (kuten nyt vaikka tämän sohvapöydän) kohdalla en käy läpi yksityiskohtaisesti jokaista työvaihetta, koska en halua postauksista kilometrin pituisia. Eikä kaikkia välttämättä kiinnostakaan saada yksityiskohtaisia ohjeita. Mutta täällä ollaan teitä varten, joten jos sinulla herää tarkempia kysymyksiä niin laita kommenttia tai vaikka sähköpostia tulemaan, niin yritän vastailla parhaani mukaan.

No mennäänpäs sitten asiaan. Eli meidän rivitalon olohuoneessammehan ei ole koskaan ollut sohvapöytää. En oikein osaa sanoa miksi. Ehkä emme sellaista kaivanneet, sillä sohvan edessä on ollut pitkään iso säilytysrahi, jolle on voinut laskea jalat sohvalla löhöillessä. Vuosien saatossa aloin kuitenkin kyllästymään painavan rahin siirtelyyn ja aloin haaveilla pöydästä, jolle voisi laskea kahvikupin ja kasan sisustuslehtiä. Sitten appi kertoi saaneensa käsiinsä vanhan riihen seinälautoja... ja eipä aikaakaan, kun idea sohvapöydästä syntyi.

Olin katsellut kaupoissa pitkään metallirunkoisia sohvapöytiä, joissa oli rustiikki lankkukansi. En ollut varma, sopisiko musta metallikehikko vaaleaan olohuoneeseemme. Kun mietin, minkälaiset jalat laittaisin pöytään, keksin tehdä jalkakehikon samaan muotoon puusta, metallin sijaan. Kehikon saisi sitten käsiteltyä juuri sen väriseksi kuin haluaisi.

Ensimmäiseksi piti tietysti päättää sohvapöydän koko. Päädyimme mittoihin 100cm (pit.) x 66cm (lev.) x 42cm. (kork.). Koko on osoittautunut pöydän valmistuttua erittäin toimivaksi. Sitten oli aika lähteä työstämään pöytää. Ensimmäiseksi rakensin jalkakehikon haluttuun mittaan. Apella oli ylimääräistä koivulankkua jemmassa, joten kehikko tuli sitten siitä. Koivussa on ylipäätään vähän oksankohtia, joten puu ei tarvitse niin montaa vahauskertaa kuin vaikkapa mänty. Kehikkoon tuli pitkille ja lyhyille sivuille ylä- ja alapuut vaakasuuntaan. Lisäksi rakensin pystyjalat sekä pöydän kannen alle piiloon jäävän vaakasuuntaisen tukipuun, johon laudat saatiin tuettua kiinni. Tukipuun ansiosta pöytä ei notku keskeltä.


Yllä olevassa kuvassa näkyy valmistunut kehikko sekä kannen alle menevä tukipuu. Kehikon osat kiinnittyvät toisiinsa puutapeilla. Puutapit ja tappien reiät tein pylväsporakoneella. Kun kehikko oli valmis, oli aika siirtyä kansilautojen käsittelyyn. Nehän olivat itsessään hyvinkin vinkuroita. Kaikki olivat eri paksuisia ja eri levyisiä. Jotta pöydän kannesta saatiin tasainen, laudat piti ensin ohentaa toiselta puolelta samaan paksuuteen ja tarvittaessa myös oikaista reunoja. Kavensimme myös lautoja samaan leveyteen pyörösahalla ja tasohöylällä, ottaen kuitenkin huomioon, että kannen ulkoreunojen piti pysyä koskemattomina. Harmaa pintahan lähtee pois höyläämällä, eli siinä saa olla tarkkana, miten päin lautaa ajaa koneeseen. Koska laudat oli pakko katkaista molemmista päätypäistä tasamittaan, menetimme kannen lyhyistä päädyistä harmaan värin. Tämä korjattiin tekemään kannen päätyihin harmaat reunalistat, jotka liimattiin kanteen lopuksi kiinni.

Kun puuosat oltiin saatu oikeaan mittaan, oli vuorossa kannen lautojen liimaaminen ja pintakäsittely. Alla kuva kannesta sen ollessa liimauksessa. Pintakäsittely tehtiin himmeällä Tikkurilan Kiva 10 -kalustelakalla. Tämä oli ihan superhyvä valinta laudoille. Lakan ansiosta laudan pinta jäi rouheaksi ja epätasaiseksi, muttei yhtään tikkuiseksi. Väri ei myöskään juurikaan muuttunut alkuperäisestä, eikä pinnasta tullut liian kiiltävä.


 

Alakehikko käsiteltiin Osmocolorin mattavalkoisella kalustevahalla pariin otteeseen. Sen jälkeen oli aika yhdistää osat liimalla ja kannen alle piiloon jäävillä kulmaraudoilla. Raudat estävät myös lautojen vääntymistä ja irtoamista liimauksesta. Tässä kuvassa näkyy myös hyvin, miten keskimmäinen vaakatukipuu asettuu kannen alle, ja kuinka laudan patinoitunut pinta häviää täysin, kun sitä tarpeeksi monta kertaa höylätään.

Täytyy sanoa, että tämä projekti ylitti kaikki odotukseni. Pöytä on superkaunis, ja kestää lasten kiipeilyä ja majanrakennusta. Meidän tyttö istuu harva se päivä pöydän päällä olevalla marokkolaistarjottimella ja kiikuttelee siinä itseään kirjan kanssa. Luulee varmaan sitä lumiliukuriksi, kuten Pikku Myy Taikatalvi-kirjassa... :D

Tunteja projektiin kului ehkä noin 40-50, joista puuntyöstö vei minulta noin 30 tuntia. Asiansa tietävältä aikaa kuluisi varmasti vähemmänkin. Minä esimerkiksi tein poratapit itse (ja ensiksi vielä väärään kokoon!), joten siinä olisi säästynyt ainakin pari-kolme tuntia, jos tapit olisi ostettu kaupasta. Mutta oli ihan hauska kokemus tehdä nekin kerrankin alusta asti itse. Ja jäipähän tappeja yli tuleviin projekteihin!

Tämän postauksen myötä toivottelen teille mukavaa viikonloppua! Ja olisi kiva saada tsemppikommentteja, jos olet kaipaillut viime kuukausina blogipäivityksiä! :)


DIY: Rustiikki kirjahylly lastenhuoneeseen

Ihanan helteisiä kesäpäiviä on jo roppakaupalla takanapäin. Meidän perheessä on otettu kaikki kesälomasta irti - on reissattu ystävien luo e...