DIY: Rustiikki kirjahylly lastenhuoneeseen

Ihanan helteisiä kesäpäiviä on jo roppakaupalla takanapäin. Meidän perheessä on otettu kaikki kesälomasta irti - on reissattu ystävien luo eri kaupunkeihin, uitu ja keräilty sylintäydeltä ojien pintareilta ja niityiltä kesäkukkia. Aikaa on jäänyt kiireettömälle yhdessäololle vielä enemmän, kun sain lopulta kesäkuun alkupuolella valmiiksi kevään puutyökurssilla nikkaroimani rustiikin kirjahyllyn.

Ajatus uudesta kirjahyllystä poikamme huoneeseen syntyi tarpeesta saada huoneeseen lisää lattiatilaa leikeille. Uskollisesti meitä palvellut Kallax-hyllykkö oli melko matala korkeudeltaan, ja lähes kolmen metrin huonekorkeus jäi hyödyntämättä. Toisaalta se vei puolitoista metriä sivusuunnassa, eikä sille seinustalle muuta oikein enää mahtunutkaan. Koska oman maun mukaista korkeampaa ja kapeampaa kirjahyllyä ei tuntunut löytyvän järkihintaan, päätin tarttua itse sahaan ja tehdä mieleisen hyllyn kotiimme. Kuukausien äherryksen jälkeen se sitten valmistui, kaunis valkoinen täyspuinen kirjahylly rustiikeilla yksityiskohdilla.

Tämä kirjahylly on ollut ehdottomasti kolmesta itse nikkaroimastani huonekalusta työläin. Oman mausteensa projektiin antoivat hyllykön alakaapin ovien teko vanhoista riihen seinälaudoista. Appeni tosiaan pelasti viime kesänä tuttavaltaan peräkärryllisen harmaantuneita lautoja, jotka olivat menossa polttouuniin. Meille ne olivat muuta kuin polttopuuta - kallisarvoisia aarteita, joista syntyi viime syksynä meidän kotiimme sohvapöytä ja appivanhemmilleni taulunkehyksiä. Laudoissa haastavinta oli tietenkin se, että ne olivat rustiikisti vinkuroita ja eri paksuisia. Yritin valita projektiin suorimmat laudat, mutta kaikkia oiko- ja tasohöylättiin useampaaan kertaan ja kavennettiin myös sopivaan mittaan. Yleensä puutavara saadaan oiottua höyläämällä sitä molemmilta puolilta, mutta tämähän ei ollut tässä projektissa mahdollista, koska sen myötä olisi kadonnut laudan kaunis harmaantunut pinta. Alakaapin ovien suoruus ja tasaisuus varmistettiin liimaamisen jälkeen puristimissa ja painojen alla kuivattamisella. Ovien taakse porattiin lisäksi vaakaan tukipuulistat, jotta ovet eivät lähtisi ajan myötä vääntyilemään.

Rustiikit ovet viimeisteltiin antiikkimessinkisillä saranoilla ja vetimillä. Ovien pinta käsiteltiin Tikkurilan Kiva10-mattalakalla, joka ohennettuna ei muuttanut ovien väriä, mutta poisti kuitenkin täysin tikkuisuudeen. Ihan hirveää olisi, jos lapset joutuisivat varomaan leikeissä jatkuvasti tikkujen tarttumista sormiin. Siksi olin ehdoton, että pinnan tulee säilyttää rustiikkinen tuntu, mutta tikkuja ei saa irrota.

Itse hyllykkö nikkaroitiin liimapuulevystä. Hyllykön sivut ovat 28mm ja hyllyt 18mm vahvuista mäntylevyä. Hylly on tehty kahdesta irrotettavasta osasta. Yläosa kiinnittyy puutappiliitoksilla kaappiosaan. Yläosaa ja alaosaa ei liimattu kiinni toisiinsa, jotta hyllykköä on tulevaisuudessa helppo siirtää paikasta toiseen. Mietin pitkään, maalaisinko vai vahaisinko hyllyn valkeaksi, mutta lopulta päädyin Tikkurilan Helmi-kalustemaaliin, sävynä listavalkoinen. Pojan huoneessa oli jo ennestään samalla sävyllä maalattu puinen sänky, joten kirjahylly ja sänky sointuvat tosi kivasti yhteen. Hylly vaati kolme maalauskertaa, jotta saavutettiin tasainen, peittävä valkoinen väri. Alempana olevassa kuvassa näkyy hyllykkö vielä osina puutyöluokassa. Aluksi meinasin tehdä ovien etupuolelle Z-kuvioidut koristelistat. Päätin kuitenin luopua niistä, kun vinkurat laudat vaativat tukilistat kaapin sisälle, ja ovista olisi tulleet tuplalistoilla aivan liian raskaat saranoiden kannateltaviksi.

Aluksi meinasin viimeistellä kirjahyllyn ilmeen uritetuilla mäntylistoilla, mutta sitten sain idean heinäseiväslistoista. Pituussuunnassa halkaistut heinäseipäät toistavat lautaovien sävyä hyllykön ylä- ja alareunassa. Jos haaveilet heinäseiväslistoista, kannattaa varata projektiin useampi seiväs ja kiinnittää huomiota seipäiden suoruuteen ja paksuuseroihin. Mitä suorempi seiväs on ja mitä vähemmän paksuuseroa on seipään ylä- ja alaosassa, sitä paremman listan saat siitä. Seipäät mattalakattiin samaan tapaan kuin kaapinovet tikkusuuden vähentämiseksi.

Ja näin valmistui siis meidän ihana kirjahylly. Jos joskus muutamme, saattaa hylly siirtyä paraatipaikalle olohuoneeseen. Mutta toistaiseksi sillä on tärkeä tehtävä toimia tulevan eskarilaisen legojen, kirjojen ja pelien säilytyspaikkana. Lopuksi on kiva vielä fiilistellä parilla kuvalla, miltä pojan huone näytti ennen ja jälkeen muutoksen! Jos sinulle tulee kysymyksiä mieleen kirjahyllyn käytännön toteutuksesta, niin laittele kommenttia tai sähköpostia tulemaan. Ja nyt riittää kirjoittelu - siirryn ulos nauttimaan upeasta aurinkoisesta kesäsäästä!

Bohotunnelmaa kotiin: DIY makrameekranssi paperinarusta

Nyt olen sitten minäkin hurahtanut makrameetöihin! Aluksi epäilin omia taitojani, koska en ole perinteinen käsityöihminen. Puutyöt ja askartelu ovat mieleeni, mutta ompeleminen ja neulominen eivät todellakaan kuulu vahvuuksini. Päinvastoin välttelen kaikkea niihin liittyvää viimeiseen asti. Mutta sitten. Löydettyäni TaitoShopista lehden, jossa oli lukuisten makrameetöiden ohjeiden lisäksi myös yksityiskohtaiset havainnekuvat töissä käytettävistä solmuista, mieleni muuttui. Katsoin solmujen kuvia ja innostuin - nuohan ovat helppoja tehdä! Sitten ostin ison kerän Paulina-punoskudetta ja ryhdyin hommiin. Parissa viikossa päiväuniaikoina väkersin kohtalaisen isoa makrameetyötä, joka nyt roikkuu olohuoneemme seinällä. Olipa ihan mahtava tunne, kun huomasi saaneensa aikaan jotain, mikä aluksi tuntui itselle täysin mahdottomalta!

Tämä pitkä alkupuhe oli sitä varten, että jos sinäkin mietit, osaisitko tehdä makrameetöitä, niin vastaus on: ihan takuulla osaat!

Tuon ensimmäisen työn jälkeen aloin heti pohtia, mitä muuta kaikkea solmeilemalla saisi aikaan. Varsinkin instagramista löytyi aivan ihania kuvia monista eri luonnonmateriaaleista tehdyistä seinävaatteista, kransseista ja mandaloista. Sitten muistin, että lipastoni laatikon pohjalla oli valtava kerä ruskeaa paperinarua, jolle en ollut vuosien saatossa keksinyt mitään järkevää käyttötarkoitusta. Meinasin itse asiassa jo kerran lahjoittaakin sen pois... Kun vielä samasta laatikosta löytyi ylimääräinen kultainen kranssirengas, oli homma taputeltu. Näistä tulisi bohohenkinen kranssi kotiimme!

Simppelit materiaalit, simppelit solmut. Tämä ihana kranssi syntyi helpoilla solmuilla, koska paperinaru on materiaalina jäykkää ja kippuraista. Itse asiassa tähän tarvitaan vain kahdenlaisia solmuja: leivonpääsolmuja ja kaksoistasosolmuja. Narut kiinnitin kranssirenkaaseen leivonpääsolmuilla. Sitten aloin solmia naruja yhteen kaksoistasosolmuilla. Kerroksia tuli yhteensä kolme. Enempää kerroksia en kaivannut työhön, koska halusin alaosan käpertyvän vapaasti huolettomaan bohotyyliin.

 Kolmanteen kerrokseen punoin kiinni lisänaruja, jotta kranssi näyttäisi muhkeammalta. Lisäsin myös joukkoon pieniä puuhelmiä, jotka olivat jääneet yli toisesta askarteluprojektista. Puuhelmet näyttivät niin kivoilta tässä työssä, että ajattelin viimeistellä myös yläosan ripustusnarun helmillä.

Saatuani työn valmiiksi, esittelin se asiaankuuluvalla ylpeydellä miehelleni. Arvaattekos mitä hän kommentoi? No tässä se ikimuistoinen kommentti tulee: "Oletko muuttumassa hipiksi?". Taas saatiin hyvät naurut asiasta meidän perheessä! Tämä on niin tyypillinen tilanne meillä, että toinen esittelee toiselle into pinkeänä jotain juttua, jonka hienoutta toinen ei ymmärrä laisinkaan! Minä sitten miehelle selittämään ummet ja lammet bohotyylistä, mutta hänen ilmeensä oli vielä selityksenkin jälkeen sellainen, ettei tainnut vakuuttua näistä minun sisustushömppäjutuista. 😃😃

Joka tapauksessa tässä se kranssi nyt on, sijoituspaikkanaan näin ensi alkuun meidän kodinhoitohuone. Tuo naulakkoseinämä on muuten yhden puutyökurssikauden tuotos. Minusta seinämä ja kranssi sopivat tosi kivasti yhteen!  Vielä kun kesähatut ja punoskorit on roikkumassa kranssin kaverina, niin näistä tulee meikäläiselle sellainen pakahduttava kesän odotuksen tunne! Luulen, että teen vielä yhden tai kaksi vastaavaa kranssia meille kotiin, yhden lasitetulle terassille ja yhden makuuhuoneeseen. Anoppikin tilasi jo yhden minulta, eli tässähän saa solmeilla ihan urakalla. 😊

Jos joku muuten kaipaa yksityiskohtaista ohjetta tämän kranssin tekemiseen, niin jätä kommentti tähän postaukseen. Voin sitten tehdä yksityiskohtaisen kuvauksen kuvien kera vaihe vaiheelta, miten kranssin saa aikaiseksi. Pitkä homma se ei ole, minulla meni kaikkiaan noin kolme tuntia tähän työhön. Aurinkoista ja inspiroivaa viikkoa sinne teidänkin koteihin!

DIY: Rustiikki sohvapöytä vanhoista laudoista

Hei rakkaat lukijaystävät - pitkästä aikaa! Tervetuloa seuraamaan uudistunutta blogiani!

Olen niin innoissani, että pääsen jälleen kirjoittamaan tätä blogia. Pari vuotta olen pyörittänyt perhearkea kotoa käsin hoitovapaalla, ja siinäpä on touhua riittänyt. Viime syksynä palasin jo rakkaan nikkarointiharrastuksen pariin kansalaisopiston puutyöryhmään. Sieltä tuotoksena syntyi vähän ennen joulua sohvapöytä kotiimme. Ajattelin, että mikäpä muu olisi parempi tapa palata tänne blogin äärelle kuin tehdä postaus tästä pöydästä.

Huomasit jo ehkä, että blogin ilme on uudistunut. Kaipasin fressiä ilmettä ja niinpä tartuin tuumasta toimeen! Samalla päätin, että jatkossa tämä blogi on omistettu paitsi sisustamiselle, myös yhä enemmän puutöille ja DIY-ideoille. Toivonkin, että löytäisit täältä inspiraatiota ja vinkkejä omiin projekteihisi! Isompien töiden (kuten nyt vaikka tämän sohvapöydän) kohdalla en käy läpi yksityiskohtaisesti jokaista työvaihetta, koska en halua postauksista kilometrin pituisia. Eikä kaikkia välttämättä kiinnostakaan saada yksityiskohtaisia ohjeita. Mutta täällä ollaan teitä varten, joten jos sinulla herää tarkempia kysymyksiä niin laita kommenttia tai vaikka sähköpostia tulemaan, niin yritän vastailla parhaani mukaan.

No mennäänpäs sitten asiaan. Eli meidän rivitalon olohuoneessammehan ei ole koskaan ollut sohvapöytää. En oikein osaa sanoa miksi. Ehkä emme sellaista kaivanneet, sillä sohvan edessä on ollut pitkään iso säilytysrahi, jolle on voinut laskea jalat sohvalla löhöillessä. Vuosien saatossa aloin kuitenkin kyllästymään painavan rahin siirtelyyn ja aloin haaveilla pöydästä, jolle voisi laskea kahvikupin ja kasan sisustuslehtiä. Sitten appi kertoi saaneensa käsiinsä vanhan riihen seinälautoja... ja eipä aikaakaan, kun idea sohvapöydästä syntyi.

Olin katsellut kaupoissa pitkään metallirunkoisia sohvapöytiä, joissa oli rustiikki lankkukansi. En ollut varma, sopisiko musta metallikehikko vaaleaan olohuoneeseemme. Kun mietin, minkälaiset jalat laittaisin pöytään, keksin tehdä jalkakehikon samaan muotoon puusta, metallin sijaan. Kehikon saisi sitten käsiteltyä juuri sen väriseksi kuin haluaisi.

Ensimmäiseksi piti tietysti päättää sohvapöydän koko. Päädyimme mittoihin 100cm (pit.) x 66cm (lev.) x 42cm. (kork.). Koko on osoittautunut pöydän valmistuttua erittäin toimivaksi. Sitten oli aika lähteä työstämään pöytää. Ensimmäiseksi rakensin jalkakehikon haluttuun mittaan. Apella oli ylimääräistä koivulankkua jemmassa, joten kehikko tuli sitten siitä. Koivussa on ylipäätään vähän oksankohtia, joten puu ei tarvitse niin montaa vahauskertaa kuin vaikkapa mänty. Kehikkoon tuli pitkille ja lyhyille sivuille ylä- ja alapuut vaakasuuntaan. Lisäksi rakensin pystyjalat sekä pöydän kannen alle piiloon jäävän vaakasuuntaisen tukipuun, johon laudat saatiin tuettua kiinni. Tukipuun ansiosta pöytä ei notku keskeltä.

Yllä olevassa kuvassa näkyy valmistunut kehikko sekä kannen alle menevä tukipuu. Kehikon osat kiinnittyvät toisiinsa puutapeilla. Puutapit ja tappien reiät tein pylväsporakoneella. Kun kehikko oli valmis, oli aika siirtyä kansilautojen käsittelyyn. Nehän olivat itsessään hyvinkin vinkuroita. Kaikki olivat eri paksuisia ja eri levyisiä. Jotta pöydän kannesta saatiin tasainen, laudat piti ensin ohentaa toiselta puolelta samaan paksuuteen ja tarvittaessa myös oikaista reunoja. Kavensimme myös lautoja samaan leveyteen pyörösahalla ja tasohöylällä, ottaen kuitenkin huomioon, että kannen ulkoreunojen piti pysyä koskemattomina. Harmaa pintahan lähtee pois höyläämällä, eli siinä saa olla tarkkana, miten päin lautaa ajaa koneeseen. Koska laudat oli pakko katkaista molemmista päätypäistä tasamittaan, menetimme kannen lyhyistä päädyistä harmaan värin. Tämä korjattiin tekemään kannen päätyihin harmaat reunalistat, jotka liimattiin kanteen lopuksi kiinni.

Kun puuosat oltiin saatu oikeaan mittaan, oli vuorossa kannen lautojen liimaaminen ja pintakäsittely. Alla kuva kannesta sen ollessa liimauksessa. Pintakäsittely tehtiin himmeällä Tikkurilan Kiva 10 -kalustelakalla. Tämä oli ihan superhyvä valinta laudoille. Lakan ansiosta laudan pinta jäi rouheaksi ja epätasaiseksi, muttei yhtään tikkuiseksi. Väri ei myöskään juurikaan muuttunut alkuperäisestä, eikä pinnasta tullut liian kiiltävä.

 

Alakehikko käsiteltiin Osmocolorin mattavalkoisella kalustevahalla pariin otteeseen. Sen jälkeen oli aika yhdistää osat liimalla ja kannen alle piiloon jäävillä kulmaraudoilla. Raudat estävät myös lautojen vääntymistä ja irtoamista liimauksesta. Tässä kuvassa näkyy myös hyvin, miten keskimmäinen vaakatukipuu asettuu kannen alle, ja kuinka laudan patinoitunut pinta häviää täysin, kun sitä tarpeeksi monta kertaa höylätään.

Täytyy sanoa, että tämä projekti ylitti kaikki odotukseni. Pöytä on superkaunis, ja kestää lasten kiipeilyä ja majanrakennusta. Meidän tyttö istuu harva se päivä pöydän päällä olevalla marokkolaistarjottimella ja kiikuttelee siinä itseään kirjan kanssa. Luulee varmaan sitä lumiliukuriksi, kuten Pikku Myy Taikatalvi-kirjassa... :D

Tunteja projektiin kului ehkä noin 40-50, joista puuntyöstö vei minulta noin 30 tuntia. Asiansa tietävältä aikaa kuluisi varmasti vähemmänkin. Minä esimerkiksi tein poratapit itse (ja ensiksi vielä väärään kokoon!), joten siinä olisi säästynyt ainakin pari-kolme tuntia, jos tapit olisi ostettu kaupasta. Mutta oli ihan hauska kokemus tehdä nekin kerrankin alusta asti itse. Ja jäipähän tappeja yli tuleviin projekteihin!

Tämän postauksen myötä toivottelen teille mukavaa viikonloppua! Ja olisi kiva saada tsemppikommentteja, jos olet kaipaillut viime kuukausina blogipäivityksiä! :)

Ihanimmat sisustuskaupat: Tallilyhdyn Aittapuoti

Joskus käy niin, että jotain ihanaa on aivan kotikulmilla, mutta kestää tovin ennen kuin löytää sen. Pari viikkoa sitten eteeni tupsahti Facebookissa mainos Tallilyhdyn Aittapuodista Kuopion Haminalahdessa. Jäin ihmetellen katsomaan tarkemmin mainosta. Voisiko olla totta, että minulta oli jäänyt huomaamatta maalaisromantiikkaa ja taitavasti tuunattuja vanhoja huonekaluja pursuava puoti? No kyllä vain. Siirryin välittömästi selaamaan vuorotellen heidän verkkokauppansa antia ja Facebookin aikajanakuvia. Eikä muuten kestänyt kauaa, kun päätös sisustusshoppailureissusta oli tehty! Houkuttelin seuraavalla viikolla vielä ystävät naapurista mukaan, suostuttelin mieheni lapsenvahdiksi ja niin me naiset karautimme hetkessä autolla Haminalahteen. Matkalla pohdimme, mitenköhän löytäisimme perille, mutta ei huolta, opastus oli täydellinen päätieltä aina omakotitalon pihapiiriin asti, jossa oli autoille reilusti parkkitilaa.

Puoti sijaitsee nimensä mukaisesti aittarakennuksessa. Rakastan sisustusputiikkeja, joissa myydään uniikkeja tavaroita ja huonekaluja. Niitä täällä piisaa, sillä puodin pitäjä etsii vanhoja huonekaluja ja entisöi ja tuunaa niitä puotiinsa myyntiin. Esillä oli tällä kertaa aivan ihania puutuoleja ja lipastoja. Ja ylipäätään aitassa oli niin paljon katseltavaa, että kiersimme sen ainakin kolmeen kertaan lävitse!

Nuo valkoiset tuolit olivat niin kauniit, että olisin halunnut ne meille vanhasta ovesta tuunatun ruokapöytämme ympärille. Valitettavasti ne eivät olleet sopivan kokoiset, ja olisimme muutenkin tarvinneet kuusi tuolia. Siispä ne jäivät odottamaan oikeaa ostajaa (joka varmasti löytyy pian!).

Puodin alakerrassa ihastelimme lipastojen ohella rustiikkisia leikkuulautoja, erilaisia vetimiä sekä emalivateja ja -sankoja. Täältä löytyy kaikenlaisia ihanuuksia niin kotiin kuin puutarhaan, kuten kuvista näkyy. Brändeinä ovat mm. Jean d'Arc Living, Ib Laursen, Annie Sloan ja Maileg. Minulle tarttui matkaan valkoinen emalisanko ensi kesän terassi-istutuksia varten. En voinut myöskään vastustaa vanhasta puusta tehtyä leikkuulautaa...

Osa puodin tuotteista on myös verkkokaupassa, mutta paikan päällä aitassa on isompi valikoima esimerkiksi huonekaluja ja second hand -esineitä. Puodin yläkerrasta löytyy nimittäin sisustuskirppariosio, jossa on vaikka mitä vanhan ajan aarteita pitsireunaisista lakanoista lasipurkkeihin, vanhoihin matkalaukkuihin ja astioihin. Yläkerran seinällä oli myös ihastuttava musta puinen naulakko, jota harkitsen tyttömme makuuhuoneeseen.

Totesimme ystävieni kanssa varsin pian, että tänne pitää tehdä uusi ostosretki syksymmällä. Sitä ennen aion seurata tiiviisti puodin some-tilejä Instagramissa ja Facebookissa, jotta pysyn kärryillä uutuuksista. Tämä paikka on ehdoton pysäkki kaikille Kuopiossa kävijöille. Matkuksen kauppakeskuksesta tänne on vain noin 10 minuutin ajomatka. Ja jos kesken kierroksen alkaa kahvihammasta kolottamaan niin ei hätää, puodissa on myös pikkuinen kahvilanurkkaus, josta voi ostaa kahvin ja sen seuraksi vaikkapa mansikkavohvelin. Eikö kuulostakin ihanalta! :)

Punavalkoiset rusettijoulukortit ja roikkuva joulukalenteri

Joulukorttipostaukseni on venähtänyt muutamalla viikolla aikomastani päivämäärästä. Vauvaperheessä kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Flunssanpoikaset ja huonosti nukutut päiväunet hillitsevät tehokkaasti äidin bloggaamista. Nyt tytymme on onneksi muutamana päivänä malttanut nukkua tovin makuuhuoneessamme, eikä minun ole tarvinnut lähteä päivittäiselle autoajelulle saadakseni hänet höyhensaarille. Myös mieheni on osallistunut autoilutalkoisiin, jotta äiti saisi väkerrettyä joulukortit tälle vuodelle. Kiitos siitä isukille! Tämän postauksen lopussa on myös pari kuvaa tämän vuoden yllätyspusseista koostuvasta joulukalenterista pojallemme.

Ja itsehän ne joulukortit halusin tehdä tänäkin vuonna, vaikka postilakko välillä jo uhkasikin joulunajan kuljetuksia. Tykkään aivan liian paljon askartelemisesta ja korttien ideoinnista, että edes lakko saisi minut luopumaan niistä ja vaihtamaan joulutervehdykset tekstiviesteihin. Ja ainahan ideoita voi säästää seuraavalle vuodelle, jos tämän joulun kortit on jo hankittu tai askarreltu!

Tälle joululle halusin tehdä joulukortit perinteikkäällä puna-valkoisella väriteemalla. Less is more, siinä mottoni joulukorttien askarteluun. Tyylikäs ja hillitty design, persoonallisuus ja nopea toteuttaminen olivat jälleen tavoitteenani kortteja ideoidessani. Ja tällaisia niistä tuli!

Joulukorttien ainekset ovat simppelit: valkoisia korttipohjia, punavalkoista paperinarua, kirjainleimaisimet ja liimaa. Tämä paperinaru tarttui mukaani viime joulukuun sisustusmatkalta Oslosta, Norway Designsista Stortingsgatanilta. Sieltä sain itse asiassa kipinän näihin kortteihin, heillä oli paketoituna näyteikkunoissa isoja lahjapaketteja, jotka oli koristeltu pienillä punavalkoisilla paperinaruruseteilla. Ajattelin, että rusetit sopisivat oivallisesti myös korttien koristeluun!

Askartelun nopeuttamiseksi kannattaa aloittaa rusettien solmimisesta. Ei kannata olla turhan tarkka rusettien määrässä, vaan tehdä kerralla isompi kasa jos tavoitteena on askarrella reilusti kortteja. Itse päätin tehdä noin 20 korttia, ja tein sattumalta rusetteja 26:n kortin edestä. Rusetit on näppärä solmia vaikka telkkaria katsellessa, näin siitä ei tule puuduttavaa hommaa. Sitten on aika siirtyä joko korttien taustapuolen tekstien kirjoittamiseen tai rusettien liimaamiseen. Jos aiot kirjoittaa enemmänkin tekstiä kortin toiselle puolelle, kannattaa se tehdä ennen rusettien liimausta ja joulutervehdyksen leimaamista.

Rusetit kannattaa liimata korttipohjaan päivää tai paria ennen leimausta. Näin välttää sormien tahraamisen liimaan leimausvaiheessa. Liimatessasi rusetteja paina kutakin rusettia noin 10 sekuntia korttipohjaa vasten, jotta se tarttuu varmasti napakasti kiinni. Leimaamista varten järjestelin haluamani kirjaimet allekkain paperille oikeaan järjestykseen. Tein yhden testitoivotuksen paperille nähdäkseni, kuinka lähekkäin kirjaimet tulisi leimata paperille. Sen jälkeen onkin aika tehdä ahkeraa sarjatyötä leimaamisessa! Hyvän joulun toivotus sopii mielestäni parhaiten joko rusettien väliin (ks. kuva yllä) tai sitten kortin vasempaan alareunaan (ks. kuva alla). Mikään ei tietenkään estä tervehdyksen leimaamista kääntöpuolelle, mutta silloin neljä rusettia on ehkä liian vähän koristeeksi etupuolelle.

Pienet epätasaisuudet kirjainten sijoittelussa tai leimausjäljessä eivät haittaa, päin vastoin ne tuovat mielestäni kivasti korteille rustiikkia ilmettä. Jos siis jokin kirjain ei leimaudukaan hyvin, kokeile rohkeasti leimata kirjain uudestaan samaan kohtaan. Korttipohjien sävy voi myös olla luonnonvalkoinen tai puhtaanvalkoinen, ja pohjan muoto joko suorakaide tai neliö. Kaikista näistä tulee hienon näköisiä!

Ja samalla idealla syntyvät joulukortit myös muilla kielillä, kunhan vain on sopivat kirjaisimet leimasinpaketissa. Täytyy sanoa, että nämä kortit olivat nopeimmasta päästä viime vuosina tekemistäni korteista. En uskonut sitä rusetteja solmiessani, mutta liimaaminen ja leimaaminen sujuivat todella nopeasti, kun teki aina yhden työvaiheen kerralla kaikille korteille. Kahdenkymmenenkuuden kortin tekoon meni aikaa ehkä noin kaksi ja puoli tuntia. Ei hassumpaa minun mielestäni. :) Kaiken kaikkiaan minusta näistä korteista tuli tosi kivat ja raikkaan yksinkertaiset pienellä jujulla! Olisi kiva kuulla teidänkin mielipiteenne, mitä tykkäätte näistä korteista!

Lopuksi laitan tähän pari kuvaa nelivuotiaamme yllätyspussijoulukalenterista. Parina aiempana vuotena hänellä on ollut peilin edessä juuttinarussa vaakasuunnassa roikkuvat 24 yllätyspussia, joihin tonttu on piilottanut erilaisia pieniä yllätyksiä herkuista sukkiin ja joulukoristeisiin. Tänä vuonna ajan säästämiseksi kaivoin esiin pari vuotta sitten Ikeasta ostamani joulukalenteripussit, ja ripustin ne ruokailutilan verhotankoon juuttinarun avulla roikkumaan allekkain. Taas yksi hyvä syy, miksi meille kannatti asentaa verhotangot, hih! :)

Narun alapäähän laitoin ison puuhelmen painottamaan narun pysymään suorana. Pussit pysyvät narussa paikoillaan puisten pyykkipoikien avulla, ja odottavat nyt tontun käyntiä. Hirveän painavaa näihin ei kannata laitella, mutta ajattelin käväistä suklaakonvehtiostoksilla ja laittaa mukaan myös muita yllätyksiä, kuten vaikkapa lupauksia mukavista retkistä uimahallliin tai makkaranpaistoon lähilaavulle.

Näiden jouluisten kuvien myötä toivottelen teille ihanaa ensimmäistä adventtia, joka jo koittaa parin päivän päästä! Vuoden paras juhla on jo aimo harppauksen lähempänä, miten ihanaa!

Kuopion Kädentaitomessut 2019

Nyt sitten pääsin rustailemaan postauksen Kuopiossa viikko sitten pidetyistä Kädentaitomessuista! Ensimmäisenä täytyy kiittää meidän 2,5kk ikäistä pikkuneitiä, joka antoi äidin kierrellä rauhassa messuosastoja kahtena päivänä. Olin hankkinut messuviikonlopulle rannekkeen, jotta saisin varmasti perehtyä rauhassa messujen tarjontaan vaikka vauva olisi eri mieltä... Varma on aina varmaa! Onnekseni hän tuhisi tyytyväisenä turvakaukalossaan päiväunilla sekä lauantaina että sunnuntaina, eikä vaatinut ruokataukoa kesken messukierroksen. Taidanpa saada hänestä tulevaisuudessakin kivan kaverin sisustusmessuille! :D

Tutustuin messujen näytteilleasettajiin etukäteen netistä, ja totesin ilokseni, että viime vuoden suosikkini olivat tänäkin vuonna mukana. Tähän postaukseen poimin joukon vanhoja ja uusia tuttavuuksia.

Astuessani sisään Kuopio-halliin ensimmäisenä huomioni kiinnitti köyliöläisen Tuiskulan Kotikolon "Vanerikko". Vaneri on ollut pinnalla kodinsisustuksessa jo muutaman vuoden ajan. Koivusta valmistettu Vanerikko on kaunis ja ekologinen valinta kodin eri säilytystarpeisiin. Vanerikkoa oli messuilla nähtävissä monessa eri koossa ja muodossa. Osassa oli sisällä irrotettava tilanjakaja, jonka avulla sisätilan voi jakaa neljään osaan. Kätevä esimerkiksi kirjoneuleen tekijälle, mutta miksei myös muuhun säilyttämiseen.

Pinottavasta ja istumisen kestävästä Vanerikosta saisi kauniin säilyttimen esimerkiksi eteiseen, jolloin sen sisällä voisi säilyttää eri vuodenaikojen käsineitä, hattuja ja huiveja. Tuiskulan Kotikolo on myös tehnyt yhteistyötä Kaj Franck -muotoilupalkinnon saaneen Tapio Anttilan kanssa. Vepsäläisellä myynnissä olevaan Tapio Anttilan nimikkokokoelmaan kuuluu Aski-sohvapöytä, joka pohjautuu Vanerikkoon. Tällainen olisi ihana meidän olohuoneesemme mustana tai valkoisena!

Tulin Kädentaitomessuille siinä toivossa, että pääsisin ostamaan suosikkikankaitani Nuppu Print Companylta. Niinpä pysähdys heidän messuosastollaan oli aivan must. Viime vuonna mukaani tarttui ihastuttavia paperituotteita, mutta nyt suunnitelmissa oli ostaa kankaita, joista pieni neitimme saisi ihanuuksia ylleen. Ilokseni tänäkin vuonna oli vielä saatavilla vuoden 2017 joulukangasta, Satutalvea.

Sen lisäksi ostin viime vuoden joulukangasta, nimeltään Varpunen jouluaamuna (tutun joululaulun aihetta mukaillen). Aivan hurmaavan ihania kankaita molemmat! En malta odottaa, että äitini ompelee näistä tytöllemme mekkoja! Alla pari kuvaa Nupun messuosastolta. Heiltä tulee muuten loppuvuodesta kauppoihin Havin valmistamia paperiservettejä, joita oli nyt jo messuilta ostettavissa ennakkoon.

Muutenkin messuilla oli tänä vuonna hengästyttävän upea kangastarjonta. Monella messuosastolla sai ihastella kotimaista suunnittelua retrokuvioista runolliseen piirrosjälkeen. Eräs toinen suosikkini Nupun ohella on PaaPii Design, jonka värikkäät eläinkuosit ovat olleet poikamme suosiossa. Myös tytyllemme on jemmassa harmaa-vaaleanpunaista Bambi-trikookangasta. Heidän messuosastonsa oli ehdottomasti yksi messujen värikkäimmistä ja kutsuvimmista. Olo oli kuin karkkikaupassa!

Kankaita ja niihin sointuvia resoreita oli pakkatolkulla hyllyissä ja telineissä, ja olipa mukana myös joukko heidän kankaistaan Suomessa valmistettuja laadukkaita lastenvaatteita. Meidän mukaamme lähti tällä kertaa resoritrikoota paitoja ja lankatupsuja pipoja varten.

Uusi tuttavuus käsityöpuolelta oli minulle TuuliaDesign Kauhavalta. Heidän Sateenkaari-seinäkoristeensa oli todella soma, ja aloin heti haaveilemaan siitä meidän pikkuneitimme huoneeseen. Seinäkoristetta saa kahdessa eri värissä ja yrityksen verkkokaupasta on kätevää tilata tarvikepaketti, joka sisältää kaiken tarpeellisen. Erityisesti pastellisävyinen sateenkaari oli minun mieleeni!

Ketkä ovat seuranneet blogiani pitkään, tietävät rakkauteni askarteluun ja erityisesti joulukorttien tekoon. Minulla muutamia suosikkeja suomalaisissa paperituotteissa, kuten Helle Visuals, jonka postikorttivalikoima on juuri minun makuuni. Yksinkertaisen kauniit ja graafiset postikortit tarkoin harkituissa väreissä. Ei liikaa elementtejä ja fressi ote suunnitteluun. Olen ostanut heiltä kortteja lähinnä synttäreille, mutta myös joulukorttivalikoima on tosi makea.

Messuilla oli myös Helle Visualsin uunituore Huippuvuosi 2020 seinäkalenteri. Isoille kuukausikohtaisille papereille on hauska raapustaa ylös menot ja kohokohdat. Itse ottaisin tämän toimistoni seinälle (jos olisin töissä). Nyt kotona ollessa arki ja pyhä sekoittuvat iloisesti eikä menojakaan juuri ole. Mutta jos kalenteri ilmestyy seuraavanakin vuonna, niin tämä pitää saada!

Retropaperituotteissa messuilla puolestaan kunnostautui jälleen Kenkävero. Heidän osastonsa vetonaula olivat tänäkin vuonna Ebba Masalinin kasvitaulut ja muut Masalinin piirroksiin perustuvat tuotteet. Pidän niin paljon näistä Masalinin tauluista! Erityisesti niittyleinikki ja voikukka ovat tauluista mieleeni. Samoin suomalaisten opetustaulujen inspiroimat sienikuvioidut leikkuulaudat ihastuttavat vuodesta toiseen.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä on messuosasto, jossa poikkesin ainakin kolme tai neljä kertaa messujen aikana. Heitä varmaan huvitti, kun aina vain kävin hakemassa osastolta pientä täydennystä! Kyseessä oli Peltosen Puutarha Kouvolasta. Heidän osastonsa oli niitä harvoja, jotka tarjosivat jouluista piensisustusta pihalle. Ostin heiltä viime vuonna pikkuruisen mökin syysistutusteni joukkoon. Tästä "tonttumökistä" tuli hitti pihapiirimme lasten keskuudessa, joten tänä vuonna piti hankkia toinenkin mökki ja se tonttu. Lisäksi heillä oli myynnissä sammaleisia sydänkransseja - sekä valmiina että kranssipohjina. Ostin yhden pohjan itselleni, koska minulla on jos jonkinlaisia nauhoja ja koristeita jemmassa. Laitan sammalsydämestä kuvan tänne blogiin sitten, kun olen saanut koristeltua sen valmiiksi.

Siinäpä se oli, seitsemän suosikkiosastoani messuilta. Olisin kyllä helposti saanut raapustettua postauksen seitsemästä muustakin osastosta, sillä tarjonta oli ihan huikea!

Niinpä lopuksi täytyy kiittää messujärjestäjää ja messuille lähteneitä yrittäjiä. Ihan huippua, että tulitte Kuopioon jo toista kertaa, KIITOS. Nämä messut ovat minun lempparini koko vuoden ajalta Kuopiossa. Loistava juttu, että kaikkea uutta ja hienoa ei tarvitse lähteä bongaamaan joka vuosi Habitaresta, vaan yrittäjät tulevat tänne Kuopioonkin. Ja toisaalta Habitaresta ei löydä niitä kaikkia pienyrittäjiä, jotka ovat läsnä näillä messuilla. Messujen käytännön järjestelyt olivat myös hienosti hoidetut: ilmaiset parkkipaikat, maksuton messubussi keskustasta, kohtuuhintainen messulippu, lasten leikkinurkkaus, herkullinen lounasbuffet... mitenköhän sitä jaksaa odottaa ensi syksyyn, että pääsee taas messuilemaan! :D