Oman kodin aamiaisnurkkaus

Tänä vuonna moniin suomalaisiin keittöihin on ilmestynyt aamiaskaappi. Kyseessä ei suinkaan ole pelkästään tavallinen keittiökaappi, josta löytyvät siisteissä riveissä puurohiutaleet, myslit ja kahvikupit. Aamiaiskaappi kätkee sisäänsä kahvinkeittimen ja vedenkeittimen pistorasioineen, työskentelytason ja mahdollisesti leivänpaahtimenkin. Lisäksi kaapissa on hyllyt tai lokerot niille kipoille ja kupeille sekä käytetyimmille aamiaistarpeille. Ihana idea totesin heti, mutta harmillisen vaikeaa toteuttaa edullisesti omaan pari vuotta vanhaan keittiöömme.

Niinpä aloin pohtia, miten voisin toteuttaa idean meillä ilman kallista keittiöremppaa. Päädyin kokoamaan aamiaisnurkkauksen ruokailutilamme päädyssä olevan Hemnes-lipaston päälle. Sen yläpuolella oleville nikkaroimilleni hyllyille olin jo aikaisemmin nostellut suosikkikahvi- ja teekupposeni. Nyt tarvitsi enää tuunata hyllyn alla oleva tila uuteen uskoon!

Aloitin raivaamalla lipaston päältä pois erilaiset kynttilälyhdyt ja koriste-esineet sekä pöytävalaisimen. Tilalle tuli kaksi kaunista puista tarjoilualustaa seinää vasten nojaamaan. Niiden yläpuolelle ostin säädettävän kultaisen verhotangon keittiötarvikkeiden ripustamista varten. Yllättävän vaikeaksi löytyi pienten kultaisten ripustuskoukkujen löytäminen, joten päädyin käyttämään kauniita sinkkisiä koukkuja. Nämä koukut bongasin kuopiolaisesta Live4-sisustuskaupasta.

Koukkuihin on näppärä ripustaa kaikkea pientä ja somaa käden ulottuville. Herttaiset vanhat kupariset leivosmuotit ovat sulassa sovussa uusien Nicolas Vahén koristelusapluunoiden kanssa. Lähempänä joulua tankoon voisi vaikka pujottaa piparimuotteja tai kiepauttaa sen ympärille valoköynnöksen...

Tangon alle pääsivät ne varsinaiset aamiaistarpeet eli tiilimuottiin sijoitetut teepussit sekä vanhalle kakkuvadille asetellut aamupuuron (ja iltarahkan) lisukkeet Johan Bülowin Lakrids-purkeissa. Olin pitkään miettinyt jatkokäyttöä näille tyhjille, mutta kauniille lakupurkeille. Meinasin jo lähteä ostamaan uusia lasipurkkeja aamiaisnurkkaukseni herkuille, kunnes muistin kaivella lakupurkit kaapin kätköistä esiin. Ne saivat sisälleen ensinnäkin kookoslastuja, jotka ovat minun ja poikamme suurta herkkua. Kuten kultakantisesta purkista näkyy, lastuja on harvoin jäljellä runsaasti... :D Muihin purkkeihin tuli kuivattuja aprikooseja ja pekaanipähkinöitä.

Niin paljon kuin pidänkin kuivatuista hedelmistä ja pähkinöistä, niitä tulee syötyä aivan liian harvoin, jos pussukat ovat kaappien uumenissa. Lipaston päälle purkkeihin esille laitettuna niitä tulee napsittua välipalaksi ja siroteltua puuron, jogurtin ja rahkan joukkoon. Myös makeanhimon tyydyttämiseen ne ovat paljon karkkia parempi ratkaisu (mikä ei tarkoita, että luopuisin täysin irttareista... :). Kakkuvadilla on myös hunajaa teetä varten. Hunajaa on myös kiva välillä lisätä aamupuuroon esimerkiksi happamampien marjojen pariksi!

Aamiaisnurkkauksessani ei ole kodinkoneita, vaan ne ovat entisillä paikoillaan vesipisteen tuntumassa keittiön tasoilla. Se ei mielestäni ole huono asia, sillä ne veisivät lähes kaiken tilan lipaston päältä, ja joutuisin sullomaan tavaraa liian tiiviisti hyllyille. Nyt purnukat ovat sopivalla korkeudella myös nelivuotiaalle pojallemme, joka käy aamuisin hakemassa pöytäämme kookoshiutaleet ja muut herkut. Jos palmuvehkamme löytää kotoamme paremman paikan, lipaston päälle mahtuisivat vielä myslipurkki ja gluteeniton leivänpaahtimeni.

Aamiaisnurkkaukseni kruunaavat mummoni äidilleni lahjaksi antama teepannu, Marimekon Siirtolapuutarha-kupit, Hobstar-lasit ja Pentikin puiset leipälautaset. Vaikka kaikki nämä on ostettu monien vuosien aikana, ne sopivat kuitenkin tosi kivasti yhteen! Hauskaa huomata, että tietyllä tavalla sisustusmakuni on pysynyt samana vuosien mittaan. Graafisuus ja luonnonmateriaalien käyttö yhdistettynä ripaukseen luksusta on minulle edelleenkin mieluista kodin sisustuksessa ja täten myös astioissa.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen aamiaisnurkkaukseeni! Tällainen nurkkaus on niin näppärää ja edullista toteuttaa ilman keittiöremppaa, ja siitähän on iloa paitsi käytännöllisyyden kannalta, myös ihan esteettisistä syistä. :)

Seuraavassa postauksessa uppoudun Kuopion kädentaitomessujen antiin. Ihanaa, että viime vuonna järjestetyt messut saavat jatkoa tämän vuoden syyskuun lopussa Kuopio-hallissa! Tavoitteenani on napata paljon ihania ja inspiroivia kuvia tänne blogiini teidän iloksenne. Kuulemisiin siis!

Ruokailutilan uudet seinähyllyt

Kerroin viime viikon postauksessani, kuinka suuntaan joka torstai-ilta intoa puhkuen uuden lempiharrastukseni pariin. Kysehän on tietysti kansalaisopiston puutyökurssista! Halusin aikanaan jo ala-asteen kolmannella luokalla puutöihin tekstiilitöiden sijaan, mutta käsityöopettajaäitini oli asiasta aika lailla toista mieltä. Istuin sitten kuuliaisesti pakolliset tekstiilityön tunnit yläasteelle asti - ja välillä hammasta purren - mutta mieleeni jäi kipinä puutöistä. Kokeilin sitten aikuisiällä opiskeluaikanani huonekalujen entisöintiä ja verhoilua yhden kansalaisopiston kurssin verran, mutta sekään ei oikein tuntunut omalta. Viime syksynä sitten päätin ilmoittautua viimein kunnon puutyökurssille, koska mielessäni oli jos jonkinlaista kalusteiden nikkarointi-ideaa.

Koska minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta tai ymmärrystä puutöistä tai niihin liittyvistä koneista ja laitteista, ajattelin aloittaa simppelillä projektilla: ruokailutilaan tulevilla seinähyllylevyillä. Appiukko antoi minulle työstettäväksi vanhan mäntyisen pöydänkannen kolmeen osaan halkaistuna. Kahdesta osasta lähdin sitten kurssilla työstämään hyllyjä. Luulin, että näiden hyllyjen työstämiseen olisi mennyt puoli kevättä, mutta ne valmistuivatkin kolmen torstai-illan aikana.

Työstin hyllyaihiot ensin oikohöylällä ja sitten tasohöylällä. Sen jälkeen katkaisin ja halkaisin ne pyörösahalla oikeaan mittaan. Sen jälkeen jyrsin hyllyjen etu- ja sivureunaan pienet pyöristykset. Jotta projekti ei olisi ollut ihan läpihuutojuttu, päätin tehdä hyllylevyihin myös upotuslovet puisille kannakkeille. Näin sain hyllylevyn alkamaan aivan seinästä alkaen (ei vasta kannakkeesta), eli hyllylevyn ja seinän väliin ei jäänyt tyhjää. Mäntykannakkeet ostin suosiolla Ikeasta (rajansa nikkaroimisellakin). Aika huippua, että sieltä saa näitä puuvalmiita kannakkeita, jotka voi itse käsitellä mieluisikseen! Lopuksi hyllylevyt ajettiin vielä leveähiomanauhakoneen läpi, jonka jälkeen ne olivat valmiit vahattaviksi. Hyllyt vahattiin valkoisella puuvahalla kahteen kertaan, samoin kannakkeet. Ja siinäpä se, minun ensimmäinen puutyöprojektini valmiina kotimme ruokailutilan päätyseinällä! :)

Maltoin juuri ja juuri nukkua hyllyjen asentamista seuranneen yön, kunnes aikaisin heti seuraavana aamuna minun piti päästä rymsteeraamaan hyllyjen päällystä! Mieheni naureskeli touhuani seuratessaan, että meidän kahden tapa sisustaa hyllyt on aivan päinvastainen. Hän lastaisi hyllyt mahdollisimman täyteen tavaraa (= insinöörin logiikka). Minun mielestäni tärkeintä on esteettinen ja ilmava lopputulos (= sisustusbloggarin logiikka :D). Sopuun kuitenkin päästiin, ja niinpä nostelin hyllyille muutamia lempiastioitani - Hobstarin laseista Marimekon Oiva-astioihin. :)

Täytyy sanoa, että Hobstarin Libbey-laseista on tullut ehdottomat suosikkilasini aamucappuccinojen nautiskeluun. Lasi on juuri sopivan kokoinen cappuccinolle ja muutenkin kristallileikkaukset tuovat pientä luksuksen tuntua arkeen. Yhtä ihastunut olen turkoosiin teekannuun, jonka löysin - yllätys, yllätys - Tigerista! Hintaa tällä taisi olla kymmenen euron verran, ihan käsittämättömän vähän. Tässä teekannussa ihastuin sen muotokieleen, väriin sekä keramiikan ja bambun yhdistelmään. Teekannu sai vierelleen mieheni Turkin matkalta tuomat turkoosit pikkukulhot sekä Stockmannin Herkusta aikoinaan ostamani ihastuttavan jääteepurnukan.

Marimekon Oiva / Siirtolapuutarha-kupeista puolestaan juon vihreää teetä. Laakeaan kuppiin mahtuu juuri sopivasti teetä, ja toisaalta kuumaa teetä ei tarvitse näissä jäähdytellä kauan kupin muodosta johtuen. Tykkään myös tosi paljon kuppien graafisesta ilmeestä ja vaaleanpunaisesta väriläiskästä. Kuppien viereen olen pinonnut suosikkilakupurkkejani Johan Bülowilta. Nämä ovat tosin nyt hieman turhankin otollisella paikalla kaltaiselleni herkkusuulle...

Ylähyllylle on nostettu esineitä, jotka eivät ole ihan jokapäiväisessä käytössä. Kalligrafiataulun sain joululahjaksi miehen siskolta. Vanha kannu ja Arabian keramiikkamaljakko ovat äitini kaapeista. Ja sitten nuo vihreät juomalasit... Vaikka meillä on kohtuullisen paljon juomalaseja, en voinut kävellä näiden vaihtovärillisten Kartio-lasien ohi Iittalan Outletissä... Ovat tosi kauniit väriltään!

Nyt kun ensimmäinen puutyöprojekti on saatu valmiiksi, olen käynyt seuraavan kimppuun. Se ei kyllä valmistu kolmessa kerrassa, mutta tavoitteena on saada tämä uusi säilytyskaluste toukokuussa paikoilleen. Sitä odotellessa on kiva katsella upouusia seinähyllyjä ja suunnitella verhotankojen hankintaa olohuone-ruokailutilaan!

DIY: Rustiikkinen ruokapöytä vanhasta ovesta

Nyt se on vihdoin saapunut kotiimme: superihana vanhasta ovesta tuunattu rustiikkinen ruokapöytämme. Meillä on ollut jo pitkään haaveena vaihtaa ruokapöytä, mutta emme ole kiirehtineet asiassa. Yksi syy asian venymiseen on ollut esikoisemme, jonka annoimme rauhassa moukaroida lusikanjälkiä vanhan pöydän päähän.

Meidän uusvanha pöytäkaunotar syntyi itse asiassa puolivahingossa. Tarkoitukseni oli alun perin tehdä ovesta naulakkoseinämä kodinhoitohuoneeseemme. Oven hankin paikallisen nettikirpputorin kautta parillakympillä ja myyjä oli niin avulias, että kuljetti oven karmeineen meille kotiin asti parinkymmenen kilometrin päästä pakettiautollaan. Voiko parempaa palvelua saada! Ovessa oli todella paksu kermanvärinen maalikerros, jota lähdimme raappaamaan pois. Jostain kulmasta pilkotti aavistuksen turkoosia, joten pidin peukkuja, että kermanvalkoisen alta löytyisi turkoosia enemmänkin.

Ja olihan siellä. Eikä ainoastaan turkoosia, vaan myös harmaanruskeaa ja kahta erisävyistä beigeä. Kaiken kaikkiaan ovessa oli viisi eri maalikerrosta päällekkäin. Mikä oikeastaan oli aivan loistava juttu, koska ahkeralla raappaamisella pinnasta saatiin ihanan elävä ja rustiikkinen.

Oven toinen puoli oli sen sijaan maalattu vain kermanvalkoisella, ja sen alta paljastui siis pelkkä puupinta. Tässä vaiheessa piti vähän palaveerata, koska minä tietysti ihastuin tuohon kirjavaan puoleen ja mieheni puolestaan yksiväriseen. Koska asiasta ei päästy yksimielisyyteen, piti raapattu ovi tuoda välissä kotiimme mallattavaksi, kumpi puoli istuisi paremmin sisustukseemme.

Ensin tosiaan kiikutimme oven kodinhoitohuoneeseemme, mutta sinne se ei istunut ollenkaan. Sitten appeni ehdotti, että mitäpä jos ovesta kuitenkin tehtäisiin ruokapöytä. Tässä hätäisesti kännykkäkameralla otetusta kuvasta näkyy, miten kivasti monivärinen puoli istuu ruokailutilaamme, ja kuinka sattumalta ovi on lähes saman kokoinen kuin vanhan ruokapöytämme kansi!

Jos vain mahdollista, vanhoista esineistä ja niiden taustasta olisi ihana tietää vähän enemmän. Me löysimme ovemme karmeista tällaisen lapun, eli ilmeisesti ovemme on aikanaan saapunut Savonlinnasta Kuopioon. Osaisikohan joku kertoa tämän perusteella, paljonko ovella voisi olla ikää?

Ehkä jo joku tarkkasilmäinen huomasi, että meidän oviprojekti alkoi vielä ruohon ollessa vihreää. Tosiaan aloittaessamme työn oli vielä syyskuu, ja puoli vuottahan tähän vierähti. Eikö se vanha sanonta kuulu, että "hiljaa hyvä tulee"? :)

Ovi siis palautui takaisin apen autotalliin. Siellä se vahattiin kirkkaalla vahalla ja ovi sai jalat alleen toisesta vanhasta tiikkisestä ruokapöydästä. Lisäksi appi nikkaroi pöytään kapean alahelman, joka tukee pöydänkantta ja estää sitä vääntymästä ajan myötä. Pöydän päälle tilattiin 6mm paksu kirkas lasilevy, jonka vihreät reunat sointuvat upeasti pöydän turkoosiin pintaan.

Ja sitten... viime sunnuntaina tämä pöytäkaunotar kotiutui meille. Ihanaa! Tuijottelin koko sunnuntai-illan hymyssä suin pöytää ja edelleenkin sydämessä läikähtää onnen tunne, kun vilkaisen pöytää. Se on niin kaunis, ja täydentää upeasti meidän avointa olohuone-keittiötämme.

Pöydän sävyt ovat sattumalta aivan suoraan muusta sisustuksesta: turkoosi on tismalleen samaa sävyä kuin olohuoneen matto, vaalean hiekanruskea täsmää seiniemme maalisävyyn. Ruskeaa puunsävyä on kontrabassossani ja parissa muussa kalusteessa, ja valkoinen rimmaa muihin valkoisiin huonekaluihimme sekä keittiön kaapistoihin. Koko tilan ilme kirkastui kirsikanvärisen pöydän lähdettyä ja tilaakin tuli pöydän ympärille lisää, koska uusi pöytä on noin 7cm vanhaa kapeampi.

Nyt sitten pääsenkin suunnittelemaan ihania keväisiä kattauksia tälle pöydälle. Ihan sormia syyhyttää, kun mietin mitä kaikkea tähän voisi asetella. Mutta asiat tärkeysjärjestykseen: ihan ensimmäisenä aion ostaa kimpun valkoisia tulppaaneja, laittaa ne lasimaljaan, ja istahtaa pöydän ääreen cappuccinokupin kanssa.

Ihania pakkaspäiviä teille! Onkohan jollain toisellakin jo kevättä rinnassa? :)