Perheellemme on muodostunut perinteeksi viettää sukujuhannusta mieheni vanhempien mökillä heidän kotiseudullaan Karstulassa. Yleensä yhtenä päivänä irroittaudumme mieheni kanssa mökki-idyllistä ja suuntaamme automme nokan kohti Tuuria ja Keskisen kyläkauppaa. Tänä vuonna päätimme käväistä siellä juhannusaattona. Juniori jätettiin isovanhempien hoteisiin rosvopaistin tekoon. Ennen starttia hörppäsin Dolce Gusto -cappuccinon tuvan pöydän ääressä. Jäin koukkuun erityiskahveihin äitiysloman aikana, jonka vuoksi nykyään minun pitää saada kaksi lattea tai cappuccinoa päivässä. Suodatinkahvista en pidä, joten siksi tuo DG-keitin piti raahata mökillekin... Sateinen sää antoi mukavasti lisävauhtia juhannusaaton kauppareissuun lähtemiseen.
Lopulta kurvasimme kyläkaupan pihaan, jossa meidät otti vastaan tuttu hevosenkenkä. Ja sitten puolijuoksua sateelta karkuun sisään kyläkaupan prameaan "Sinisen palatsin" sisääntuloaulaan. Vesan ihastus kultaan ja yksisarvisiin ei jää kyllä täällä kenellekään epäselväksi! Tuo maalaus on kaunis, mutta muu palatsimaisuus on minun makuuni jo liikaa.
Sitten lähdimme ensimmäiselle parin tunnin ostoskierrokselle. Kaupan porteista sisälle mennessä ensimmäisenä avautuu sisustusosasto, joka on kokenut melkoisen uudistuksen viime vuosina. Sitä hallitsee etenkin Vallilan valtava shop-in-shop -osasto, jossa on käsittääkseni esillä Vallilan kaikki myynnissä olevat kuosit matoista verhoihin ja kankaista tapetteihin. Jos sattuu olemaan Vallilan kangasta tai mattoa vailla, tätä ei kannata ohittaa. Joka vuosi osastolla on ollut uskomattomia tarjouksia - nytkin siellä oli valtavat valikoimat verhokankaita 5-7 euron metrihintaan. Olisin ostanut Oulu- tai Villisalaatti-kangasta jos ne olisivat olleet tarjouksessa. Villisalaatista olisi kyllä ollut myynnissä valmisverho edullisesti, mutta päätin jättää kangasostokset toiseen kertaan.
Ihastuksissani kaappasin ensin kaksi rahia ostoskärryyni (yhden turkoosin ja yhden harmaan), kunnes lopulta maltoin kuunnella järjen (lue: mieheni) ääntä. Meille ei vain yksinkertaisesti enää mahdu uusia huonekaluja, ellei jostain vanhasta luovuta. Joten pitkin hampain jätin rahit osastolle. Toivottavasti ne löytävät hyvän kodin toisaalta!
Ennen lounastaukoa siirryin käytännöllisempiin ostoksiin. Löysin kaipaamani pienet mustat paperipussit yllätyspusseiksi pojan synttäreille. Nappasin mukaan myös pari Orthexin kauhaa, joista oli tarjolla upea värivalikoima.
Ostin myös kahdeksan metrin verran hyllynreunanauhaa, jota aion kokeilla terassin puuhyllyjen reunoihin. Ihastelin myös Finlaysonin lakanoita ja kaunista valkoista rautasänkyä, kunnes vatsa alkoi murisemaan niin kovaa, että askeleet oli pakko suunnata kaupasta ulos.
Tässä vaiheessa mieheni ja minun tiet erosivat tuokioksi. Hän lähti syömään kotiruokaa Onnenkivi-ravintolaan, jonka lounaslistan gluteeniton tarjonta ei tällä kertaa napannut (kasvis-kaalikeittoa ja liha-pekonikastiketta kymmenen euron hintaan). No, ajattelin kääntyä pikaruoan puoleen ja menin jonottamaan Vesa's Burgeriin, josta saa gluteenittomia hampurilaisia. Tämä ei ollutkaan ihan pikaruokaa, sillä jonotukseen meni noin vartti ja gluteenitonta hampurilaista sai odottaa 20 minuttia. Vatsa täyttyi burgerin valmistumista odotellessa ranskalaisista, joiden normaalikokoinen annos oli todella reilu.
Hampurilaista ei tuotu pöytään, vaan sen joutui noutamaan itse tiskin päästä hälyttävän lätkän piipatessa. Burgeri menetteli, mutta ei yllä lähellekään esimerkiksi McDonaldsin gluteenittomien hampurilaisten tasolle. Valitettavasti.
Vatsat täynnä (miehellä kotiruokaa, minulla niitä ranskalaisia), lähdimme toiselle ostoskierrokselle kauppaan. Tällä kertaa pääsin siirtymään sisustusosastosta eteenpäin vaatepuolelle. Vaatepuolella on eri brändeillä isot omat osastonsa. Joukossa on mm. Marimekko, Vila, Vero Moda, Pieces ja Esprit. Pienemmät osiot on mm. Superdrylla ja Soya Conceptilla. Yksi Soya Conceptin alennuksessa oleva neulepaita tarttuikin mukaan. Lisäksi ihastelin valtavaa huivivalikoimaa. Jos täältä ei löydä mieleistänsä tuubihuivia, niin on jo ihme ;).
Valaisinosastolla katseeni kiinnittyi upeaan kuparinväriseen putkivalaisimeen. Tosi makea! Ja keskustorilla komeili puolestaan lasten suosikki, Salama McQueen reaalikoossa.
Lopuksi tein pikakierroksen vaateoutletissa sekä kosmetiikka- ja paperiosastoilla, ja sitten olikin jo päiväkahviaika. Kahvituokiota ennen satuimme vielä näkemään kauppias-Vesan ilmi elävänä kyläkaupassaan. Valitettavasti sitä tilannetta en tullut ikuistaneeksi tänne blogiini. Toivottavasti ette pettyneet... ;)
Sitten siis kahville. Viime kesänä join maailman maitoisimman ja kahvittomimman laten kyläkaupan pikkukahvilassa. Silloin tulin lukeneeksi tiedotteesta, että seuraavana (siis tämän vuoden) kesänä kyläkauppaan valmistuisi uusi iso kahvila, jossa tarjoiltaisiin myös kunnon erikoiskahveja. Odotukset olivat siis kohtuullisen korkealla kun astelimme ihka uuteen kullanhohtoiseen Vesa's Cafe -kahvilaan. Mutta kuinka ollakaan... kun hetken silmäilin sitä, niin huomasin, että automaattikahvikone ja muut vempeleet olivat tismalleen samat kuin siinä pikkukahvilassa, joka oli suljettu uuden tieltä. Siis kaikki vanha siirrettiin uuden kuoren alle. Siinä sitten aprikoimme mieheni kanssa, miten ratkaisisimme kahvihampaan kolotuksen. Päätimme pyytää myyjältä yhtä ylimääräistä espressoshottia meidän latte-juomiimme. Myyjä ystävällisesti sellaiset sitten meille valmistikin, eikä lisähintaa tullut kuin 50 senttiä per latte. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin kolmas shottikin olisi ollut tarpeen. Sen näkee jo tämän kahvin väristä. Summa summarum, kulinaristisia elämyksiä ei kannata näistä ruokapaikoista hakea. Vatsa täyttyy, ja siinä se.
Kun kyläkauppa oli siis vihdoin kierretty (neljä tuntiahan siihen meni, huh!) ja kahvit juotu, niin mieheni päätti lähteä testaamaan Miljoonativolia, jonka laitteisiin oli juhannusaattona kaikilla vapaa pääsy. Minä puolestaan tein pikaisen pihakierroksen kyläkaupan vieressä olevassa Pentikin Outletissä sekä Zipper's vaateliikkeessä. Tuloksena oli Pastelli-servettejä sekä ihastuttava Vilan taskumekko. Tässä mekossa on luottovaatteen aineksia. Se on samalla tyylikäs, mutta rento. Ja talvella alle voi pukea värikkäät legginsit. Koska sovituskopissa en ehtinyt kuvia räpsimään, mieheni nappasi kuvan minusta ja mekosta mökkilaiturilla, kun kelit olivat taas kohdillaan (eli juhannuksen jälkeen).
Tämän jälkeen sanoimme hyvästi kyläkaupalle ja hevosenkengälle, ja kurvasimme kotimatkalle.
Vastassa mökillä meitä odottivat hyväntuulinen poikamme, ehkä hieman uupuneet isovanhemmat sekä aina niin maittava juhannusaaton rosvopaistiateria. Seuraksemme saimme appiukon veljen perheen. Jälkiruoaksi anoppi oli puolestaan taikonut herkullista marjapiirakkaa vaniljavaahdon kera. Namskis!
Ennen poikamme syntymää juhannusaaton ilta kului karaoken parissa. Mutta nykyisin silmä alkaa lurpsattaa jo yhdeksän jälkeen, ja karaokea enemmän houkuttelee treffit nukkumatin kanssa... :)
Juhannusaaton illan kruunasi mökkisauna. Uimisen jätin suosiolla välistä, sää oli edelleen tyypilliseen tapaan harmaa ja sateinen.
Sellainen oli minun juhannusaattoni: ostoksia, parisuhdeaikaa, herkullista rosvopaistia ja ilta rakkaitteni parissa. Ei hassumpata, kuten mieheni sanoisi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti