Mustavalkoiset merirosvosynttärit

Meillä juhlittiin kolme vuotta täyttäneen poikamme synttäreitä heinäkuun alussa. Poika oli toivonut merirosvoteemaa. Toisena vaihtoehtona olivat muumit, mutta kun muumisynttärit pidettiin jo vuosi sitten, niin valitsimme merirosvot. Tämä merirosvoteema taisi olla myös isukin mieleen :). Koska en innostunut kauppojen hyllyjen riemunkirjavista merirosvojuhlatarvikkeista, päätin suunnitella juhlat mustavalkoisella pääkalloteemalla.

Minusta erilaisia juhlia on hurjan hauska suunnitella. Pidän oikeastaan kaikista juhliin liittyvistä valmisteluista! Näihinkin juhliin ensimmäinen vaihe oli kutsukorttien teko, koska mieluisia valmiita ei kaupasta löytynyt. Kortti on mielestäni kiva tapa kiteyttää kutsujen teema vieraille.

Tehtävänä oli siis askarrella tyylikkäät mustavalkoiset pääkallokortit. Ensimmäiseksi kirjoitin kutsutekstin yksipuolisille valkoisille korttipohjille. Sen jälkeen leikkasin mustasta hilekartongista pääkallot piparimuottia apuna käyttäen. Rei'itin niille silmät ja leikkasin kolmionenät mattoveitsellä. Hampaat tein helminauhateipistä. Pääkallot kiinnitettiin 3D-teippipaloilla valkoisille korttipohjille, jotta vaikutelma olisi kolmiulotteisempi. Lopuksi teippasin alareunaa kiertämään mustavalkoista washiteippiä.

Tällaiset näistä sitten tuli :). Ja aikaa kymmenen kortin askarteluun meni vain pari tuntia. Huomattavasti vähemmän kuin mitä menee 30:n joulukortin askarteluun!

Korttien askartelu taisi olla se helpoin nakki näissä juhlissa. Poikani ilmoitti jo hyvissä ajoin, että hän haluaa merirosvokakun. Ja täsmensi perään, että vieläpä merirosvolaivakakun. "Apua!" voihkaisin minä sisäisesti. Teen täytekakkuja ehkä sen kaksi kappaletta vuodessa, enkä todellakaan ollut leiponut aiemmin laivakakkuja. Pojalle tietysti nyökyttelin hymyssä suin, että "kyllä joo, äiskä tekee merirosvolaivakakun". No, palataan vähän myöhemmin tähän kakkudilemmaan.

Tänä vuonna pidimme kahdet juhlat, ensimmäiset aikuisille (eli isovanhemmille ja kummeille), ja jälkimmäiset pojan pihakavereille. Molempien juhlien astiastoon kaivelin kaapeistani mahdollisimman paljon valkoista ja tummanharmaata Iittalaa, Arabiaa ja Marimekkoa. Terästykseksi joukkoon lisättiin myös hieman turkoosinsinistä Iittalalta. Kahdessa ensimmäisessä kuvassa on juhlapöydän kattaus aikuisten juhlista, kahdessa jälkimmäisessä lastenjuhlista.

Koristelimme yhdistetyn avokeittiö-ruokailutilan mustavalkoisella serpentiinillä, hopeisella kolmosnumeropallolla sekä Tigerista löytyneellä hauskalla pääkallopaperiviirillä.

Hauskan lisän keittiösaarekkeen kattaukseen toi Keskisen kyläkaupasta juhannuksena ostettu merirosvolaivatikkupallo, joka pääsi mustan koristehiekan tukemana Ikean tuubilasimaljakkoon.

Tarjoilujen päätähtenä olivat tietenkin ne pojan toivomat merirosvokakut. Koska sen gluteenittoman ja laktoosittoman merirosvolaivakakun vääntäminen vaati minulta aika paljon henkistä tsemppausta, päätin suosiolla pyytää anopilta apua kakunteossa aikuisten synttäreille. Ja hän taikoikin todella hienon merirosvolippukakun marsipaanien avulla, vautsi vau!

Eipä ollut tämän jälkeen yhtään paineita vääntää se merirosvolaivakakku seuraavan päivän synttäreille. Samalla tuli opeteltua oikeaoppisen suklaakermavaahdon teko. Ja tällainen paatti siitä sitten tuli, kahdella lippumastolla ja kulta-aarteella varustettuna. Pohjana oli gluteeniton suklaakakkupohja, ja täytteenä vadelmahilloa sekä tuoreista vadelmista tehtyä tuorejuustokreemiä. Arvaatteko, mitä nuo kuparinväriset pallerot ovat?

Sitten merirosvolaivakakku nostettiin pöytään ja murusemme pääsi jälleen puhaltamaan kynttilöitä. :)

Kakun kaveriksi pojan kummitäti värkkäsi upeat kakkutikkarit mustavalkoisiin paperipilleihin. Popcorn laitettiin pikkuväelle tarjolle minimuffinsivuokiin. Kaverisynttäreiden juhlapöytää koristamaan hain pikkutonkkaan pihaltamme kauniita poimulehtien kukintoja.

Ja tässä vielä pari muuta teemaan sopivaa kuvaa kotoamme juhlaviikonlopulta...

Täytyy sanoa, että molemmat juhlat olivat todella onnistuneet! Hulinaa ja vilskettä riitti, samoin naurua ja pikkuautojen pärryytystä. Poikamme oli synttäreidensä jälkeen yhtä hymyä. Se lienee paras kiitos äidille :).