Vauva tuli kotiin!

Pitkään odotettu hetki koitti toissa viikonloppuna, kun saimme pienen prinsessamme kotiin! Ylpeä nelivuotias isoveli kantoi välittömästi hänelle omia unilelujaan ja esitteli kotimme huone huoneelta. Ensimmäisen lapsemme kohdalla meillä oli muista syistä raskas elämänvaihe meneillään, ja puhe vauvakuplasta tuntui todella kaukaiselta ajatukselta. Nyt toisen kohdalla arjessamme ei ollut tapahtunut mitään ikäviä mullistuksia, jonka vuoksi voin sanoa nyt todellakin päässeeni tuohon kuplaan!

Niin hento ja pienoinen, mutta samalla niin täynnä elämää ja energiaa, sellainen on tämä meidän perheemme uusin jäsen. Toisen kohdalla hoitorutiinit soljuvat kuin itsestään, ja huomio kiinnittyy täysin vauvan ihmettelyyn ja ihasteluun. Toki nelivuotiaan vauhdikas arki tuo oman mausteensa soppaan, eikä jokainen hetki suinkaan ole ruusuilla tanssimista. Mutta väsyneimpinäkin aamuyön hetkinä pyrin ajattelemaan, että jokainen hetki on kallisarvoinen ja vuoden päästä pikkuvauva-aika on jo ohi. Parasta on juuri nyt.

Pieni prinsessamme tulee saamaan oman huoneen vierashuoneestamme. Toistaiseksi mieheni on valloittanut sen, jotta saisi yöt paremmin nukuttua. Me olemme vauvan kanssa majoittuneet isoimpaan makuuhuoneeseen, jossa nyt ovat vauvan pinnasänky ja hoitopöytä. Muuramen retropinnasänky hankittiin neljä vuotta sitten esikoiselle. Pikkuisen unia vartioi Tampereen Tallipihalta löytynyt ihastuttava Ottiilian vaaleanpunainen yksisarvinen.

Tauluhyllyn reunaan olen ripustanut neidin ihanimpia vaatteita. Joku näistä ihanuuksista ikuistetaan todennäköisesti ensi viikolla valokuvaan, kun käymme otattamassa vastasyntyneen valokuvat paikallisella studiolla. Ihanat valkoiset pikkuhenkarit ovat vauvalahja kummilta esikoisellemme.

Yövalona makuuhuoneessamme on Design House Stockholmin Block-valaisin. Se mahtuu juuri passelisti tauluhyllylle ja on helppo napsaista päälle vaipanvaihtoa varten.

Pikkuneidin vauvamuistot aion raapustella ihastuttavaan Outi Virtasen laatimaan Pienen omaan kirjaan. Kirjassa on juuri sopivasti kysymyksiä ja kohtia täytettäväksi. Ahdistun nimittäin sellaisista vauvakirjoista, joilla on paksuutta viisi senttiä ja johon pitäisi täyttää kaikki mahdollinen. Ihmettelen aina, kenellä riittää sellaiseen aika ja jaksaminen arjen pyörittämisen keskellä. Mutta tätä kirjaa on ilo täyttää, ja eihän kaikkia sivuja ole pakko täyttää tekstillä, kuva tai piirroskin riittää :).

Seuraavaksi ovat suunnitteilla vauvan ristiäiset, joita juhlimme syyskuu alussa. Mietinnässä ovat nimi sekä ristiäiskoristelut ja tarjoilut. Kaikkea kivaa pohdittavaa siis riittää elokuulle, palataan suunnitelmiin hieman myöhemmin... mutta nyt lopetan naputtelemisen, sillä vaavi kaipaa äidin huomiota. :) Energistä elokuuta sinulle!

Vaaleanpunaisen hempein terveisin vauvakuplasta,
Anu