Loviisan Wanhat Talot 2017 osa 1

Vanhoja puutaloja, persoonallisia sisustuksia, pihakirppislöytöjä... Niistä on Loviisan Wanhat Talot tehty :)! Kävimme viime viikonloppuna kahden ystäväni kanssa Loviisan ihanassa puutalotapahtumassa. Yksistään kaupungin keskustassa oli mahdollista tutustua 39:ään eri kohteeseen, joista valtaosa oli yksityiskoteja. Tutustuin kotoa käsin tapahtuman nettisivuihin, joissa oli lyhyt esittely ja pari kuvaa jokaisesta kohteesta. Nettisivut auttoivatkin oleellisesti kiinnostavimpien vierailukohteiden valinnassa. Paikan päälle saavuttuamme jätimme auton maksuttomalle raviradan parkkipaikalle, ostimme taloihin sisäänpääsyn oikeuttavat rannekkeet, ja lähdimme tapahtumakarttojen ja kameroiden kera taloja kiertelemään. Ja kylläpä niitä kuvia kertyikin! Tässä ensimmäisessä LWT-postauksessa esittelen kaksi suosikkikohdettani, ja hieman myöhemmin postailen kahdesta muusta suosikistani sekä tekemistäni kirppislöydöistä :).

Yksi ehdottomista suosikeistani oli talo numero 12, Villa Linnea. Tämä yli satavuotias talokaunotar pursusi DIY-ideoita ja sisustuksellisia yksityiskohtia, joissa vanhat tavarat olivat saaneet uuden käyttötarkoituksen. Eteiseen oli koottu näppärä kenkähylly vanhoista puulaatikoista. Tällaiselle olisi käyttöä meidänkin kotona! Ihastelin myös valokuvakehyksiksi laitettuja vanhoja ikkunanpokia.

Eteisen kattolamppu oli tuunattu lypsykoneen maitosiivilästä, hauska idea! Ihania olivat myös eteisen kaapin päälle nostetut vanhat matkalaukut...

Yläkerrassa vanhempien makuuhuoneessa oli käytetty vanhaa ovea sängynpäätynä. Siihen oli maltettu jättää paikoitellen vanhaa maalia, eikä ovea oltu joko rapsutettu kokonaan puunväriseksi tai maalattu valkoiseksi. Ja mitkä lautalattiat siellä olivat!

Yläkerran porrastasanteen seinään oli sommiteltu valokuvakollaasi perhekuvista. Vanha pyykkilautakin oli päässyt valokuvakehyksen rooliin.

Porrastasanteelta pääsimme lopuksi kurkistamaan vielä perheen lasten omaan maailmaan. Leikkihuone oli muusta talosta poiketen värikylläinen. Ja niin suloinen! Kukapa ei haluaisi viettää teehetkeä tämän pikkupöydän äärellä :). Teekutsujen lomassa voi myös temppuilla voimistelurenkailla tai kiipeillä seinällä. Tässä kodissa lapsilla on takuulla hauskaa!

Korttelin päässä Villa Linneasta sijaitsi yhdestoista talokohde, Lilla Ljuva. Vanha singerin ompelupöytä toivotti ulkokuistilla tulijat tervetulleiksi taloon.

Lilla Ljuvan sisustuksen väriskaala oli paljon Villa Linneaa tummempi. Dramatiikkaa ja kukkakuvioita löytyi niin huonekaluista kuin seinämateriaaleista. Minua viehätti erityisesti olohuoneen seinän voimakas kukkakuvio, johon musta korituoli, vanha kirjoituskone ja moderni valaisin sointuivat täydellisesti. Vaikka oman kotimme sisustus edustaakin aivan eri maailmaa, jokin Lilla Ljuvan taiteellisessa ja persoonallisessa tyylissä veti minua magneetin tavoin puoleensa.

Muita minulle mieluisia yksityiskohtia olivat metallitarjottimesta tuunattu "ilmoitustaulu", puunaulakon päälle sommitellut vanhat kirjat ja ruosteinen myrskylyhty sekä eteisen säilytyskomeron pitsikangastaustainen lasiruudullinen puuovi, jonka vetimenä toimi vanha teelusikka.

Siirtyessämme muutaman sadan metrin päähän Loviisan torille, iski armoton rankkasade. Piiskaavan sateen ja tuivertavan tuulen myötä päätimme ystävien kanssa jättää torin antiikkimarkkina-aarteet sikseen ja hajautua eri puolille Loviisaa, kukin eri kohteiden perässä. Itse lähdin sadetta pakoon paikalliseen kahvilaan, Runda Munkeniin Aleksanterinkatu 6:een. LWT-kartta, herkullinen mutakakku ja cappuccino hyppysissäni tein sotasuunnitelmaa seuraavista kohteista.

Totesin viisaimmaksi kiertää kahvilan läheiset pienet sisustusliikkeet ja takapihojen antiikkikojut ja patikoida sitten parin talokohteen kautta Suolatorin suuntaan. Talot sulkivat lauantaina ovensa viideltä, joten aikaa esimerkiksi keräilymessuille ei tällä kertaa jäänyt. Matka Suolatorille oli sekin idyllinen, kauniita vanhoja puutaloja tuntui olevan joka nurkalla.

Suolatorin tuntumasta löytyivätkin sitten ne kaksi muuta LWT-suosikkiani, numero 30 Villa Lilla Gula sekä numero 27 Vackerbacka. Näistä lisää sitten seuraavassa LWT-postauksessa, pysykäähän kuulolla :).

Karkuteillä lastenhuoneessa

Tällä kerralla ajattelin esitellä teille poikamme huoneen :). Sen sisustuksen ideointi lähti Maija Louekarin suunnittelemasta Marimekon Karkuteillä-kankaasta. Olen ihastunut moneen Louekarin kuosiin, mutta norsut veivät sydämeni! Kun sitten pojan laskettu aika lähestyi, tuli kiire suunnata kangasostoksille. Isokuosista turkoosia norsukangasta löytyi onneksi vielä riittävä metrimäärä Marimekon Outletistä, myymälöistä se oli tuolloin jo loppunut.

Kankaan päävärit - valkoinen, musta, turkoosi, keltainen ja punainen - toistuvat nyt poikamme huoneen sisustuksessa. Modernia ja raikasta ilmettä toistavat Askon mustavalkoinen matto sekä Ikean valkoinen lasiliukuovikaappi ja kiiltävän valkoinen Kallax-hylly. Erityisen tyytyväinen olen ollut vaalean mintunvihreään tehosteseinään. Sävyn valitsemiseen meni tosin järkyttävä määrä aikaa K-raudan Tikkurilan maalistudiossa, jossa värejä sai tuijotella kaikissa mahdollisissa eri valaistuksissa. Mutta kyllä kannatti :).

Hyllyn päällä nököttää sinilakkinen ankka, joka on säästynyt minun lapsuudestani. Ihana Kay Bojesenin eläinaiheinen kortti tarttui mukaan vuosia sitten Kööpenhaminasta.

 Kaiken modernin rinnalle halusin huoneeseen lisää jotain vanhaa ja nostalgista. Itse pikkutyttönä enollani käydessä rakastin istuskella kärpässienijakkaralla. Ja pakkohan se oli sitten hankkia sienijakkara, kun sellainen tuli eteen lahtelaisessa vanhan tavaran kaupassa. Sienijakkaran vieressä on kansalaisopiston kurssilla entisöimäni vanha nojatuoli, joka on verhoiltu Marimekon sisustuskankaalla.

Pojan pinnasänkyyn pedataan usein minun lapsuusajan peikkolakanat :). Onko teistä jollain ollut lakana tai tyynyliina samaa kuosia? Sängyn alla puolestaan on äitini ensimmäinen itse hankkima matkalaukku 1960-luvulta.

Paikkansa huoneesta löysi myös puinen seinähylly, jonka ostin Joensuun Taitokorttelista Taidetakomo Tulikiilasta (joka siis luovutti paikkansa Sarustiikalle viime vuonna). Seppien takomiin koukkuihin ripustetaan kauneimmat vaatteet. Hyllyn päälle on nostettu muun muassa Polkka Jamin kissapalapeli, traktoripankki sekä roskalavalta pelastettu vanha opettajainkoulutuslaitoksen puuviivotin. On muuten käsittämätöntä, mitä löytöjä voi joskus lavoilta tehdä...

Seuraava postaukseni tuleekin sitten käsittelemään sisustajan Loviisaa. Lähden huomenna kokopäiväretkelle kahden ystäväni kanssa Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan. Tiedossa on ihania vanhoja puutaloja ja niiden omaperäisiä sisustuksia, antiikkimarkkinoita ja paikallisia sisustuskauppoja! Lupaan ottaa teidän nähtäväksenne paljon kuvia :)!

Ihanimmat sisustuskaupat: Sarustiikka Joensuussa

Minulla on muutamia suosikkisisustuskauppoja, joihin palaan kerta toisensa jälkeen yhä uudestaan. Yksi näistä on Joensuun Taitokorttelin Tiilitalossa sijaitseva Sarustiikka, jossa pistäydyin viikko sitten. Tämä sisustuspuoti vei sydämeni seitsemisen vuotta sitten, ja se pursuaa vuodesta toiseen ihania sisustustavaroita ja -ideoita. Liikkeen omistajalla, Sari Hakkaraisella, on ollut loistava taito yhdistellä uutta ja vanhaa sekä romanttista ja rouheaa. Hallitsevina väreinä ovat valkoinen, harmaa, hopea, musta sekä puun eri sävyt. Eli aika lailla samat kuin meidänkin kotona. Tämä ei tietenkään helpota Sarustiikassa käyntiä, kun voisin ottaa sieltä melkein minkä esineen tahansa meidän kotiimme. Mieheni jaksaa ihmetellä, miten aina vain palaan samaan liikkeeseen (ja aina vain löydän sieltä ostettavaa...), mutta minkäs teet :).

Sarustiikan hurmaavuus perustuu ainakin minun kohdallani liikkeen ainutlaatuiseen valikoimaan ja esillepanoon. Liikkeessä on tarkoin harkittu kokonaisuus sekä tanskalaisia ja ranskalaisia sisustustuotteita että omistajan itse valmistamia ja tuunaamia sisustus- ja lahjatavaroita. Toisin sanoen paljon sellaista, mitä et mistään muualta löydä sekä roppakaupalla oivaltavia DIY-ideoita! Esillepanossa on otettu kauden teema huomioon, ja varsinkin joulun alla käynti Sarustiikassa on minun kaltaiselle jouluintoilijalle ollut ehdoton must. Liikkeen muutto vuosi sitten Tiilitalon yläkerrasta alakertaan entisen sepän pajan tiloihin on luonut puodille uskomattomat puitteet.

Tällä käynnillä jäin erityisesti ihastelemaan naruamppeleihin laitettuja lasipulloja ja -tölkkejä, joissa oli joko led-kynttilöitä tai ikikukkia. Ja talveksihan voisi Karhulan lasitölkkiin laittaa vaikka havuja tai led-valosarjan - tai miksei molemmat!

Meillä on tällä hetkellä terassilla naruamppelissa roikkumassa Pentikin kirkas lasimalja, jossa on valkoisia Weisten koristekiviä ja Ikean led-kynttilä. Oli siis hauskaa löytää Sarustiikasta samantyyppisiä ideoita :).

Ihastelin tälläkin käyntikerralla kauniita kenkälusikoita. Miten niin arkisesta esineestä on saatu niin kaunis! Olen myös heikkona kauniisiin kosmetiikkapusseihin. Teki tiukkaa jättää kenkälusikoiden takana oleva Molly Marais'n pussukka hankkimatta...

Käydessäni Sarustiikassa varmistui todeksi myös Karjalaisessa ollut uutinen: liike vaihtaa omistajaa syksyllä... Liikeidean pitäisi Karjalaisen mukaan säilyä samankaltaisena. Onneksi sain käydä vielä kerran Sarustiikassa Hakkaraisen siellä emännöidessä, ja esittää hänelle lämpimät kiitokset liikkeessä vietetyistä ihanista tuokioista kuluneina vuosina. Kiitos Sari!

Oman kodin wc

Kun mies kotiutui lomareissultaan tuliaisinaan kaksi ihanaa Rituals-sarjan käsisaippuapumppupulloa, niin tuli suorastaan kiire viedä ne omalle paikalleen wc:n altaan reunalle. Seuraavana päivänä intouduinkin sitten napsimaan kuvia vessastamme myös teidän nähtäväksenne!

Vessa kiteyttää aika pitkälti kotimme sisustustyylin. Siellä hallitsevat valkoinen ja harmaa väri, joita on maustettu vaalean puun pehmeillä sävyillä. Modernien ja pelkistettyjen laattojen ja kalusteiden rinnalle on tuotu romanttisia yksityiskohtia, kuten kimaltava saippuapumppupullo, rouhea puinen korurasia ja valkoinen "ikiorkidea".

Vessan pintamateriaaleja valitessani halusin hieman leikitellä lattialaatan koolla, koska siellä ei ollut suihkun vaatimia lattiakaivokaatoja. Siispä päädyimme isoon neliönmalliseen laattaan, jolla laatoitettiin lattian lisäksi myös vessan takaseinä. Tavoittelin vaaleanharmaalla värivalinnalla ja laatan harjatulla pintakuviolla betonista vaikutelmaa. Laatat ovat Pukkilan mallistosta.

Allaskaapin oviin valittiin vaalea puukuvio. Samaa ovea on käytetty kodinhoitohuoneemme alakaapeissa. Ovi sointuu kauniisti myös olohuoneessa ja makuuhuoneissa käytettyyn valkomattalakattuun tammiparkettiin. Neliönmalliset, vetimettömät seinäkaapit olivat mieheni idea. Ne sopivatkin hyvin yhteen harmaiden laattojen kanssa! Vessan kaikki kaapit ja allas ovat Topi-Keittiöiltä.

Valoa vessaan antaa peiliin kiinnitetty alumiininen led-valaisin, joka löytyi Bauhausista. Se yhdistettiin IKEAn neliönmalliseen peiliin. Valaisin on niin tehokas, ettemme vielä ole hankkineet erillistä kattovalaisinta vessaan. Ehkä sellainenkin vielä tulee vessaamme, mutta se on kyllä sitten ihan sisustuksellisista syistä :).

Niin ja ne saippuat... En ole vielä päättänyt kumman korkkaisin ensin, ruusun ja manteliöljyn tuoksuisen Serenityn vai mandariinin ja mintun tuoksuisen Infinityn... Kumpi on teidän suosikki? Kaunis käsisaippua on parasta arjen luksusta :).