keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Tervetuloa terassille!

Terassikausi on nyt virallisesti avattu! Nimittäin kolme kuukautta kestävä ihana kesäkausi omalla lasitetulla terassillamme. Yrttien ja laventelien ympäröimänä, sohvan pehmeään tyynykasaan uppoutuneena on mitä parhainta viettää päiväkahvihetkiä tytöntylleröisen torkkuessa päiväuniaan. Suurin osa kahvihetkistä on minun omaa aikaa, mutta ihanan piristyksen tuovat iltapäiviin välillä terassillemme piipahtavat ystäväni. Kakkua tai jätskiä kahvin kera hyvän ystävän seurassa, voiko enempää toivoa? :)


Terassin lempipaikkani on siis ehdottomasti varjoon jäävä sohva. Varpaani kyllä nauttivat auringosta, mutta saan turhan helposti auringonpistoksen täydessä porotuksessa. Varjoinen, mutta lämmin paikka on siis minulle mieleen. Välillä vetäisen hieman verhoja eteen, jos tuntuu, että kaipaan lisää suojaa. Ohuet verhomme siilaavat valoa juuri sopivasti, olen ollut niihin todella tyytyväinen. Mikä hauskinta, aikanaan laitettuani ne terassille näin monien ohikulkijoiden seisahtuvan läheisellä kävelypolulla ja katselevan pitkäänkin terassiamme. Myös käsien viittoilua näkyi. Viimeisen parin vuoden aikana lähikatujen rivitalojen lasitetuille terasseille alkoikin sitten ilmestynyt aika lailla prikulleen saman näköisiä verhoratkaisuja. Liekö sattumaa? :) Minua eivät tuijottelut ole haitanneet, päinvastoin suhtaudun niihin ilolla ja ylpeydellä, on nimittäin huippua jos on voinut antaa inspiraatiota muillekin kodinsisustukseen!



Sohvalta käsin on sitä paitsi ihana katsella yrtti-istutuksia ja puutarhan uudistunutta kukkapenkkiäni. Täksi kesäksi istutin useamman ruukullisen basilikaa ja oreganoa, jotka käyvät lähes ruokaan kuin ruokaan. Lisäksi otin paria eri minttua, marokonminttua ruokiin ja makuvesiin, ja intianminttua ihan koristeeksi, koska se kasvaa kauniisti amppelista alaspäin pitkillä versoilla. Suosikkiruukkukukkaani laventelia laitoin yrttiruukkujen pariksi hieman sinne sun tänne. Käyn välillä hieman pyyhkäisemässä kädelläni sen lehtiä saadakseni ihanaa laventelin tuoksua terassilleni.




Tänä kesänä kokeilen ensimmäistä kertaa myös sileälehtisen persiljan ja köynnöskrassin kasvatusta. Persiljasta haluaisin tehdä pestoa, ja krassin kukkia puolestaan käyttää ruokien koristeluun ja salaatteihin. Krassi on minulla tällä hetkellä seinähyllyllä, mutta jos se ei suostu kasvamaan alaspäin, siirrän sen terassin ulkopuolelle ja laitan sille muutaman istutuskepin tueksi. Seinähyllyille olen nostellut kesäksi lyhtyjä ja lasipurkkeja pois pienten innokkaasti kaikkea hamuavien vauvakäsien ulottuvilta.



Tiipii on pystytetty täksikin kesäksi terassille lasten leikkejä varten. Sen sisältä kurkistava dinosauruspallo on ihan hauska tyylirikko. Ei kaiken tarvitse olla juuri yksi yhteen sisustuksessa, varsinkaan jos siitä on lapsille iloa ja huvia!


Aioin aluksi kesän tullen hävittää syksyllä sitomani hortensiakranssin, mutta kun laitoin koukkuun näkinkenkäamppelin, tulin toisiin ajatuksiin. Näkinkenkien ja kuivahtaneiden hortensioiden värimaailma on tismalleen sama! Viime aikoina monet 1980-luvun retrojutut ovat tulleet muotiin, kuten rottinkikalusteet. Luulen, että nämä näkinkenkäamppelit ovat seuraava juttu. Ne eivät ole liian räikeitä tai mauttomia, vaan itseasiassa sointuvat älyttömän hyvin pinnalla oleviin pehmeän ruskean ja sammaleenvihreän sävyihin. Joten jos näet kirpparilla tällaisen, niin kannattaa napata talteen!


Yksi lasitetun terassin parhaita puolia on lasien tuoma suoja sateelta ja viimalta. Meillä moni sisällä tarpeettomaksi jäänyt huonekalu on saanut uuden elämän terassilla. Suosikkejani ovat puolipyöreä pöytä ja vanha yöpöytä, molemmat kirpputorilöytöjä. Niiden pariksi sopivat modernimmatkin kalusteet, kuten betoniset jakkarat. Aitoa puuta olevia huonekaluja on vain niin helppo yhdistellä eri tyyleihin!



Tällainen on siis meidän ihanan terassimme ilme juuri nyt! Uskon, että tulemme viettämään tänäkin kesänä täällä ihania hetkiä perheen ja ystävien kanssa. Kotoilun merkitys korostuu nyt, kun ulkomaillekaan ei kannata oikein matkustaa. Siinä onkin hyvä syy tehdä omasta terassista tai parvekkeesta kodikas pesä, jossa voi täysillä nauttia kiireettömistä kesäpäivistä.



torstai 28. toukokuuta 2020

Pioni ja poimulehdet

Tuumailin jo pari kesää sitten, että pieni kukkapenkkini takapihallamme kaipaisi laajentamista. Rakastamani poimulehdet olivat kasvaneet täyteen mittaansa ja alkoivat tulvia penkin reunojen yli. Alkukesästä viattoman pieniltä näyttävät mättäät ovat silmänlumetta. Muutama viikko aurinkoa yhdistettynä pariin sadekuuroon, ja lopputuloksena on niin mehevä ja runsas lehtirypäs, että se tukahduttaa varjoonsa kaikki lähelle istutetut pienikasvuiset kellokukat. Viime kesänä en vauvamasustani johtuen halunnut upottaa kuokkaa penkkiin, mutta viikko sitten helatorstaina alkoivat takapihallamme multa ja poimulehdet saada kyytiä. Tässä alkajaisiksi pari kuvaa kukkapenkistäni toukokuun alkupuolelta, kun laajennus oli vielä suunnitelmatasolla.



Mittailin pariinkin otteeseen pihalle tuoduilla vanhoilla kiuaskivillä laajennuksen kokoa. Kun lopulta olin muotoon ja kokoon tyytyväinen, pistin rakkaan aviomieheni hommiin. Hän hoiti nurmikon kuorimisen, kuokki laajennuksen reunat syviksi ja pyöräytti siinä sivussa paria kiveäkin parempaan asentoon. Hän irrotteli myös kolme poimulehtimätästä juuripaakkuineen penkin vanhasta osasta. Poimulehtihän kasvattaa keskelle juurakkoa puuvartiset paksut juuret, ja mättään ympärille tiheän ohuen rihmaston. Se ei leviä juuriversoina pitkin penkkiä vaan mätäsosa kasvaa leveyttä ja tuuheutta. Niin ollen pulskankin 4-5 vuotta vanhan mättään siirtäminen on vielä kohtuullisen helppo työ. Poimulehdet ovat kauneimmillaan sateen jälkeen, kun pisarat kimaltelevat lehtikuopissa kuin helmet simpukoissa konsanaan. Ne ovat myös oivia villiyrttejä, sillä varsinkin vielä pienet ryppyiset lehtiversot ovat maukkaita salaatin joukossa tai voileivän päällä. Näistä syistä en halunnut luopua poimulehdistäni, vaan tyydyin niiden sijoittamiseen laajennusosan kivien taakse. Siellä ne saavat rauhassa kasvaa täyteen mittaansa norjanangervopensasaidan katveessa.


Laajennusosan kiviparin etupuolelle istutin valkoisia karpaattienkelloja (campanula carpatica "Pearl White"), ketoneilikoita (dianthus deltoides "Albiflorus") ja kaukasianmaksaruohoja (sedum spurium "Alba"). Halusin valkoisia, kuivassa maassa viihtyviä kukkia, joista osa toisi korkeutta (neilikat), osa muhkeutta (karpaattienkellot) ja osa leviäisi maanpeittokasvina (maksaruohot). Aika näyttää miten suunnitelmani lähtee toteutumaan.



Kivien varjoon pääsivät kesäksi myös poikani syksyiset ostokset Kuopion Kädentaitomessuilta: pikkuinen tonttu ja tontun kesämökki. Nämä olivat syksyllä etuovella ruukuissa, mutta keksin laittaa ne lasten iloksi kesäksi kukkapenkin puolelle. Minusta nämä ovat kyllä niin söpöt, että voi olla, että minitontuista tulee uusin villitykseni...


Postauksen otsikossa mainitsin myös pionin. Se on lempikukkani, erityisesti vaaleanpunaisena ja pörheänä. Olen huokaillut vuosien varrella sisustus- ja puutarhalehtien sivuilla näkyville pioneille ja haaveillut salaa omasta. Laajennuksen myötä sain lisää tilaa tälle kaunottarelle, ja uskaltauduin istuttamaan kokeeksi klassikkopionin Sarah Bernardin. Sen pitäisi olla juurikin minun makuuni. Toistaiseksi punertava taimi näyttää aika reppanalta, mutta jospa ehkä ensi vuonna saisin siihen ensimmäiset kukkavarret? Varasin sille reilusti tilaa, vaikka sen ympärys nyt tällä hetkellä näyttääkin aika tyhjältä. Poimulehtienkin istutusväliksi mainitaan 40cm, mutta en millään uskonut sitä hentoisia taimia istuttaessani neljä vuotta sitten. No enää ei ole epäilystäkään, miksi välin pitäisi olla noin reilu... silloin välttää poimulehtien siirtelyn jälkikäteen!


Pionin kavereiksi lähemmäksi vanhaa kiviryhmää istutin karpaattienkellon ja kaukasianmaksaruohon lisäksi myös kaksivärisiä ketoneilikoita (dianthus deltoides "Arctic Fire"). Niiden punertava sisus toistaa paitsi pionin, myös tarhaidänunikoiden (papaver orientale "Royal Wedding") valko-purppuraista väritystä. Unikot päätyivät puolestaan poimulehtien tilalle vanhan kiviryhmän etupuolelle, perunanarsissien eteen. Unikoiden viereen upotin aiemmin terassin päädyssä olleen pyöreän betonisen astinkiven helpottamaan lasten kulkua kiviryhmälle. Kivi on myös mainio alusta isommallekin lyhdylle pimeneviä syysiltoja ajatellen.




Tarkkasilmäisimmät ehkä jo bongasivat edeltävistä kuvista toisenkin tontunmökin. Tämä on sitten sen tontun koti, kun pitäähän hänellä olla sekä koti että kesämökki! Kotinsa edustalla tonttu kasvattaa perunanarsisseja ja karpaattienkelloja.


Kiviryhmän keskellä kasvaa hujottaa riippajapaninlehtikuuseni. Sen muoto ei tosin enää ikävä kyllä ole tippaakaan riippamainen, kiitos toissakesän helteiden... Kuusta tukevan heinäseinään lyhtykoukkuun vaihdoin talvella lintujen ruokinta-astian. Pihan lapset keksivät, että sehän on sitten tontun kerrostalo! Sanopa muuta. :) Ja niinpä ruokinta-astia saa olla paikoillaan kesänkin.



Puun juurelle istutin suomalaisen valkoherukan. Valkoherukat ovat mielestäni huippukauniita kakkujen päällä ja niitä on vaikea löytää torilta tai kaupasta. Niinpä laitoin yhden pensaan kokeilumielessä omaan penkkiin, katsotaan miten se alkaa siinä viihtyä.


Muutoin puun juurella kasvaa poimulehtiä ja karpaattienkelloja. Näillä kivillä otetaan myös perinteisesti poikamme synttärikuvat, hän kun on syntynyt heinäkuussa. Jatkossa kiville nostetaan istumaan myös tyttömme, heinäkuinen vauva kun hänkin on.



Kaiken aherruksen jälkeen on mukava istahtaa terassille tai aurinkotuolille ihastelemaan uudistunutta penkkiä. Pitkään en ole kuitenkaan saanut pitää taukoa istutushommissa, sillä suomalaisiin kai iski viime viikonloppuna istutushuuma. Viherpihat ja puutarhat ovat tyhjentyneet Biolanin multasäkeistä ja hyötykasvien taimista. Pienikasvuisia kirsikkatomaatin taimia ei meidän kaupungistamme saa enää mistään. Minullakin meinasi käydä kalpaten, mutta onneksi ystävä vihjasi asiasta ja sain viimeiset tomaatintaimet paikalliselta puutarhalta. Olisiko korona saanut ihmiset innostumaan omavaraisuudesta, vai haetaanko nyt jotain puuhasteltavaa kesäajalle, kun mitään muutakaan perinteistä lomamatkailua ei oikein ole luvassa? Onpa syy mikä tahansa, minusta on loistavaa, että kasvien ja yrttien viljely kiinnostaa taas. Ensi postauksessa kurkataankin sitten taas meidän terassillemme, jossa on pitkä rivi yrttiruukkuja...



 

tiistai 19. toukokuuta 2020

Vadelmainen rubiinisuklaajuustokakku

Kenen mielestä juustokakut kuuluvat kesään? Minusta ainakin! Viimeistään kesän kynnyksellä innostun aina leipomaan gluteenittomia juustokakkuja. Niitä on ollut usein tarjolla lastemme synttäreillä, ja tällä kertaa leivoin ensimmäisen "kesäkauden" juustokakun vapun kunniaksi. Munkit jäivät paistamatta, koska paistorasvan vahtiminen yhdeksänkuukautisen neidin roikkuessa jalassa olisi ollut liian riskialtista. Siispä ratkaisuna oli tekaista vartissa superhelppo uuniton ja liivatteeton juustokakku. Idean tähän kakkuun sain Yhteishyvän tämän kevään ruokalehdestä, jonka takasivulla oli valkosuklaa-passionjuustokakun ohje. Minulla sattui olemaan syksyllä Tukholmasta ostettua rubiinisuklaata sen verran, että päätin tuunata reseptin vaaleanpunaisemmaksi. Ja hyvä tuli!

Oletko sinä muuten jo maistanut rubiinisuklaata? Tämä uusin suklaalaji tuntuu jakavan mielipiteitä. Minä tykkään sen marjaisesta mausta ja mielestäni vadelmat ovat sille superhyvä pari. Mieheni sen sijaan ei ole rubiinisuklaasta innostunut, ja jotkut jopa väittävät rubiinisuklaata kaikkien aikojen huijaukseksi valmistusmenetelmästä johtuen! Minulle on aika samantekevää, miten suklaa on valmistettu ja onko se aito uusi suklaalaji vai ei. Maku ratkaisee! :)


Vadelmainen rubiinisuklaajuustokakku (gluteeniton)
(12 annosta, 15 min. + hyytyminen)

200g gluteenittomia kaurakeksejä (esim. Finax)
75g voita
200g rubiinisuklaata
400g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 dl sokeria
1tl vanilliinisokeria
400g kermarahkaa (Valio)
1rkl sitruunamehua
vadelmia ja rubiinisuklaata koristeluun
 
1. Laita irtopohjavuoan (noin 20cm) pohjalle leivinpaperi ja peitä myös reunat leivinpaperisuikaleella.

2. Murskaa keksit, esimerkiksi laittamalla ne pakastepussiin ja kaulitsemalla ne muruksi. Sulata voi ja sekoita murujen joukkoon. Painele keksivoiseos kevyesti vuoan pohjalle.

3. Sulata rubiinisuklaa varovasti mikrossa miedolla teholla usein sekoittaen.

4. Sekoita tuorejuusto ja sokerit sähkövatkaimella, ja lisää seokseen sulatettu suklaa voimakaasti sekoittaen. Sekoita joukkoon myös kermarahka ja sitruunanmehu.

5. Kaada seos vuokaan ja tasoita pinta. Peitä kannella tai kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

6. Siirrä kakku tarjoilulautaselle. Koristele vadelmilla ja rubiinisuklaanapeilla juuri ennen tarjoilua.

Alla vielä kuva meidän vapputarjoiluistamme. Rubiinisuklaakakun kanssa maistui itse tehty sima. Koronakriisin vuoksi en ostanut simaa tänä vuonna torilta, vaan päätin tekaista sen itse. Ja herkkuahan siitä tuli. Onneksi vappu on vain kerran vuodessa, minulta lähtisi muuten lapasesta tämä siman juominen. Tänä vappuna taisin juoda sitä itse noin kolme litraa...

Jos innostutte testaamaan reseptiäni, laittakaa kommenttia tänne mitä piditte kakusta! :)




tiistai 12. toukokuuta 2020

Pienen tytöntylleröisen oma huone

Kaksi unikoulua, kourallinen unettomia öitä sekä kolme pinnasängyn eri kulmiin sijoitettua tuttia - näillä aineksilla saimme siirrettyä suloisen tyttövauvamme nukkumaan ehjät yöunet omaan huoneeseensa tämän kevään aikana. Huh ja nyt se on takana, nimittäin selkä mutkalla nukkuminen ja kampeaminen huoneesta toiseen kesken makeimpien yöunien. Kun ensi viikolla vielä esikoinen palaa takaisin päivähoitoon, alkaa tällä äidillä olla jälleen enemmän aikaa itselleen ja omille harrastuksilleen, kuten sisustamiselle, hurraa!!

Pinnasängyn ja hoitopöydän kantaminen vierashuoneeseemme oli tietysti osa pikkuisemme siirtoa pois yöuniltaan äidin kainalosta. Ihan uusiksi emme ole vielä pistäneet kokonaisuutta, jotta meillä olisi yövieraillemme levitettävä sohvasänky jäljellä. Ylipäätään vierashuoneemme on kotimme huoneista pienin, vain alle kahdeksan neliötä kooltaan, ja niinpä aion suunnitella sen säilytys- ja sisustusratkaisut ajatuksen kanssa.


Tältä tyttömme huoneessa näyttää juuri nyt. Hoitopöytäkin kärrättiin pois pari viikkoa sitten ja alkajaisiksi tilalle tuli vanha tuttu Expedit-kuutiohylly. Peilin alla oleva tila on todellakin hyötykäytössä viimeistä senttiä myöten. Kuutiohyllyssä säilytämme neitokaisen ensimmäisiä kirjoja, hoitoreppua sekä duploja ja muita leluja. Olen todennut nämä Ikean hyllyköt superhyviksi säilyttimiksi lastenhuoneisiin. Kankaisiin laatikoihin saa upotettua hurjan määrän leluja ja nämä ovat tukevia, vaikka lapsi yrittäisi kiivetä ylös hyllyjä pitkin. Sängyn alla on äitini ensimmäinen itselleen ostama matkalaukku. Meille ei säästynyt kovin montaa esinettä vanhempieni nuoruusajalta, mutta onneksi tämä ihanuus on tallessa.



Sänkyyn olen pedannut puolestaan oman lapsuusaikani lempilakanat. Näitä on meillä kahdessa koossa, sekä vauvaversiona että lastenlakanoina. Pidin näistä niin paljon lapsena, että en olisi oikeastaan muita lakanoita halunnutkaan käyttää. Lakanoiden puuvilla on pehmennyt ihanasti useiden pesukertojen myötä. Nyt myös pikkuprinsessamme saa tuutia kauneusuniaan kukkakedolla. Uninorsu on peräisin Kelan äitiyspakkauksesta ja Fabelabin roosa unipupu tyttömme kummitädiltä.



Uninorsun esikoinen tosin yritti omia itselleen. En suostunut, sillä pitäähän tytyllämme olla omia rakkaita unikavereita, ei ainoastaan isoveikan vanhoja. Tyttömme pitää kovasti myös Brion vedettävästä keltaisesta kirahvista, joka on nimeltään Keijo, tai tuttavallisemmin Keke. Sen kumiset sarvet on kuin tehty kutiavien ikenien hankaamiseen. Niiskuneiti on saanut sekin paljon rakkautta osakseen. Bamse-nallen kissa Janson on isoveljen lahjoitus pikkusiskolleen ja vaaleanpunainen Ottiilian hempeä yksisarvinen laukkasi meille pienillä kavioillaan Tampereen tallipihalta.


Toistaiseksi vauva ei ole yltänyt pikku tassuillaan seinäpeiliin. Peili on siirtymässä lähiaikoina pois, ja nyt pohdin, mitä ihmettä laittaisin sen tilalle. Haluaisin jonkinlaisen säilytysratkaisun, joka toimisi myös tulevina vuosina hyllykön tai työpöydän yläpuolella. Sänky ei nimittäin tule jäämään vuosiksi tälle seinustalle, jonka pituus on aika lailla tasan kaksi metriä. Jollain tavalla haluaisin hyödyntää peilin yläkulmien takana olevat kiinnitysruuvit, jotta välttyisin maalaukselta ja paklailuilta. Peilin yläreuna ja siten nämä ruuvit ovat aika korkealla (n. 160-170cm lattiasta mitattuna), joten esimerkiksi pieni seinähylly näyttäisi yksinään hullunkuriselta noin ylös sijoiteltuna. Olisiko teillä ideoita, mitä tilalle voisi laittaa? Yksi hauduttelemani idea olisi vanha puinen leveä seinänaulakko, jossa olisi sekä ripustuskoukut että ylähylly. Tällaista minulla ei ole vielä jemmassa, vaan se pitäisi löytää jostain kirpparilta...



Peilistä heijastuu suosikkitapettini, jonka marokkolaiseen kuvioon en ole kyllästynyt vieläkään. Ihastuin siihen sydänjuuriani myöten ja mieheni mutinoista huolimatta sain neuvoteltua sen meille tähän huoneeseen. Tapettiseinämälle on siirtymässä parin vuoden sisällä lastensänky, ja sitten on aika luopua tästä hyvin palvelleesta Ikean Hemnes-sohvasängystä.



Sängyllä on äitini virkkaama päiväpeitto, jonka aion antaa tytöllemme mikäli hän vain sen haluaa. Tyynyrykelmien kokoaminen on minulle mieluista puuhaa ja niinpä tälläkin sängyllä on kasa kauniita tyynyjä molemmissa päissä. Sängylle on päässyt myös valkoinen uskollinen vahtikoira Murre, joka on myöskin äitini käsialaa ja peräisin minun lapsuudestani. Ikkunan edessä riippuu valkoisista paperipusseista toissasyksynä askartelemani joulutähti. Minusta siitä tuli niin kaunis, etten hennonut ottaa sitä pois joulun jälkeen... Sattuukohan kenelläkään teistä olemaan kotona koristeita, jotka olivat joulua varten, mutta jäivätkin sitten esille pidemmäksi aikaa? :)



Seuraavassa postauksessa olisi tarkoitus kurkistaa kevätistutuksiin, mikäli sää sallii niiden istuttamisen. Jos lunta rupeaa satelemaan kiusaksi asti, postailen tänne jonkun herkkureseptin. Mielessäni olisi esimerkiksi eräs superhyvä gluteeniton vohveliresepti tai sitten vapuksi tekemäni rubiinisuklaajuustokakku, johon ei tarvita liivatetta eikä uunia. Onko teillä toivetta, kumman reseptin laittaisin tänne? Hauskaa toukokuuta ja kesän odotusta sinulle!


keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Paluu terassielämään

Lämmittävät auringonsäteet, lintujen liverrys, keltaiset narsissit... tässä ovat kolme ehdotonta suosikkijuttuani terassillamme juuri nyt. Kaikki nämä tuovat minulle suunnattomasti iloa iltapäivisin, kun vetäydyn lämmenneelle terassille kahvikupin kanssa vauveliinin nukkuessa uniaan vaunuissa. Lasitettu terassi on meidän koko perheellemme paikka, jossa pääsee fiilistelemään kevään tuloa jo paljon aiemmin kuin toppatakki vaihtuu säiden puolesta trenssiin.


Käymme tällä hetkellä ruokakaupassa kerran tai kaksi viikossa, ja tosiaan fokus on täysin ruokaostoksissa koronaepidemian vuoksi. Mutta narsissipussin ohi en voinut kulkea, vaan kolme tête-narsissia löysi tiensä terassillemme. Nämä keltaiset väripilkut tuovat ihanaa kevätilmettä... kunpa pian pääsisin istuttamaan kevätkukkia etuovenkin puolelle!



Erityisen ihastunut olen tähän vanhaan rottinkiseen kukkatasoon. Minulla on näitä yksi kotonani ja äidilläni on toinen, tätä hieman korkeampi. Saisipa näitä jostain lisää, ovat tosi ihanan kepeän näköisiä ja sopivat niin moderniin kuin rustiikkisempaankin sisustukseen.

Vanhat emalivadit ovat myös oivia ruukkuja kevät- ja kesäkukille. Kesä alkaa hiipiä jälleen myös sohvalle, jossa on jälleen muhkea kasa kukka- ja lehtikuosisia tyynyjä. Niillä kelpaa köllötellä jos on innostunut syömään liian ison kakkupalan päiväkahvin kera... :D



Koronakevään vuoksi poikamme leikkimahdollisuudet ovat kaventuneet hurjasti, joten pitihän terassille laittaa jälleen tiipiiteltta leikkikuntoon. Tänä kesänä sinne pääsee istuskelemaan myös pikkusisko, joka on jo saanut nelivedon toimimaan ja yrittää kovasti pysyä pystyssäkin. On niin mahtavaa, että samalla kun kesä päivä päivältä lähenee, myös tyttömme oppii uusia taitoja ja edessä alkavat siintää vihdoin aamu- ja iltapäivän hiekkalaatikkotouhut. Syksyn hämärässä vielä jaksoin istua tunnista toiseen syöttöpuuhissa sohvalla, mutta nyt valon ja lämmön lisääntyessä mieli halajaa yhä enemmän ulos ja pihalle. Onneksi meillä on tämä rivitalokoti ja pieni pihakin, missä saa kuopsutella maata rauhassa epidemian aikanakin.


Tämän kesän mahdollisella to do -listalla on uusien sohvanpäällisten ompeleminen. Aurinko on onnistunut muuttamaan patjojen värin harmaasta violetin suuntaan, ja muutenkin pinta alkaa vähitellen näyttää kuluneelta. Siinäpä hyvä syy suunnata kesällä kangaskauppaan ja ommella patjoille uudet suojapussit! Samalla saisi uudistettua aika isostikin terassin ilmettä, koska sohva on yksi keskeisimmistä elementeistä sisustuksessa.


Tällä viikolla terassista pääsee nauttimaan oikein olan takaa, kun lämpötilat nousevat ulkonakin yli kymmeneen. Eiköhän unohdeta koronakriisi toviksi, etsitä kukin auringon lämmittämä paikka ja suljeta silmät, ja vain nautiskellen hengitellä kevätilmaa. Nautitaan hetkestä, ja pysähdytään ihanien ja lohdullisten asioiden ääreen. Silloin jaksaa painaa myös harmaampien päivien läpi! Toivon sydämestäni teille jokaiselle tsemppiä ja jaksamista arkeen! <3


maanantai 23. maaliskuuta 2020

Hullut Päivät kevät 2020: Kahdeksan vinkkiä sisustajalle

Blogini herää talvihorroksestaan Stockmannin Hullujen Päivien kunniaksi! Tänä vuonna hullarit (25.3.-5.4.2020) ovat siirtyneet kokonaan verkkoon koronavirusepidemian vuoksi. Viisas veto, ei kyllä tekisi mieli itsekään lähteä ryysikseen tavarataloihin tässä maailmantilanteessa...

Hallituksen suosittelema kuukauden eristäytyminen kotioloihin tekee varmasti hallaa monelle yritykselle ja kotitaloudelle. Onko ihmisillä ostointoa ollenkaan tänä keväänä? Se nähdään hullareiden jälkeen. Ainakin omaan ostokäyttäytymiseeni eristys on jo vaikuttanut. Vielä reilu viikko sitten kävin jyväskyläläisessä kauppakeskuksessa oikein ajan kanssa kiertelemässä ja tekemässä vaatelöytöjä, mutta nyt käymme mieheni kanssa kaupassa vain pakon edessä ja käsidesiä lotraten. Toivottavasti nämä haastavat viikot eivät kuitenkaan kaataisi perinteikästä tavarataloketjuamme, joka on iso työllistäjä monella paikkakunnalla.



Kokoamassani listassa on tälläkin kertaa sekä sisustushaaveita että ihania kodin piensisustustuotteita. Uskon, että tästä löydät piristystä kotiisi pienemmälläkin budjetilla!

Vinkki nro 1: Balmuirin pellavalautasliinat

Pellavan suosio kodintekstiileissä jatkaa voittokulkuaan. Suomalaisen luksusbrändi Balmuirin ihastuttavia pellavalautasliinoja myytiin viime keväänäkin Hulluilla Päivillä, tuolloin roosan ja helmenharmaan värisinä. Tänä keväänä sävy on pellavanruskea. Eikä hintakaan huimaa päätä. Pellavaiset lautasliinat sopivat oivasti juhlan lisäksi arkeenkin vähentäen talouspaperin ja kertakäyttöisten servettien tarvetta! Ja näitä ei edes tarvitse silittää, pieni ryppyisyys tuo vain hurmaavaa rustiikkisuutta kattaukseen.

Vinkki nro 2: Balmuirin pellavakeittiöpyyhkeet

Jos kaappisi pursuaa kankaisia lautasliinoja, miten olisivat pellavaiset keittiöpyyhkeet? Ostin viime kevään hullareilta näitä Balmuirin pyyhkeitä itselleni ja lahjaksi. Ne ovat olleet ihanat käytössä, joten iso peukku tälle huipputuotteelle!

Vinkki nro 3: Marimekon Oiva 10-vuotisjuhlakahvikuppi

Marimekon Siirtolapuutarha-kuosin Oiva-lautaset ovat meillä päivittäisessä käytössä. Tykkään tosi paljon lautasten eleettömästä muotoilusta ja kuosista! Niiden pariksi sopii oivasti viime keväänä julkaistu 10-vuotisjuhlamuki, jonka tunnistaa kultaisesta juhlaraidasta. Itse hankin tämän monen muun sisustusbloggaajan tavoin viime vuonna, mutta harkitsen kaverin ostamista yksinäiselle juhlamukilleni. Kaksin aina kaunihimpi, vai miten se sanonta menikään... :D

Vinkki nro 4: Alessin Blip-kauhanlepuuttaja

Paola Gerosan Alessille suunnittelema Blip-kauhanlepuuttaja hurmaa muotoilullaan. Nimi on onomapoeettinen viittaus ääneen, joka syntyy pisaran veteen putoamisen aiheuttamasta aallosta. Ruusukultainen kaunotar on loistava lahjaidea jokaiselle kokkaamista rakastavalle!

Vinkki nro 5: Molton Brownin Discovery Bathing Travel Collection -tuotepakkaus

Minulla on tapana ostaa reissuista tuliaisina Molton Brownin käsisaippuoita ja välillä suihkugeelejäkin. Usein päädyn pähkäilemään kaupan hyllyjen edessä, minkä yhden valitsisin niistä kaikista ihanista tuoksuista. Tämän paketin myötä saisin itselleni ja miehelleni molemmille kokeiltavaksi viittä erituoksuista kylpy- ja suihkugeeliä, joiden joukosta voisi löytyä uudet suosikit! Vaikka nämä ovat matkakoossa, luulen käyttäväni niitä pääasiassa kotona tuomaan arkeen ripauksen luksusta.

Vinkki nro 6: Compagnie de Provencen Black Jasmine -nestesaippua

Hohtava kevätaurinko ja kirpeä tuuli muistuttavat minua reilu kymmenen vuotta sitten tekemästäni matkasta Marseilleen. Kalkkikivikalliot, bouillabaisse, ja marselleinsaippua ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni. Marseillelaisen yrityksen jasmiinin- ja mustapippurintuoksuinen nestesaippua on valmistettu perinteisellä menetelmällä keittopadassa. Kaunis lasinen pullo on kuin piste i:n päälle!

Vinkki nro 7: MENU Bottle-maustemyllysetti vaaleanpunainen & koralli

Voiko pastellisävyjä olla keittiössä liikaa? No ei takuulla ainakaan minun mielestäni. Norma Architectsin suunnittelemat MENU Bottle-maustemyllyt ovat sekä kauniit että käytännölliset. Kumipinnasta saa tukevan otteen ja keraaminen mylly jauhaa mausteet rapsakasti. Jauhatuskarkeuttakin pystyy säätämään. Jos et ole pinkin ystävä, niin näitä löytyy hullareilta myös kolmessa muussa väriyhdistelmässä.

Vinkki nro 8: Artekin musta Mademoiselle -keinutuoli

Onko sinulla sisustushaaveita? Sellaisia esineitä tai huonekaluja, joista haaveilet vuodesta toiseen? Monen sisustusintoilijan haavelistalle kuuluu Ilmari Tapiovaaran vuonna 1956 suunnittelema Mademoiselle-keinutuoli. Tavallista kiikkustuolia yksinkertaisempi, kompaktimpi ja ilmavampi Mademoiselle sopii niin moderniin kuin maalaisromanttiseenkin kotiin. Koivuinen keinutuoli on mielestäni suomalaista arkidesignia parhaimmillaan.

Mitä luulet, aiotko hullutella tänä keväänä vai jätätkö ostokset väliin? Olisi myös kiva kuulla, oliko näiden tuotteiden joukossa juuri sinun suosikkisi. :)

Ennen kaikkea toivon kuitenkin sinulle ja läheisillesi tsemppiä tähän koronakoitokseen. Pidetään toisistamme huolta näinä vaikeina aikoina ja yritetään etsiä lohtua keväisistä auringonsäteistä ja heräävästä luonnosta. Näin taitaa tehdä presidenttimmekin. :)


sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Kodikasta joulua!

Joulu on jo takanapäin, mutta ajattelin vielä ujuttaa tänne blogiini joulukuvia. Meillä oli aika hurja joulukuu, johon mahtui jos jonkinlaista tapahtumaa. Osa ajasti hurahti perinteisissä jouluvalmisteluissa: pipareita ja jouluherkkuja leipoessa, ystäviä tavatessa sekä joululahjoja etsiessä ja paketoidessa. Mutta vauvelimme laittoi vähän kapuloita rattaisiin eikä suostunut nukkumaan juuri yksiäkään päiväunia kotona, vaan häntä piti kärrätä ympäri kauppoja joka ikinen päivä, monta tuntia. Olisin vain niin halunnut välillä pötköttää silmät kiinni sohvalla, mutta kun ei. Sitten vielä joulun välipäivistä alkaen yksi perheenjäsen kerrallaan sai ärhäkkään flunssan... siitä alkoi kunnon selviytymistaistelu, jossa jopa yksi päätyi keuhkokuumeessa viettämään kaksi yötä sairaalassa. Onneksi kaikki ovat nyt lähes tervehtyneet, ja huoli on sydämestä poistunut.

Mutta olisin niin mielelläni tehnyt jouluaiheisia postauksia teidän luettavaksenne! Kaikki tohina ja sairastelu veivät kuitenkin minusta voiton. Absoluuttisena joulunrakastajana haluan kuitenkin näyttää pari kuvaa meidän jouluisesta kodistamme. Olkoon nämä sitten inspiraationa ensi joulua varten! :)


Ennen joulua laitoin kuvia tekokuusista blogiini. Nimittäin niinhän siinä kävi, että ostimme marraskuussa Clas Ohlsonilta huurteisen tekokuusen, jonka koristelimme olohuoneeseemme paraatipaikalle itsenäisyyspäivänä. Kuusi oli tosi ihana ja olin ostokseeni todella tyytyväinen. Tekolumea kuusi ei varistanut juuri lainkaan, josta iso plussa valmistajalle. Kiinteät led-valot loivat ihanaa joulutunnelmaa olohuoneeseemme pimeinä joulukuun aamuina ja iltoina.


Ripustimme kuuseen vain valkoisia ja hopeisia koristeita. Jotenkin olisi tuntunut ristiriitaiselta kuorrottaa tämä puu kirjavilla koristeilla, koska se näytti itsessään kuin suoraan lumisesta metsästä nostetulta. Yllä näkyvässä kuvassa olevat herkät pitsireunaiset pahvikoristeet askartelin meille vuosi sitten. Niiden ohjeet löytyvät blogistani syksyltä 2018.

Tekokuusessa on myös se ehdoton positiivinen puoli, ettei sitä tarvitse kastella, eikä neulasia imuroida. Niinpä kastelujalan sijasta sain asetella kuusen alle pari suloisen pörröistä lampaantaljaa, joilla sain myös peitettyä kuusen ledvalojen piuhan.


Toteutin täksi jouluksi olohuoneeseemme joulukorteista riippuvan koristeen. Poikamme yllätyspusseista koostuvan roikkuvan joulukalenterin tyhjentyessä aloin korvata yllätyspusseja meille tulleilla joulukorteilla. Kortteja kertyikin juuri sopivasti koko narun mitalta!


Ja mitäpä joulu olisi ilman joulukarkkeja! Sain ystävältäni synttärilahjaksi purkillisen mustaa kultaa, eli Bülowin gluteenittomia lakritseja. Marraskuiselta ruotsinristeilyltä tuliaisina tuli puolestaan kiemuraisia polkkakarkkeja, brownieita ja tobleroneja. Myös muutama vihreä kuula -konvehti saattoi sujahtaa suuhuni joulupyhien aikana...



Joulukotiamme sain koristamaan myös uudet verhot, kiitos taas luotto-ompelija-äitini. Minulta meinasi mennä ohi suun tämä Vallilan syksyn uutuuskangas "Metsän syli". Halusin käpykuvioidun kankaan ruskea-harmaa-hopeasävyisenä, ja yritin löytää sitä useista kaupoista jonkinlaisella tarjouksella. Vihdoin Black Fridayna minua olisi onnistanut, jos olisin älynnyt riittävän ajoissa käydä katsomassa Vallilan verkkokaupan tarjonnan, jossa oli iso joukko tuotteita puoleen hintaan. En olisi ikinä uskonut, että tämän syksyn uutuusverho olisi ollut siellä hurjalla alennuksella. No tuona päivänä minulla oli kaksi lasta kotona hoidettavanani aamusta yöhön, ja toinen heistä kipeänä. Niinpä myöhästyin ostoskisassa vain todetakseni, että Vallilan varasto oli myyty loppuun niin kankaan kuin valmisverhon osalta. Ja sama koski paria muutakin nettikauppaa, jossa tätä oli ollut BF:na hyvällä alella. Mikä epätoivo, kun tajusin, että kangasta ei kohta löytyisi enää mistään! Lopulta tilasin hädissäni kangasta normaalihinnalla Kärkkäiseltä, jossa sitä oli vielä joitakin metrejä jäljellä. Ja sain sitten lopulta käpyverhot olohuoneeseemme. Huh. Tarinan opetus? Jos oikeasti pitää jostain tuotteesta yli kaiken, eikä sitä ole loputtomiin myynnissä, ei kannata jäädä odottelemaan alennuksia...



Aika vähän tontunpunaista meillä tosiaan jouluna kodissamme oli, kuten kuvista näkyy. Sentään muutama hiippalakki meilläkin piilotteli. Poikamme ujutti sohvan selkänojalle itsenäisyyspäivänä tontturivistön. En tiedä tarkkailivatko ne meitä viestitellen ulkona hiippaileville joulupukin apureille...


Näiden kuvien myötä sain toivottavasti välitettyä hieman joulutunnelmia meidän kodistamme! En ehkä nyt kuitenkaan uppoudu teemaan enemmän, koska kevätaurinko alkaa jo pilkistellä pilvien lomasta. Toivotan siis hyvää uutta vuotta ja alkavaa kevättä teille blogini lukijat! Ihanaa, kun jaksatte pysytellä mukanani kuukaudesta ja vuodesta toiseen!




DIY: Rustiikki kirjahylly lastenhuoneeseen

Ihanan helteisiä kesäpäiviä on jo roppakaupalla takanapäin. Meidän perheessä on otettu kaikki kesälomasta irti - on reissattu ystävien luo e...