Pieni pihakierros rivitalopuutarhassa

Huh hellettä! Paahdetta on piisannut ja vihreä nurmikkomme uhkaa vähitellen muuttaa väriään keltaisempaan suuntaan. Kukat ja yrtit sen sijaan nauttivat auringon hehkusta, kun vain muistan joka ilta käydä kastelukannukierroksella pihamaalla. Ajattelin tehdä vielä blogiini keskikesän piha-aiheisen postauksen, kun kukinta on komeimmillaan.

Ähelsin toukokuussa kukkapenkkini parissa siirtäen ja jakaen poimulehtiä kukkapenkkini laajennusosaan. Poimulehtien tilalle pääsivät neilikat ja karpaattienkellot, joista erityisesti jälkimmäisten suurikokoiset kellokukat ovat nyt upeimmillaan. Paahde on saanut minut pohtimaan katteen - joko kuorikatteen tai koristekivien - laittamista penkkiin kosteuden lisäämiseksi. Aion kuitenkin odottaa tässä asiassa kesän loppuun, jotta näen, minkä verran maksaruohot lähtevät leviämään penkissä.

Kukkapenkkini muutostyöt veivät sen verran aikaa ja huomiotani, että minulta jäi se perinteinen terasshortensia ostamatta. Ehkäpä ihan hyvä, sillä näin helteellä sille pitäisi lorottaa jatkuvasti vettä varjoisimmallakin paikalla. Sain siis oivan tekosyyn lähteä avoimin mielin kesäkukkien ostoon. Mukaan tarttuivat daalia, diana ja verbena. Aika söpö ja pinkki triohan siitä sitten syntyi. Ja myös paahteenkestävä sellainen!

Pinkki kukkateema jatkuu etuovellamme, jonne istutin viime kesän suosikkiparini, hopeaputouksen ja Pink Kisses -neilikan. Nämä molemmat viihtyvät valoisessa mutta varjoon jäävässä paikassaan. Ne myös sietävät viileyttä, joten ihan alkusyksystä ei näitä tarvitse ottaa parvekelaatikoista pois. Valkoiset koristekivet tekevät laatikoiden ilmeestä ihanan huolitellun.

Yritin viime kesänä istuttaa näihin parvekelaatikoihin myös laventeleita, mutta sepä oli ihan fiasko. Ne eivät pitäneet varjopaikasta laisinkaan. Koska laventelin tuoksua ei voita mikään, niitä oli pakko ostaa pari. Sijoitin laventelit aurinkoiselle terassille, jossa ne viihtyvät mainiosti täydessä kukkaloistossaan. Eivätkö muuten ole upeita nämä tähkälaventelin avautuneet kukinnot? Minusta ne ovat paljon kauniimpia kuin tupsulaventelissa.

Laventelin vieressä kasvavat keltakukkaiset tomaatintaimet. Ruby Red -lajikkeen kirsikkatomaatteissa on kypsymässä kourakaupalla pieniä maukkaita palleroita. Istutuslaatikoissakin on tomaattia sekä timjamia ja suolaheinää. Timjamissa ja suolaheinässä on muuten upeat värit, ja timjamin kukinnot ovat herkullisia salaatin joukossa tai jopa jäätelön päällä. :)

Hyötykasveista puheen ollen, syötäväksi kelpaava intianminttuni on kasvanut amppelissaan huikealla tahdilla. Jos katsotte aiempaa terassiaiheista blogipostausta, mintussa on vasta muutama riippuva verso. No nyt niitä on jo lähemmäs parikymmentä. Perhosmaiset lehdet kasvattava intianminttu olisi kuulemma mainio hauduke kuuman veden kanssa, mutta minä nautin siitä pääasiassa tsatsikissa tai ruokien koristeena.

Toinen valkea kukkiva kaunotar on luumupuumme, joka tosin nyt kirjoitushetkellä on jo pudottanut kukkansa ja alkanut kasvattaa pikkuisia keltaisia luumuja. Viime vuonna mieheni pihasta meille siirretty puu on siis juurtunut kunnolla ja nauttii olostaan pihallamme. Isoa satoa on tuskin odotettavissa, mutta muutama maistiainenkin kelpaa mainiosti minulle tänä kesänä!

Ja parasta pihassamme on tietenkin terassikahvien juonti sohvalla istuen ja kukkia ihastellen. Yleensä parkkeeraan cappuccino-kuppini laventelin varjoon ja katselen tyytyväisenä pikku pihaamme. Sääkin on kuin etelänmaissa, eikä mieli siis kaipaa kauemmaksi. Miten täydellistä, että juuri sinä kesänä kun olemme pakotettuja pysyttelemään kotosalla, säät hellivät meitä tällä tavoin. Varastoidaan nyt siis kaikki mahdollinen lämpö- ja valoenergia mielemme sopukoihin, ja nautitaan tästä suloisesta suvesta!

Seitsemän vinkkiä sisustamiseen juuri nyt

Mikä sisustuksessa on pinnalla juuri nyt? Välillä tulen pohtineeksi tätä kysymystä sisustuslehtiä ja instagramia selaillessani. Vaikka sisustustrendit kiinnostavat minua, en useinkaan ole se ensimmäinen, joka lähtee muuttamaan huushollinsa ilmeen niiden mukaisiksi. Ennemmin mietin, mikä on minulle mieluista pidemmänkin ajan päästä. Toisinaan trendeissä esiin nousee oivalluksia tai unohdettuja helmiä. Näihin kiinnitän itse eniten huomiota. Jos joku on keksinyt näppärän, arkea helpottavan ratkaisun, joka on samalla myös esteetikon silmälle mieleen, ollaan asian ytimessä. Keräsin tähän seitsemän sisustustrendiä, jotka ovat minun mieleeni juuri nyt. Toivottavasti löydät näistä inspiraatiota omaan kotiisikin!

Aamiaiskaappi

Arjen käytännöllistä estetiikkaa edustaa esimerkiksi keittiöissä yleistyvä aamiaiskaappi. Tuntuu hassulle, että tätä ei ole kukaan tullut ajatelleeksi aiemmin - miten kätevää on, että ovien taakse saat piiloon erilaiset keittimet ja niiden johdot, kahvi- ja teepaketit ja jopa vesipisteenkin niin halutessasi. Aamiaiskaappia alkaa löytyä usealta keittiövalmistajalta. Meidän rivitaloasunnon rakennusajankohtana viisi vuotta sitten sitä ei ollut tarjolla Topi-keittiöiden valikoimissa. Nyt kyllä ottaisin ilomielin tämän kaapin keittiööni!

Luonnonmateriaalit

Rottinki, tiikki, juutti, meriheinä... listaa suosituista luonnonmateriaaleista voisi jatkaa loputtomiin! Erilaiset punotut matot ja valaisimet ovat tulleet jäädäkseen. Vuosi sitten ihmettelin instagramissa näkyviä jättikokoisia heinäntähkiä, joita tuntui olevan jokaisen trenditietoisen kotoilijan yöpöydällä, tv-tasolla tai lipaston päällä. No pampaheinähän se oli, tämä selvisi pienellä googletuksella! Tämä kuivattu, lähes metrin korkuinen heinä tuntuu olevan skandinaavisen boho-sisustuksen symboli. Minä olen enemmän kiinnostunut rottingista, naru- ja simpukkakukka-amppeleista ja raakalaudasta, ja näitäkin modernimpaan sisustukseen sekoittaen. Tykkään kyllä heinistä, mutta ehkäpä ennemmin ihan hiekkapolun varrella. :)

Kukkatapetit

Joitakin vuosia sitten terrat ja rautakaupat pursusivat voimakkaan kiehkuraisia kukkatapetteja mustan, valkoisen, harmaan ja punaisen sävyissä, usein jopa näiden kaikkien yhdistelmänä. Minua nämä eivät puhutelleet ollenkaan, vaan koin ne turhan hallitsevina. Voimakas ja suuri kuvio yhdistettynä kontrastisiin sävyihin, siinä oli vain jo jotain liikaa. Nyt tilalle on tullut maanläheisin sävyin, usein okraan, sammaleenvihreään tai konjakinruskeaan taittavia kukkatapetteja. Osassa kukat ovat hyvin pieniä, osassa isompia art deco -hengessä, mutta yhtä kaikki ne ovat paljon hillitympiä kuin edeltäjänsä. Meillä ei ole tiedossa tapetinvaihtoja lähiaikoina, mutta ajatuksissa kuplii suunnitelma kirjahyllyn takaseinän tapetoimisesta. Jossain vaiheessa tytön huone kaipaa korkeampaa leluhyllyä, ja silloin on aika vihdoin luopua Ikean Expedit-kuutiohyllyistä. Olen alkanut kartoittaa mieluisia kukkatapetteja. Esimerkiksi Hanna Wendelbon Midbecille suunnittelema Havsblick-mallisto on täynnä toinen toistaan kauniimpia tapetteja. Mallisto on saatavilla esimerkiksi Tapettitaivaan verkkokaupassa ja osalla sen jälleenmyyjillä.

 Kuva: tapettitaivas.fi / Hanna Wendelbo: Havsblick - Arthur

Kepeys

Kuormalavojen tuunausvillitys kesti monta vuotta, ja meilläkin on terassilla sellaisesta nikkaroitu sohvapöytä. Viime aikoina terassien ja muiden ulkotilojen kalustuksen ilme on muuttunut kepeämmäksi. Ohuen kepeät metalliset lankatuolit ovat nyt suosiossa, samoin rottinkiset riippukeinut ja bambusta tehdyt puutarhapenkit ja lepolasset. Haaveilen riippukeinusta terassille, oma suosikkini löytyy Parolan Rottingin mallistosta. Myös Lene Bjerren bambukalusteet ovat ihastuttavia! Ja mikäpä estää tuomasta näitä sisälle. Ne ovat mainioita niin spa-henkisissä kylppäreissä, olohuoneissa tai makuuhuoneissa. Alla olevasta kuvasta voit muuten bongata suosikkiriipputuolini ohella myös sen kuuluisan pampaheinän.

Kuva: parolanrottinki.fi

Kulta

Hopean ja teräksen voittokulku kesti kauan, mutta tämän hetkin kuumin metalliväri on kulta. Ei överinä ja raskaana, vaan mieluiten kepeinä lankavetiminä kaapistoissa tai lankamaisissa kynttilänjaloissa. Jos saisin valita uudelleen keittiönkaappiemme oviin vetimet, ottaisin kultaiset lankavetimet. Niitä, kuten ei aamiaiskaappiakaan, ollut vielä viisi vuotta sitten Topin mallistossa. Joskus se mieluinen vaihtoehto tulee harmittavasti myöhässä kauppoihin... Nykyinen asuntomme ei kuitenkaan liene meidän viimeinen, joten nämä haaveet odottavat sitten seuraavaan muuttoon. :)

Kalanruotokuvio

Keski-Euroopan vanhoissa kerrostaloasunnoissa näkee aika usein ihanaa, ajan patinoimaa kalanruotokuviopuulattiaa. Tämä kaunis ladontatapa on tulossa suosioon niin kotien lattioilla kuin seinillä, olipa materiaalina puu tai laatta. Kapeasta puusta ladottu kalanruotolattia on aika arvokas, mutta kestää aikaa ja hurmaa kauneudellaan. Seinässä yksinkertainenkin pitkänmallinen laatta tulee näyttäväksi kalanruotokuvioksi ladottuna. Minusta tällainen seinä olisi upea erityisesti kylppärissä, kenties turkoosin sävyisenä. Itse koin viisi vuotta sitten, etten oikein tahtonut löytää mieluisia kuviollisia seinälaattoja kohtuuhintaan rautakaupoista. Silloin ei tullut mieleen, että pelkkä ladontatapa yhdistettynä mielenkiintoiseen pintastruktuuriin tai väriin olisi tehnyt tempun. Alla Pukkilan malliston näyttävä laattaesimerkki.

Kuva lainattu: pukkila.com

Kotoilu

Ja se seitsemäs trendi... mikäpä muu kuin kotoilu - niin kodissa tai mökillä - olisi ollut tänä keväänä ja tulevana kesänä enemmän pinnalla! Jos kauppakeskuksissa, ravintoloissa ja kahviloissa onkin ollut tähän asti hiljaista, niin kuhina on käynyt rautakaupoissa ja puutarhoilla, ja kesämökit vaihtaneet ennätysvauhdilla omistajaansa! Lentokoneiden pysähdyttyä ja monien suosittujen vapaa-ajankohteiden suljettua ovensa suomalaiset ovat kääntäneet katseensa kotiinsa ja pihaansa. Mikä minusta on aivan huippu juttu! Vaikka rakastan myös matkustelua, olen kyllä pohjimmiltani aivan täysin kotihiiri. Minua ei paljon haitannut hidastaa elämäntahtia ja pysytellä kotikulmilla, varsinkaan näin kesän kynnyksellä. Kukkapenkki sai kyytiä pihalla, terassi on täynnä yrttejä ja sisustuslehtiä on jokaisella tasolla meillä sisällä odottamassa tytön päiväunihetkeä. Onhan tämä ekologisempaakin kuin lentokoneella suhaaminen ympäri maapalloa. Kotona oleskelu antaa aikaa myös lasten kiireettömille leikeille pihakaverien kanssa, vohvelien paistolle hetken mielijohteesta ja tarpeettomiksi jääneiden tavaroiden ja vaatteiden karsimiselle kaapin perukoilta. Kiireetön arki pääsee kunniaan, ja turha hötkyily vähenee. Ei loppujen lopuksi hassumpaa... :)

Tervetuloa terassille!

Terassikausi on nyt virallisesti avattu! Nimittäin kolme kuukautta kestävä ihana kesäkausi omalla lasitetulla terassillamme. Yrttien ja laventelien ympäröimänä, sohvan pehmeään tyynykasaan uppoutuneena on mitä parhainta viettää päiväkahvihetkiä tytöntylleröisen torkkuessa päiväuniaan. Suurin osa kahvihetkistä on minun omaa aikaa, mutta ihanan piristyksen tuovat iltapäiviin välillä terassillemme piipahtavat ystäväni. Kakkua tai jätskiä kahvin kera hyvän ystävän seurassa, voiko enempää toivoa? :)

Terassin lempipaikkani on siis ehdottomasti varjoon jäävä sohva. Varpaani kyllä nauttivat auringosta, mutta saan turhan helposti auringonpistoksen täydessä porotuksessa. Varjoinen, mutta lämmin paikka on siis minulle mieleen. Välillä vetäisen hieman verhoja eteen, jos tuntuu, että kaipaan lisää suojaa. Ohuet verhomme siilaavat valoa juuri sopivasti, olen ollut niihin todella tyytyväinen. Mikä hauskinta, aikanaan laitettuani ne terassille näin monien ohikulkijoiden seisahtuvan läheisellä kävelypolulla ja katselevan pitkäänkin terassiamme. Myös käsien viittoilua näkyi. Viimeisen parin vuoden aikana lähikatujen rivitalojen lasitetuille terasseille alkoikin sitten ilmestynyt aika lailla prikulleen saman näköisiä verhoratkaisuja. Liekö sattumaa? :) Minua eivät tuijottelut ole haitanneet, päinvastoin suhtaudun niihin ilolla ja ylpeydellä, on nimittäin huippua jos on voinut antaa inspiraatiota muillekin kodinsisustukseen!

Sohvalta käsin on sitä paitsi ihana katsella yrtti-istutuksia ja puutarhan uudistunutta kukkapenkkiäni. Täksi kesäksi istutin useamman ruukullisen basilikaa ja oreganoa, jotka käyvät lähes ruokaan kuin ruokaan. Lisäksi otin paria eri minttua, marokonminttua ruokiin ja makuvesiin, ja intianminttua ihan koristeeksi, koska se kasvaa kauniisti amppelista alaspäin pitkillä versoilla. Suosikkiruukkukukkaani laventelia laitoin yrttiruukkujen pariksi hieman sinne sun tänne. Käyn välillä hieman pyyhkäisemässä kädelläni sen lehtiä saadakseni ihanaa laventelin tuoksua terassilleni.

Tänä kesänä kokeilen ensimmäistä kertaa myös sileälehtisen persiljan ja köynnöskrassin kasvatusta. Persiljasta haluaisin tehdä pestoa, ja krassin kukkia puolestaan käyttää ruokien koristeluun ja salaatteihin. Krassi on minulla tällä hetkellä seinähyllyllä, mutta jos se ei suostu kasvamaan alaspäin, siirrän sen terassin ulkopuolelle ja laitan sille muutaman istutuskepin tueksi. Seinähyllyille olen nostellut kesäksi lyhtyjä ja lasipurkkeja pois pienten innokkaasti kaikkea hamuavien vauvakäsien ulottuvilta.

Tiipii on pystytetty täksikin kesäksi terassille lasten leikkejä varten. Sen sisältä kurkistava dinosauruspallo on ihan hauska tyylirikko. Ei kaiken tarvitse olla juuri yksi yhteen sisustuksessa, varsinkaan jos siitä on lapsille iloa ja huvia!

Aioin aluksi kesän tullen hävittää syksyllä sitomani hortensiakranssin, mutta kun laitoin koukkuun näkinkenkäamppelin, tulin toisiin ajatuksiin. Näkinkenkien ja kuivahtaneiden hortensioiden värimaailma on tismalleen sama! Viime aikoina monet 1980-luvun retrojutut ovat tulleet muotiin, kuten rottinkikalusteet. Luulen, että nämä näkinkenkäamppelit ovat seuraava juttu. Ne eivät ole liian räikeitä tai mauttomia, vaan itseasiassa sointuvat älyttömän hyvin pinnalla oleviin pehmeän ruskean ja sammaleenvihreän sävyihin. Joten jos näet kirpparilla tällaisen, niin kannattaa napata talteen!

Yksi lasitetun terassin parhaita puolia on lasien tuoma suoja sateelta ja viimalta. Meillä moni sisällä tarpeettomaksi jäänyt huonekalu on saanut uuden elämän terassilla. Suosikkejani ovat puolipyöreä pöytä ja vanha yöpöytä, molemmat kirpputorilöytöjä. Niiden pariksi sopivat modernimmatkin kalusteet, kuten betoniset jakkarat. Aitoa puuta olevia huonekaluja on vain niin helppo yhdistellä eri tyyleihin!

Tällainen on siis meidän ihanan terassimme ilme juuri nyt! Uskon, että tulemme viettämään tänäkin kesänä täällä ihania hetkiä perheen ja ystävien kanssa. Kotoilun merkitys korostuu nyt, kun ulkomaillekaan ei kannata oikein matkustaa. Siinä onkin hyvä syy tehdä omasta terassista tai parvekkeesta kodikas pesä, jossa voi täysillä nauttia kiireettömistä kesäpäivistä.

Pioni ja poimulehdet

Tuumailin jo pari kesää sitten, että pieni kukkapenkkini takapihallamme kaipaisi laajentamista. Rakastamani poimulehdet olivat kasvaneet täyteen mittaansa ja alkoivat tulvia penkin reunojen yli. Alkukesästä viattoman pieniltä näyttävät mättäät ovat silmänlumetta. Muutama viikko aurinkoa yhdistettynä pariin sadekuuroon, ja lopputuloksena on niin mehevä ja runsas lehtirypäs, että se tukahduttaa varjoonsa kaikki lähelle istutetut pienikasvuiset kellokukat. Viime kesänä en vauvamasustani johtuen halunnut upottaa kuokkaa penkkiin, mutta viikko sitten helatorstaina alkoivat takapihallamme multa ja poimulehdet saada kyytiä. Tässä alkajaisiksi pari kuvaa kukkapenkistäni toukokuun alkupuolelta, kun laajennus oli vielä suunnitelmatasolla.

Mittailin pariinkin otteeseen pihalle tuoduilla vanhoilla kiuaskivillä laajennuksen kokoa. Kun lopulta olin muotoon ja kokoon tyytyväinen, pistin rakkaan aviomieheni hommiin. Hän hoiti nurmikon kuorimisen, kuokki laajennuksen reunat syviksi ja pyöräytti siinä sivussa paria kiveäkin parempaan asentoon. Hän irrotteli myös kolme poimulehtimätästä juuripaakkuineen penkin vanhasta osasta. Poimulehtihän kasvattaa keskelle juurakkoa puuvartiset paksut juuret, ja mättään ympärille tiheän ohuen rihmaston. Se ei leviä juuriversoina pitkin penkkiä vaan mätäsosa kasvaa leveyttä ja tuuheutta. Niin ollen pulskankin 4-5 vuotta vanhan mättään siirtäminen on vielä kohtuullisen helppo työ. Poimulehdet ovat kauneimmillaan sateen jälkeen, kun pisarat kimaltelevat lehtikuopissa kuin helmet simpukoissa konsanaan. Ne ovat myös oivia villiyrttejä, sillä varsinkin vielä pienet ryppyiset lehtiversot ovat maukkaita salaatin joukossa tai voileivän päällä. Näistä syistä en halunnut luopua poimulehdistäni, vaan tyydyin niiden sijoittamiseen laajennusosan kivien taakse. Siellä ne saavat rauhassa kasvaa täyteen mittaansa norjanangervopensasaidan katveessa.

Laajennusosan kiviparin etupuolelle istutin valkoisia karpaattienkelloja (campanula carpatica "Pearl White"), ketoneilikoita (dianthus deltoides "Albiflorus") ja kaukasianmaksaruohoja (sedum spurium "Alba"). Halusin valkoisia, kuivassa maassa viihtyviä kukkia, joista osa toisi korkeutta (neilikat), osa muhkeutta (karpaattienkellot) ja osa leviäisi maanpeittokasvina (maksaruohot). Aika näyttää miten suunnitelmani lähtee toteutumaan.

Kivien varjoon pääsivät kesäksi myös poikani syksyiset ostokset Kuopion Kädentaitomessuilta: pikkuinen tonttu ja tontun kesämökki. Nämä olivat syksyllä etuovella ruukuissa, mutta keksin laittaa ne lasten iloksi kesäksi kukkapenkin puolelle. Minusta nämä ovat kyllä niin söpöt, että voi olla, että minitontuista tulee uusin villitykseni...

Postauksen otsikossa mainitsin myös pionin. Se on lempikukkani, erityisesti vaaleanpunaisena ja pörheänä. Olen huokaillut vuosien varrella sisustus- ja puutarhalehtien sivuilla näkyville pioneille ja haaveillut salaa omasta. Laajennuksen myötä sain lisää tilaa tälle kaunottarelle, ja uskaltauduin istuttamaan kokeeksi klassikkopionin Sarah Bernardin. Sen pitäisi olla juurikin minun makuuni. Toistaiseksi punertava taimi näyttää aika reppanalta, mutta jospa ehkä ensi vuonna saisin siihen ensimmäiset kukkavarret? Varasin sille reilusti tilaa, vaikka sen ympärys nyt tällä hetkellä näyttääkin aika tyhjältä. Poimulehtienkin istutusväliksi mainitaan 40cm, mutta en millään uskonut sitä hentoisia taimia istuttaessani neljä vuotta sitten. No enää ei ole epäilystäkään, miksi välin pitäisi olla noin reilu... silloin välttää poimulehtien siirtelyn jälkikäteen!

Pionin kavereiksi lähemmäksi vanhaa kiviryhmää istutin karpaattienkellon ja kaukasianmaksaruohon lisäksi myös kaksivärisiä ketoneilikoita (dianthus deltoides "Arctic Fire"). Niiden punertava sisus toistaa paitsi pionin, myös tarhaidänunikoiden (papaver orientale "Royal Wedding") valko-purppuraista väritystä. Unikot päätyivät puolestaan poimulehtien tilalle vanhan kiviryhmän etupuolelle, perunanarsissien eteen. Unikoiden viereen upotin aiemmin terassin päädyssä olleen pyöreän betonisen astinkiven helpottamaan lasten kulkua kiviryhmälle. Kivi on myös mainio alusta isommallekin lyhdylle pimeneviä syysiltoja ajatellen.

Tarkkasilmäisimmät ehkä jo bongasivat edeltävistä kuvista toisenkin tontunmökin. Tämä on sitten sen tontun koti, kun pitäähän hänellä olla sekä koti että kesämökki! Kotinsa edustalla tonttu kasvattaa perunanarsisseja ja karpaattienkelloja.

Kiviryhmän keskellä kasvaa hujottaa riippajapaninlehtikuuseni. Sen muoto ei tosin enää ikävä kyllä ole tippaakaan riippamainen, kiitos toissakesän helteiden... Kuusta tukevan heinäseinään lyhtykoukkuun vaihdoin talvella lintujen ruokinta-astian. Pihan lapset keksivät, että sehän on sitten tontun kerrostalo! Sanopa muuta. :) Ja niinpä ruokinta-astia saa olla paikoillaan kesänkin.

Puun juurelle istutin suomalaisen valkoherukan. Valkoherukat ovat mielestäni huippukauniita kakkujen päällä ja niitä on vaikea löytää torilta tai kaupasta. Niinpä laitoin yhden pensaan kokeilumielessä omaan penkkiin, katsotaan miten se alkaa siinä viihtyä.

Muutoin puun juurella kasvaa poimulehtiä ja karpaattienkelloja. Näillä kivillä otetaan myös perinteisesti poikamme synttärikuvat, hän kun on syntynyt heinäkuussa. Jatkossa kiville nostetaan istumaan myös tyttömme, heinäkuinen vauva kun hänkin on.

Kaiken aherruksen jälkeen on mukava istahtaa terassille tai aurinkotuolille ihastelemaan uudistunutta penkkiä. Pitkään en ole kuitenkaan saanut pitää taukoa istutushommissa, sillä suomalaisiin kai iski viime viikonloppuna istutushuuma. Viherpihat ja puutarhat ovat tyhjentyneet Biolanin multasäkeistä ja hyötykasvien taimista. Pienikasvuisia kirsikkatomaatin taimia ei meidän kaupungistamme saa enää mistään. Minullakin meinasi käydä kalpaten, mutta onneksi ystävä vihjasi asiasta ja sain viimeiset tomaatintaimet paikalliselta puutarhalta. Olisiko korona saanut ihmiset innostumaan omavaraisuudesta, vai haetaanko nyt jotain puuhasteltavaa kesäajalle, kun mitään muutakaan perinteistä lomamatkailua ei oikein ole luvassa? Onpa syy mikä tahansa, minusta on loistavaa, että kasvien ja yrttien viljely kiinnostaa taas. Ensi postauksessa kurkataankin sitten taas meidän terassillemme, jossa on pitkä rivi yrttiruukkuja...

 

Vadelmainen rubiinisuklaajuustokakku

Kenen mielestä juustokakut kuuluvat kesään? Minusta ainakin! Viimeistään kesän kynnyksellä innostun aina leipomaan gluteenittomia juustokakkuja. Niitä on ollut usein tarjolla lastemme synttäreillä, ja tällä kertaa leivoin ensimmäisen "kesäkauden" juustokakun vapun kunniaksi. Munkit jäivät paistamatta, koska paistorasvan vahtiminen yhdeksänkuukautisen neidin roikkuessa jalassa olisi ollut liian riskialtista. Siispä ratkaisuna oli tekaista vartissa superhelppo uuniton ja liivatteeton juustokakku. Idean tähän kakkuun sain Yhteishyvän tämän kevään ruokalehdestä, jonka takasivulla oli valkosuklaa-passionjuustokakun ohje. Minulla sattui olemaan syksyllä Tukholmasta ostettua rubiinisuklaata sen verran, että päätin tuunata reseptin vaaleanpunaisemmaksi. Ja hyvä tuli!

Oletko sinä muuten jo maistanut rubiinisuklaata? Tämä uusin suklaalaji tuntuu jakavan mielipiteitä. Minä tykkään sen marjaisesta mausta ja mielestäni vadelmat ovat sille superhyvä pari. Mieheni sen sijaan ei ole rubiinisuklaasta innostunut, ja jotkut jopa väittävät rubiinisuklaata kaikkien aikojen huijaukseksi valmistusmenetelmästä johtuen! Minulle on aika samantekevää, miten suklaa on valmistettu ja onko se aito uusi suklaalaji vai ei. Maku ratkaisee! :)

Vadelmainen rubiinisuklaajuustokakku (gluteeniton)

(12 annosta, 15 min. + hyytyminen)

200g gluteenittomia kaurakeksejä (esim. Finax)

75g voita

200g rubiinisuklaata

400g maustamatonta tuorejuustoa

1/2 dl sokeria

1tl vanilliinisokeria

400g kermarahkaa (Valio)

1rkl sitruunamehua

vadelmia ja rubiinisuklaata koristeluun

 

1. Laita irtopohjavuoan (noin 20cm) pohjalle leivinpaperi ja peitä myös reunat leivinpaperisuikaleella.

2. Murskaa keksit, esimerkiksi laittamalla ne pakastepussiin ja kaulitsemalla ne muruksi. Sulata voi ja sekoita murujen joukkoon. Painele keksivoiseos kevyesti vuoan pohjalle.

3. Sulata rubiinisuklaa varovasti mikrossa miedolla teholla usein sekoittaen.

4. Sekoita tuorejuusto ja sokerit sähkövatkaimella, ja lisää seokseen sulatettu suklaa voimakaasti sekoittaen. Sekoita joukkoon myös kermarahka ja sitruunanmehu.

5. Kaada seos vuokaan ja tasoita pinta. Peitä kannella tai kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

6. Siirrä kakku tarjoilulautaselle. Koristele vadelmilla ja rubiinisuklaanapeilla juuri ennen tarjoilua.

Alla vielä kuva meidän vapputarjoiluistamme. Rubiinisuklaakakun kanssa maistui itse tehty sima. Koronakriisin vuoksi en ostanut simaa tänä vuonna torilta, vaan päätin tekaista sen itse. Ja herkkuahan siitä tuli. Onneksi vappu on vain kerran vuodessa, minulta lähtisi muuten lapasesta tämä siman juominen. Tänä vappuna taisin juoda sitä itse noin kolme litraa...

Jos innostutte testaamaan reseptiäni, laittakaa kommenttia tänne mitä piditte kakusta! :)

Pienen tytöntylleröisen oma huone

Kaksi unikoulua, kourallinen unettomia öitä sekä kolme pinnasängyn eri kulmiin sijoitettua tuttia - näillä aineksilla saimme siirrettyä suloisen tyttövauvamme nukkumaan ehjät yöunet omaan huoneeseensa tämän kevään aikana. Huh ja nyt se on takana, nimittäin selkä mutkalla nukkuminen ja kampeaminen huoneesta toiseen kesken makeimpien yöunien. Kun ensi viikolla vielä esikoinen palaa takaisin päivähoitoon, alkaa tällä äidillä olla jälleen enemmän aikaa itselleen ja omille harrastuksilleen, kuten sisustamiselle, hurraa!!

Pinnasängyn ja hoitopöydän kantaminen vierashuoneeseemme oli tietysti osa pikkuisemme siirtoa pois yöuniltaan äidin kainalosta. Ihan uusiksi emme ole vielä pistäneet kokonaisuutta, jotta meillä olisi yövieraillemme levitettävä sohvasänky jäljellä. Ylipäätään vierashuoneemme on kotimme huoneista pienin, vain alle kahdeksan neliötä kooltaan, ja niinpä aion suunnitella sen säilytys- ja sisustusratkaisut ajatuksen kanssa.

Tältä tyttömme huoneessa näyttää juuri nyt. Hoitopöytäkin kärrättiin pois pari viikkoa sitten ja alkajaisiksi tilalle tuli vanha tuttu Expedit-kuutiohylly. Peilin alla oleva tila on todellakin hyötykäytössä viimeistä senttiä myöten. Kuutiohyllyssä säilytämme neitokaisen ensimmäisiä kirjoja, hoitoreppua sekä duploja ja muita leluja. Olen todennut nämä Ikean hyllyköt superhyviksi säilyttimiksi lastenhuoneisiin. Kankaisiin laatikoihin saa upotettua hurjan määrän leluja ja nämä ovat tukevia, vaikka lapsi yrittäisi kiivetä ylös hyllyjä pitkin. Sängyn alla on äitini ensimmäinen itselleen ostama matkalaukku. Meille ei säästynyt kovin montaa esinettä vanhempieni nuoruusajalta, mutta onneksi tämä ihanuus on tallessa.

Sänkyyn olen pedannut puolestaan oman lapsuusaikani lempilakanat. Näitä on meillä kahdessa koossa, sekä vauvaversiona että lastenlakanoina. Pidin näistä niin paljon lapsena, että en olisi oikeastaan muita lakanoita halunnutkaan käyttää. Lakanoiden puuvilla on pehmennyt ihanasti useiden pesukertojen myötä. Nyt myös pikkuprinsessamme saa tuutia kauneusuniaan kukkakedolla. Uninorsu on peräisin Kelan äitiyspakkauksesta ja Fabelabin roosa unipupu tyttömme kummitädiltä.

Uninorsun esikoinen tosin yritti omia itselleen. En suostunut, sillä pitäähän tytyllämme olla omia rakkaita unikavereita, ei ainoastaan isoveikan vanhoja. Tyttömme pitää kovasti myös Brion vedettävästä keltaisesta kirahvista, joka on nimeltään Keijo, tai tuttavallisemmin Keke. Sen kumiset sarvet on kuin tehty kutiavien ikenien hankaamiseen. Niiskuneiti on saanut sekin paljon rakkautta osakseen. Bamse-nallen kissa Janson on isoveljen lahjoitus pikkusiskolleen ja vaaleanpunainen Ottiilian hempeä yksisarvinen laukkasi meille pienillä kavioillaan Tampereen tallipihalta.

Toistaiseksi vauva ei ole yltänyt pikku tassuillaan seinäpeiliin. Peili on siirtymässä lähiaikoina pois, ja nyt pohdin, mitä ihmettä laittaisin sen tilalle. Haluaisin jonkinlaisen säilytysratkaisun, joka toimisi myös tulevina vuosina hyllykön tai työpöydän yläpuolella. Sänky ei nimittäin tule jäämään vuosiksi tälle seinustalle, jonka pituus on aika lailla tasan kaksi metriä. Jollain tavalla haluaisin hyödyntää peilin yläkulmien takana olevat kiinnitysruuvit, jotta välttyisin maalaukselta ja paklailuilta. Peilin yläreuna ja siten nämä ruuvit ovat aika korkealla (n. 160-170cm lattiasta mitattuna), joten esimerkiksi pieni seinähylly näyttäisi yksinään hullunkuriselta noin ylös sijoiteltuna. Olisiko teillä ideoita, mitä tilalle voisi laittaa? Yksi hauduttelemani idea olisi vanha puinen leveä seinänaulakko, jossa olisi sekä ripustuskoukut että ylähylly. Tällaista minulla ei ole vielä jemmassa, vaan se pitäisi löytää jostain kirpparilta...



Peilistä heijastuu suosikkitapettini, jonka marokkolaiseen kuvioon en ole kyllästynyt vieläkään. Ihastuin siihen sydänjuuriani myöten ja mieheni mutinoista huolimatta sain neuvoteltua sen meille tähän huoneeseen. Tapettiseinämälle on siirtymässä parin vuoden sisällä lastensänky, ja sitten on aika luopua tästä hyvin palvelleesta Ikean Hemnes-sohvasängystä.

Sängyllä on äitini virkkaama päiväpeitto, jonka aion antaa tytöllemme mikäli hän vain sen haluaa. Tyynyrykelmien kokoaminen on minulle mieluista puuhaa ja niinpä tälläkin sängyllä on kasa kauniita tyynyjä molemmissa päissä. Sängylle on päässyt myös valkoinen uskollinen vahtikoira Murre, joka on myöskin äitini käsialaa ja peräisin minun lapsuudestani. Ikkunan edessä riippuu valkoisista paperipusseista toissasyksynä askartelemani joulutähti. Minusta siitä tuli niin kaunis, etten hennonut ottaa sitä pois joulun jälkeen... Sattuukohan kenelläkään teistä olemaan kotona koristeita, jotka olivat joulua varten, mutta jäivätkin sitten esille pidemmäksi aikaa? :)

Seuraavassa postauksessa olisi tarkoitus kurkistaa kevätistutuksiin, mikäli sää sallii niiden istuttamisen. Jos lunta rupeaa satelemaan kiusaksi asti, postailen tänne jonkun herkkureseptin. Mielessäni olisi esimerkiksi eräs superhyvä gluteeniton vohveliresepti tai sitten vapuksi tekemäni rubiinisuklaajuustokakku, johon ei tarvita liivatetta eikä uunia. Onko teillä toivetta, kumman reseptin laittaisin tänne? Hauskaa toukokuuta ja kesän odotusta sinulle!