keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Resepti testissä: Gluteenittomat vohvelit

Rakastan vohveleita! Niin makeat kuin suolaiset vohvelit ovat olleet suurta herkkuani jo lapsuudesta asti. Aina kun koulun pullamyyjäisissä oli vohveleita tarjolla, oli pakko kipittää vauhdilla jonoon ostamaan omaa vohvelia mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Sittemmin aikuisiällä työskennellessäni Ranskassa ihastuin crêpeihin, erityisesti suolaisiin sellaisiin. Keliakiadiagnoosin myötä vohveliherkutteluun tuli vähän turhankin pitkä tauko, ja olen aina silloin tällöin vuosien varrella testannut erilaisia gluteenittomia vohvelireseptejä. Viimeisimmän reseptin bongasin Virtasalmen Viljatuotteen nettisivuilta (https://www.virtasalmenviljatuote.fi/gluteenittomat-reseptit/gluteenittomat-vohvelit/). Innostuin kokeilemaan reseptiä erityisesti siksi, että siinä oli yhtenä ainesosana vissyvettä. Ja varsin maukkaitahan näistäkin tuli!


En tiedä miten on mahdollista, että mieleeni on lapsuudesta jäänyt yksi tietty kerta, kun kävimme (minun ollessa ehkä kuusivuotias) äitini opettajaystävän luona Nastolassa vieraisilla. Kerrasta teki spesiaalin se, että hän paistoi hyvin herkullisia vohveleita. Muistaakseni hän oli tehnyt kahta erilaista taikinaa, joista toiseen oli tullut kermaviiliä ja toiseen vissyvettä. Tästä vierailusta ei ole meillä kuvia edes perhealbumissa, mutta muistan vieläkin, kuinka rapeilta ja maukkailta vohvelit maistuivat ja sen, että isäni taisi tiedustella, mikä oli vohvelitaikinan salaisuus.

Niinpä kun löysin tämän Virtasalmen reseptin, en voinut olla kokeilematta sitä nostalgian nimissiä. Reseptin mukaan tehdyistä vohveleista tulee kuohkeat ja paksut. Sokeria ei tule näihin lainkaan, joten ne sopivat herkuteltaviksi niin suolaisten kuin makeiden täytteiden kanssa. Oikeastaan on jopa parempi, että makeus tulee täytteistä, jolloin kokonaisuudesta ei tule liian äitelä.

Tällä kertaa vohvelit nautitttiin meillä pensasmustikoiden, vaniljarahkalla terästetyn kermavaahdon sekä ranskalaisten luomusitruunamarenkien kera. Täytyy sanoa, että makuyhdistelmä oli ihan superihana. Sitruunaiset marengit toivat mukavaa terävyyttä makuihin, mielestäni tavallinen perusmarenki ei olisi toiminut yhtä hyvin. Pensasmustikoista tuli vohveleihin sekä raikkautta että makeutta. Ja kukapa ei pitäisi vaniljarahkasta ja kermavaahdosta...


Itse asiassa aloin pohtia, että nämä täytteet olisivat loistava kombo myös kesäiseen täytekakkuun. Mustikoiden ohella myös tuorevadelma-vaniljarahka-sitruunamarenki -makuyhdistelmä voisi toimia aika kivasti. :)

Mikä on sinun suosikki vohvelisi ja vohvelitäytteesi? Jos jollakulla on vinkata gluteenitonta vohvelireseptiä johon tulisi kermaviiliä, niin olisi tosi onnellinen. Sellaista pitäisi vielä päästä kokeilemaan!



keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Oman kodin eteinen

Olisiko eteinen oman kodin käyntikortti vai vain välttämätön tila, jonka avulla arki saadaan sujumaan? Meidän kodissamme eteinen on jäänyt vuosien varrella vähimmälle huomiolle, vaikkakaan ei tarkoituksella. Toki aikanaan viisi vuotta sitten rivitaloasuntomme suunnitteluvaiheessa valitsimme eteiseen mieluisat laatat ja liukuovikaapit, mutta siihenpä se ideointi sitten jäi. Noin puolitoista kuukautta muuton jälkeen syntyi esikoisemme, ja sen jälkeen sisustusenergiani on kanavoitunut ennemminkin oleskelutilojen sekä terassin suuntaan. Nyt kun muut huoneet alkavat olla kuosissaan, päätin tarttua myös eteisdilemmaan. Ja vihdoin voin ilolla esitellä blogissani myös tämän kotimme huoneen! :)


Muutosta vauhdittivat oleellisesti Askon mallistoon juuri tulleet SABA-uutuusmatot. Hiekantäyteisestä lapsiperhearjesta johtuen eteisemme sisääntulo tarvitsee välttämättä 120cm leveän maton, jolla pituutta tulisi olla 170-180cm. Tämä mattokoko on yllättävän haasteellinen, varsinkin jos maton haluaa olevan lyhytnukkainen ja helppohoitoinen - ja saman aikaa kaunis. SABA-matto (kokoa 120x170cm) vastasi kaipaukseeni, ja mikä parasta, sitä oli myös 80x200cm koossa, jonka tarvitsin toisen eteisen liukuovikaapiston eteen. Tykkään tosi paljon maton graafisesta kuviosta. Sen tummanharmaa-valkoinen väritys toistuu eteisen muissa pintamateriaaleissa.

Haaveilin pitkään myös mustan kenkäpenkin korvaamisesta valkoisella säilytyspenkillä, mutta uuden maton ja mustan seinäkellon myötä en taida vaihtaa penkkiä vähään aikaan.


Musta seinäkello tuo mukavaa jämäkkyyttä muuten paljaalle seinäpinnalle. Mustaan, harmaaseen ja valkoiseen sointuvat myös vaaleanpunaiset suosikkilaukkuni ja kenkäni. :)


Kellon vieressä oleva metallinen sähkökaappi on oiva ripustuspaikka kenkälusikalle ja se toimii myös tarvittaessa muistitauluna magneettien kanssa. Kaapin alapuolella on lavakauluksesta tuunaamani kenkähyllykkö, jonka koko on juuri passeli erityisesti juniorin kengille. Hyllykkö tarjoaa myös laskutilaa vaikkapa avaimille tai kerhorepulle.




Eteisemme on L-muotoinen, ja kääntyy ulko-ovelta katsottuna oikealle. Siellä on toinen liukuovikaappimme, jonka eteen sijoitin toisen matoista. Kaapin vieressä on entisöintikurssilla tuunaamani vanha nojatuoli. Olen uskollisesti kantanut tätä aarretta mukanani muutosta toiseen. Sen verran näin sen eteen vaivaa, etten ihan hevillä aio tästä tuolista luopua! Sen yläpuolelle pääsi uudistuneen eteisen kunniaksi mieheni isoisoisän tekemä vanha ikkuna. Aion ripustaa ikkunaruutuihin mustavalkoisia valokuvia perheestämme kunhan vain saan niitä teetettyä sopivaan kokoon.



Uskaltaisikohan jo puhua meidänkin eteisestämme kodin käyntikorttina? :) Ainakin eteisemme on paljon persoonallisempi ja ilmeikkäämpi kuin ennen. Koska mielestäni on aina hauska katsoa sisustuslehdistä uudistuneista tiloista otettuja "ennen" ja "jälkeen" -kuvia, niin laitanpa tähän loppuun vielä parit kuvat tähän loppuun meidänkin eteisestämme.

Ennen:


Jälkeen:


Ennen:


Jälkeen:


Olisi kiva kuulla, mitä tykkäätte muutoksesta! Mukavaa toukokuuta!

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Keväinen peruna-parsasalaatti

Vapun ja parsakauden kunniaksi tämäkin postaus on sitten ruoka-aiheinen. Meillä syödään perunasalaattia hyvin usein vappuna ja uutena vuotena. En kuitenkaan ole oikein lämmennyt kauppojen valmisperunasalaateille, joten tykkään aina tehdä oman maun mukaiset salaatit. Vappuna salaattiin on saatava parsaa perunan kaveriksi, ja tänä keväänä innostuin tuunaamaan salaatin sinappikastikkeen sijasta tillipestolla. Tätä herkkua aion kyllä valmistaa kesälläkin grilliruoan ja loimulohen kaveriksi, niin hyvää siitä tuli!


Keväinen peruna-parsasalaatti
(4 annosta, valmistusaika noin 30-40min.)

10 keskikokoista perunaa keitettynä
500g parsaa 
200g pakasteherneitä
1 luomusitruuna
1 avokado
200g miniluumutomaatteja
n. 200g artisokan sydämiä suolaliemessä (säilyke)
70g tilli-mantelipestoa (esim. Pirkka, määrä vastaa puolta purkkia)
oliiviöljyä
vaaleaa balsamicoa
suolaa
mustapippuria rouhittuna
 
1. Keitä perunat etukäteen, mieluiten edellisenä päivänä, jotta ne ovat ehtineet kunnolla jäähtyä jääkaapissa. Kuori perunat ja pilko ne kuutioiksi.
 
2. Poista parsoista puumainen tyvi, ja kuori parsat. Pilko parsat muutaman sentin palasiksi. Keitä parsat runsaassa vedessä (3-5 minuuttia parsojen paksuudesta riippuen), jossa on joukossa 1 tl suolaa. Siivilöi vesi pois ja jäähdytä.

3. Keitä pakasteherneitä 2-3 minuuttia kiehuvassa vedessä, siivilöi vesi pois ja jäähdytä. Keskikesällä pakasteherneet voi luonnollisesti korvata tuoreilla kotimaisilla herneillä.

4. Sekoita pienessä kipossa salaatinkastikkeen ainekset. Ohenna tillipesto ensin parilla ruokalusikallisella oliiviöljyä. Raasta sitruunankuori ja lisää se peston joukkoon. Halkaise sitruuna ja purista toisesta puolikkaasta mehu, ja lisää peston joukkoon noin 2/3 mehusta. Sekoita. Lisää ripaus rouhittua mustapippuria sekä noin ruokalusikallinen vaaleaa balsamicoa. Sekoita vielä kerran ja tarkista maku. Peston maku saa olla vahvan suolainen ja hapokas, koska perunat ja kasvikset imevät suolaa itseensä.

5. Lisää salaattikulhoon pilkotut perunat, parsat ja pakasteherneet ja valuta päälle tillipesto. Pyöräytä pari kertaa salaatinottimilla ainekset sekaisin.

6. Pilko miniluumutomaatit, valutetut artisokan sydämet sekä avokado. Lisää nämäkin ainekset salaattikulhoon. Sekoita kasvikset keskenään varovasti nostellen, kunnes pesto on levittäytynyt tasaisesti kaikkiin kasviksiin. Tarkista suola ja hapokkuus, ja lisää tarvittaessa suolaa ja sitruunamehua salaattiin.

7. Nosta hetkeksi jääkaappiin viilenemään ja maustumaan. Mikäli sitruunamehua on riittävästi, ei avokado tummu muutamassakaan tunnissa.

8. Nauti salaatti sellaisenaan tai esimerkiksi loimulohen lisukkeena!
 
 
 
Tähänkin parsaruokaan mainio ruokajuoma on Riesling-valkoviini. Myös puolikuiva tai kuiva omenasiideri toimii, samaten esimerkiksi alkoholiton Happy Joe -siideri.
 
Laitelkaahan kommenttia tulemaan, jos innostuitte kokeilemaan tätä reseptiä. Olen ihastunut tillipestoon, ja minulla on useampia reseptejä päässäni hautumassa, joihin tarvitsisin tätä herkkua. Pirkka-merkin ohella myös Hakaniemen hallin DeliDeli-herkkukaupalla on vastaava ihanuus hyllyssään, joten jos on käyntiä sillä suunnalla niin kannattaa hamstrata sieltä pari purkillista mukaansa.

Ihanaa ja maukasta vappua!


maanantai 22. huhtikuuta 2019

Resepti testissä: Savujuusto-parsakeitto

Parsanpäät ovat kaupoissa ja osassa paikallisia ravintoloita vietetään jo kovaa vauhtia parsaviikkoja. Meidän perheen suosikkeihin kuuluu parsarisotto, jonka resepti löytyy viime toukokuisesta blogipostauksestani (https://parastaonjuurinyt.blogspot.com/2018/05/mieheni-paras-parsarisotto-viinivinkki.html). Tänä keväänä bongasin Yhteishyvä-lehdestä savujuusto-parsakeiton reseptin, jota päätin ottaa testiin pääsiäispyhinä. Jätin pekonin pois, sillä jotenkin vain pidän pekonista eniten aamupalalla munakokkelin kaverina.


Keittoon tarvitaan Yhteishyvän reseptin mukaan 500 g vihreää parsaa, 1 sipuli, 1 rkl rypsiöljyä, 8dl vettä, 2 kpl kasvisliemikuutiota (gluteenitonta), 2 1/2 dl (1 tlk) savujuustoruokakermaa, 1 rkl maissitärkkelystä, 1/4 tl jauhettua valkopippuria ja ripaus suolaa.

Jo lähtökohtaisesti minua arvelutti reseptin suolamäärä, kun lasketaan yhteen kasvisliemikuutioiden ja savujuustoruokakerman suolaisuus. Niinpä päätin suosiolla tehdä keiton puolellatoista kasvisliemikuutiolla. Jos kaipaa vähäsuolaista vaihtoehtoa, niin yksikin kuutio mielestäni riittää. Ja tuota reseptissä mainittua ripausta ei todellakaan tarvita. Vähensin myös hieman sipulin määrää käyttäen keskikokoisesta sipulista keittoon vain reilun puolikkaan.

Keitto on nopea ja simppeli valmistaa. Kuten yleensäkin, parsat kuoritaan ja puumainen tyvi katkaistaan pois. Sen jälkeen ne pilkotaan palasiksi. Samoin hienonnetaan sipuli. Parsoja ja sipuleja kuullotetaan hetki öljyssä kattilassa, jonka jälkeen kattilaan kaadetaan kiehuva vesi ja lisätään liemikuutio(t). Parsaa ja sipulia keitetään kohtuullisella lämmöllä noin viisi minuuttia, jonka jälkeen voi poimia kattilasta pois parsan nuput. Nuput säästetään annosten koristeluun. Loppuja parsoja ja sipulia keitetään noin 10 minuuttia tai kunnes parsat ovat pehmentyneet. Sen jälkeen kasvikset soseutetaan liemineen. Maissitärkkelys sekoitetaan ruokakermaan ja seos vatkataan keiton joukkoon. Keittoa keitetään hiljakseen vielä muutama minuutti, jonka jälkeen se maustetaan valkopippurilla. Mukavan lisän keittoon tekee tuore basilika. Lisäsin basilikaa keitttoannosten päälle, mutta basilikanhan voi halutessaan lisätä kattilaan ja vaikka vielä soseuttaa keiton kertaalleen nopeasti sauvasekoittimella. Soseutus voi olla hyvä ratkaisu, jos haluaa pitää tekstuurin sileänä. Jos suolan määrää tiputtaa alkuperäisestä reseptistä vain yhteen liemikuutioon, antaisi sitruuna tai limemehu varmaankin mukavaa pientä hapokkuutta keittoon.


Valmis keitto annostellaan kulhoihin ja päälle ripotellaan parsannuppuja (sekä niin halutessa paahdettua pekonimurua). Ja sitten vain nauttimaan, joko alkukeittona tai kevyenä keittoruokana! Lasillinen hyvää rieslingiä on luonnollisesti plussaa tämän kyytipoikana, samoin viipale maalaisleipää...

Meidän kohta nelivuotias esikoisemme on reipas maistamaan eri ruokia, mutta kieltämättä keiton vihertävä väri ja sana "parsa" sai hänen ilmeensä varsin epäileväiseksi. Pienellä maanittelulla hän kuitenkin suostui maistamaan keittoa, ja totesi muutaman lusikallisen jälkeen pitävänsä siitä. Hurraa! Tänä aamuna hän puolestaan ilmoitti haluavansa aamupuuron sijasta parsakeittoa, mutta siinä kommentissa oli kyllä aistittavissa ennen kaikkea kaurapuuron välttely. :)

Seuraavassa postauksessa taidetaankin olla jo vapputunnelmissa. Tänä vuonna pääsiäinen on niin lähellä vappua, että kovin ihmeellistä ei ehdi tässä välissä raapustamaan. Jossain vaiheessa toukokuuta pääsen toivottavasti postailemaan puutyökurssini lopputuotoksesta, joka tällä hetkellä on osina ja vahausta odottamassa kotimme vierashuoneessa. Aika makea huonekalu siitä pitäisi syntyä meidän kodinhoitohuoneeseemme, kun vaan löydän aikaa viimeistelylle. Enempää en vielä paljasta!

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Sisustajan kevätfiilistelyä

Huhtikuu ja kevätauringon porotus. Valo tulvii ikkunoista sisään ja huonekasvit kurottautuvat kohti lämmittäviä säteitä. Työnnän nenäni varovasti iltapäivällä terassin oven raosta pohdiskellen jokohan tarkenisi nauttia iltapäiväkahvit lasitetulla terassilla? Samalla kissa luikahtaa terassille salamana, ja varaa kaikista aurinkoisimman lepopaikan itselleen. Ja totta se on, terassilla tarkenee oleskella jo ilman vällyjä ja peittoja. Niinpä avaan oven selälleen, haen keittiöstä cappuccinon itselleni ja pötkähdän kisun viereen nautiskelemaan. Parasta on totisesti juuri nyt.


Kevätaurinko ja lämpö yllättävät minut joka vuosi. Kuin varkain räntäsade lakkaa ja lumet sulavat rivitalomme leikkipihalta. Keväthuumassa on pakko kipata pois parhaat päivänsä nähneet syysistutukset. Kottikärryyn humahtavat rapistuneet callunat, muratit ja joululta jääneet kuusenoksat. Japaninsypressiä en vaivaudu vielä irrottamaan ruukustaan, sillä sen tilalle on tulossa toukokuussa terassihortensia. Etuoven ilme muuttuu hetkessä, kun nostan perunalaatikon päälle keltaisia têtenarsisseja ja valkoisen perunanarsissin. Tuen narsissien ruukut ruukkusoralla ja kietaisen ruukkujen päälle paperinarua. Ensimmäinen kevätistutus on valmis!




Tämän kevään eksotiikkaa tihkuva viherkasvibuumi näkyy jokaisen sisustuslehden sivuilla ja sisustuskauppojen näyteikkuinoissa. Aikani palmuja, viikunoita ja aralioita tuijoteltuani en voinut enää kieltäytyä houkutuksesta, vaan hurautin lähimpään Plantageniin ostoksille. Ihan simppeliä huonekasvin valinta ei ollut, koska halusin sijoittaa kasvin varjoisaan eteiseemme. Aika moni näistä trooppisista ihanuuksista viihtyy parhaiten valoisalla paikalla, ovat vaativia kastelun tai sumuttelun suhteen, tai ovat myrkyllisiä. Eläin- ja lapsiperheessä on välttämätöntä miettiä muutakin kuin kasvin ulkonäköä... En niinkään pelkää poikamme puolesta, joka ei ole koskaan osoittanut mitään mielenkiintoa huonekasvejamme kohtaan. Ihan toinen juttu on tämä musta kisukarvapallomme, jonka kevät saa hinkumaan kaiken vihreän natusteltavan perään. Hyvä sivusto kaikille puutarha- ja sisäkasvien myrkyllisyyttä pohtiville on HUS:in myrkytystietokeskuksen kasviluettelo (https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus/kasvit/Sivut/default.aspx). Siinä on kuvailtu aakkosjärjestyksessä hyvin kattavasti yleisimpien kasvilajien myrkyllisyys tai myrkyttömyys. Tämän kasviluettelon ansiosta uskalsin sitten ostaa 70cm korkean liuska-aralian kotiimme. Liuska- ja huonearaliat ovat luettelon mukaan myrkyttömiä, muista aralioista poiketen.



Aralia pääsi näin ensi alkuun olohuoneen nurkkaan, koska eteisemme on aivan täpötäynnä kirpputorille lähtevää tavaraa. Onneksi pääsen muutaman päivän päästä vihdoin kärräämään tavaravuoren kirpparille, ja eteisemme näyttää jälleen siltä miltä pitääkin!

Kevään sisustusuutuudet ovat myös saapuneet moniin sisustuspuoteihin. Esimerkiksi oululaisen Lifestylenordic -putiikin hyllyt notkuivat toistaan ihanimpia Bergs Potterin saviruukkuja. Italiassa Toscanassa käsityönä valmistettavia ruukkuja oli paitsi maanläheisissä ruskean ja harmaan, myös ihastuttavissa kirkkaissa sinapinkeltaisen ja smaragdinvihreän sävyissä. Nämä ruukut yhdistettynä punoskoreihin, kynttilöihin ja pellavatekstiileihin tuovat hetkessä rennon rouheaa fiilistä niin kodin sisälle kuin terassille ja parvekkeelle.





Terassimme kesäilmeen suunnittelu onkin yksi seuraavista projekteistani. Ehkä juuri siksi silmäni tarraavat ruukkuihin ja meriheinäkoreihin, ja ideavihkoni sivut täyttyvät puutarha- ja istutussuunnitelmistani. Yhden päätöksen olen jo tehnyt ruukkuistutusten suhteen. Ensi kesänä en aio laittaa terassille ollenkaan kukkia. Sen sijaan haluan täyttää ruukut ja istutuslaatikot lämpöä ja aurinkoa kaipaavilla yrteillä, salaateilla ja vihanneksilla. Mutta mitä muuta? Minkä sävyiset tyynyt ja torkkupeiton toisin terassille? Mahtuisiko sinne pieni soliseva vesiaihe? Nämä ovat vielä päättämättä, ja onneksi asialla ei ole kiire. Yhtä ihanaa on suunnittelu ja ideointi, kuin valmiin lopputuloksenkin katselu.


Aurinkoista ja idearikasta huhtikuuta sinulle!


keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

DIY: Tuunaa helposti vanhat säilytyslaatikot!

Mitäpä tekisi vanhalle säilytyslaatikolle, joka sinänsä on ihan toimiva mutta kuosi ei enää ilahduta silmää? Joku voisi laittaa laatikon surutta pahvinkeräykseen tai sitten työntää vaatekaapin uumeniin. Minä sen sijaan päätin antaa vanhalle laatikolle uuden elämän päällystämällä sen kauniilla lahjapaperilla.


Olin jo jonkin aikaa säilyttänyt muutamaa arkkia maalaisromanttista kukkapaperia paketointiprojektien varalta. En kuitenkaan raaskinut käyttää sitä ihan pieniin paketteihin, ja aprikoin sille pidempi-ikäistä käyttötarkoitusta. Tämän kevään kaapinsiivoushuumassani törmäsin jälleen kerran erääseen säilytyslaatikkoon, joka kaipasi freesaamista. Ja eipä aikaakaan, kun nappasin kukkapaperin toiseen kainaloon ja laatikon toiseen, ja suunnistin keittiön ruokapöydän ääreen askartelupuuhiin.


Yksinkertaisimmillaan laatikon päällystäminen vaatii vain saksia, kaksipuoleista skräppäysteippiä, riittävän jämäkkää paperia, viivottimen ja kynän. Viivottimella ja kynällä leikkausreiteistä saa suorat ja oikean pituiset, ja lopputuloksesta tulee siisti. Yksi vaihtoehto olisi käyttää kuvioitua kontaktimuovia, mutta en kestä muovin alle jääviä ilmakuplia... Sitä paitsi tämä paperi oli vain niin kaunista, että halusin välttämättä käyttää sitä.


Aloitin päällystämisen kannesta. Ensiksi teippasin kiinni lyhyet sivut, ja sitten pitkät sivut. Käytin paperia vain sen verran, että valkovihreät raidat peittyivät myös kannen sisäpuolelta. Ruskea pinta sai jäädä sellaiseksi.



Sitten siirryin itse laatikkoon, jonka päällystin samalla taktiikalla; ensin lyhyet sivut ja niiden kulmat paketointimaisella taitoksella ja sen jälkeen pitkät sivut.



Ja tässäpä sitten uudistettu laatikkoni! Eikö tullutkin aika hieno? Minusta tässä on todella kauniit sävyt ja kuviointi, enkä siis todellakaan jäänyt hetkeäkään kaipaamaan valkovihreää väritystä! Ja mikä parasta, tämä sopii nyt oivallisesti pienen makuuhuoneemme romanttiseen sisustukseen. Ainoa pieni miinus on, että minun pedanttiudella tämän laatikon päällystämiseen meni noin tunti aikaa. Joku toinen (lue: ei niin tarkka lopputuloksen suhteen) varmaan suoriutuisi nopeamminkin. Mutta koska tykkään askartelusta, niin tämä meni ihan harrastamisen piikkiin. :D Joka tapauksessa kokeilemisen arvoinen juttu, suosittelen!


keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Vierashuone uudistuu

Moni tietää varmaan sen tunteen, kun ensimmäisen lapsen myötä koko huushollin tavaramäärä lähtee hurjaan kasvuun. Ensin haalitaan vauvanvaatteita ja hoitotavaroita. Sitten taapero kasvaa ja hänelle hankitaan jatkuvasti uutta isompaa vaatetta ja kenkää, ja samalla myös purulelut vaihtuvat duploiksi ja sitten pikkulegoiksi. Kuinka ollakaan, tavaraa ei kuitenkaan virtaa samalla tahdilla ovesta ulos. Lopputulos: pursuavat vaatekaapit ja hyllyköt, ja ahdistunut äiskä! ;)

Aikani kaappeja katseltuani minun oli pakko ryhtyä toimeen. Ensimmäiseksi aloin karsia tavaraa vähemmäksi käymällä systemaattisesti kaikkia kodin hyllyköitä ja laatikostoja läpi kirpputorimyynti mielessäni. Toinen ratkaisu oli lisätä säilytystilaa niihin huoneisiin, joissa sitä ei ole riittävästi. Niinpä päätimme hankkia vierashuoneeseemme liukuovikaapin, joka on samaa Ikean sarjaa kuin esikoisen huoneessa.


Ikean kaappirungoissa on se mainio etu, että niitä saa myös vain 38 senttiä syvinä. Koska pienimmän huoneemme koko on alle kahdeksan neliötä, päädyimme tähän kapeaan kaappiin, joskin 236 senttiä korkeana. Valitsimme kaappiin liukuovet, jotta saisimme maksimoitua lattiatilan muuhun käyttöön. Täytyy sanoa, että tämä kaappi oli nappivalinta huoneeseen! Se ei edes pienentänyt tilan tuntua, koska sen peilit heijastavat ikkunasta tulevan valoa, ja saavat huoneen jopa tuntumaan suuremmalta.



Laitanpa tähän vielä vertailun vuoksi pari kuvaa huoneesta ennen vaatekaappia.



Kaapin tulon myötä piti hieman siirrellä huonekaluja uuteen järjestykseen. Äitini vanha kampauspöytä sekä säilytyshyllykkönä toimiva hoitopöytä siirtyivät peilin alle. Ikean Expedit-sarjan kuutiohyllyköt lähtivät appivanhempien luo väliaikaissäilytykseen, koska niille ei enää riittänyt huoneessa tilaa.


Kun huonekalut olivat löytäneet paikkansa, piti tietysti vähän myös möyhiä sohvasängyn tyynykasaa uusiksi. Kaivoin vaatehuoneesta esiin viime kesänä ostamani Vallilan Villisalaatti-kuosin tyynynpäälliset tyynyineen, ja asettelin ne sängyn päälle. Niiden kaveriksi sointuvat mainiosti turkoosit ja hopeanharmaat sisustustyynyt.



Täytyy sanoa, että tämän huoneen säilytystila ainakin triplaantui kaapin myötä! Tuli niin hyvä fiilis! Tämän projektin myötä kehtaa taas katsoa muidenkin kaappien sisälle. Lisäksi odotan jo innolla kirpputorimyynnin alkua, että saan kuskattua ylimääräiset vaatteet, kirjat ja esineet sinne pois meidän nurkistamme. Pieni järjestelyprojekti kannattaa aina, suosittelen!



DIY: Rustiikki kirjahylly lastenhuoneeseen

Ihanan helteisiä kesäpäiviä on jo roppakaupalla takanapäin. Meidän perheessä on otettu kaikki kesälomasta irti - on reissattu ystävien luo e...