Keittiöpuutarha rivitalon terassille

Muuttaessamme rivitaloomme kolme vuotta sitten en ollut mikään viherpeukalo. Omistin vain muutaman ruukun ja pari huonossa jamassa olevaa huonekasvia. Kaikki muuttui, kun saimme ison terassin ja muutaman neliömetrin nurmikkoa. Yhtäkkiä huomasin suunnittelevani kukkapenkkiä pihan nurkkaukseen sekä ostelevani uusia ruukkuja, yrttejä ja kesäkukkia. Viime kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa siemenien kylvämistä ruukkuihin. Tänä keväänä puolestaan aloin haaveilla omista kesäkurpitsoista. Ja tämä ajatus johti lopulta haaveeseen omasta pienestä keittiöpuutarhasta istutuslaatikoiden muodossa.

Pohdin pitkään, mikä olisi hyvä paikka keittiöpuutarhalle pienessä pihassamme. Alun perin suunnittelin istutuslaatikkoja terassin pitkälle sivulle terassilasien eteen. Tämä paikka on kuitenkin äärimmäisen kuiva, koska se jää osittain katon alle. Sitten eräänä päivänä googlettaessani ideoita kesäkukkaistutuksiin törmäsin kuvaan, jossa oli rakennettu istutusallas terassin lyhyelle sivulle. Istutusaltaan reunat nousivat noin 20cm terassin laidan yli, jolloin istutusaltaalle tuli syvyyttä lähes 50cm. Eli riittävästi syvyyttä sekä vihanneksille että isommille kasveille, kuten köynnöksille tai pikkupuille ja -pensaille. Innostuin kuvasta kovasti, sillä kaipasin muutosta terassin päädyn koristekivipenkkiin, johon en voinut terassia kiertävästä routasuojasta johtuen istuttaa mitään juurellisia kasveja. Tältä terassin pääty näytti ennen muutosta.

Miehenikin innostui siitä, että isot kivet siirrettäisiin pois päädystä ja tilalle rakennettaisiin kunnollinen porras sekä kaksi istutuslaatikkoa. Sitten tarvittiinkin jälleen kerran appiukon nikkarointiapua! Päädyimme rakentamaan laatikot painekyllästetystä värjätystä puusta, josta terassikin on tehty. Mutta jotta laatikoissa voisi kasvattaa vihanneksia, verhoilimme laatikot vesivanerilla. Laatikoiden ja portaan alle laitettiin juurisuoja, jotta vältyttäisiin rikkaruohoilta.

Laatikoista tehtiin noin 80cm pitkät, 58cm leveät ja 50cm korkeat. Portaalle tuli lähestulkoon saman verran leveyttä kuin laatikoille. Laatikoiden sisälle, juurisuojan päälle, ladottiin väljästi kerros tiiliä, jotta laatikon pohja pääsisi tuulettumaan liiallisen kastelun varalta. Hyvä ratkaisu minulle, joka olen onnistunut hukuttamaan monet kaktukset liikakasteluun... :) Sen jälkeen laatikon pohjalle ja seinämille nidottiin katekangas, joka pitää paitsi mullan paikoillaan, myös mahdolliset juurisuojan reunoilta tunkeutuvat rikkaruohot poissa laatikoista. Ja nuo tukirimat vesivanerin sisäpuolella ovat muuten mäntyä, lämpökäsiteltyä sellaista (ei painekyllästettyä).

Sitten laatikoihin kipattiin kahdeksan pussillista multaa, joista noin puolet mustaa multaa ja puolet puutarhamultaa. Laatikon alareunaa laitettiin kiertämään vanhat kiuaskivet, joilla sain kätevästi peitettyä juurisuojan.

Aika hienot tuli, vai mitä tykkäätte? Minä olen näihin ihan supertyytyväinen!

Sitten olikin vuorossa se kauan odotettu hetki, eli kävin hakemassa torilta kesäkurpitsan taimen, salaattia, ruohosipulia ja yrttejä, ja istutin ne kulmauksessa olevaan aurinkoisempaan paikkaan. Olin ihan äimänä, kun myyjä sanoi yhden kesäkurpitsan taimen riittävän tämän kokoiseen laatikkoon. No, ehkä tänä kesänä mennään yhdellä ja jos näyttää siltä, että toinenkin mahtuisi, niin teen toisella tavalla ensi kesänä.

Toiseen laatikkoon kylvin puolestaan retiisiä, tilliä ja sipulia. Kuvien ottohetkellä toisen laatikon siemenet eivät olleet vielä itäneet, mutta nyt (reilun viikon päästä kylvöstä) retiisi on jo onnistunut kasvattamaan peukalonpään kokoiset lehdet!

Loput keittiöpuutarhastani, eli yrttiruukut, ovatkin sitten terassilasituksen suojissa. Tänä vuonna ruukkuihin on päätynyt basilikaa, viherminttua, intianminttua, sitruunatimjamia ja rosmariinia.

Tuo viimeisessä kuvassa näkyvä rehevä intianminttu on kyllä upea valuvan köynnösmäisen kasvutapansa vuoksi. Intianminttua voisi siis mainiosti istuttaa myös kesäkukkien joukkoon vaikkapa muratin tilalle. Ehkä teen näin ensi kesänä... :)

Oman kodin vierashuone

Kaikki lähti tapetista. Suunnitellessamme rivitalokotimme sisustusta haaveilin ornamenttikuvioista, joita näkee varsinkin itämaisissa lattialaatoissa. Olin riemuissani, kun löysin sattumalta Morocko-tapetin Boråstapeterin Poetry-mallistosta. Siinä oli ihastelemani marokkolainen kuvio, mutta hillityn skandinaavisissa sävyissä. Meille kun oli alusta asti selvää, että emme halunneet seinillemme väri-ilotulitusta. Kaipasimme pikemminkin hillittyjä ja ajattomia sävyjä, joita voisi sitten esimerkiksi tekstiileillä ja muilla yksityiskohdilla tarvittaessa piristää. Halusin tämän tapetin nimenomaan vierashuoneeseen, koska en ollut varma, saattaisinko kyllästyä ajan mittaan siihen isommalla pinnalla, kuten olohuoneessa. No, en ole kyllästynyt, pidän tästä edelleenkin suunnattoman paljon!

Tapetti toimii luontevana lähtökohtana huoneen muulle sisustukselle. Tapettia on vain yhdellä seinällä, ja muut seinät on maalattu tapetista poimitun vaaleanharmaan sävyllä.

Tapetin ruutumainen kuvio toistuu äitini virkkaamassa valkoisessa päiväpeitossa. Hän oli jo hankkiutumassa siitä eroon, kun esitin vastalauseen ja pelastin sen itselleni. Päiväpeiton alla on aimo kasa patjoja, ja tietysti Ikean levitettävä Hemnes-sohvasänky. Meillä on monia pidemmän matkan päässä asuvia ystäviä, jotka meillä kyläillessään jäävät usein vieraaksemme useammaksi yöksi. Niinpä meille on tärkeää tarjota heille kunnon sänky, ja siihen kunnon patjat ja petarit. Tämän sohvasängynhän saa levitettyä normaalin parisängyn levyiseksi.

Sängyn päällä ja sen ympärillä on myös vaihtelevan näköinen kasa tyynyjä. Milloin harmaita, milloin valkoisia, milloin turkooseja. Minun täytyy tunnustaa, että kauniit sisustustyynyt ovat yksi suurimmista heikkouksistani. Äitini päivittelee usein, että TAASKO minä ostin lisää tyynyjä. Eikö niitä ole paljon jo ennestäänkin, hän huokailee. No on, minä vastaan - mutta kaikki ovat silti löytäneet paikkansa kotoamme! Mielestäni tyynyt ovat äärimmäisen ihana tapa tuoda kodikkuutta ja pehmeyttä sisustukseen. LIsäksi tyynynpäällisiä tai tyynyjä vaihtamalla huoneen ilmeen saa muutettua silmänräpäyksessä! Jätettäköön äidilleni luettavaksi, että tulin tänään taas ostaneeksi kaksi uutta tyynyä. Taidan olla tyynyjen suhteen toivoton tapaus. :)

Marokkolaista tunnelmaa huoneeseen luo myös mieheni tänä keväänä Turkista tuoma tuliainen, ihana hopeanvärinen ornamenttikuvioitu tarjottimeni. Haaveilin pitkään tällaisesta, mutta en raaskinut ostaa sitä Suomesta.

Hopeaa ja koukeroa on myös isossa peilissä, joka luo pieneen makuuhuoneeseen valoisuutta ja lisää avaruuden tuntua.

Ikkunan edessä on puolestaan äitini vanha kampauspöytä. Peili on nostettu talteen, jottei ikkuna peittyisi. Vetimet olivat alunperin isot ja kultaiset, mutta vaihdoin ne sirompiin Indiskan posliinivetimiin. Pöydän päällä oleva kaunis vanha peltinen rasia on äitienpäivälahja mieheni mummulta.

Vetimistä puheen ollen, en oikein erityisesti pidä Hemnes-sarjan mustista metallinuppivetimistä. Niinpä vaihdoin sohvasängyn laatikoiden vetimiksi huomattasti kauniimmat lasivetimet sinkityillä yksityiskohdilla. Nämä täydentävät aika kivasti huoneen marokkolaisteemaa! :)

Uusin hankinta huoneeseen on valkoharmaa puuvillamatto. Alun perin tämän piti tulla keittiöömme, mutta rullattuani maton auki halusinkin sen vierashuoneeseemme.

Viimeisen silauksen itämaiselle tunnelmalle antavat koukerokuvioiset valkoiset verhot. Bongasin aikanaan tämän Vallilan kankaan Stockmannilta. Pidän siitä, että ne ovat saman aikaan ilmavan ja runsaan näköiset.

Olisi kiva kuulla, mitä tykkäätte meidän vierashuoneestamme! Erityisesti kaipaisin vinkkejä, minkälainen valaisin tänne sopisi. Tällä hetkellä katossa on ihan tavallinen kolmen led-lampun teräsvalaisin, mutta kaipailen jotain pehmeämpää ja tunnelmallisempaa ratkaisua. Itäimaisuus olisi plussaa :).

Seuraavassa postauksessa singahdan jälleen pihamaan puolelle. Olemme nimittäin saaneet uudet ihanat istutuslaatikot terassin päätyyn. Kuulemisiin ja hyvää juhannusta! :)

Kesäparatiisi omalla terassilla

Kesäparatiisi, kesäolohuone, kesäkeidas... rakkaalla kesäterassillamme on monta nimeä!

Terassimme on nyt puettu kesäkuntoon kiireettömiä kesäpäiviä varten. Poikamme touhuilee tiipiissään aamusta iltaan, ja kuormalavasta nikkaroidulle pöydälle katetaan aamukahvit vanhemmille.

Halusin terassin sisustuksesta olohuonemaisen ja rennon. Lasituksen ansiosta terassilla voikin huoletta pitää pehmustettua sohvaa, isoa mattoa sekä verhoja. Sohvalle on päässyt joukko ihanimpia kesätyynyjäni. Täksi kesäksi tulin hankkineeksi kaksi Tanja Orsjoen Vallilalle suunnitteleman Villisalaatti-kuosin tyynynpäällistä. Ne ovat aivan upeat - niissä on juuri sopiva yhdistelmä herkkyyttä ja graafisuutta!

Valkoisten läpikuultavien verhojen laitto terassille oli huippuhyvä ratkaisu. Ne paitsi suojaavat keskipäivän kuumalta auringon porotukselta, mutta myös pehmentävät terassin ilmettä ja tekevät siitä kodikkaan. Terassilla onnistuu kahvittelun lisäksi myös ruokailu hieman korkeammalla sivupöydällä, jonka molemmin puolin on kaksi pakkasenkestävää Jyskin betonijakkaraa.

Terassin päätyseinälle, grillin yläpuolelle, saatiin viime kesänä kaksi pitkää hyllyä. Niille asetellaan yrttejä ja vanhan ajan aarteita. Yrttejä napsitaan päivittäin smoothieihin, salaatteihin ja grilliherkkujen marinadeihin.

Kesän kunniaksi hyllylle pääsi pikkutonkan ohella myös pääskypoimuri, löytöni joensuulaiselta kirpparilta.

Ja mitäpä olisi kesäterassi ilman kukkia! Tänä vuonna terassillamme on mummolatyyliin orvokkeja ja pelargonioita. Mietin pitkään, mistä saisin kauniit aluslautaset pelargoniaruukuilleni, kunnes keksin laittaa ruukkujen alle vanhat alumiiniset kakkuvuoat. Ne ovat muovisia lautasia monin verroin kauniimmat, ja antavat korkeareunaisina anteeksi, jos innostuksissani tulen kaataneeksi ruukkuihin hieman liikaa vettä... :)

Niinä päivinä, kun en saa junioria maaniteltua kesäkukkien poimintareissulle, laitan terassin pöydälle pikkutonkkaan joensuulaisesta Sarustiikasta ostettuja pioneja. Lisään joukkoon muutaman pajunoksan tuomaan asetelmaan ilmettä ja huolettomuutta. Ja sitten onkin jo aika istahtaa sohvalle sisustuslehden kera, ottaa mukava asento, ja vain nautiskella... Tervetuloa kesä!

Kukkaniitty parvekelaatikossa

Malttamattomana (ja odottamatta sitä kesäkuun kymmenettä päivää), astelin reilu viikko sitten Heikkisen kukkatarhalle kesäkukkaostoksille. Kuten aiemmassa Petuniahaaveita-postauksessani kirjoitin, olin ajatellut laittavani etuoven parvekelaatikoihin Surfinia Strawberry -petuniaa ja Apple Blossom -dianaa. Ihan eivät suunnitelmat pitäneet, koska hullaannuin vähän muuhunkin...

Ja tältä sisäänkäyntimme näyttää nyt! Parvekelaatikot täyttyivät ihastuttavalla omenankukkadianalla, kepeän ilmavalla amppeliharsolla ja pinkillä marketalla. Ne ovat kuin pala kauneinta kesäkukkaniittyä, siis ihanan rehevää ja huoletonta, kuten kesään sopiikin. Toivon, että kesän mittaan diana ja amppeliharso villiintyisivät, ja kasvaisivat valuen alas kohti maata. Ja ajatuksena on ujuttaa niiden versoja myös toisiaan kohti, jotta kukat sekoittuisivat niittymäisesti parvekelaatikoissa.

Näiden ihanien laatikoiden alla kukkiaan availee äitienpäivälahjaksi mieheltäni saama ihastuttava valkoinen terassihortensia. Ehkä raaskin napsaista siitä saksilla maljakkoon muutaman kukinnon kesän mittaan...

Etuovelle siirtyi lasitetulta terassiltamme aiemmin ostamani maljaköynnös, joka ei oikein innostunut terassimme trooppisista lämpötiloista aurinkoisina toukokuun hellepäivinä. Minä sen sijaan kyllä nautin jokaisesta hellepäivästä, ja suorastaan imin auringon hellivää valo- ja lämpöenergiaa talteen. Kaiken varalta!

Maljaköynnökseni herkän vaaleanpunaiset uudet kukinnot odottavat vielä avautumistaan. Köynnös on päässyt juuttikankaalla verhoiltuun punoskoriin. Korin vierelle pääsivät ornamenttikuvioitu betonilyhty ja pienempi valkoinen kynttilälyhty.

En myöskään millään malttanut olla ostamatta laventelia. Täksi kesäksi päädyin tupsulaventelin sijasta tähkälaventeliin, jota voi myös käyttää ruoanlaitossa. Kunhan kukinnot kuivuvat, tarkoitukseni olisi tehdä laventelisokeria, ehkä myös laventeliteetä. Ja varmaan muutama kakku tai piirakka saa aavistuksen laventelia mausteekseen... Laventelini huojuu Ikean kauniissa pitsireunaisessa ruukussaan perunalaatikon sylissä.

Perunalaatikon yläpuolelle ripustettu myrskylyhty on tuliainen viime elokuun Loviisan Wanhat Talot -reissulta.

Loviisaan tekisi kovasti mieli tänäkin kesänä, mutta automme nokka kääntyy heinäkuussa Tampereelle ja Turkuun. Luvassa on ihania kiireettömiä hetkiä ystävien kanssa, lempisisustuspuotieni koluamista sekä tietenkin juniorin suosikki, päivä Muumimaailmassa. Automatkoille varataan iso pinkka sisustuslehtiä, kuinkas muutenkaan :).

Ihanaa alkanutta kesäkuuta teille blogini lukijat! Toivottavasti päästään pian taas nauttimaan auringonsäteiden porotuksesta!