Ensimmäiset syysistutukset

Vaikka lämpimiä elokuun lopun päiviä on vielä riittänyt, on syksyn odotus alkanut vallata tilaa etuovellamme. Parhaan kukoistuksensa nähneet kesäkukat saavat nyt vaihtua syksyisiin havuihin ja kanerviin. Silmäni haravoivat metsälenkeillä sopivia kävynkeräyspaikkoja. Nyt on mitä parhain aika täydentää käpyvarastoa talvisia (ja jouluisiakin) asetelmia silmälläpitäen!

Ja kaikki tämä alkoi huvin vuoksi tehdystä käynnistä Kodin Terraan. Ajatus syyshavujen valinnasta oli kuplinut joitakin päiviä mielessäni, ja lähdin ihan uteliaisuuttani katsastamaan tämän hetken valikoimaa. Kuinka ollakaan, palasin sieltä kotiin japaninsypressi kainalossani. Ja nyt se on paraatipaikalla aivan etuoven vieressä.

Japaninsypressissä ihastuin ennen kaikkea sen eloisaan ja katajamaiseen muotoon. Se on jotenkin luonnollisemman ja metsäisemmän näköinen kuin vaikka kartiotuija. Metsäistä tunnelmaa korostaakseni kokosin kimpullisen lehtikuusen oksia betoniseen kynttilälyhtyyn. Valkoisen levollista tunnelmaa täydentävät pojan itse keräämät "aarrekivet" sekä valkoiset koristekivet sypressin juurella.

Ja mitä olisivat syysistutukset ilman kanervaa? Callunat, kellokanervat ja irlanninnummikanervat ovat kaikki ihania syyskukkia. Sen sijaan tähkäkanervasta (Erica spiculifolia) en ollut koskaan kuullutkaan - ennen Kuopion kansainvälisillä suurmarkkinoilla käymistä.

Tähkäkanervan kukat ovat kauniin kellomaiset, mutta muodoltaan se on rehevän mätäsmäinen. Tähkäkanerva aaltoileekin kauniisti tuulessa, sillä se ei ole läheskään niin varpumaisen jäykkä kuin callunat ja kellokanervat. Hurmaava kaunotar, eikö totta?

Syyskukkien istutusvimmasta huolimatta en kuitenkaan raaskinut riistää etuovelta pois vielä kaikkia kesäkukkia. Osittain lakastunut, alun perin valkoinen terassihortensiani on ruosteisen vaaleanpunaisenakin hurmaava. Siirsin hortensian loppusyksyksi sinkittyyn roska-astiaan, joka on ollut joutavana varastossamme odottamassa uutta käyttötarkoitusta. Se sointuu mainiosti muihin etuoven sinkittyihin kukkaruukkuihin.

Ruosteista rappioromantiikka on myös varaston seinälle kiinnitetyssä ikkunankehyksessä, samoin kuin kuivahtaneessa koivunoksassa.

Enää etuovelta puuttuvat parvekelaatikoiden istutukset. Niihin minulla on useampia ideoita, mutta en ole vielä varma, taipuisinko hopealankojen suuntaan vai jatkaisinko kanervalinjalla... Onneksi kaikkea ei tarvitse päättää heti, vaan voin antaa vielä ajatuksen muhia mielessäni.

Tulevana viikonloppuna taidan malttamattomana kipaista käpyjahtiin, jos vain sää on kuiva. Kerätköön muut sieniä, minulle kelpaavat parhaiten risut ja männynkävyt. :)