Valoa pimeyteen

Marraskuu. Toiset inhoavat sitä, toiset sietävät, ja joidenkin mielestä marraskuukin on kaunis. Minä taidan kuulua tuohon keskimmäiseen joukkoon. Toki marraskuustakin on löydettävissä piilotettua kauneutta, mutta voi surkeus tätä pimeyttä... Varsinkin tihkusateisena päivänä ja illansuussa maisema on niin harmaa!

Minun marraskuuni pelastus on jouluisissa puuhissa: jouluaskartelussa, piparien paistossa ja glögin juonnissa. Sekä ulkovalojen ja lyhtyjen virittelyssä. Taisin vihjata alkusyksyn postauksessani, että kehittelin hieman silmäniloa terassin tyhjiin istutuslaatikoihin talvea - ja eritoten marraskuuta - ajatellen...

Kaikki lähti vanhoista, parhaan tehonsa menettäneistä kiuaskivistä, joita oli jäänyt meille kunnon kasa lojumaan. Kun pähkäilin alkusyksystä kurpitsojen nuupahdettua, mitä ihmettä laittaisin laatikoihin talveksi, muistuivat kivet mieleeni. Niinpä laitoin mullan päälle suodatinkankaan, ja sen päälle ladoin kivet.

Kivien päälle asettelin varastossa seisoneet vanhat rouhean karheat pajuobeliskit. Talvisen ilmeen kruunasivat laatikon reunoille nostellut kuusenhavut ja obeliskin ympärille pyöräytetyt lämpimän valkoiset ledvalot.

Obeliskien valo peilautuu kauniisti terassin lasitukseeen. Varsinkin juuri illan hämärtyessä vaikutelma on erityisen hurmaava. Näiden silmäily pihalta tai olohuoneen sohvalta käsin nostaa kummasti mieltä marraskuun tihkusateisena iltana...

Led-valojen ohella rakastan lyhtyjä, erityisesti valkoisia sellaisia. Niitä on minulla etuovella kolme: yksi tasanteella, yksi pylväässä roikkumassa ja yksi tontun kotia valaisemassa. Niin, siis olen väkertänyt peltiseen istutuslaatikkoon "tontun kotikonnun" poikamme ja hänen ystäviensä silmäniloksi. Ja ehkä vähän minunkin :).

Asetelmaan kuuluu luonnollisesti lyhdyn ohella tontun mökki, tonttu, rutkasti sammalta ja jäkälää, sekä hiippalakin rakkaudella kasvattama jättikurpitsa... ainakin näin tarina kertoo...

Riippulyhtyyni olen laittanut venetsiakynttilän sekä pari pientä katajanoksaa. Oksat piirtyvät kauniisti lyhdyn ikkunoita vasten kynttilän tuikkiessa kutsuvaa valoa pimeyteen.

Pidän hurjan paljon myös tänä syksynä ostamastani valkoisesta kolmen tuikun lyhdystä, jossa tuikut roikkuvat eri tasoissa.

Ja onhan toki etuovellamme edelleen myös Loviisan Wanhat Talot -tapahtumapäivästä ostamani ruosteinen myrskylyhty. Se on saanut joulun odotuksen kunniaksi korukseen vanhat ruosteiset kulkuset.

Näin meidän pihamme ja puutarhamme vähitellen virittäytyy syksystä kohti joulua. Valo syrjäyttää pimeyden, ja luo toivoa ankeaan harmauteen.

Seuraavassa postauksessa palaan jälleen lempipuuhani pariin, eli jouluaskarteluun. Sain viime viikolla ihanan inspiroivan paketin postissa, jonka sisällön paljastan ensi viikolla...

Hyvää viikonloppua ja erityisesti ihanaa isänpäivää! Meidän perheen isukkia juhlistetaan kakkukahvein, mitenkäs teillä?