Keväinen peruna-parsasalaatti

Vapun ja parsakauden kunniaksi tämäkin postaus on sitten ruoka-aiheinen. Meillä syödään perunasalaattia hyvin usein vappuna ja uutena vuotena. En kuitenkaan ole oikein lämmennyt kauppojen valmisperunasalaateille, joten tykkään aina tehdä oman maun mukaiset salaatit. Vappuna salaattiin on saatava parsaa perunan kaveriksi, ja tänä keväänä innostuin tuunaamaan salaatin sinappikastikkeen sijasta tillipestolla. Tätä herkkua aion kyllä valmistaa kesälläkin grilliruoan ja loimulohen kaveriksi, niin hyvää siitä tuli!

Keväinen peruna-parsasalaatti

(4 annosta, valmistusaika noin 30-40min.)

10 keskikokoista perunaa keitettynä

500g parsaa 

200g pakasteherneitä

1 luomusitruuna

1 avokado

200g miniluumutomaatteja

n. 200g artisokan sydämiä suolaliemessä (säilyke)

70g tilli-mantelipestoa (esim. Pirkka, määrä vastaa puolta purkkia)

oliiviöljyä

vaaleaa balsamicoa

suolaa

mustapippuria rouhittuna

 

1. Keitä perunat etukäteen, mieluiten edellisenä päivänä, jotta ne ovat ehtineet kunnolla jäähtyä jääkaapissa. Kuori perunat ja pilko ne kuutioiksi.

 

2. Poista parsoista puumainen tyvi, ja kuori parsat. Pilko parsat muutaman sentin palasiksi. Keitä parsat runsaassa vedessä (3-5 minuuttia parsojen paksuudesta riippuen), jossa on joukossa 1 tl suolaa. Siivilöi vesi pois ja jäähdytä.

3. Keitä pakasteherneitä 2-3 minuuttia kiehuvassa vedessä, siivilöi vesi pois ja jäähdytä. Keskikesällä pakasteherneet voi luonnollisesti korvata tuoreilla kotimaisilla herneillä.

4. Sekoita pienessä kipossa salaatinkastikkeen ainekset. Ohenna tillipesto ensin parilla ruokalusikallisella oliiviöljyä. Raasta sitruunankuori ja lisää se peston joukkoon. Halkaise sitruuna ja purista toisesta puolikkaasta mehu, ja lisää peston joukkoon noin 2/3 mehusta. Sekoita. Lisää ripaus rouhittua mustapippuria sekä noin ruokalusikallinen vaaleaa balsamicoa. Sekoita vielä kerran ja tarkista maku. Peston maku saa olla vahvan suolainen ja hapokas, koska perunat ja kasvikset imevät suolaa itseensä.

5. Lisää salaattikulhoon pilkotut perunat, parsat ja pakasteherneet ja valuta päälle tillipesto. Pyöräytä pari kertaa salaatinottimilla ainekset sekaisin.

6. Pilko miniluumutomaatit, valutetut artisokan sydämet sekä avokado. Lisää nämäkin ainekset salaattikulhoon. Sekoita kasvikset keskenään varovasti nostellen, kunnes pesto on levittäytynyt tasaisesti kaikkiin kasviksiin. Tarkista suola ja hapokkuus, ja lisää tarvittaessa suolaa ja sitruunamehua salaattiin.

7. Nosta hetkeksi jääkaappiin viilenemään ja maustumaan. Mikäli sitruunamehua on riittävästi, ei avokado tummu muutamassakaan tunnissa.

8. Nauti salaatti sellaisenaan tai esimerkiksi loimulohen lisukkeena!

 

 

 

Tähänkin parsaruokaan mainio ruokajuoma on Riesling-valkoviini. Myös puolikuiva tai kuiva omenasiideri toimii, samaten esimerkiksi alkoholiton Happy Joe -siideri.

 

Laitelkaahan kommenttia tulemaan, jos innostuitte kokeilemaan tätä reseptiä. Olen ihastunut tillipestoon, ja minulla on useampia reseptejä päässäni hautumassa, joihin tarvitsisin tätä herkkua. Pirkka-merkin ohella myös Hakaniemen hallin DeliDeli-herkkukaupalla on vastaava ihanuus hyllyssään, joten jos on käyntiä sillä suunnalla niin kannattaa hamstrata sieltä pari purkillista mukaansa.

Ihanaa ja maukasta vappua!

Resepti testissä: Savujuusto-parsakeitto

Parsanpäät ovat kaupoissa ja osassa paikallisia ravintoloita vietetään jo kovaa vauhtia parsaviikkoja. Meidän perheen suosikkeihin kuuluu parsarisotto, jonka resepti löytyy viime toukokuisesta blogipostauksestani (https://parastaonjuurinyt.blogspot.com/2018/05/mieheni-paras-parsarisotto-viinivinkki.html). Tänä keväänä bongasin Yhteishyvä-lehdestä savujuusto-parsakeiton reseptin, jota päätin ottaa testiin pääsiäispyhinä. Jätin pekonin pois, sillä jotenkin vain pidän pekonista eniten aamupalalla munakokkelin kaverina.

Keittoon tarvitaan Yhteishyvän reseptin mukaan 500 g vihreää parsaa, 1 sipuli, 1 rkl rypsiöljyä, 8dl vettä, 2 kpl kasvisliemikuutiota (gluteenitonta), 2 1/2 dl (1 tlk) savujuustoruokakermaa, 1 rkl maissitärkkelystä, 1/4 tl jauhettua valkopippuria ja ripaus suolaa.

Jo lähtökohtaisesti minua arvelutti reseptin suolamäärä, kun lasketaan yhteen kasvisliemikuutioiden ja savujuustoruokakerman suolaisuus. Niinpä päätin suosiolla tehdä keiton puolellatoista kasvisliemikuutiolla. Jos kaipaa vähäsuolaista vaihtoehtoa, niin yksikin kuutio mielestäni riittää. Ja tuota reseptissä mainittua ripausta ei todellakaan tarvita. Vähensin myös hieman sipulin määrää käyttäen keskikokoisesta sipulista keittoon vain reilun puolikkaan.

Keitto on nopea ja simppeli valmistaa. Kuten yleensäkin, parsat kuoritaan ja puumainen tyvi katkaistaan pois. Sen jälkeen ne pilkotaan palasiksi. Samoin hienonnetaan sipuli. Parsoja ja sipuleja kuullotetaan hetki öljyssä kattilassa, jonka jälkeen kattilaan kaadetaan kiehuva vesi ja lisätään liemikuutio(t). Parsaa ja sipulia keitetään kohtuullisella lämmöllä noin viisi minuuttia, jonka jälkeen voi poimia kattilasta pois parsan nuput. Nuput säästetään annosten koristeluun. Loppuja parsoja ja sipulia keitetään noin 10 minuuttia tai kunnes parsat ovat pehmentyneet. Sen jälkeen kasvikset soseutetaan liemineen. Maissitärkkelys sekoitetaan ruokakermaan ja seos vatkataan keiton joukkoon. Keittoa keitetään hiljakseen vielä muutama minuutti, jonka jälkeen se maustetaan valkopippurilla. Mukavan lisän keittoon tekee tuore basilika. Lisäsin basilikaa keitttoannosten päälle, mutta basilikanhan voi halutessaan lisätä kattilaan ja vaikka vielä soseuttaa keiton kertaalleen nopeasti sauvasekoittimella. Soseutus voi olla hyvä ratkaisu, jos haluaa pitää tekstuurin sileänä. Jos suolan määrää tiputtaa alkuperäisestä reseptistä vain yhteen liemikuutioon, antaisi sitruuna tai limemehu varmaankin mukavaa pientä hapokkuutta keittoon.

Valmis keitto annostellaan kulhoihin ja päälle ripotellaan parsannuppuja (sekä niin halutessa paahdettua pekonimurua). Ja sitten vain nauttimaan, joko alkukeittona tai kevyenä keittoruokana! Lasillinen hyvää rieslingiä on luonnollisesti plussaa tämän kyytipoikana, samoin viipale maalaisleipää...

Meidän kohta nelivuotias esikoisemme on reipas maistamaan eri ruokia, mutta kieltämättä keiton vihertävä väri ja sana "parsa" sai hänen ilmeensä varsin epäileväiseksi. Pienellä maanittelulla hän kuitenkin suostui maistamaan keittoa, ja totesi muutaman lusikallisen jälkeen pitävänsä siitä. Hurraa! Tänä aamuna hän puolestaan ilmoitti haluavansa aamupuuron sijasta parsakeittoa, mutta siinä kommentissa oli kyllä aistittavissa ennen kaikkea kaurapuuron välttely. :)

Seuraavassa postauksessa taidetaankin olla jo vapputunnelmissa. Tänä vuonna pääsiäinen on niin lähellä vappua, että kovin ihmeellistä ei ehdi tässä välissä raapustamaan. Jossain vaiheessa toukokuuta pääsen toivottavasti postailemaan puutyökurssini lopputuotoksesta, joka tällä hetkellä on osina ja vahausta odottamassa kotimme vierashuoneessa. Aika makea huonekalu siitä pitäisi syntyä meidän kodinhoitohuoneeseemme, kun vaan löydän aikaa viimeistelylle. Enempää en vielä paljasta!

Sisustajan kevätfiilistelyä

Huhtikuu ja kevätauringon porotus. Valo tulvii ikkunoista sisään ja huonekasvit kurottautuvat kohti lämmittäviä säteitä. Työnnän nenäni varovasti iltapäivällä terassin oven raosta pohdiskellen jokohan tarkenisi nauttia iltapäiväkahvit lasitetulla terassilla? Samalla kissa luikahtaa terassille salamana, ja varaa kaikista aurinkoisimman lepopaikan itselleen. Ja totta se on, terassilla tarkenee oleskella jo ilman vällyjä ja peittoja. Niinpä avaan oven selälleen, haen keittiöstä cappuccinon itselleni ja pötkähdän kisun viereen nautiskelemaan. Parasta on totisesti juuri nyt.

Kevätaurinko ja lämpö yllättävät minut joka vuosi. Kuin varkain räntäsade lakkaa ja lumet sulavat rivitalomme leikkipihalta. Keväthuumassa on pakko kipata pois parhaat päivänsä nähneet syysistutukset. Kottikärryyn humahtavat rapistuneet callunat, muratit ja joululta jääneet kuusenoksat. Japaninsypressiä en vaivaudu vielä irrottamaan ruukustaan, sillä sen tilalle on tulossa toukokuussa terassihortensia. Etuoven ilme muuttuu hetkessä, kun nostan perunalaatikon päälle keltaisia têtenarsisseja ja valkoisen perunanarsissin. Tuen narsissien ruukut ruukkusoralla ja kietaisen ruukkujen päälle paperinarua. Ensimmäinen kevätistutus on valmis!

Tämän kevään eksotiikkaa tihkuva viherkasvibuumi näkyy jokaisen sisustuslehden sivuilla ja sisustuskauppojen näyteikkuinoissa. Aikani palmuja, viikunoita ja aralioita tuijoteltuani en voinut enää kieltäytyä houkutuksesta, vaan hurautin lähimpään Plantageniin ostoksille. Ihan simppeliä huonekasvin valinta ei ollut, koska halusin sijoittaa kasvin varjoisaan eteiseemme. Aika moni näistä trooppisista ihanuuksista viihtyy parhaiten valoisalla paikalla, ovat vaativia kastelun tai sumuttelun suhteen, tai ovat myrkyllisiä. Eläin- ja lapsiperheessä on välttämätöntä miettiä muutakin kuin kasvin ulkonäköä... En niinkään pelkää poikamme puolesta, joka ei ole koskaan osoittanut mitään mielenkiintoa huonekasvejamme kohtaan. Ihan toinen juttu on tämä musta kisukarvapallomme, jonka kevät saa hinkumaan kaiken vihreän natusteltavan perään. Hyvä sivusto kaikille puutarha- ja sisäkasvien myrkyllisyyttä pohtiville on HUS:in myrkytystietokeskuksen kasviluettelo (https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus/kasvit/Sivut/default.aspx). Siinä on kuvailtu aakkosjärjestyksessä hyvin kattavasti yleisimpien kasvilajien myrkyllisyys tai myrkyttömyys. Tämän kasviluettelon ansiosta uskalsin sitten ostaa 70cm korkean liuska-aralian kotiimme. Liuska- ja huonearaliat ovat luettelon mukaan myrkyttömiä, muista aralioista poiketen.

Aralia pääsi näin ensi alkuun olohuoneen nurkkaan, koska eteisemme on aivan täpötäynnä kirpputorille lähtevää tavaraa. Onneksi pääsen muutaman päivän päästä vihdoin kärräämään tavaravuoren kirpparille, ja eteisemme näyttää jälleen siltä miltä pitääkin!

Kevään sisustusuutuudet ovat myös saapuneet moniin sisustuspuoteihin. Esimerkiksi oululaisen Lifestylenordic -putiikin hyllyt notkuivat toistaan ihanimpia Bergs Potterin saviruukkuja. Italiassa Toscanassa käsityönä valmistettavia ruukkuja oli paitsi maanläheisissä ruskean ja harmaan, myös ihastuttavissa kirkkaissa sinapinkeltaisen ja smaragdinvihreän sävyissä. Nämä ruukut yhdistettynä punoskoreihin, kynttilöihin ja pellavatekstiileihin tuovat hetkessä rennon rouheaa fiilistä niin kodin sisälle kuin terassille ja parvekkeelle.

Terassimme kesäilmeen suunnittelu onkin yksi seuraavista projekteistani. Ehkä juuri siksi silmäni tarraavat ruukkuihin ja meriheinäkoreihin, ja ideavihkoni sivut täyttyvät puutarha- ja istutussuunnitelmistani. Yhden päätöksen olen jo tehnyt ruukkuistutusten suhteen. Ensi kesänä en aio laittaa terassille ollenkaan kukkia. Sen sijaan haluan täyttää ruukut ja istutuslaatikot lämpöä ja aurinkoa kaipaavilla yrteillä, salaateilla ja vihanneksilla. Mutta mitä muuta? Minkä sävyiset tyynyt ja torkkupeiton toisin terassille? Mahtuisiko sinne pieni soliseva vesiaihe? Nämä ovat vielä päättämättä, ja onneksi asialla ei ole kiire. Yhtä ihanaa on suunnittelu ja ideointi, kuin valmiin lopputuloksenkin katselu.

Aurinkoista ja idearikasta huhtikuuta sinulle!

DIY: Tuunaa helposti vanhat säilytyslaatikot!

Mitäpä tekisi vanhalle säilytyslaatikolle, joka sinänsä on ihan toimiva mutta kuosi ei enää ilahduta silmää? Joku voisi laittaa laatikon surutta pahvinkeräykseen tai sitten työntää vaatekaapin uumeniin. Minä sen sijaan päätin antaa vanhalle laatikolle uuden elämän päällystämällä sen kauniilla lahjapaperilla.

Olin jo jonkin aikaa säilyttänyt muutamaa arkkia maalaisromanttista kukkapaperia paketointiprojektien varalta. En kuitenkaan raaskinut käyttää sitä ihan pieniin paketteihin, ja aprikoin sille pidempi-ikäistä käyttötarkoitusta. Tämän kevään kaapinsiivoushuumassani törmäsin jälleen kerran erääseen säilytyslaatikkoon, joka kaipasi freesaamista. Ja eipä aikaakaan, kun nappasin kukkapaperin toiseen kainaloon ja laatikon toiseen, ja suunnistin keittiön ruokapöydän ääreen askartelupuuhiin.

Yksinkertaisimmillaan laatikon päällystäminen vaatii vain saksia, kaksipuoleista skräppäysteippiä, riittävän jämäkkää paperia, viivottimen ja kynän. Viivottimella ja kynällä leikkausreiteistä saa suorat ja oikean pituiset, ja lopputuloksesta tulee siisti. Yksi vaihtoehto olisi käyttää kuvioitua kontaktimuovia, mutta en kestä muovin alle jääviä ilmakuplia... Sitä paitsi tämä paperi oli vain niin kaunista, että halusin välttämättä käyttää sitä.

Aloitin päällystämisen kannesta. Ensiksi teippasin kiinni lyhyet sivut, ja sitten pitkät sivut. Käytin paperia vain sen verran, että valkovihreät raidat peittyivät myös kannen sisäpuolelta. Ruskea pinta sai jäädä sellaiseksi.



Sitten siirryin itse laatikkoon, jonka päällystin samalla taktiikalla; ensin lyhyet sivut ja niiden kulmat paketointimaisella taitoksella ja sen jälkeen pitkät sivut.

Ja tässäpä sitten uudistettu laatikkoni! Eikö tullutkin aika hieno? Minusta tässä on todella kauniit sävyt ja kuviointi, enkä siis todellakaan jäänyt hetkeäkään kaipaamaan valkovihreää väritystä! Ja mikä parasta, tämä sopii nyt oivallisesti pienen makuuhuoneemme romanttiseen sisustukseen. Ainoa pieni miinus on, että minun pedanttiudella tämän laatikon päällystämiseen meni noin tunti aikaa. Joku toinen (lue: ei niin tarkka lopputuloksen suhteen) varmaan suoriutuisi nopeamminkin. Mutta koska tykkään askartelusta, niin tämä meni ihan harrastamisen piikkiin. :D Joka tapauksessa kokeilemisen arvoinen juttu, suosittelen!

Vierashuone uudistuu

Moni tietää varmaan sen tunteen, kun ensimmäisen lapsen myötä koko huushollin tavaramäärä lähtee hurjaan kasvuun. Ensin haalitaan vauvanvaatteita ja hoitotavaroita. Sitten taapero kasvaa ja hänelle hankitaan jatkuvasti uutta isompaa vaatetta ja kenkää, ja samalla myös purulelut vaihtuvat duploiksi ja sitten pikkulegoiksi. Kuinka ollakaan, tavaraa ei kuitenkaan virtaa samalla tahdilla ovesta ulos. Lopputulos: pursuavat vaatekaapit ja hyllyköt, ja ahdistunut äiskä! ;)

Aikani kaappeja katseltuani minun oli pakko ryhtyä toimeen. Ensimmäiseksi aloin karsia tavaraa vähemmäksi käymällä systemaattisesti kaikkia kodin hyllyköitä ja laatikostoja läpi kirpputorimyynti mielessäni. Toinen ratkaisu oli lisätä säilytystilaa niihin huoneisiin, joissa sitä ei ole riittävästi. Niinpä päätimme hankkia vierashuoneeseemme liukuovikaapin, joka on samaa Ikean sarjaa kuin esikoisen huoneessa.

Ikean kaappirungoissa on se mainio etu, että niitä saa myös vain 38 senttiä syvinä. Koska pienimmän huoneemme koko on alle kahdeksan neliötä, päädyimme tähän kapeaan kaappiin, joskin 236 senttiä korkeana. Valitsimme kaappiin liukuovet, jotta saisimme maksimoitua lattiatilan muuhun käyttöön. Täytyy sanoa, että tämä kaappi oli nappivalinta huoneeseen! Se ei edes pienentänyt tilan tuntua, koska sen peilit heijastavat ikkunasta tulevan valoa, ja saavat huoneen jopa tuntumaan suuremmalta.

Laitanpa tähän vielä vertailun vuoksi pari kuvaa huoneesta ennen vaatekaappia.

Kaapin tulon myötä piti hieman siirrellä huonekaluja uuteen järjestykseen. Äitini vanha kampauspöytä sekä säilytyshyllykkönä toimiva hoitopöytä siirtyivät peilin alle. Ikean Expedit-sarjan kuutiohyllyköt lähtivät appivanhempien luo väliaikaissäilytykseen, koska niille ei enää riittänyt huoneessa tilaa.

Kun huonekalut olivat löytäneet paikkansa, piti tietysti vähän myös möyhiä sohvasängyn tyynykasaa uusiksi. Kaivoin vaatehuoneesta esiin viime kesänä ostamani Vallilan Villisalaatti-kuosin tyynynpäälliset tyynyineen, ja asettelin ne sängyn päälle. Niiden kaveriksi sointuvat mainiosti turkoosit ja hopeanharmaat sisustustyynyt.

Täytyy sanoa, että tämän huoneen säilytystila ainakin triplaantui kaapin myötä! Tuli niin hyvä fiilis! Tämän projektin myötä kehtaa taas katsoa muidenkin kaappien sisälle. Lisäksi odotan jo innolla kirpputorimyynnin alkua, että saan kuskattua ylimääräiset vaatteet, kirjat ja esineet sinne pois meidän nurkistamme. Pieni järjestelyprojekti kannattaa aina, suosittelen!

Hullut Päivät kevät 2019: Kahdeksan vinkkiä sisustajalle

Hullujen Päivien kuvasto tupsahti postilaatikkoomme pari päivää sitten. Yllätys oli suuri, sillä yleensä hullarit ovat olleet huhtikuussa. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin lopettaa maaliskuu hullutellen! Piristystä olen kaivannutkin, sillä kausi-influenssani venyi jälkitautineen kolmen viikon mittaiseksi. Olo on onneksi nyt jo hurjasti aiempia päiviä parempi, ja niinpä päätin poimia kuvastosta omat suosikkiostosvinkkini blogiini. :)

Vinkki nro 1: Kartellin Masters-tuoli

Tämän kevään Hullujen Päivien valikoimassa on jonkun verran toistoa viime vuosiin verrattuna. Esimerkiksi myynnissä on jälleen Kartellin Masters-tuolia. Toisaalta, se on kyllä niin ihana, että tuoli on pakko nostaa taas vinkkilistalleni. Muovituoli on kuin kotonaan ruokapöydän ääressä niin sisällä kuin ulkona. Tuoli toimisi kyllä mainiosti myös koululaisen työtuolina. Itse tykkään erityisesti valkoisesta väristä!

Vinkki nro 2: Balmuirin pellavakeittiöpyyhkeet

Luonnonmateriaaleista erityisesti pellava on juuri nyt todella suosittua kodintekstiileissä. Niin pyyhkeissä, tyynynpäällisissä kuin lakanoissakin. Suomalaisen luksusbrändi Balmuirin ihastuttavia pellavakeittiöpyyhkeitä saa Hulluilta Päiviltä roosan ja helmenharmaan värisinä. Eikä hintakaan huimaa päätä. Olen jo lisännyt omalle muistilistalleni kaksi roosaa pyyhettä. Harkitsen vielä, lisäisinkö kaveriksi harmaita pyyhkeitä... Jos pyyhekiintiösi on jo täynnä, suosittelen pistämään korvan taa Balmuirin pellavalautasliinat, joita on myöskin tarjolla hullareilla vaaleanpunaisena ja helmenharmaana.

Vinkki nro 3: Innoluxin Lisa 270-riippuvalaisin

Lisa Johansson-Papen vuonna 1947 suunnittelema ihastuttava metallinen riippuvalaisin vei sydämeni jo vuosia sitten. Se oli ensimmäisiä desingostoksiani opiskelija-asuntooni Ouluun. Tällä hetkellä valaisin on käytössä äitini keittiössä. Valaisimen rei'itetty varjostin heijastaa ympärilleen pieniä valopilkkuja, etenkin jos sisälle laittaa peilipintaisen polttimon. Minulla on valaisin teräksen värisenä, mutta tämä samppanjan värinen valaisin on myös varsinainen kaunotar.

Vinkki nro 4: Pentikin Hortensia-sarjan kodintekstiilit

Pentikin Hortensia-sarjassa on kesän tuntua! Viehättävän runollinen kukkakuosi on omimmillaan kevään ja kesän juhlissa sekä kesäterassilla. Valikoimassa on mm. tyynynpäällistä, pöytäliinaa ja keittiöpyyhettä. Minua houkuttavat erityisesti tyynynpäälliset ja keittiöpyyhkeet...

Vinkki nro 5: Casa Stockmannin Redo-säilytyskorit

Kankaisilla Redo-säilytyskoreilla saisi hetkessä järjestykseen kodin vaate- ja tavarasäilytyksen niin kaapeissa kuin vaatehuoneessa. Tykkään hillitystä pallokuosista ja harmaan pehmeästä sävystä. Ajattelin tilata meille pari L-kokoista säilytyskoria kodinhoitohuoneeseen. Jos ne eivät olisikaan sinne passelit, niin ne löytävät varmasti paikkansa vaatehuoneesta tai lastenhuoneesta.

Vinkki nro 6: Casa Stockmannin meriheinäkorit

Kevät- ja kesäterassin ehdoton kaunistus ovat meriheinäkorit. Tänäkin vuonna trendikäs terassi on koristettu eksoottisilla ja suurilehtisillä viherkasveilla, kuten banaanilla, alokasialla tai lyyraviikunalla. Meriheinäkori on mitä mainioin tapa peittää kasvien suojaruukut, varsinkin jos käyttää ei niin esteettisiä altakasteluruukkuja. Hullujen Päivien meriheinäkorit ovat sitä paitsi moneen muuhun vastaavaan koriin verrattuna erittäin edullinen valinta.

Vinkki nro 7: Eva Solo -vesipullo

Suosikkijuomapulloni on Eva Sololta. Puolen litran muovinen juomapullo kestää konepesun, eikä pullon sisäpinnalle pääse näin kerääntymään bakteereja. Pullon muovi ei sisällä haitallisia ftalaatteja tai Bisfenoli A:ta. Pullossa on myös näppärä ja soma vaaleanpunainen hihna, joka on kuin piste i:n päälle.

Vinkki nro 8: Design Lettersin lasten ruokalaput ja -tabletit

Viimeisenä vinkkinä on pakko nostaa listalle ajattoman tyylikkäät Design Lettersin lasten ruokailutarvikkeet. Ihanaa, kun ruokalappuja saa nykyään graafisissa moderneissa kuoseissa, samoin silikonisia tabletteja. Niitä koristaa Arne Jacobsenin suunnittelema klassisen tyylikäs ja pelkistetty typografia.


Tuttuun tapaan aion tilata tämänkin vuoden hullareiden tuotteet netistä muistilistan avulla. Saa nähdä, onnistunko saamaan kaikki haluamani tuotteet netin kautta... pientä jännitystä on siis ilmassa! :)

Olisi hauska kuulla, oliko näiden tuotteiden joukossa teidän oma suosikkinne!

Mukavia maaliskuun viimeisiä päiviä!

Ruokailutilan uudet seinähyllyt

Kerroin viime viikon postauksessani, kuinka suuntaan joka torstai-ilta intoa puhkuen uuden lempiharrastukseni pariin. Kysehän on tietysti kansalaisopiston puutyökurssista! Halusin aikanaan jo ala-asteen kolmannella luokalla puutöihin tekstiilitöiden sijaan, mutta käsityöopettajaäitini oli asiasta aika lailla toista mieltä. Istuin sitten kuuliaisesti pakolliset tekstiilityön tunnit yläasteelle asti - ja välillä hammasta purren - mutta mieleeni jäi kipinä puutöistä. Kokeilin sitten aikuisiällä opiskeluaikanani huonekalujen entisöintiä ja verhoilua yhden kansalaisopiston kurssin verran, mutta sekään ei oikein tuntunut omalta. Viime syksynä sitten päätin ilmoittautua viimein kunnon puutyökurssille, koska mielessäni oli jos jonkinlaista kalusteiden nikkarointi-ideaa.

Koska minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta tai ymmärrystä puutöistä tai niihin liittyvistä koneista ja laitteista, ajattelin aloittaa simppelillä projektilla: ruokailutilaan tulevilla seinähyllylevyillä. Appiukko antoi minulle työstettäväksi vanhan mäntyisen pöydänkannen kolmeen osaan halkaistuna. Kahdesta osasta lähdin sitten kurssilla työstämään hyllyjä. Luulin, että näiden hyllyjen työstämiseen olisi mennyt puoli kevättä, mutta ne valmistuivatkin kolmen torstai-illan aikana.

Työstin hyllyaihiot ensin oikohöylällä ja sitten tasohöylällä. Sen jälkeen katkaisin ja halkaisin ne pyörösahalla oikeaan mittaan. Sen jälkeen jyrsin hyllyjen etu- ja sivureunaan pienet pyöristykset. Jotta projekti ei olisi ollut ihan läpihuutojuttu, päätin tehdä hyllylevyihin myös upotuslovet puisille kannakkeille. Näin sain hyllylevyn alkamaan aivan seinästä alkaen (ei vasta kannakkeesta), eli hyllylevyn ja seinän väliin ei jäänyt tyhjää. Mäntykannakkeet ostin suosiolla Ikeasta (rajansa nikkaroimisellakin). Aika huippua, että sieltä saa näitä puuvalmiita kannakkeita, jotka voi itse käsitellä mieluisikseen! Lopuksi hyllylevyt ajettiin vielä leveähiomanauhakoneen läpi, jonka jälkeen ne olivat valmiit vahattaviksi. Hyllyt vahattiin valkoisella puuvahalla kahteen kertaan, samoin kannakkeet. Ja siinäpä se, minun ensimmäinen puutyöprojektini valmiina kotimme ruokailutilan päätyseinällä! :)

Maltoin juuri ja juuri nukkua hyllyjen asentamista seuranneen yön, kunnes aikaisin heti seuraavana aamuna minun piti päästä rymsteeraamaan hyllyjen päällystä! Mieheni naureskeli touhuani seuratessaan, että meidän kahden tapa sisustaa hyllyt on aivan päinvastainen. Hän lastaisi hyllyt mahdollisimman täyteen tavaraa (= insinöörin logiikka). Minun mielestäni tärkeintä on esteettinen ja ilmava lopputulos (= sisustusbloggarin logiikka :D). Sopuun kuitenkin päästiin, ja niinpä nostelin hyllyille muutamia lempiastioitani - Hobstarin laseista Marimekon Oiva-astioihin. :)

Täytyy sanoa, että Hobstarin Libbey-laseista on tullut ehdottomat suosikkilasini aamucappuccinojen nautiskeluun. Lasi on juuri sopivan kokoinen cappuccinolle ja muutenkin kristallileikkaukset tuovat pientä luksuksen tuntua arkeen. Yhtä ihastunut olen turkoosiin teekannuun, jonka löysin - yllätys, yllätys - Tigerista! Hintaa tällä taisi olla kymmenen euron verran, ihan käsittämättömän vähän. Tässä teekannussa ihastuin sen muotokieleen, väriin sekä keramiikan ja bambun yhdistelmään. Teekannu sai vierelleen mieheni Turkin matkalta tuomat turkoosit pikkukulhot sekä Stockmannin Herkusta aikoinaan ostamani ihastuttavan jääteepurnukan.

Marimekon Oiva / Siirtolapuutarha-kupeista puolestaan juon vihreää teetä. Laakeaan kuppiin mahtuu juuri sopivasti teetä, ja toisaalta kuumaa teetä ei tarvitse näissä jäähdytellä kauan kupin muodosta johtuen. Tykkään myös tosi paljon kuppien graafisesta ilmeestä ja vaaleanpunaisesta väriläiskästä. Kuppien viereen olen pinonnut suosikkilakupurkkejani Johan Bülowilta. Nämä ovat tosin nyt hieman turhankin otollisella paikalla kaltaiselleni herkkusuulle...

Ylähyllylle on nostettu esineitä, jotka eivät ole ihan jokapäiväisessä käytössä. Kalligrafiataulun sain joululahjaksi miehen siskolta. Vanha kannu ja Arabian keramiikkamaljakko ovat äitini kaapeista. Ja sitten nuo vihreät juomalasit... Vaikka meillä on kohtuullisen paljon juomalaseja, en voinut kävellä näiden vaihtovärillisten Kartio-lasien ohi Iittalan Outletissä... Ovat tosi kauniit väriltään!

Nyt kun ensimmäinen puutyöprojekti on saatu valmiiksi, olen käynyt seuraavan kimppuun. Se ei kyllä valmistu kolmessa kerrassa, mutta tavoitteena on saada tämä uusi säilytyskaluste toukokuussa paikoilleen. Sitä odotellessa on kiva katsella upouusia seinähyllyjä ja suunnitella verhotankojen hankintaa olohuone-ruokailutilaan!